19.6.1946 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Nuppulinnaan [Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje: IP:n arkisto, viimeinen sivu puuttuu]

                                                                              Tuupovaara 19/6 46

Mamma hyvä! Pitkän ajan jälkeen saatte nyt viimein kirjeen täältä päin. Minulla ei ole tullut kirjoitetuksi kenellekään kuukausmääriin. Nyt on jo yö, enkä viitsi etsiä mustetta kaukaa kansliasta, kun sattui punepullo käsiini. On tyyni ja valoisa. Eilen oli kova ukkosenilma puoleen yöhön asti, mutta ei siitä ollut tällä seudulla vahinkoja. Lapsetkin nukkuivat rauhassa.

Minun kevätkesäni on mennyt tavallista kiireisemmin, tuntuu aina että päivä loppuu kesken. Rippikouluaika pani voimani melkein äärimmilleen, kun Arvi ei joutanut yhtään auttamaan ja meillä asui neljä vilkasta tyttölasta ja yksi poika, joka oli kokonaan meidän ruuissamme. Se oli kiltti. Sitten tuli myös Esko, jonka vuoksi tyttöjen päät menivät ihan pyörälle. Eskon piti lukea, mutta ei siitä paljon mitään tullut, sillä häntä nukutti melkein aina. Päiväuniakin otti joskus kolmisen tuntia kun vain kävi kirja kädessä olemaan. Ja reilut yöunet lisäksi. Koetin myös syötellä häntä hyvin, että olisi ”kostunut”. Kyllä Eino teki väärin pitäessään sellaista juuri kasvuikäistä poikaa yötöissä siellä myllyllä kevättalvella. En minä raaskinut Eskoa enää pyytää töihin, kerran oli pellolla pari tuntia, ja joskus toi vettä ja puita y.m. Oikein oli hauskaa, että hän kävi täällä. Niin, hän innostui kalastamaan Arvin kanssa, mutta minä pyysin senkin lopettamaan, ettei väsyisi.

Rippipyhänä oli meillä sitten vieras pappi ja vieraita julman paljon talossamme. Ja kun siitä ruljanssista pääsin, tulivat pojat kotiin ja minä aloitin J:ssa hammaslääkärissä käynnin. Aarno ”pärjäsi” pojista parhaiten, hän pääsi suoraan neljännelle luokalle, keskiarvo oli 7,5. Kari sai saksan ehdot ja keskiarvo oli 6,9. Kari onkin vasta 12-vuotias, Rauno 11-vuotias, Rauno pääsi nyt toiselle luokalle, ehdot matematiikassa ja keskiarvo alle 7. Ei siis loistavaa. Nyt pojat ovat lueskelleet, käyvät retkellä, ovat tehneet seurakunnan metsässä halkoja ja omaa tarvetta varten aitatarpeita, kalastelevat ja auttavat minua ja Arvia töissä, mutta suurimman osan – leikkivät. Helena on nyt käynyt kansakoulua kaksi lukuvuotta ja viruu aina pitemmäksi ja pitemmäksi. Hänellä on taas paksut letinalut ja pitää kovin Ilmosta. Nytkin tahtoi pojun viereensä nukkumaan.

Meidän Omena-lehmä on aituri. Sillä on yhtä mittaa tissit halki. Tänäänkin repi piikkilangoissa ammottavan haavan takavetimeen ja minä kauhulla ajattelen aamulypsylle menoa. Silloin se on jo äristynyt. Meillä on tässä vuokraajan jäljiltä oikein huonot aidat. Haluaisin Arvin ostavan toisenkin lehmän, kun yhden lehmän maito ei riitä joukollemme. Saa nähdä, miten meidän maanviljelyksemme käy, kun vuokraaja rettelöi ja riitelee itselleen maitamme. Eilen oli meillä taloudellinen katselmus, jonka piti lääninrovasti Ansu Pärnänen, agronomi Herkamo ja Kiihtelysvaaran isäntä Eronen. Se oli jännittävää, ja minulla kovasti hommaa kestityksessä.

