11.11.1943 Ilmari Kuisma rintamalta Raivolasta Helena Kuismalle Inkilään: Saa nähdä, miksi oltavat muuttuu sodan loputtua, mutta nykyisestään ei taida kovinkaan korjaantua, kun laittavat maailman joka puolelta nurin kurin.
xx.xx.1943 Onni Vatanen Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan
Terve papin Rouva!
Kuulkaahan jos se minun poika näyttää siltä että se hätäkasteen tarvitsee niin Sille saa nimeksi panna Pekka.
Terveisiä Onni Vatanen
Minulla on vaimoani kauhian ikävä.
Onni
- - -
Sylvi Pärssisen huom.: Onni Vatanen, mökkiläinen ja savottamies menetti vaimonsa lapsivuoteessa lapsen syntyessä. Minä otin lapsen muutamaksi päiväksi hoitooni pappilaan, kunnes sille järjestyi olinpaikka jossakin hoitolassa. Sain lapsen isältä tällaisen kirjeen.
17.11.1943 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään
- Mamma hyvä!
Tänään täyttää Sanerva vuoden. Olen oikein iloinen, että hän on nyt päässyt kaikkein pahimmasta ajastaan, ja on näin hyvin kehittynyt, kävelee, on jo rokotettu, 9 hammasta ja sanoo jo jonkun sanankin. Nyt hän on nukkunut yönsäkin tyydyttävästi. Meidän lapset käyvät yöpuulle viimeistään kello 7 illalla, mutta heräävät aamulla klo 4 – 5 ajoissa. Illat ovat siis rauhalliset. Minun selkäni on nyt aika hyvä ja voin tehdä rutistaa töitä minkä ennätän. Nyt meillä on toistaiseksi 14-vuotias kotiapulainenkin, mutta ei meidän kannata pitää häntä pitkään. On sellainen hutilus, lapsuutensa kiertänyt maailmaa hermostuneen äitinsä kanssa, ja on aika pahatapainenkin.
Kuinka Te olette voineet? Kiirettä on luonnollisesti oikein paljon ja ehkäpä olette sairaskin. Onko isä nyt ollut kotona, ja miten hänen olonsa on?
Olen odottanut sitä Raunon takkia, että Eliaskin pääsisi kirkkoon, mutta Aira ei kai ole ennättänyt sitä lähettää. Minä en nyt ole saanut ostaa täältä mitään kangasta. Kun Mari joutaisi tänne korjaamaan meidän vaatevarastoamme, niin se olisi oikein hyvä.
Arvi lähtee rintamakäynnille n. 3 viikon kuluttua. Sitten tuleekin joulu. Aarno ja Kari tulevat ensi pyhänä taas kotiin. Heidän koulunsa ei oikein tunnu sujuvan hyvin. – Voi kun te pääsisitte tänne käymään! Se olisi hauskaa.
Kuulkaa, rohkenisiko Einolta pyytää minulle paria tuhatta markkaa rahaa? Tarvitsisin kipeästi omiin yksityisiin asioihin, hampaiden korjauttamiseen y.m. ja Arvilla ei ole, ihan rehellisesti sanottuna. Voihan se tehdä suurta kiusaa Einollekin, mutta jos Te viitsisitte kysyä, eihän se ota jos ei annakaan. Olkaa hyvä ja kirjoittakaa, mitä hän tuumii asiasta.
Terveisiä nyt oikein paljon teille kaikille!
Sylvi
Huomenna tulee meille aseveliliiton pappi Erkamo ja on maanantaihin asti.
Piti kysyä vielä, että lähettäisikö Eino taas 100 kg sianjauhoa ja laskuttaisi sinne kirjoihinsa. Saamme possulle ostoluvan, jos vain saamme jauhoja. Pikku possu on kasvanut hyvin.
- - -
Kysyin 3.1.2005 työkaveriltani palkanlaskija Tuuli Erkamolta onko tietoa miehenpuolen pappisesi-isistä. Tämä Pentti Erkamo on hänen miehensä isoisä. Pentti Erkamo toimi myöhemmin mm. Diakonissalaitoksen johtajana Helsingissä. - Eino sai haltuunsa kaikki korvausrahat ja piti niitä ominaan, tytöille – Sylville ja Toinille – ei mitään perintöä tullut missään vaiheessa. Päivölän talo, tila, saha ja myllyt olivat siirtyneet Einon nimiin, jota hänen veljensä Ilmari ihmetteli elämänsä loppuun saakka.
28.11.1943 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään
Oletteko saaneet sitä villatakkipakettia?
Arvi oli eilen ja tänään Joensuussa ottamassa Joensuun lotilta lottalupausta. Tietysti hän tapasi Aarnoa ja Kariakin, he tuntuvat kovain lapsellisilta. – Rauno käy täällä yksin kansakoulua. Helena hoitelee kotona pienempiään. Sanerva osaa jo sanoa : ”Äit’ jättää, äit’ jättää”, kun itkee. – Täällä on kotitarkastuksia. Etsivät armeijan vaatteita ja löysivätkin paljon. Meillä eivät käyneet.
