1.4.  – 6.4.1942  Arvi Pärssisen päiväkirjasta

1.4.1942. Aamulla nousin kilpaa auringon kanssa ja lähdin luutnantti Haverisen kanssa sinne järvelle, jonne eilen hiihdimme ladun. Se kulki erään korkean vaaran yli ja siitä avautuivat kauniit näköalat. Korkeat, lumiset Karhumäen vaarat näkyivät lännessä nousevan auringon valossa ja kaakossa Äänisjärven rannaton, valkoinen lakeus. Ilma oli autereinen ja kuulas. Tuntui virkistävältä hengittää raikasta aamuilmaa. Suuri Jumalan luonto on virkistävä ja rauhoittava.

Loikoilimme hakkaamiemme avantojen äärellä kevätauringon hyväillessä kasvoja. Kaloja emme saaneet. Kello 11 lähdin viihdytyskiertueen mukana etulinjan korsuilla, jossa neljässä paikassa annettiin viihdytystä. Tällä matkalle ehtikin ilta tulla.

Pirunsaaren kohdalla eräät miehet olivat nostaneet joskus kaatuneen ja jäätyneen ryssän ruumiin hankeen pystyyn tienviitaksi osoittamaan saareen päin. Siinä ryssä seisoi hangessa ja osoitti kädellään saareen. Eräs vänrikki luuli sitä eläväksi aikoen jo ampua, kunnes viimein huomasi, että ruumiista tässä kuitenkin oli kysymys.

Sain kirjeen vaimoltani.

Tänään taas yksi mies kaatui ryssän tarkka-ampujan uhrina.

2.4.1942. Taas olen kuluttanut päivän korsulla ja pessyt sukat, nenäliinat ja pyyheliinan. Olen valmistellut myös huomisen päivän ehtoollisen viettoa. Esikunnan upseereille on keksitty nyt lisätehtäviäkin: Vuoron perään meidän täytyy öisin käydä tässä lähistöllä tarkastamassa, etteivät miehet pinnaa ja jätä vartiopaikkojaan.

3.4.1942. Ehtoollisjumalanpalvelus pidettiin kello 11 ja ehtoollinen tarjottiin JSP:n korsussa. Ehtoollisleivät jaoin tavalliselta teevadilta ja viinin kahvikupista. Jokaisella oli oma kahvikuppinsa, johon viiniannos kaadettiin. Korsuun oli tehty laudoista alttarikehää muistuttava pöytä. Ehtoollisella kävi tänään 70 miestä.

Lumisade on jatkunut edelleen ja lunta on eilisestä lähtien tullut ainakin parikymmentä senttiä. Tiet ovat täysin tukossa. Äsken tuotiin haavoittunut. Toiminta linjoilla on viime yönä ja tänään ollut vähän vilkkaampaa, etenkin oma tykistö oli viime yönä ahkerasti toiminnassa. Päivisin tykistömme on tavallisesti hiljaa, koska lupa on ampua vain sulkuja vihollisen eteen sen liikehtiessä.

Olen tässä kuohuksissani, kun en edes osanottosähkösanomaa saanut lähettää virkasähkeenä kaatuneen omaisille, vaan sain siitäkin maksaa 40 markkaa. Vaan eipähän tuon takia kannata surra! Olen pahoillani vain sen vuoksi, ettei kuolleille anneta edes sen vertaa arvoa, että surunvalittelu voitaisiin lähettää valtion kustannuksella. Tällaisina hetkinä menee kaikki innostus. Tahtoisin mielelläni olla vapaa tällaisesta orjamaisesta elämästä. Päivä on ollut erittäin ikävä.

Illalla kanttiinilotat kävivät meillä korvikkeella. Kun aioimme kello 23 käydä nukkumaan, tuotiin kolme haavoittunutta. Miehet olivat miinoitusta laittaessaan menneet omiin vanhoihin miinoihin. Haavat eivät kuitenkaan olleet hengenvaarallisia. Haavoittuneita täytyi keskellä yötä lähteä viemään hevosella eteenpäin, kun kaikki autot olivat tarttuneet lumikinoksiin.

4.4.1942. Tänään jaettiin kova pääsiäiskeksi, jonka paksuus oli vajaa sentti. Suurimman osan päivää olen viettänyt korsussa ja käynyt saunassa. Keittiön tarkastuslotta kävi pesemässä korsumme lattian. Olipa kauniisti tehty. Kirjettä ei tullut, vaikka kovasti odotinkin. Illalla 23 aikaan kävin tarkastamassa leirin vartiopaikat. Pakkasta oli 30 astetta.

