Pieni melko mitättömän näköinen laiha mies tuli istumaan viereeni ratikkaan. Se olikin luontevaa, koska se oli viimeinen vapaa paikka. Oltiin lähdössä Katajanokalta vitosen ratikalla. Presidentti Koivisto vaimoineen tuli seuraavalta pysäkiltä vaunuun, mutta ei kukaan näille vanhuksille suinkaan paikkaansa tarjonnut, vaan kaikki muut lipittivät älykkäitä puhelimiaan kuin Tenojoen lohenpyytäjät lippojaan samoin tuloksin saamatta yhtään lohta.

Päätin kuitenkin antaa presidenttiparille paikkani ja huikkasin heille: ”Herra presidentti, täällä olisi paikka:”. Mauno tietenkin hyväksyi vaimonsa kanssa tarjoukseni ja toisella paikalla istuvalle Mozartille, jonka tunsin maalauksista,  sanoin: ”Mozart, bitte, aufsteigen, unser President muss ein Platz haben”.  Presidentti Koiviston vaimo onkin aika pätevä, koska itse Presidentti mainitsi heidän erimielisyyksistään avioliitossa, että aina se on ollut se Mauno, joka on ollut erimieltä, eikä vaimo koskaan.

Mozart pyyhkäisi peruukistaan valuneet tärkit olkapäältään ja sanoi:” Das könnte nicht  bei uns in Wien geschehen.” No se Mozarteista, eihän silloin ollut raitiovaunujakaan Wienissä. Mozart haudattiin yleiseen hautaan hevosen vetämiltä vankkureilta ilman hautaristiä tai muutakaan merkkiä. Koivistojen haudoille varmaan kuitenkin merkki pistetään.

Vasta käytävälle seisomaan noustuani huomasin, että Mozartilla oli Alkon kassi kädessään. Mistä lienee sellaisen saanut. Kassin huipulta pilkotti monta pullon päätä, ja kokemuksesta tiesin, että erään pullon korkissa luki Koskenkorva. Oliko Mozart alkoholisti. Kassillinen tuollaista vei ajokunnon ainakin kahdeksi päiväksi. Mozart ei paljoa muutenkaan pajattanut, mutta tuntui kuuntelevan englanninkielisiä kuulutuksia pysäkeistä: sailor’s market, esplanaadit, shitnaden, parliament house, big ben, champs elysee. Ei noussut pois millään noista. Minnekähän Mozart oli menossa. Koivistot olivat jo häipyneet, eikä heillä ollut alkon kassia, vaan vakituinen turvamies mukanaan, joka yritti näyttää siltä, ettei tuntisi Koivistoja lainkaan.

Mozart rupesi yhtäkkiä nauramaan ja puhumaan suomea. Se suomi olikin minulle helpotus, koska en osaa niin hyvin saksaa kuin toivoisin. Nähtävästi Mozart oli tullut vitosen ratikkaan aivan äskettäin, koska hän kysyi minulta -. melko tavanomaisen näköiseltä lihavalta mieheltä – mitä musiikkia ihmiset nykyään kuuntelevat, koska hän, kertomansa mukaan, oli ollut kovinkin paljon musiikin kanssa tekemisissä. Kerroin hänelle, että helposti saa 40000 ihmistä kokoon stadionille, jos höpöttää mikrofooniin. Musiikkia ei tarvita, vaan pelkkää höpötystä. Höpötys saa olla vaikka siteeraus Siirakin kirjasta, kunhan vain siitä ei saa mitään selvää. Höpöttäjät saavat yleisökseen sellaisia, joilla on vaikeuksia selvitä peruskoulusta, mutta jotka ymmärtävät höpötystä. Suurin osa höpötyksen ymmärtäjistä elää perusturvatuella. Höpötys on siis vallitseva musiikin laji.

Mozart tajuten minulla olevan enemmän musiikin tuntemusta kuin keskimäärin, kysyi, soitetaanko hänen musiikkiaan vielä enää missään. Minä valistin, että juuri kuuntelin hänen varhaisen g-mollisinfonian numero 25, josta ilkeät kriitikot sanoivat, että se oli sävelletty sen jälkeen kun Mozart oli päässyt ensimmäistä kertaa sänkyyn erään halukkaan englantilaisen naisen kanssa, joka vei Mozart neitsyyden, ja sitten myöhäinen sinfonia numero 40 g-molli, jossa vain muisteltiin tuota tapahtumaa. Sinfonian 25 jäyhään jytään voin yhtyä, mutta nelikymppisessä tuskin on mitään muistumia tuosta edellisestä,. Kyllä tietysti 25:sen jauhamisesta voi kaikenlaisia mielikuvia saada. Jos luulette, että tämä analyysini on jotenkin outoa, niin  kuunnelkaapa oopperaa Don Giovanni, jossa eräs nainen (sopraano) vakuuttaa hänellä olevan sellaista ”balsamia” tarjolla, jota ei paraskaan apteekkari osaa valmistaa. Sitä nainen ei kerro, missä sellainen balsami lepää.

Olisin kyllä halunnut jatkaa keskustelua Mozartin kanssa pitempääkin, mutta hän häipyi Kauppakorkeakoulun kulmilla puhelinnumeroaan antamatta, joten en ehtinyt kysyä, oliko hänen C-duuri sonaattinsa todella tarkoitettu vain opetustarkoituksiin vai esitettäväksi. Ehkä jossakin tulevaisuudessa törmään vielä  Mozartiin ja saan tarkemman kuvan hänen aikomuksistaan.