Sankarihautaamme on haudattu v. 1941 kesällä Veikko Pietarinp. Siira. Tänään tulikin ilmi, että KEK oli erehdyksessä merkinnyt hänen kotipaikakseen Kitee, mutta hän onkin Kirvun Vallittulasta. Jos se jää vielä tänne, niin otan sen haudan nimikkona hoitooni. Tänä kesänä kukitin säännöllisesti erään tuupovaaralaisen haudan ja sitä ennen talvisodan ”tuntemattoman” haudan. – Minun selkäni ei parane koskaan terveeksi.
Sanerva edistyy päivä päivältä, kävelee jo hyvin, ja kyllä sen perässä on juostava.
9.12.1943 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen
Tuupovaarassa 9.12.43 klo 20
Toini hei!
Kiitän kirjeestäsi, jonka sain äskettäin. Minäkin yritän taas vastata siihen, kun sattuu mukavan rauhallinen hetki. Nukahdin äsken nukuttaessani Sanervaa, ja heräsin juuri klo 20. Kaikki lapset nukkuvat, Rauno ja Helena lastenhuoneessa, Elias ja Sanerva tässä minun kanssani. Arvi nukkuu tavallisesti ruokasalissa, mutta nyt en tiedä, missä hän torkkuu, sillä hän lähti tänään taas huristamaan Uuteen Suomeen, tuupovaaralaisia tervehtimään Syvärille. Nyt on siis jossain Äänislinnaa lähestymässä. Mukana on kaksi pitäjän pösöä, ja paketteja n. 400-500 kg. Lotat ovat ympäri pitäjää paistaneet pullia ja kukkoja, joita viedään sinne miehille. Myös nimikko-paketteja. Minä lähetin taas tuupovaaralaisten sotilaitten sielunhoitajalle pienen paketin. Olisihan noloa, jos toiset saisivat ja hän jäisi muistamatta. Täältä eivät oikein mielellään lähdekään rintamakäynneille ilman Arvia, joka tietää tiet ja tavat, ja upseerina saa irti sellaista, mikä ei sivileille lähdekään, autot y.m. Arvi palaa vasta n. parin viikon perästä, siis juuri jouluksi. Minä joudun siis hallitsemaan täällä ihan vain lasten kanssa. Toivon, ettei sattuisi ketään vieraita tulemaan. Lienenkö kertonut Sinulle, että Arvin isä vieraili meillä viikonmarraskuun lopussa. - itsenäisyydenpäivänä oli täällä juhlallista, vaikka minun juhlimiseni laita oli niin ja näin, kun en päässyt muuta kuin puolen sk-talon juhlasta kuulemaan. Pojatkin kävivät kotona ja palasivat itsen. päivän iltapäivällä, – Arvi halusi meidän vielä tarjoavan päivällistä juhlapuhujalle, lotta Anna Terälle, joka oli kutsuttu Joensuusta. Pyysin Saimi Pietarisen, opett., auttamaan itseäni, ja sitten me tehtiin se päivällinen ja syötettiin se vieras, ja pidettiin vielä kahvikestit Eimisjärven opettajille. (Siellä on Hanna Rönkkö ja eräs sijainen.) Kyllä meillä on täällä mukavia opeja, ja kaikki käyvät meillä. – Illalla soitti vielä tohtori, nuori neitonen Hertta Tervola, ja sanoi tulevansa kylään apteekkineidin, ylioppilas Raija Tasan kanssa. Niin meni se juhlapäivä iltaan vieraiden kanssa, ja omat lapset sivat olla syrjässä. Olin kyllä pyytänyt erästä koulutyttöä siksi päiväksi hoitamaan pienokaisia. – Se edellinen päiväkin meni vieraiden merkeissä. Menin aamulla kirkkoon Aarnon kanssa. Kävin ehtoollisella. Sitten oli sankarihautaus, ruumiinsiunaus kirkossa. Sieltä Arvi toi vieraiksi Aarnen ja hän toisen körttiläisen, Sanervan kummisedän. Arvi itse läksi pitäjälle, mutta me juttelimme vieraiden kanssa pimeään asti. Aarnella oli lyhyt loma. On oikein virkistävää tavata tuollaisia ystäviä. Vihtorikin niin harvoin käy meillä ja vielä harvemmin meillä on tilaisuus keskustella sydämen tärkeistä asioista. Kyllä minulla olisi ollut kiire töihin, mutta hauska oli tavatakin. Kun minä käyn paperille panemaan, niin tuntuukin siltä, etten minä teekään muuta kuin käyn kylässä ja pidän vieraita, vaikka todellisuudessa meillä käy nykyään oikein vähän vieraita. Eilen illalla pistäytyi Aune Vatanen pyytäen minua lottien kokoukseen, jossa laitettiin paketteja tuntemattomille sotilaille. Kun minulla oli astiat pesemättä, tiskasi hän, minä kuivasin ja sitten sitä taas lähdettiin. Paketteja tuli 40. Laitettiin Osuuskaupassa. Apteekkari ja Aune prykkäsivät korteille runoja ja me muut laitoimme paketteja. Minä en lähetä tuntemattomille enää paketteja, kunhan saisin tunnetuillekin. Kyllä meidän taloon tulee joulupukki. Se tuo m.m. Raunolle pumpulipaidan ja penaalin, Arville vastakirjalla ostetun paidan ja pitäjältä lahjoitetun puukon, minulle sukat (!), Helenalle liivit ja paperikassin j.n.e. Kyllä sitä lapsille täytyy jotain olla, jos suinkin voi. Ajatteles, kun Raunokin kysyi äskettäin, että voiko joulupukille kirjoitaa!
