Helena-mamma on nyt vuoden päivät asunut yksinään, mutta tarmokkaasti hoitaa niin omia kuin lastensa asioita vinnikamaristaan. Eino Kuisman olisi pitänyt selvitellä perintöasioita, mutta loppujen lopuksi jäljelle jää vain rahtusia, tärkeimpänä tietysti se, että hän piti useita vuosia ”mammastaan” huolta. Tosin loput vuodet Helena asui poikansa Väinön taloudessa. Ehkä merkillepantavin asia on kirjeessä se, mitä siitä puuttuu -  yksikään sana ei viittaa vuosi sitten haudattuun Israeliin.

20.4.1947 Helena Kuisma Nuppulinnasta Ilmari Kuismalle Nikkilään [Alkuperäinen musteella kirjoitettu kirje Seija Norannan hallussa. ]                                                        

                                                                                       Nuppulinna 20. 4. 47.

Terveiseni sinulle Ilmari!

Onkin jo pitkä aika, kuin sinulle viimeksi kirjoitin. Ei täällä ole kuin yksi suuri asia, jonka nyt ihan ensiksi sinulle ilmoitan ja se on, kuin sain Ismolta kirjeen, jossa hän ilmoittaa, että heille tuli pikkuinen tyttö. Sitä kuin en minäkään osannut aavistaakaan, mutta kerkesinhän sen tietää nytkin. Silläpä he eivät varttuneet sinua ja Elsaa yht’aikaa vihille, kun heillä oli kiire.

Ei Eino ole vissiin kirjoittanut mitään niistä asioista sinulle, ei minullekaan. Nyt on minulla kirjoitettu hänelle viimeinen kirje niistä asioista. En ole viellä sitä lähettänyt hänelle, ennen kuin näytän Wäinölle, jos ei hän sitte, kuin sen saa, puutu asiaan niin sitte on se asia selvä, että saadaan puuttua sen mukaisiin toimenpiteisiin kuin asia vaatii.

Wäinö ja Mäkinen myivät jo sen verstaan 550.000. markan kauppahinnasta, varmaan asiat vaativat myymään, kun viellä olis ollut laitettava siihen sähköt ja mitä kaikkea lie puuttunut ja varat, jos liene luottokin loppunut. Niin se yritys meni siihen. Rahoja sanoi Wäinö saavan vasta kesäkuussa. Wäinö tässä tuumaili, jos menisi pyrkimään mylläriksi. Eihän se sen hullumpi työ ole, tuttua työtähän se on teille jokaiselle.

Sinä taas kohta joudut Pitkäniemeen ja sitte on vain se yksi kuukausi, mutta se voi olla kaikkein pitkä. Wieläkö pääset käymään täällä ennenkuin kurssit loppuvat. Sain ostaa sinulle paitakankaan, kun saisin hyvän ompelian, että tulis sopiva. Sattumalta menin Pullin kauppaa Jokelassa ja siellä parhaillaan olivat mittaamassa, olisin ottanut enempi, vaan ei riittänyt.

Lemmikille on nyt kesään asti ruokaa, vaikka syököön miten, mutta kun noita ratavarsi heiniä ei lehmä söisi mitenkään ja ei se paljon lypsäkkään, vaan en niitä kahdenkymmenen markan heiniä osta vaikka olis mikä. Lammas myös poiki ja teki kaksi vuonaa Manun ja Taavan. Sunilta vuokrasin ne ylikäytävän luona olevat kaksi hakaa lehmän kesäruokamaaksi, ovat kyllä niin likellä ja riittää ruoka yhdelle lehmälle. On ne sentään hyvät ihmiset ne Sunit. Heinämaaksi taas lupasivat niitä ratavarsia.

Täällä on nyt liikkeellä taas sotahuhut, kyllä sitä ei varmaan kukaan enää toivoisi. Luulisi jo saaneen joka maa sodasta tarpeikseen.

Terveyttä ja hyvinvointia toivotan sinulle.

Mamma.

27.4.1947 Helena Kuisma Nuppulinnasta Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan [Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje: IP:n arkisto]

Nuppulinna 27. 4. 47.

Terveiseni Sylvi sinulle!

Onpa jo pitkä aika kuin sinulle viimeksi kirjoitin. Nyt sain Toinilta sinun kirjeesi, josta sain tietää kuulumisenne. Kiitos siitä. Arvasinhan, että olet Joensuussa poikien luona. Kyllä ovat jo pitkiä poikia, ne on kohta aikamiehiä, et sano oikein lukujen onnistuvan, vaan kunhan jaksaisivat lukea vuosi ja luokka, niin hyvä olisi. No, toivotaan että pojat edistyvät hyvin, olihan tuo Kari viimekesänä niin ihmeen laiha, jos vaikka eivät niin jaksaisikaan lukea, ei sekään ole mikään mahdottomuus. Minun mielestäni ei sinun pitäisi liijan paljon kiristää luvuissa, ehkä ei sekään ole heille oikein hyvä.

