Kalevi Haikara (s. 8.9.1938, k. 3.1.2007) tarkastelee kirjassa tulevaisuutta tieteiskirjallisuuteen tukeutuen. Näin hän ei jälkeenpäin tee itseänsä naurettavaksi.  Karin Boye (1900-41) lienee tunnetumpi herkistä runoistaan kuin tulevaisuuden ennustajana.

- 2000-luvulla ei tarvita enää kauniita vaatteita tai hyvää ruokaa: naimattomilla on yksi huone ja perheillä kahden huoneen asunto. (Karin Boye)

- Ruoka tulee keskuskeittiöstä, jokaisella on samanlainen vaatetus. (Karin Boye)

- Erotiikan osuus yhteiskunnan näkyvänä ilmiönä kasvaa. Junalipun hintaan voi sisältyä käynti prostituoidulla. (Jacques Sternberg)

- Autoliikenne kasvaa hallitsemattomasti. Autojen nopeudet ovat 500-600 kilometriä tunnissa. (Rick Raphael)

- Valtava tietokone hoitaa kokonaisen mantereen vaalit yhden ihmisen mielipiteiden perusteella. (Isaac Asimov)

- Terveys ja turvallisuus on jokaisessa ammatissa taattu. (Edward Bellamy)

- Tehtaiden savu pimentää suurkaupungit yhtenäiseen pilveen. Lyhtyjen valossa ahertaa viisitoista miljoonaa ihmistä (Anatole France)

- Vuosituhannen päättyessä tapahtuu valtaisia salamurhahyökyjä. (H.G. Wells)

- Sahara on vuonna 2003 jo suurimmalta osaltaan keinokasteltua. (Stanislaw Lem)

- Suunnitellaan Pohjoisnavan jäätiköiden sulattamista. (Stanislaw Lem).

 

Osmo A. Wiio (s. 4.2.1928, k. 20.2.2013) on paremmin ajan hermolla.

- Saasteiden vähentämiseksi on käynnissä kaikkialla maailmassa voimakas kampanja.

- Teollistuneiden maiden elintaso nousee nopeasti (ei Suomen)

- Yleinen hyvinvointi takaa sosiaaliturvan kaikille.

- Tulevaisuuden yhteiskunta on viestinnän yhteiskunta

- Oma televisiovastaanotin voidaan kytkeä kirjastoihin tai sanomalehtien toimitukseen – tilaaja saa luettavakseen päivän mittaan ilmestyvän sanomalehden

- Saman menetelmän avulla voi suorittaa ostoksensa kaupasta

- Suurten tietokeskusten luominen yleiseen käyttöön, käyttö mahdollista kotoa (ennen v. 1985)

- Jatkuvasti miehitetyt tieteelliset tekokuut (v. 1990)

- kotikäyttöön tarkoitettujen ohjelmoitujen talousrobottien valmistus (v. 2000)

 

Raimo Väyrynen (s. 17.4.1947)

- Yhdysvallat ja Neuvostoliitto muodostavat löyhän liittouman

- vuonna 2000 Suomen kansantuote on 32 miljardia markkaa. [vuonna 2007 pelkästään Nokian liikevaihto oli yli 50 miljardia euroa eli 300 miljardia markkaa]

- suurimmat nykyiset valtiot (Yhdysvallat, Neuvostoliitto ja Kiina) säilyvät suurin piirtein nykyisessä muodossaan

- Saksan ja Berliinin ongelmat häviävät ajan mukana

- v. 2000 Kiina vastaa taloudellisessa voimassaan Neuvostoliittoa, Yhdysvaltoja ja Länsi-Eurooppaa yhteensä

 

En enää jatka luetteloa muiden kirjoittajien olettamuksilla. Useimmat ennusteet menevät metsään ja vain muutama satunnainen onnistuu olemaan edes siellä päin. Ennustajien osaamattomuus paistaa siinä, etteivät he ole oppineet historiasta mitään. Kukaan ei ennusta dramaattisia muutoksia missään elämän alueella. Eikä tuosta hetkestä vuonna 1970 ole kuin nelisenkymmentä vuotta taaksepäin, kun televisiosta tuli arkipäivää ja vain 26 taaksepäin, kun atomivoima pommin muodossa kesytettiin. Tietokoneiden kehityksestä ei edes spesialisti Osmo A. Wiiolla ollut harmainta aavistustakaan. Minä aloitin juuri tuona vuonna tietokoneiden ja ohjelmistojen parissa puuhastelun. Jo muutaman vuoden kuluttua tulivat ensimmäiset laserkirjoittimet, taltioiden koko pieneni ja tietomäärät suurenivat, koneiden tehot kaksinkertaistuivat aina kuudessa kuukaudessa ja koko pieneni aina samalla puoleen.

