Piispantartarkastus, 14.6.1944 – 17.6.1944 Sylvi Pärssisen päiväkirjasta

14.6.1944 Keskiviikko. Iltapäivällä tulivat vieraiksi piispa Sormusen edustajana tuomiokapitulin asessori Ensio Kurki-Suonio, ja avustajaksi tarkastuksessa Pyhäselän kirkkoherra Matti Poutanen, Joensuun lääninrovasti Ans. Pärnänen, Viekistä pastori Paavo Malmivaara, sekä Ilomantsin pastori Pentti Evijärvi. Päivällinen. Oli oikein mukavaa. Sauna vieraille.

15.6.44. Yksityinen tarkastus. ”Piispa” ja Arvi sekä Pentti menivät katsomaan kunnalliskotia. – Emännät häärivät täällä kovasti. Illalla oli seurakunnantyöntekijäin neuvottelukokous kirkossa. – Liikuttavaa liikutusta (!!). Mutta syvälle ne sanat menivät. Minäkin kurja raukka jouduin taas kertaamaan omaa elämääni. – Kirkosta mentiin työväentalolle, jossa seurakunnan puolesta tarjottiin kaikille kirkossaolijoille kahvit – tai korvikkeet.

16.6.44. Perjantai. Yleinen tarkastus. Päivällinen 48 vieraalle. Hyvin meni kaikki. Papit läksivät heti sen jälkeen pois.

17.6.44. Kahvit emännille ja kirjalahjat.

18.6.1944 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään [Sylvi Pärssisen huom. hänen koneella kirjoittamassaan kopiossa: tämä kirje oli kiertänyt Jalasjärven ja meni Muurameen. – Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje IP:n arkistossa.]

                                              Tuupovaarassa 18.6.44

Mamma hyvä!

On jo pitkä aika kulunut viimeisestä kirjeestäni. Kiitoksia paljon kaikista lähetyksistänne viime aikoina! Saimme silloin helluntain aikana kaksi pakettia, vaikka en siitä maininnut erikseen. Nyt tuli myös paketti 14 pnä, olitte laittaneet sen ja myös kirjeen 13 pnä. ”Piispat” söivät valkeaa leipää erityisellä halulla, ja minä muistin Teitä joka ruokapöydässä kiitollisuudella.

Nyt ne juhlat ovat siis takanpäin, ettekä te eikä kukaan muukaan sieltä päässyt tulemaan. Tällä kertaa olikin onni, etteivät Aira ja Jennykään lähteneet matkalle, sen ryssän hyökkäyksen ja sitä seuranneiden epäsäännöllisyyksien vuoksi. Marinkin matka kun keskeytyi niin ilkeällä tavalla. Muuten Te turhaan asetitte sellaisia esteitä, että olisitte mitenkään olleet meille haitaksi, vaan olisimme asettaneet Teidät kunniasijalle.

Nyt me sitten  juhlimme siis entiseen rauhan tapaan, sanoin, että kutsutaan vieraita, että saadaan olla yhdessä, tiedä vaikka se olisi viimeinen rauhallinen yhdessäolo. ”Emäntiä” oli meillä viimeisenä päivänä neljä, muulloin kolme, ja tultiin oikein hyvin juttuun. Vatasen isäntä myi meille vasikan, ja paisti saatiin korteilla kaupasta. Kananmunia toivat yli 40 kpl ja voita kovasti, samoin kermaa. Osa piti maksaa tavallisella hinnalla. Tulivathan ne kestit maksamaan, sentään tuhansia, sillä emäntien palkatkin ovat hurjan korkeat, mutta kuului, että missään ei ollut moitteen sijaa.

Piispa ei tullutkaan, vaan sensijaan asessori Kurki-Suonio, Pyhäselän kirkkoherra Matti Poutanen, Viekin pastori Paavo Malmivaara, Joensuun lääninrovasti Pärnänen ja Ilomantsista pastori Pentti Evijärvi. Toiset asuivat meillä, mutta Pentti koululla, kun opettajatar [Sylvin korjaus konekirjoitetussa kopiossa: Saimi Pietarinen] on hänen luokkatoverinsakin. Oli oikein mukavaa ja herttaista, asessori ja Malmivaara ja Pentti, körttipapit varsinkin puhuivat oikein sydämeen käyvästi. Arvi sai hyvät (kiitettävä) arvostelut ja meillä kotona päivällisen aikana kiitteli asessori puheessaan myös kovasti minua, niin että hävetti. Veisattiin paljon ja melkein itkettiin.

