10.11.1946 Ida Brozek New Yorkistä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan

[Alkuperäinen kirje Sini Kouvosen hallussa. Kirjekuori vielä löytämättä. Päivän ja kuukauden 10/11 oletan merkityn suomalaiseen eikä amerikkalaiseen tapaan. Ameriikkalaiseen tapaan tämä voisi merkitä lokakuun 11. päivää. ]

                                                                                  New York 10/11 1946

Rakas Sylvi!

Kirjoitan sinulle nyt tässä vähän, kun on aikaa jo vierähtänyt aika paljon siitä kun sain sinulta kirjeen. Minulla oli vähän vastoin käymisiä kesällä, mieheni oli leikattavana vatsa viasta, mutta nyt hän on jo terve. Minun koko kesä mennä hurahti niin pian, että en ehtiny oikein mihinkään, oli kaikellaista tehtävää kotona. Me lähetettiin se sinun kirjeesi silloin heti kesällä sinne Iowa Waterloo, ja sieltä tuli Leilalle [= tytär Leila Sylvia (Lahtinen?,Brozek?)] wastaus, viime kuussa. He on lähettäny teille sinne 2 pakettia, ne on sinun nimellä, vaan siinä on pikku erehdys nimessä. Kun siinä pitäisi olla Rouva he ovat kirjoittaneet Rosiina Sylvi Parsinnen. Toivon että sinä saat sen kuitenkin. Minä lähetän tämän kirjeen, jonka Leila sai sinulle, että saat lukea jos saat siitä selvän. Siinä sanoo, että heidän sunnuntai koulu lapset ovat lähettäneet ruoka-paketin mrs Saimi Pietariselle Tuupovaaran kylään, kuuluukos hän teidän seurakuntaan? Jos haluat kirjoittaa meidän kautta kirjeen sitten kun saat ne paketit, niin kyllä Leila sen kääntää ja laittaa heille. Minä ja lähetin paketin sinulle toivon että se joutuu sinne Jouluksi, siinä on vaatetavaraa, ruskeaa puku kangasta. Laita siitä mitä parhaiten saa. Meidän Juhanilta jäi puvun palttoo pieneksi ja melkein pitämättä niin laitan sen myös pakettiin, mutta housut oli hajonneet. Sinä voit antaa ne jollekin tarvitsevalle jos ei sinun poikasi voi sitä käyttää. Minä lähetin toisen paketin myös se on niitä CARE paketteja. Niitä on lähetetty paljon sinne Suomeen jos olet kuullu, anna tietää kun saat sen että oliko se minkään arvosta. Nämä on sinulle joululahjaksi en tiedä jos ne ehtivät sinne jouluksi.

Kyllä sinullakin on varmasti paljon hommaa siellä perheesi kanssa, onkos sinne tullut nyt yhtään paremmaksi tavaran saanti? Täällä on myös kaikenlaisia selkkauksia, eikä kukaan voi etukäteen sanoa että mitä tulee, mutta aika sen näyttää. Toivossa on hyvä elää. Täällä on vielä ollu niin lämpöiset ilmat ihan kuin kesä. Teillä varmaan on jo paljon luntakin, kuinkas siellä talvi kuluu ja mitä lapset hommaa? Varmasti teillä on hauskaa kun on paljon lunta. Minä en muistanu laittaa listaa siihen pakettiin nytkään, mutta laita sinä minulle siitä toisesta paketista luettelo kun en tiedä mitä siinä on. Toivon sinun ja perheesi olevan terveenä. Hauskaa joulua teille kaikille meiltä

2371 – 2nd ave                                                          Ida tätisi

N.Y. City 35.                                                              kirjoita, kun ehtit

Sylvin Ida-täti muutti Amerikkaan vuonna 1912-1913 saatuaan matkarahat perinnöstään, toimi tavanomaiseen tapaan aluksi piikana rikkaissa perheissä, meni ensiksi Lahtinen nimisen ja sitten Brozek-nimisen miehen kanssa naimisiin. Tähän aikaan hän oli Brozek. Mainituista lapsista (Leila Sylvia ja Juhani) ei ole tietoa sukunimistä. Hän valitsi menopelikseen Lusitanian eikä Titaniciä. - Kirjeestä huomaa hämmästyksekseen, ettei 30 vuotta Amerikassa ole tuhonnut Idan suomenkielen taitoa mitenkään!

12.11.1946 Helena Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Nuppulinnaan

[Alkuperäinen kirje Helena Lepistön hallussa, ei kirjekuorta.]

                                                                 Tuupovaara 12.11.46.

Mummo hyvä!

Tänään satoi lunta ainakin 20 cm, Minä osaan jo neuloa. eilen meillä oli toivonliitonjuhla. Milloin siellä pidetään toivonliitonjuhlaa? kohta tulee joulu on kovin hauska meidän Ilmo osaa jo joitakin sanoja. ne ovat em, pappa, tyttö, mamma, anna, haloo, tetä, tätä, totoo, Hän on aika veitikka hänelle pitäisi joulupukin tuoda puoli litraa mustetta puhelin ja sähkönappula. Terveisiä kaikille! Kirjoit: Helena P

Alkuvuosi 1947 Tuupovaarassa

Sisarusparvemme vuonna 1947: Aarno 15, Kari 14, Rauno 13, Helena 9, Elias 6, Sanerva 5 ja Ilmo 2 vuotta. Sylvi Pärssinen 38, Arvi Pärssinen 40.