…

Kyllä se rauhan allekirjoitus on tapahtunut, vaan kotiin karjalaan meno toiveet ei ole lakanneet ja täälläpäin ei usea siirtolainen ole toivoaan menettäneet, vaan tiedä miten suuren uhrin takana se on. Täälläpäin vaan puhutaan aina sodasta, saa nähdä ken elää ja lehdistä päättäen kireällä nuo ”suurien[”] välit tuntuvat olevan. Ei sotaa luulisi enää ainakaan suomessa kenenkään toivovan, sen vähemmän enää näkevän, mutta jos taas tulee niin onhan karjalan heimo sitä jo oppinut näkemään sekä kuulemaan, vaan näille kantasuomelle ja kansalle se toisin paikoin olisi uutta. Niin Sylvi, eihän meillä evakoilta enää sota paljon muuta vie, kuin hengen, vaikka sehän ihmisellä tuntuu kallein olevan.

…

5.5.  Sylvi hyvä. Sain kirjeesi, kiitos. Ikävä kirje. Tulen sinne mahdollisesti ensiviikon alussa. Menen tänään Hyvinkäälle, puhun Wäinölle, jos ei hän tule, niin tulen yksin.

Wappo ja Katri täti on nyt täällä vieraanani. Tänään lähtevät pois. Terveisiä heiltä molemmilta. En ole heille kirjeestäsi virkkanut mitään.

Monin terveisin. Mamma.

- - -

Jos 5.5.  mainitussa kirjeessä on ollut jotain ikävää, lienee se koskenut Sylvin ja Arvin mahdollista eroa. Tätä mainittua kirjettä ei Sylvi ole säilyttänyt tai antanut säilytettäväksi.

3.5.1947 Ismo Kuisma Muuramesta Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan [Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje: IP:n arkisto]

                                              Muurame 3. 5. 47.

Hei Sisko!

Terveisiä vain täältä Muuramelta ja kiitoksia (vihdoinkin) siitä kirjeestäsi jonka jo talvella sain. Puhuit siinä siitä viulustakin, mutta J:kylässä ei ollut sellaisia pieniä viuluja ja Linjamat korjauttivat Pirkolle sen heidän viulunsa, joten en täälläpäin tiedä sopivaa viulua pojille.

Täällä on ehtinyt tapahtua paljon uuttakin, on kait siitä joku jo ehtinyt sinnepäinkin kirjoittelemaan. Meille on nimittäin perhe jo lisääntynyt – meillä on jo kolmen viikon vanha tyttö? Nyt minulla olisikin sellainen asia, - se suvun ristimekkohan taitaa olla siellä teilläpäin, kun sitä nyt pikapuoliin tarvittaisiin täällä, niin voisitko pistää paketissa tulemaan sen tänne minulle. Samalla sitä tarvittaisiin myöskin Linjamalla, heillähän on taas pikkuinen, jälleen tyttö ja vasta kymmenes?

…

Toini kertoi saaneensa Sinulta kirjeen. Olit maininnut, että teillä tulee tapahtumaan elämänmuutos. Mistä on oikein kysymys? Minä en osaa kuvitella muuta, kuin että Arvia syytettäisiin jostakin asekätkentään osallistumisesta. Ne kommunistit kun ei muuten mahda Arville mitään, niin yrittävät kaikkia katalia keinoja. Vai mistä lienee kysymys. – Mutta kunhan kesällä tulette tännepäin, niin sittenhän puhutaan paremmin. Tietysti nämäkin kirjeet kulkevat sensuurin läpi?

…

En tässä nyt muuta osaa tälläkertaa kirjoitellakaan. Jos Sinä jaksat syventyä siihen kirjoittamiseen ja muuten voit, niin kirjoittele asioistanne, odotamme jännittyneinä mistä on kysymys?

Toivomme vain hyvää kesää sinnepäin ja Hiljan ja minun parhaat terveiset teille kaikille.

                         Ismo

22.5.1947 Helena Kuisma Nuppulinnasta Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan [Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje: IP:n arkisto]

                                                             Nuppulinna 22. 5. 47.

Terveiseni Sylvi täältä.