Ihmeellisiä asioita tapahtui tuon seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana Suomessa. Tuskinpa kukaan olisi pannut ropoakaan likoon sille vedolle, että suomalainen alkujaan kumikalosseja [oikeastaan selluloosa oli varsinainen ensimmäinen tuote] vuosisadan alussa valmistanut yritys olisi maailman markkinajohtaja (40 %) radiopuhelimien valmistajana vuosisadan lopussa. Ei pystytty aavistelemaan Neuvostoliiton hajoamista, itäblokin maiden itsenäistymistä, Euroopan unionin syntyä, yhteistyö- ja avunantosopimuksen lakkaamista, Suomen sanoutumista irti Pariisin rauhansopimuksen velvoitteista, pankkien myyntiä ulkomaille (PYP-Kop-Nordea, Postipankki-Leonia-Sampo-Danske Bank) ja pankkikriisiä. Suomen taloudellisen kasvun nopeutumista ei voitu ennustaa. Eikä varsinkaan sitä, että Suomi olisi jossakin tilastossa maailman tuottavimman maan palkintopallilla.

Jaakko Iloniemi ennustaessaan käyttää sanontoja ”on hyvin ajateltavissa, on varsin todennäköistä, tulee epäilemättä edistymään, on todennäköistä” sanomatta sanaakaan miksi ”on” ajateltavissa, todennäköistä tai miksi ”epäilemättä”.

Vuonna 2008 luin (laina)kirjan, jonka on kirjoittanut Nassim Nicholas Taleb otsikkonimenä Musta Joutsen (Erittäin epätodennäköisen vaikutus. Terra Cognita 2007, suomentanut Kimmo Pietiläinen). Taleb on alun perin Libanonista syntyisin oleva U.S.A.:ssa vaikuttava matemaatikko (PhD) ja menestynyt optiomeklari. Lyhyesti suomalaisia varten kirjan taustassa on mainoskuvaus kirjasta: ”Musta Joutsen on erittäin epätodennäköinen tapahtuma, jolla on kolme luonteenomaista piirrettä: se ei ole ennustettava, sillä on valtava vaikutus ja osaamme kehitellä selityksen, jonka ansiosta se vaikuttaa vähemmän satunnaiselta ja ennustettavammalta kuin olikaan.” Tämä termi Musta Joutsen tulee virheellisestä ajatussarjasta: olen nähnyt tuhansittain vain valkoisia joutsenia, mutta en yhtään mustaa, niinpä mustia joutsenia ei ole olemassa. (Niitä mustia on muuten Australiassa, ja Helsingin Korkeasaaressa.)

Vaikka tekisi mieli siteerata puolet kirjasta tähän, niin otan vain muutamia asioita. Kappaleessa ”Miten oppia kalkkunalta” on opettavainen tarina kalkkunasta aikaa  kuvaavan käyrän kanssa; kalkkuna tuntee olonsa mukavaksi tuhat päivää: ruokaa tulee ja kaikki tuntuu jatkuvan mitä parhaimmin, kunnes päivä pari ennen kiitospäivää sen kaula katkaistaan. (Esimerkki on lainattu alkujaan Bertrand Russelilta, ja hänellä pahaan varautumaton olio oli kana.) Talebia lainaten ”prosessin historia tuhannen päivän ajalta ei kerro mitään siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu”. Ja vielä Taleb ”Jokin on toiminut menneisyydessä, kunnes – se ei odottamatta toimikaan ja menneisyydessä oppimamme osoittautuu parhaimmillaan epäolennaiseksi tai vääräksi ja pahimmillaan häijysti harhaanjohtavaksi”.

Talebin johtava ajatus on, että matemaattiset mallit, joihin ei voi sisällyttää yllätyksiä, ovat ainakin finanssimaailmassa toimimattomia. Hän teilaa muutaman taloustieteen Nobel-palkinnon saajan aikaansaannosten arvostuksen Ruotsin akatemian tietämättömyyden tiliin. Laureaatit ovat kyllä saaneet kaavoja aikaiseksi, mutta niiden tehoa käytännössä ei ole tutkittu eikä mahdollisesti edes pystytä tutkimaan.

Mustia Joutsenia lentää kaikkialla, mutta emme tiedä missä, se juuri on niiden luonteenpiirre – täydellinen ennustamattomuus ja vaikutusten mittaamattomuus. Talebilla on sekä onnettomia Mustia Joutsenia että onnellisia Mustia Joutsenia. Onnettomista mainitaan esimerkiksi pörssiromahdus 1987, World Trade Centerin tuho jne., onnellisista esimerkiksi laserin menestystaival, google ja Potter-kirjat. Mitään näistä ei voinut ennalta arvata tai tietää. Esimerkiksi laserin keksijä ei olisi voinut kuvitellakaan, että keksintöä tullaan käyttämään silmäkirurgiassa.