5.4.1942. Pääsiäispäivän varjot alkavat jo pidentyä ja muistuttavat illan lähestymisestä. Kymmenen aikaan lähdin taas yksin hiihtelemään kirpeässä pakkasilmassa linjoille päin. Aurinko paistoi täydeltä terältä hyväillen lämmittävillä säteillä poskiani. Ajattelin lähteä erään teltan kohdalta oikaisemaan 6. komppanian komentopaikalle, mutta latu veikin minut harhaan. Menin siksi ensin Porvasen korsulle, jossa pidin hartaushetken. Sitten hiihdin lentokentän poikki vänrikki Mäen korsulle, jossa myöskin pidin hartaustilaisuuden. Seistessäni pihalla mäen taakse tulla vongelsi ryssän kuuden tuuman kranaatti, niin että sirpaleet vihelsivät ylitseni. Kolmannen tilaisuuden pidin 1. joukkueen korsulla.

Sen jälkeen läksin paluumatkalle. Ryssä ampui jatkuvasti harvakseen kranaatteja, jotka kulkivat hiihtämäni tien yli. Pysähdyin aina kuuntelemaan, kun isot kranaatit kaarena vihelsivät ylitseni ja räjähtivät valtavalla ryskeellä jossain kauempana kilometrin päässä. Vielä silloinkin aina joku sirpale sai ilman soimaan. Aurinko paistoi lämpimästi ja monessa paikassa aukeilla kankailla pysähdyin ihailemaan sen kirkkautta. Kranaattien räjähtely vain jatkui takanani.

Pääsiäisruuaksi saatiin aamulla riisisuurimo-sekahedelmäsoppaa ja päivälliseksi veteen keitettyjä makarooneja ilman lihaa.

Sain kirjeen vaimoltani. Majapaikallamme ei Jumalanpalvelusta voitu pitää, sillä esikunnan upseerit joivat koko päivän aloitettuaan jo eilen illalla.

6.4.1942. Pidin Jumalanpalveluksen kello 12 ja Herran Pyhä Ehtoollinen oli sen jälkeen korsullamme. Siihen ilmoittautuneita oli toista sataa, mutta ehtoolliselle tuli vain 40 miestä. Eivät kai päässeet etulinjoilta tänne. Loppuosan päivästä luin korsulla ja illalla kävin kanttiinissa, jossa oli munkkeja. Tänään tuli yksi haavoittunut.

8.4.1942 Aarno Pärssinen (10-vuotias)Tuupovaarasta Arvi Pärssiselle rintamalle

Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje IP:n arkisto.]

 

 

 

8.4/42

Rakasisä.

Kiitos kortista jonka sain eilen. Hankia ei ole ollut yhtään. Nuoskiakaan ei ole ollut Mutta nyt taitaa tulla. Olen rakennellut ahkerasti lentokoneita. Jokapoika lehdestä olen saanut malleja eilen hiihtelimme Karin kanssa lastujärven kankailla siellä oli jäniksen jälkiä joka notko melkein täunnä yhdessä notkossa oli haaprisuja jänikset  olivat järsineet ne valkoisiksi. pääsiäis loma on päättumässä huomena pitää jo mennä kouluun. Tomatin taimet ovat jo isoja noin 5 senttimetrin korkuisia Tomatin taimia on 52 kappaletta Lentokoneita ei ole paljoakaa lennellyt

                      Terveisiä. Aarno.

10.4. – 12.4.1942 Arvi Pärssisen päiväkirjasta

10.4.1942.  Yö oli rauhaton, sillä ryssä yritti hyökätä 6. komppanian lohkolla. Sieltä kuului koko yön kiihkeätä kaikkien aseiden rätinää ja tykistön tulikin oli vilkasta molemmin puolin. Kaksi meikäläistä haavoittui, mutta 30 ryssää jäi linjojemme eteen.

Läksin pastori Lehdon kanssa käymään edessä. Kävimme vänrikki Mattisen lohkolla ja tähystämässä poikien taisteluhaudasta ryssien puolelle. Yhdellä kohdalla oli parikymmentä metriä kaivamatonta kohtaa. Siitä piti nopeasti juosta ohi, ettei ryssä ennättäisi ottaa tähtäimelle. Vastapuolen asemiin oli vain 300 metriä matkaa. Pidimme pojille hartaustilaisuuden.

Yöllä löysin eilen puhtaana päälleni panemasta paidasta valtavan ison täin, joka juoksi hihallani kuin hevonen. Rykmentin lääkäri Appelquist oli illalla vieraanamme.

11.4.1942. Vihollinen liikehti yöllä ja tykistömme ampui. Kylmä-Kalle eli rykemntin komentaja everstiluutnantti Laaksonen ja presidentin poika vänrikki Ryti tulivat kymmenen aikaan yllättäen meille. Tarjosin heille mämmiä kerman kera. Käskivät sanoa kiitoksia valmistajalle, sillä hyvin se näytti heille maistuvan.

Pirunsaari sai yöllä ankaran tykistökeskityksen, jonka aikana yli sata kranaattia tippui asemien molemmille puolille. Yksi kone-kivääripesäke meni hajalle, mutta pesäkkeessä ollut mies säilyi kuin ihmeen kaupalla. Ryssä ampui 30 kranaattia myös saaren viereiselle lohkolle. Kahden metrin päähän juoksuhaudasta oli tullut pari kuuden tuuman kranaattia, mutta ilmanpaine löi juoksuhaudassa olleen vartiomiehen istualleen kuralätäkköön haudan pohjalle aiheuttamatta sen suurempaa vauriota.