Kirjoitin juuri sinulle 1000. markan postiosoituksen, saat sen viellä lisäksi omiin pieniin tarpeisiisi. Antaahan Arvi tietysti tarvelliset talousrahat mitä tarvitset.

Hyvin meni matka tännekinpäin, ei sattunut mitään kommelluksia. Olimme kyllä ihan poikki väsymyksestä. Arvaat siitä, kun istuimme vaununpenkillä, niin Aira torkahti niin raskaasti ja yht’äkkiä putkahti helmaani pitkälleen. Kävimme Suonenjoella johon jouduimme aamulla ja samana iltana jo jatkoimme matkaa. Sinne myös soitti minulle Ismo ja pyysi tulemaan Jyväskylän, tai oikeammin Muuramen kautta, vaan en jaksanut ja toisekseen olivat ja vaatteet niin likaiset etten ilennytkään enää mennä sen kautta. Harmitti niin, kun on heitäkin niin ikävä, vaan jos tulisi meillä käytyä tänäkesänä. [Yliviivattu: Kävimme myös Suonenjoella] Eino alkoi minulta kahdenkesken kysellä mitä sinne Tuupovaaraan kuuluu, en hänelle olis virkkanut mitään, vaan Eino tuntui tietävän yhtä ja toista ja sanoi saattehan sieltä jotai kertoa ja päällisinpuolin sitte kerroin Einolle, Jennyn kansa ei ollut teistä mitään puhetta. Irene oli siellä, oiskohan hän tiennyt ja kertonut jotai, sitäkään en tiedä. Eino sanoi tekevänsä jaon heinäkuussa. Silloin on hänellä kuukauden kesäloma, eihän sinne niin ihme pitkä aika enää olisi. Hän sanoi viellä viimeiset rahat olevan tulematta, ne on siitä kun ei pojat maata haluakaan ja peruuttivat sen maaanomuksen.

Ilmarilta sain tänään kirjeen, hän kertoo nyt kaikkea hyvää. Tämän kuun perästä häneltä kurssit loppuvat. Ilmari on saanut vakinaisen paikan Nikkilän sairaalassa ja Elsa sijaishoitajan paikan samassa paikassa. Ilmari saa kuussa palkkaa 9400. markkaa. Siitä menee ylöspitoon ja veroihin noin 2300. että puhtaaksi jää 6000. markan paikeilla. Wiellä sanoo, että Elsan kansa yhteensä saavat 17000. markkaa kuussa joten heille pitäisi jäädä puhtaaksi 10. tai 11000 markkaa kuukaudessa. Wielä sanoo, ”eikö olekin mainiota [”]. Wiimesyksynä viellä poika sanoi, kun palkkaa ei saanut koko vuodessa yhtäkään penniä, että taitaa olla parasta mennä halkometsään, johon hänelle kirjoitin suomalaisen menevän vaikka harmaan kiven lävitse, eikä vastoinkäymisiä pelätä. Silloin kirjoitin Wappo tädille ja Matille ja pyysin heiltä Ilmarille rahaa lainaksi 15000. markkaa jotka Wappo-täti jonkun päivän perästä toi tänne, nyt jo kevätpuolella on saanut Einolta. Nyt on minullakin niin hyvä mieli, kun hänen asiansa menivät niin hyvin.

Ilmari sanoi tulevan Elsan kansa sinne Tuupovaaraan vihille niin pian kuin saavat asiansa järjestykseen. Waan olen ajatellut sitä, etten virka teidän asioistanne Ilmarille mitään. Kirjoita nyt paikalla, voisivatko he tulla sinne vihille, vai virkanko Ilmarille totuuden ja kiellän sinne tulemasta, jos se pahentaa sinun kohtaasi.

Aleks sedän Lauri oli ja tämän talven Pitkäniemessä hoitaja kursseilla, vaan lopetti sen alan ja haki nyt Helsinkiin polisikursseille.

Miten Arvi on nyt sinuun suhtautunut. Onko yhtään muuttunut, vai niinkuin ennenkin. Airan kansa tuumittiin, jos hänellä ei olekkaan mitään tositarkoitusta, muuten vain sinua kiusaa. Älä sinä Sylvi menetä malttiasi, ja koeta rauhoittua ja ajattele vain, että elät perheesi ja lastesi hyväksi, teet työsi kuin ennenkin etkä ajattele mihinkään lähtöä, vaikka Arvikin siihen yllyttäisi. Elät siveästi ja puhtaasti, vaikka Arvi rikkookin Jumalan määräämiä lakeja vastaan, jos niin teet, silloin olet kaiken parjauksen ja loukkauksen yläpuolella ja omatuntosi on puhdas, eikä syytä sinua. Uskon varmasti, että viellä tulee aika, että Arvi katuu mitä on sinua vastaan rikkonut, sillä ei Jumala anna itseänsä pilkata, mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Uskon myös senkin, että hänen rikkomuksensa on Jumalan edessä raskaampi sendähden kun hän on pappi ja pitäisi näyttää hyvää esimerkkiä seurakuntalaisilleen joille hän kaikkea hyvää saarnaa.