Meille tuli heti helluntain [9. – 10.6. ] jälkeen vieras, Kuisman Hanna. Hän lähtee huomenna pois ja on ommellut koko ajan. Luettelen, mitä hän on tehnyt: minulle tyykileningin, -esiliinan, pienen takin hiihtopuserosta, Helenalle 2 uutta, 2 korjattua leninkiä, esiliinan. Arville paidan, korjannut entisiä. Koulupojille 2 päällyshousut, 3 urheiluhousut, Eliakselle 2 paitaa, leikkipuvun, Sanervalle 2 uutta, 1 entinen leninki, housut, esiliina, Ilmolle 8 housut. Sitten vielä 3 lakanaa, 1 tyynyliina. Hän ottaa vielä mukaansa kankaita.

Nyt toivon, että Mari tulisi vielä pariksi viikoksi korjaamaan entisiä, niin pääsisimme tasapainoon. Asia on niin, että meillä on suorastaan kaikki epäkunnossa, ja Hannan työ on vain pieni osa siitä, mitä pitäisi tehdä. Olisi kolme täkkiäkin korjattava, kaikki patjat, talvitakit y.m., y.m. Minä en jouda. Entä sukat, välihousut j.n.e. , ja matonkuteet, pellavat. – Kyllä meillä pitäisi sitten tehdä suunnattomasti töitä tämän perheen eteen. Miten lienee Toinilla.

Juhannuspäivän iltana 1946 [24.6.]. Jatkan yhä puneella. Odottelen tässä Arvia pitäjältä, kello on jo yli 22. Tänään oli meille kutsuttu kaikki kevään rippikoululaiset ja samalla pidettiin Seurakunnan Nuorten kokous pihallamme. Meillä oli siis jälleen paljon vieraita. Myöskin Pyhämaan kirkkoherra ja eräs ent. Tuupovaaralainen saarnaaja ovat muutamia päiviä kierrelleet täällä. Minä olin eilen Eimisjärven opettajain [Sylvi Pärssisen huom.: = Rönkön] kaksosten ristiäisissä. - Nyt rauhoittuu taas pappilamme vähäksi aikaa. Lähden huomenna taas lehmänostoon. Saisimme lehmän, vasikan ja lampaan 25000 mk:lla. En tiedä, mitä tekisimme. Nyt minä vasta taisin päästä kiinni siihen hommaan, mistä tykkään: karjanhoitoon. En ole kyllästynyt, vaikka nytkin saan tämän lehmän kanssa pelata tunnin, ennenkuin se tulee lypsetyksi. Nyt alkavat ne tissit jo parantua. Mutta yhtä minä haluaisin: kesälomaa, ja viikon verran. Minä en kyllä pääse sinne Teidän luoksennekaan, kun ei rahat riitä, sanoo Arvi, ja taitaa se loma-ajatus jäädä meiningeiksi, mutta mikään ei estä sitä haluamasta.

Arvia harmittaa kovin ettei Väinö ole ilmoittanut mitään siitä kengänostoluvasta. Olkaa hyvä ja ottakaa Te siitä selvä ja lähettäkää se tänne, että Arvi saisi uuden ostoluvan, sillä hänellä on kovasti tarvis kenkiä virkapuvun kanssa käytettäväksi.

Vai on Läherinnan Hanna nyt ”vapaaherrattarena” kiertämässä maailmaa. Minä omana mielipiteenäni keroon vain Teille, että minusta hän on tehnyt suurensuuren pukin – tai synnin elämässään, ei siinä, että ehkä liiallisen rakkauden vuoksi on ainoaa poikaansa hemmotellut, vaan siinä, että hän ei osannut silloin väistyä syrjään, kun Eino löysi Sylvi Niskalassa elämänkumppaninsa. Tiedättehän, miten hän tahtoi olla Einon elämässä numero yksi, vaikka Eino oli vihitty Sylviin. ”Miehen on erottava isästään ja äidistään ja liityttävä vaimoonsa  - eikä kellään ihmisellä ole oikeutta heitä toisistaan erottaa” on nimenomainen määräys, ja kun ”ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi”, on äidinkin, jonka verta ja lihaa poika on, väistyttävä ja luovutettava poikansa toiselle naiselle, vaikkei häntä hyväksyisikään. Ja kun Hanna sai Einon ja Sylvin erikseen – juuri siinä oli syy – ja sittemmin suosi Einon laillistamatonta ja synnillistä suhdetta siihen Römpöttiin – Sylvi lie sekin ollut -, niin valitelkoon nyt maailmaa kierrellen onnettomuuttaan. Kumpa Herra antaisi hänelle ymmärrystä näkemään sen suuren malan silmässään. Kyllä Te olette siinä suhteessa käyttäytyneet oikein hienotunteisesti: Tuskin voi kukaan meidän aviopuolisoistamme sanoa Teidän pienimmässä määrin tunkeutuneen pahaa mielessä [Seuraava, kirjeen loppu, ei ole IP:n arkistossa, vaan on kopioitu Sylvi Pärssisen koneella kirjoitetusta toisinnosta] välejämme sotkemaan. Päinvastoin koetatte kääntää asioita hyvin päin. Ja ei Teidän asuntoja tarvitse matkustajakodeista itsellenne hankkia, on tilaisuus olla lasten kodeissa.