Yksi alikersantti haavoittui tänään päivällä samassa paikassa, missä me eilen juoksimme niskat kyyryssä. Alikersantti oli hidastellut avoimen paikan yli kulkiessaan ja sai luodin olkapäähänsä.

Vein tohtorin kanssa viisi suolasilakkaa järveen matikan syötiksi. Esikunta on taas kovasti ryyppytuulella.

12.4.1942. Esikunta jatkoi juomistaan koko eilisen päivän ja viime yönkin. Kello 22 meille soitettiin ja pyydettiin komentokorsulle, mutta minä kieltäydyin. Kun tohtori meni sinne, hän kertoi majurin sanoneen hänelle: ”Pieni, pieni oma tohtorimme, nuorin kandidaatti ja juuri mennyt naimisiin. Minä määrään pataljoonassa ja minä sekä komppanian päällikkö vihaamme teitä. Täältä lähtee kaksi miestä pois”. Toisella tarkoitettiin tohtoria, joka harvoin ja silloinkin pidättyvästi nauttii alkoholia, ja toisella minua, joka en koskaan käy heidän seuraansa muuten kuin asialla. Totuuden todistaja, joka ei halua alistua sellaiselle eläimen tasolle kuin nuo juomariraukat, saa vihat päällensä.

Koko yön jatkuvia juominkeja pidettiin useassa korsussa. Muutamat ryhtyivät humalapäissään tappelemaan, jolloin erästä lyötiin kivellä päähän. Vammat piti täällä sitoa. Pataljoonan komentaja ja adjutantti sammuivat kuulemma jo puolen yön aikoihin. Tänään sitten majuri kutsuttiin rykmenttiin, jonne oli tehty kantelu liiasta juopottelusta. Nyt iltapäivällä juominen kuitenkin jatkuu edelleen. Elämä on aivan sietämätöntä. En nukkunut koko yönä. Iltayötä häiritsi neljä haavoittunutta ja humalaiset.

Aamuyön odotin Tuupovaaraan tilaamaani puhelua, mutta kun se vihdoin puoli seitsemän aikaan saapui, ei sieltä kuulunut yhtään mitään. Voi, kuinka olin harmistunut! Kello 9.30 lähdin lottien mukana 6. komppaniaan. Heidän tarjoillessaan pojille korviketta minä pidin Krohinan korsussa hartaustilaisuuden. Sitten kävin ensimmäisen joukkueen alueella. Ilma oli kaunis ja aurinkoinen.

Sain eilen illalla kirjeen vaimoltani.

16.4.1942. Ryssä oli vallannut meidän juoksuhaudat noin sadan metrin pituudelta. 7. komppania suoritti vastaiskun ja valloitti kiivaassa lähitaistelussa asemat takaisin. Pojat tuhosivat paljon ryssiä käsikranaatein juoksuhautaan. Monelta oli pääkoppa lentänyt pois ja aivot valuneet maahan.

Taistelu oli tauonnut minun saapuessani linjoille, mutta missä vain ryssä näki liikettä, sinne se antoi heti äkäisiä konekiväärisarjoja. Hiivin ampumahautaa pitkin asemiimme. Lääkintämies oli kulkenut juuri edellä hakeakseen pois kaatuneen, mutta sai eräällä harjanteella räjähtävän luodin vatsaansa ja kuoli aivan pian. Paareilla häntä ei voinut tuoda, sillä erään töyrään läpi johtavasta kaidasta tunnelista ne eivät olisi mahtuneet. Tunneli oli noin 30 metrin pituinen. Kun laskeuduimme tunnelista, ryssä ampui meitä konekiväärillä kuitenkaan osumatta. Luodit vinkuivat läheltä ohi pään ja räjähtivät viereisessä vallissa.

Kaikkiaan neljä miestä kaatui ja kaksitoista haavoittui. Ryssä menetti noin 60 miestä kaatuneina. Saaliiksi pojat saivat 10 konepistoolia, muutamia pikakiväärejä ja yhden kranaatinheittimen. Yhdestä kaatuneesta, joka oli saanut täysosuman raskaasta kranaatista, emme löytäneet kuin parin kilon verran veristä ja multaista lihaa. On ihmeellistä, miten täydellisesti ihminen voi kadota silmänräpäyksessä.

Sain piiraspaketin vaimoltani.

17.4.1942. Aamulla lähdin jälleen linjoille. Pidin hartaustilaisuuden kahdessa paikassa. Kello 15 tulin takaisin. Tiet ovat tavattoman huonossa kunnossa: Paikoin ne ovat jo sulaneet, paikoin paksu lantakerros peittää tien pinnan eikä siinä reki tahdo millään luistaa.

Kävin saunassa ja pesin paidan. Tänäänkin tuli kaksi haavoittunutta.