Kari sanoi, että pitäisi lähettää hänelle kaikkea hyvää, mutta ei se käy päinsä, sillä ensiksi sellaista, mistä Kari pitäisi, jäi aika vähän jälelle, ja sitten taas postin kulku on äärettömän hidasta, kun nyt juuri alkoi Koverosta tänne hevosposti j.n.e. Kun olisi Kari ollut kotona, niin olisi kyllä saanut hyvää.

Täältä on viety miehiä rintamalle, ja ei tiedä, milloin Arvi joutuu myös lähtemään. Toistaiseksi hän on yhä kotona rauhassa.

Olen kovasti miettinyt, että millä mielellä te nyt siellä elelette, kun ryssä taas hyökkää. Arvi on sitä mieltä, ettei ryssä pääse pitkällekään Kannaksella. Eihän tuo nyt sentään liene pahaksi, vaikka  te nyt jotain pakkailisitte tai jospa vaikka laittaisitte jotain pientä arvokasta Toinin säilytettäväksi. Jos kävisi niin, että te joutuisitte evakuoiduksi, niin viekää te Kari mukananne, ei Pärssisen ukosta ole hänen hoitajakseen, ja Mari mahtaa mennä lottatöihin. Voihan Karista olla teille apuakin, kun hän olisi teidän kanssanne. Sanokaa Marille myös, että minä haluaisin Karin liittyvän teihin. Kotiin ei nyt tarvitse tulla, kun on sellainen kamala tungos junissa. Mutta jos haluatte hänen tulevan, niin ottakaa yhteys sinne Saara Vataseen (nyk. Rantalaiseen), hän on nyt juuri kotonaan koko perheen kanssa. Hänen mukanaan olisi Karilla turvatumpi kotimatka.

Oletteko saaneet pojilta kirjeitä?  Miten lienee Ilmarin laita?

Kuinka isä nyt voi? Onko ryssän koneita lennellyt siellä? Viipuria on kuulemma pommitettu. Meillä on ihan rauhallista. Terveisiä paljon sinne kaikille, rohkeutta ja lujaa uskoa Herran hoitoon

                 Sylvi

Aion mennä tiistaina Ilomantsiin piispantarkastukseen.

20.6.44. Sain eilen Saaran kanssa yhteyden, jolloin hän kertoi Kirvun asioista. Karin tulo ei siis mitenkään järjestynyt hänen kanssaan. Hän sanoi tulleensa Virasojan kautta. Hän sanoi, että I:lää on myös pommitettu. Voi teitä raukkoja siellä. Arvin kanssa olemme sitä mieltä, että Karia ei pidä yksin lähettää mihinkään, mutta jos te lähdette, niin viekää mukananne. Lähettäkää vain tavaroita keski-Suomeen, mutta me ajattelimme Arvin kanssa pyytää hänen isänsä ja teidät isän kanssa ja jos toisiakin tulee, tänne meille. Kyllä täällä on tilaa ja rauhassa täällä eletään toistaiseksi. Pääsisitte tänne niin, että lähetetään yksityisauto hakemaan Joensuusta, ellei posti- ja linja-autoihin mahdu. Meillä on nyt täällä 2 yksityisautoa.

Karille sanokaa paljon terveisiä. Koettakoon auttaa teitä minkä voi.

- Saara toi mammansa tänne.

Nyt ei muuta kuin hyviin kuulemiin!

                                       Sylvi.

19.6.1944 Kari Pärssinen Inkilästä Aarno Pärssiselle Tuupovaaraan [Tämä on Sylvi Pärssisen kirjoittama toisinto. Kari oli juuri täyttämässä 11 vuotta ja Aarno oli 12 ja puolivuotias.]

Inkilässä, Maanantaina 19.6.44

Rakas Aarno veli!