Minä olen niin vihainen niille ihmisille, jotka tunkeutuvat aviopuolisoiden väliin. Meillä ei sellaisista ole ollut puutetta, kuka milloinkin yrittää, ja kuka paremmalla kuka huonommalla onnella. Arvi on minulle oikein hyvä, mutta heikko hän on. Annoitte minulle kirjeessänne hyvän neuvon anteeksiantamisesta.

Loppuvuosi 1946

Mamma Helena Kuisma asustaa yksin Nuppulinnassa lehmänsä Lemmikin kanssa. Hänellä on rahasta tiukkaa, mutta pojat auttavat jotenkuten. Rahaa ei ole heinää ostaa, joten on keinoteltava sitä radan varresta. Vielä Toini lähettää Pirkon ja Heikin mamman hoiviin. Pirkko onkin sitten kesäkuun alkupäivistä ilmeisesti syyskuun alkuun, mutta Heikki poika jää mamman hoiviin pitemmäksi aikaa. Kirjeessä 11.10.  on merkintä, että Heikki on ollut Nuppulinnassa jo neljä kuukautta ja vielä jatkaa. Eino Kuisma on edelleen Suonenjoella, mutta joutuu syksyllä sairaalaan kolmeksi viikoksi. Häntä hoidetaan uudella lääkkeellä, penisilliiniruiskeilla. Taudin nimi on niveltulehdus. Eskon seminaaritutkinto Kajaanissa on 14.-19.8.  Esko ei ilmeisesti päässyt seminaariin, koska toimii myllyllä Suonenjoella toisena myllärinä syyskuussa. Siitä myllärin hommasta tulikin sitten Eskon elämänura.

Pappilan pojat jatkavat tahmeaa lyseonkäyntiään, Aarno ja Kari IV:llä luokalla ja Rauno II:lla luokalla. Ehdot tuli suoritettua, mutta Helena-mummon kirjeestä huokuu ihmettely, ”miten ne niin huonosti menestyvät”. Se Sylvi Pärssisen kirje, jossa tästä kerrotaan ei ole säilynyt tai ehkäpä Sylvi Pärssinen itse sen hävitti, eikä kirjoittanut muistelmiinsa edes koneella kirjoitettua lyhennelmää siitä. Syksyn pojat asuvat niin epämääräisessä paikassa, ettei Rauno enää (v. 2006) muistanut mitään, missä.

Helena Pärssinen aloittaa kansakoulun III:n luokan.

Sylvi Pärssinen tekee elokuussa kolmen viikon matkan Otalammen lomakotiin. Sen ajan Kari asuu Nuppulinnassa Helena-mummon luona, jossa myös Sylvi-äiti vierailee valmistaen Karia saksankielen ehtojen suorittamiseen. Mari-täti on syksyllä pappilassa avustamassa mm. kansliatöissä. Arvi Pärssinen hakee kirkkoherraksi Korpilahdelle, mutta ei ilmeisesti pääse edes vaalisijoille, kun vaalisaarnasta ei ole mitään mainintaa.

Seuraavasta kirjeestä alkoi tuttavuus Amerikasta avustuksia lähettävään perheeseen, joka kesti vuoteen 1969 saakka, jolloin Ruth Mundt kuoli. Tosin lähetin kirjeitä ja puhuin puhelimessa hänen poikansa Geraldin kanssa vielä vuonna 2006. Gerald kuoli sitten jo vuonna 2009. Minä tapasin Mundtit vuonna 1965, Sini kävi heidän luonaan Iowassa vuonna 11968. Sinin yhdeksi nimeksi pantiin Ruth ja Ruth Mundt merkittiin hänen kummikseen. Tämä perhe olisi ottanut Sinin vaikka ottolapsekseen Amerikkaan.