Pappilan oppikoululaiset puurtavat seuraavasti: Rauno II luokkaa, Kari ja Aarno IV luokkaa. Sitten kansakoulussa Helena saa päätökseen III luokan. Kari saalistaa nelosia kielissä ja onnistuu saamaan sekä ruotsinkielessä että saksankielessä ehdot. Helmikuussa pojat ovat seuraavan kokoisia: Kari 149 cm 34 kg, Aarno 143 cm 37 kg ja Rauno 146 cm (Raunon painosta ei ole tietoa). Tammikuussa Mari-täti on Tuupovaarassa ja sitten Joensuussa poikia hoitamassa. Hänen peräänsä heitä hoitamaan lähtee Sylvi Pärssinen, joka panee pojat lukutouhuihinkin sillä seurauksella, että kaikki jotenkin selvisivät luokiltaan. Asunto on kevääksi vaihtunut pastori Mannisen huusholliin.

Sylvi Pärssinen lopettaa kirkkoneuvoston jäsenyyden. Hän on kuulunut kirkkoneuvostoon vuodesta 1940 lähtien.

Sylvi ja Arvi Pärssisen avioliitto rakoilee pahemman kerran. Arvi on ihastunut toiseen (nimikin tiedetään yleisesti) ja siitä innostuneena alkaa puuhata avioeroa helmikuussa. Sylvi ei jää toimettomaksi, vaan hän antaa hankkeen kaikkien tietoon, niin myös Arvin isän, ukko Pärssisen. Kriisiä kestää yli kesän, kunnes palautuminen jotensakin normaaliin kuvioon on totta 5.11., mutta samanlaiseksi avioliitto ei tämän jälkeen palautunut vaikka eroa ei juuri nyt tullutkaan.   Yhdessäolo päättyy virallisesti vasta vuonna 1955, epävirallisesti jo edellisenä vuonna. Vielä yksi lapsikin tulee tästä avioliitosta vuonna 1949. Merkille pantavaa on, että tästä periodista ei Sylvi Pärssinen kirjoita muistelmissaan mitään.

Sen sijaan Arvi Pärssistä uhkaa seurakuntalaisten kantelu papin toiminnasta jota ei katsota hyvällä silmällä ja josta odotetaan Tuomiokapitulin päätöstä marraskuussa. Ilmeisesti kantelu oli huonosti laadittu, koska virkaeroa ei tullutkaan. Toiminta seurakunnassa tällaisen jupakan jälkeen varmaan hieman vaikeutui, joten yritykset päästä kirkkoherraksi mm. Korpilahdelle tuntuvat järkeviltä.

Helena Kuisma ja pojat

Helena Kuisman, elämä sujuu Toinin poikaa ja omaa lehmää hoivatessa. Toinin Heikki on Nuppulinnassa vielä helmikuussakin. Keväällä Ilmarin mielisairaanhoitajan kurssi päättyy. Hän saa paikan Nikkilästä. Kihlattu Elsa on tiiviisti mukana.

Väinö Kuisma hommailee edelleen puusepänverstaansa kanssa, mutta se loppuu kohta.

Eino ja Jenny ovat edelleen Suonenjoella. Eino on osuuskaupan myllärinä ja Esko kovasti apuna, vaikka ei ole vielä edes miehen iässä.

Radanrakentamista ja kansainvälistä politiikkaa

Mäkisen maaston ja vaikean maanlaadun takia edistyy Orivesi-Jämsä radan rakentaminen hitaasti. 1.12.1947 avataan osuus Torkkeli-Talviainen. Uusi kaksoisraide Tampereen-Toijalan rataosalla valmistuu samoin 1.12.1947 välille Kulju-Lempäälä.

Suomen valtion yritykset päästä kansainväliseen yhteyteen torjutaan. Neuvostoliitto ja Puola äänestävät 2.10., ettei Suomea oteta YK:n jäseneksi. Tämä liittyy äänestysnippuun, josta länsimaat eivät halua jäseniksi Bulgariaa, Unkaria ja Romaniaa – samoin sitten Suomen kohtalon saa vastaavasti Italia.

Suomen ja Yhdysvaltain välit paranevat, Yhdysvallat antaa Suomelle tammikuussa 20 miljoonan dollarin pitkäaikaisen lainan, joka on maksettava takaisin vuosina 1954-1958. Pariisissa Suomen ja liittoutuneiden välinen rauhansopimus allekirjoitetaan 10.2.1947. Tästä sopimuksesta syntyi Suomen kommunistien tulkitsemana silloin tällöin melkoinen polemiikki, kun milloin mitäkin kohtaa Suomi olisi rikkonut – kommunistit asettuivat siis vihollisen eli Neuvostoliiton puolelle joka kohdassa. Porkkalan tukikohdakseen ryövännyt Neuvostoliitto myöntää sentään suomalaisille junille läpikulkuoikeuden Porkkalan ”tunnelin” kautta – matkustajavaunuihin tehtiin luukut, etteivät mahdolliset uteliaat kurkistelijat paljastaisi ohikulkevan maaseudun hiljaista rähjääntymistä neuvostovallan aikana.