Miten se opettajien kokous meni. Oliko paljon siellä opettajia ja toiko sinulle yhtään virkistystä.

Kyllä se Helena tyttö on niin herttainen ihmisen alku, sitä Airakin sanoi. Ottaisin Helenan Pirkon kansa täksi kesäksi tänne luokseni, mutta pelkään sitä, että hänelle tulee ikävä ja mihin minä sitte hänen kanssaan joudun.

Eipä nyt muuta tällä kertaa.

Hyvää vointia ja kaikkea hyvää sinulle.

                                       Mamma

Tuupovaarassa loppuvuosi 1947

1.8.1947 alkaa Sylvi Pärssisen ensimmäinen ”virallinen” ansiotyörupeama. Hänet nimitetään Tuupovaaran kunnan Valtioverolautakunnan tilapäiseksi toimistoapulaiseksi, jota virkaa hän hoitaa 31.12.1952 saakka, jolloin valtionverojen käsittely siirretään Joensuuhun ja tulot siitä Tuupovaarassa loppuvat. Tässä sivutoimessa kertyneet vuodet vaikuttavat myöhemmin hänen opettajanurallaan ikälisien kertymiseen merkittävästi: viisi vuotta ja viisi kuukautta valtion palvelusta, toimesta saatu tulo ei kuitenkaan ollut muuten merkittävä. (Ennen vanhaan pelkkä valtion palveluksessa oleminen kartutti ns. ikälisiä, eli palkkaluokka nousi muutaman vuoden välein. Nykyään puhutaan palvelulisästä ja se on edelleen käytössä opettajilla.)

Pappilan poikien lyseotie jatkuu: Rauno aloittaa III luokan, Kari ja Aarno V:n ja Helena kansakoulun IV luokan. Kari pääsi siis molemmista kieliehdoistaan aivan kotona lukemalla.

Ilmari Kuisma menee Elsansa kanssa naimisiin, mutta pappilan kotiolojen sekavuuden vuoksi ei Tuupovaarassa.

Vaikka avioerotouhu tuli jokseenkin loppuun käsitellyksi, ei vielä kaikki ollut selvää. Seurakuntalaiset tekivät tuomiokapituliin valituksen pappinsa touhuista ja sitä päätöstä odoteltiin loppuvuonna. Valituksesta lienee tullut jotain nuhtelua papille, mutta ei muita seuraamuksia. Rauno kertoo tarkemmin tästä muistelmissaan: Kuitenkin joukko tuupovaaralaisia oli tehnyt valituksen isäni naisseikkailuista tuomiokapituliin, ja vanhempani odottivat, mitä valitus saisi aikaan. Mahdollisesti juuri valituksen johdosta isäni perui jo ilmoittamansa avioeron ja yritti palauttaa avioliiton entiselleen. Sellaiseksi se ei enää koskaan tullut.

Asiat tuntuvat selviävän jotenkuten syksyyn mennessä, mutta eivät myöskään Helena Kuisman mielestä aivan selväksi edes seuraavana vuonna eikä läheskään ennalleen. Vierailtuaan toukokuussa 48 pappilassa, kuvailee hän pojalleen Ilmarille kirjeessä 22.5.1948: ” Kävin Tuupovaarassa, vaan se oli niin ikävä vierailu paikka, ettet mitenkään voi uskoa. Kerron sitte kuin tulet tänne.”

Asiahan ei tietenkään minulle muuten kuuluisi, mutta minä kasvoin tuossa ikävässä paikassa ensimmäiset 10 vuottani ja olin 1948 3-vuotias saaden kasvatusta ja esimerkin avioliitosta vanhempien riitoja kuuntelemalla. Onneksi en noista ajoista muista mitään konkreettista, mutta kaiketi jokin pohja luonteelle ja ajatukselle alkaa jo tuon ikäisellekin syntyä.

Ensimmäinen mielikuva minulla on siitä, kun minuun tarttui hinkuyskä noin 5-vuotiaana. Se tauti oli kuitenkin niin tavanomainen, ettei minun sairastamisesta ole mainintaa. Sen sijaan on maininta, että Elias ja Sanerva sen sairastivat, samoin Sini vuonna 1953.