5.10.1946 Ruth Mundt Waterloosta Iowasta Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan [Alkuperäinen kirje Sini Kouvosen hallussa. Kirjekuori vielä löytämättä. / The original letter in Sini’s archives; no envelope]

                                                                                  Waterloo, Ia

                                                                                  Oct 5, 1946

Dear Friends.

I’m afraid you have waited very long for a letter from us, but our Pastor is very busy (our parish worker or secretary got married) and he works alone. Anyway we are packing boxes of clothes again and want to remember you and your parish. I was named chairman and so I told him I’d help him write letters. I do hope conditions are better for you by now, but the world is terribly mixed up and it takes faith to live cheerfully even in our own blessed country. We have shortages of meats and soaps and some things we are so used to, but to complain would make you dear folks laugh of us.

Now about the clothing. The Missionary Society is paying for sending the 2 boxes to you. Some of the clothes weren’t quite as fixed up as we told the people to do, but I hope they will help you. If I had time I wouldn’t let a thing be packed without every button and patch on, but I have been sick, and can’t get extra done. We have four children and a new one to be in the spring. Our oldest has a year in college, studying to be a minister, but he went to be a Marine soldier this fall. It takes so much money for college and our government has been giving the soldiers, education pay, which is stopped now, so he and some of his theology friends decided to get in for that help.

Say, my Sunday school class (7 years olds) want their mission money to go for a food box to the Pietarinen family, so if they are in your Parish, will you tell them about it? I’ll write to them, but want a German friend to write for me. We had a – thank you – letter from them.

I do hope we’ll have your name and address right so you get it, and we send our love. Rev. H. H. Diers is our pastor.

I am

Mrs Lloyd Mundt

715 W. Parker St

Waterloo – Iowa

- - -

Hyvät ystävät.

Pelkäänpä että olette odottaneet jo kauan kirjettä meiltä, mutta meidän kirkkoherramme on kovin kiireinen (meidän kanslistimme tai sihteerimme meni naimisiin), ja hän tekee töitä yksin. Joka tapauksessa pakkaamme vaatteita paketteihin jälleen ja tahdomme muistaa teitä ja seurakuntaanne. Minut nimitettiin vetäjäksi tähän ja niinpä sanoin papillemme, että autan häntä kirjoittamalla kirjeitä. Toivottavasti olonne siellä on nyttemmin parempi, mutta maailma on kauhean sekaisin ja vain uskon voimalla voimme elää iloisena, jopa täällä meillä Jumalan siunaamassa maassa. Meillä on puutetta lihasta ja saippuasta ja muista tavaroista, joihin olimme tottuneet, mutta valittaminen tällaisista saa varmaan teidät nauramaan meille.

Nyt vaatteista. Lähetysseura maksaa kahden paketin lähettämisen sinne. Jotkut vaatteista eivät ole aivan kunnossa, vaikka niin ihmisille sanottiin niiden pitävän olla, mutta toivon niiden auttavan teitä. Jos minulla olisi ollut aikaa, en olisi antanut pakata mitään vaatetta, joissa on palkeenkieliä tai joista puuttuu nappeja, mutta olen ollut sairaana, enkä ole voinut tehdä paljon ylimääräistä. Meillä on neljä lasta ja uusi tulossa keväällä. Vanhimmalla on vuosi jäljellä collegea, hän opiskeli tullakseen papiksi, mutta sitten hän meni tänä syksynä merisotilaaksi. College vie niin paljon rahaa, hallituksemme on antanut sotilaille koulutusrahaa, joka loppuu nyt, niinpä hän ja muutamat hänen teologiaa opiskelevat ystävänsä päättivät kirjautua armeijaan, päästäkseen siitä avusta osalliseksi.

Vielä minun pyhäkoululaiseni (seitsenvuotiaita) tahtovat heidän lähetysapurahansa menevän ruokapakettiin Pietarisen perheelle, niin että jos he asuvat teidän seurakunnassanne, kerrotte varmaan heille tästä. Kirjoitan heille, mutta toivon saksalaisen ystäväni kirjoittavan minulle [?]. Kiitos teidän, saimme kirjeen heiltä.

Toivon osanneeni kirjoittaa teidän nimenne ja osoitteenne niin oikein, että saatte pakettimme ja me lähetämme teille rakkaat terveisemme. Pastori H.H. Diers on kirkkoherramme.

Minä olen

Mrs Lloyd Mundt.

[suomennos I.P.]