Nyt ovat parhaillaan käräjät ja tuomari asuu meidän vierashuoneessa. Minulle lisätyötä.
Kuule, kyllä se Silopuku on minulla, kiitoksia vaan. Minua ihmetyttää, etkö Sinä itse voinut sitä käyttää. Kirjoita , mitä se maksaa, niin lähetän rahat. Tai jos haluat sen vielä, niin lähetän takaisin. Kyllä se on minullekin ihan käypä. En ole muistanut mainita siitä.
Teillä on ollut hyvä sika. Me saimme 7 kk:sta siasta 52 kg. Nyt on meillä syyskuinen possu kasvamassa. Teurastamme sen kevättalvella, ja huhtikuussa otetaan taas uusi possu kasvamaan. Joensuuhunkin on pojille aina lähetettävä ruokaa, joten pitää keinotella – eikä tämä ole mitään keinottelua, vaan puhdasta tuotantoa, ihan primääristä.
20.12.1943 Ilmari Kuisma rintamalta Raivolasta Helena Kuismalle Inkilään: Joulu on jo ovella tai oven sisäpuolella kuusi. No niin, viimeinen joulu on täällä maailmalla tämä nyt tuleva. Ei ainakaan tässä kuusikossa tartte majailla.
24.12.1943 Rauno Pärssinen (9-vuotias) Tuupovaarasta mummolleen Helena Kuismalle Inkilään
Mummo hyvä!
Hauskaa joulua sinne Inkilään mitä sinne kuuluu. Joulu tulee jo. meille tulee joulu-pukki. Milloinkahan tulee se joulu jolloin mummo tulee tänne Tuupovaaraan jouluksi. Jouluaatto on juuri tänäpäivänä kun minä nyt kirjoitan tämän kirjeen. Meille käytiin eilen joulukuusi Äitillä on paljon työtä ollut mutta minä olen koittanut auttaa äitiä monella tavalla kun äiti ei tahdo oikein keritä sukkiakaan paikata mutta ainahan niitä kerkeääpi kun autetaan äitiä.
Eljas osaa sanoa jo muutamia sanoja niinkuin nyt tässä kirjoitan. Tanttu pitää pankkaa ja äiti pitää pankkaa ja Iti pitää pankkaa ja jokaisen nimeltä että ”pitää pankkaa”. Minä sain paremman todistuksen kuin Aarno ja Kari see dee a-duuri a-duuri des Äiti ja Kari opettelivat musiikin teoriaa ja se sotki minun kirjeeni.
Terveisiä karilta Aarnolta ja Raunolta.
Hyvää joulua toivottaa Rauno
Pärssinen.
28.12.1943 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään
Itti oli siis kotona, ja se oli Teistä varmasti hauskaa. Minä odotan nyt suurella jännityksellä kahta asiaa, Marin tuloa tänne ja vastaustanne kerjuukirjeeseeni. Maria varten on jo suuri korillinen varustettu korjattavia rääsyjä, paljon muuksi ei voi sanoa meidän pitovaatteitamme. Ellen olisi silloin syksyllä saanut ommelluksi siellä Inkilässä, eivät Kari ja Aarno nyt kykenisi kouluun vaatteiden puolesta. Pitänee minun Toini lailla käydä valittelemaan tätä elämääni, kun olen niin kovasti väsynyt tähän huusholliin ja kaikkeen. Tämä joulun aika on taas ollut niin vaikeaa. – Minulla alkaa nyt hajota se muinoin keväällä 1936 Viipurista ostamanne talvitakki, ja muutoinkin olen aika rääsyinen. Aikomukseni on mennä Joensuuhun ja ompeluttaa Arvin vanhasta liian pieneksi käyneestä takista itselleni talvitakki ja korjauttaa hattuni. – Kun saisin Einolta rahaa. – Arvilta ei riitä minulle rahaa, hän sanoo että olemme tänä vuonna kuluttaneet rahaa yli palkan. Ihmettelen sitä, sillä onhan hän ajoittain nauttinut täyttä palkkaa, kun oli rintamallakin. En käsitä, miten olisin voinut niin paljon tuhlata rahaa.
Jouluna pukki kävi ja toi vähän lahjojakin. Olemme nyt kaikki terveitä. Kari sai vähän paremman todistuksen kuin Aarno, mutta en minä koskaan saanut niin huonoja todistuksia kuin nämä perilliset. Niin, Joensuusta pitäisi minun vielä hankkia heille uusi asunto!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.