Erityinen Talebin hyökkäyksen kohde on Gaussin käyrä. Hän ei sallisi sitä edes ajateltavan, koska se vääristää ajatukset antamalla turvallisuuden tunteen, että erikoiset tapahtumat ovat erittäin epätodennäköisiä, ja havaitsemme yleensä keskiarvosta vain vähän poikkeavia arvoja. Kuitenkin todelliseen elämään sovitettuna, Gaussin käyrä antaa täysin harhaanjohtavan kuvan maailmasta. Taleb tarjoaa Gaussin sijaan ystävänsä Mandelbrotin fraktaaleja ja niistä johdettuja malleja.

Talebin mukaan yllätyksellisiä asioita tapahtuu, vaikka mitään vastaavaa ei historian aikana olisi koskaan ennen tapahtunut. Pörssimeklarina hän opastaa, että yllätyksiin voi varautua esimerkiksi sijoittajana siten että ylivoimaisesti suurin osa sijoituksista on lähes täysin yllätyksettömissä papereissa, esimerkiksi valtion obligaatioissa, ja loppuosa äärimmäisen yllätyksellisissä. Äärimmäisen yllätykselliset tapahtumat voivat joko hävittää pääoman tai sitten voi tulla suunnaton palkkio, mutta sitä ei tiedä etukäteen.

Taleb, vaikka onkin ollut meklari, keskittyy nimenomaan yllätykselliseen ilman matematiikkaa. Yllätyksellä ei ole todennäköisyyttä, se on hänen ”Exstremistan”-maailmastaan, jossa vaihtelut ovat mittakaavattomia, eikä hänen ”Mediokristan”-maailmasta, johon soveltuu laskenta, ennustettavuus ja tapahtumien skaalautuvuus. Hauska viittaus Talebin elämään hänen itsensä kertomana on se, että hänellä on kaksi työhuonetta. Ensimmäisessä on kaikki mielenkiintoinen ja toisessa vain meklaritoimintaan ja tilastoihin liittyvää. Sitä hän ei kerro, kummassa huoneessa hän enimmän aikaa on, mutta kertoo jättäneensä jo aikoja sitten television katselun ja rajoittaneensa sanomalehtien lukemiseen käyttämäänsä aikaa. Enemmän aikaa tarvitaan mietiskelyyn ja ystävien kanssa kommunikoimiseen. Kirjan ”erityiset kiitokset” osassa niitä onkin lukuisia alkaen Benoit Mandelbrotista itävaltalaiseen, jonka käyntikortin hän kadotti, ja joka auttoi häntä piirtämään yhden sattumaa kuvaavan graafin teokseensa.

Miksi sitten minä olen mieltynyt tällaiseen teokseen. Mielestäni tässä nimenomaisessa henkilössä tulee esiin jotain samaa kuin Richard Feynmanissa: yllätyksellisyyttä ja hiukan boheemisuutta yhtyneenä terävään älyyn. Taleb maalaa mainiosti tilanteen, kuinka hän kerran lentokoneessa lennolla yli Atlantin jonkin ylibuukkauksen takia joutui ensimmäiseen luokkaan kultahelyihin pukeutuneen naisen läheisyyteen, joka huonolla ranskallaan yritti puheenalkua, huomattuaan Talebin lukevan ranskankielistä kirjaa. Puhe loppui sitten pian, kun Taleb selitti olevansa ammatiltaan ”limousinen kuljettaja, oikein arvokkaiden limousineiden”. Loppumatka kuulemma kului melko vaiteliaasti.

Otsikkoja hänen kirjastaan: ”Tuhat ja yksi päivää eli miten välttää jymäytyksen”, ”Elämää toivon eteisessä”, ”Hukkuneiden jumalanpalvojien tarina”, ”Katariinan rakastajien lukumäärän epämääräisyydestä”, ”Miten ennustaa ennusteensa!”, ”Satunnaisuuden runoilija”, ”Kuinka monta Wittgensteinia pystyy seisomaan neulan päässä?” jne.

Jos luette kirjan, niin ennustan että todennäköisesti yllätytte enemmän kuin ensiksi luulittekaan, nimittäin kirjassa tulee esiin myös harmaita joutsenia, joita ette olisi voinut millään ennustaa ainakaan edellisen perusteella.

Kun Suomen tulevaisuuden ennustaminen näyttää olleen vaikeata, voin sanoa omalta osaltani, etten osannut ennustaa mitään, mitä elämässäni ehti tapahtua seuraavan 30 vuoden aikana. Haaveissa oli tasapainoinen talous ja pysyvä työ. Ne kyllä toteutuivat. Sitä en millään olisi osannut ennustaa, että vuonna 2000 olisin ollut uusissa naimisissa jo 16 vuotta ja että meillä olisi 15-vuotias tytär ja että asuisin Järvelässä.