Nyt istun Maritädin luona pienemmässä tuvassa. Varmaankin olet huolissani minusta, mutta nyt on tyyntä. Tykkien jyskettä ei ole kuulunut, tänään eikä eilen. Sunnuntaina olimme Kortteella Toinin häissä. Eilen aamulla oli tässä päällä jännä ilma taistelu. Noin 15 ryssän pommikonetta tuli pohjoisesta. Ne lensivät pilvien alapuolella. Äkkiä näin neljä kiiltävää konetta niiden perässä. Ryssän koneet olivat näet mustia (näyttivät mustilta), menin rappusille katselemaan ja samassa näin myös etelässä yhden kiiltävärunkoisen Fokkerin. Silloin alkoivat Fokkerit sanoa ärriä (Brrr Brrr Brrrrrrrr), ja yksi pommari kääntyi aivan takaisin ja savusi ja sanoi (Bovvvouuuhouuuuuuuu), sen kohtalo oli sinetöity, vielä muutamia ärriä ja kaksi muuta pommaria savusi (en nähnyt muuta kuin yhden kohtalon mutta kun toiset koneet alkoivat ulista tiesin, että ne ovat tulessa). Tänään kävi täällä Kosken emäntä ja sanoi, että ne kaikki koneet oli pudotettu. ei sinun tarvitse lähettää lyijypistoolia, enkä minä voi lähettää sinulle lyijyä kun posti ei kulje enkä minä saa sitä lyijyä. Kannakselta tulee loppumattomana jonona karjaa. Hevosilla tuodaan sieltä tavaroita. Eilisiltana tuli tänne Pyhäjärveltä Matti Pärssinen perheineen. jotka ovat minun pikkuserkkujani. Maritäti lähti tänä iltana viemään tavaroita Rautjärvelle, ja tämän kirjeen vie Maritäti sinne postiin, josta se menee paremmin. Terveisiä Karilta, Maritätiltä, ja ukilta,

Kari Pärssinen Inkilä as.

JK. Jos posti kulkee niin laittakaa kirje. sama.

20.6.1944 Sylvi Pärssisen päiväkirjasta

Tiistai 20.6.44.

Lähdettiin Arvin kanssa polkupyörällä Ilomantsiin piispan-tarkastukseen. Matkalla puhelimme tästä ajantilasta, ja minä sanoin miten tärkeää historian aikaa nyt elämme ja miten pitäisi säilyttää muistoja näistä ajoista. Mainitsin myös, miten olen säästellyt kirjeitäni aina siitä asti kun me koululaisina aloitimme seurustelun Käkisalmessa, ja että minulla on niitä kaikkein ensimmäisiäkin kirjeitä vielä. Arvi sanoi, ettei ole, sillä hän on ottanut minun piironkini laatikosta ja polttanut ne. Minun tietämättäni. Silloin minua aivan kylmäsi, kun se kävi niin pahasti, nehän olivat olleet minulle niin rakkaita. Tuntui kuin jotain olisi auttamattomasti kadotettu. Minä halveksin häntä.

Illalla olimme Ilomantsin seurakunnan työntekijäin kokouksessa. – Tykkien jyskettä kuuluu idästä.

                 - - -

[IP:n huomautus: Vaikka olen nyt 31 vuotta ollut naimisissa elämäni naisen kanssa, ei mieleeni tule kieltää tai peitellä niitä tunteita, joita minulla oli neljäkymmentä vuotta sitten ensimmäistä kohtaan tai hävittää ne kirjeet, joissa niistä tunteista kirjoitin. Mitä hävettävää siinä on, että on ollut rakastunut. Mistähän sellainen peittelyn tarve tulee, että aikaisempi oma tunnehistoria kaipaa paikkausta? Lisäksi, kun toinen hävittää tuollaiset kirjeet, on se suorastaan karkea loukkaus – ja sitä paitsi laitonta. ]

21.6.1944 Sylvi Pärssisen päiväkirjasta

Keskiviikko 21.6.44. Yleinen tarkastus. Kirkkojuhla. Täällä Ilomantsissa oli itse piispa, ja kyllä hän osasi satuttaa sanansa ihmisten sydämille. Kovaa tykkien jyskettä kuuluu jatkuvasti. Tänään ryssät ovat valloittaneet jo Viipurin. Kaikki juhlille saapuneet olivat hyvin suruissaan ja epävarmoja. Asuimme pastori Koljosen kodissa, pikkupappilassa. Ilomantsissa oli todella hienot juhlat. Päivällisille oli kutsuttu vain ”vispikerma”, 18 henkeä. Esim. kanttori oli, mutta en nähnyt rouvaa. Piispa Sormunen oli elementissään tässä kulttuurisessa seurassa, mutta asessori Kurki-Suonio sanoi, että meillä Tuupovaarassa oli ollut paljon herttaisempaa ja hengellisessä suhteessa parempaa. Kari on yhä siellä Kirvussa, ja nyt ryssät ovat päässeet niin pitkälle, että Kirvu on varmasti evakuoitava. Olemme huolissamme Karista. Illalla Martta Koljonen pyysi Penttiä rukoilemaan, istuessamme heillä myöhään, ja Pentti rukoili Karinkin puolesta.