Kuin jatkona sotasyyllisyysoikeudenkäynnille, aletaan 28. maaliskuuta puida aseiden varastointiin liittyvää juttua. Kenraaliluutnantti Airoa pidetään pääsyyllisenä, mutta ei saada millään tuomituksi. Tuomion saavat Valo Nihtilä ja Usko Haahti, mutta Airo vapautetaan vasta lähes kolmen vuoden pidätyksen jälkeen syyttömänä. Oikeudenkäynti päättyy 16. kesäkuuta 1949.

Viimeinen suuri siirtomaa, Intia, itsenäistyy 15. elokuuta. Samalla, uskonnon rajaamana, syntyy muhamettilainen kaksoisvaltio Pakistan. Itsenäistyminen ei ollut aivan nahistelematonta, vaan 20.000 ihmistä kuolee uskonsodissa, ja miljoonat joutuvat muuttamaan kotipaikkaansa. Intiassa oli jo silloin liikaa ihmisiä ja pyhiä lehmiä – tulvien ja liian väen johdosta nälkä tappaa siellä Kalkutan alueella tuhansia, lehmien nälkiintymisestä ei ole tietoa. Tosin eräs työtoverini kertoi matkallaan jonnekin lentokoneen tehneen välilaskun johonkin Intiaan pimeällä, jolloin koneen kapteeni kuvaili maisemaa jotensakin että ”täällä on vain nuotioita joissa poltetaan lehmän lantaa, muuta nähtävää ei ole”, niin kuin kuulemma olikin aivan kiitoradan lähistöllä, niitä nuotionähtävyyksiä. (2.1.2009, oikolukiessani näitä sivuja, olen kohta (7.2.) lähdössä  Intiaan Chennaihin kuukauden työmatkalle.)

24.3.1947 Simo Pärssinen Kytäjältä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan [Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje: IP:n arkisto]

                                                           Kytäjällä 24/2 1947

Kiitos kirjestäsi jonka sain tänäpäivänä ja Rupen kirjoitt[a]man vastausta Sinä pyytät minulta Anteksi Mutta eihä minulla ole mitän Sinuva vastan sanomista. Sinä kohtelit minuva paremmin kun kotona sinä laitoit minulle niin hyvin tilan ja laitoit kahten lakanan kansa ja panit vielä Pumpulitäkin peitteksi Eikä minulla ole kotona semmoistakan petiä Kyllä minuva harmitti kun teitän välit menivät niin hullusti kun työ niin kauvan olitte yhessä ja kun tuli niin paljon lapsia ja nyt teitän täytyy Erota olisi pitänyt vielä kärsijä toinen taisto ja olla yhessä Minä suren teitän molempien puolesta tälläistä kohtaloo tämä on Jumalaa vasta Eikä sillä ole jumalan siunausta kummallakkan se on jumalan tahtova vastaa Minulla Ei ole muuta neuvoa Anta kun luota jumalan hän kyllä huolen pitää kuka hänen luottaa sen olen itse kokenut Ei minunkan Elämä ole oikein helppova kun olen nytkin yksin kotona ja saan hoitaa lehmät ja lampaa ja lailla [laittaa] Ruuvan itselleni siitä huolimatta vaikka on palvelia hän lähti Turkun Sinne veljellen ja hylkäsi minun yksin kotin vaikka minä olen niin vanha jotta En kehtaisi Enä hoita lehmiä Sellaiset ovat nykyset palveliat vaikka minä maksan 1000 markka kussa palkka tämmöisestä hushollista Minä olen tehnyt katajasta saaviloita tällä on niin suuria katajoita jotta nistä saa hyviä saavia Minä En tule sinne Tuupovaara Ennen kun tule kesä Sitten tulen Minun puolesta saapi olla omatuntosi vapa En minä tule Sinuva syyttämän millokan Eikä mistän  Mutta toivoisin jotta jumala käntäisi teitän mielenne ja Asusitte  yhessä niin kun enenkin jos minä nyt lopetan tällä kerta Sytämelliset terveiset sinulle ja Pojille

Simo Pärssinen

- - -

Päätellen Sylvi Pärssisen 10.2.1947 päivätystä harvinaisen iloisesta kirjeestä Toini-siskolleen, lienee kaikki ollut vielä hyvin 15.2.1947, joten avioerouhkaus Arvin taholta on annettu 16.-22.2.1947 välisenä aikana. Arvilla oli jo katsottuna mielitiettykin valmiiksi. Tätä toilausta referoidaan vielä kahdeksan vuotta myöhemminkin. Kirje Simo-ukille lienee ollut Sylvin ainoita kirjeitä henkilökohtaisista asioista ja siinä suhteessa täysin poikkeava. Niinpä Simon vastauskin on hyvin tavanomaisesta poikkeava.