14.6.1945 Sylvi Pärssisen päiväkirjasta

Sateinen kevätpäivä. Olen puuhaillut ahkerasti sisätöissä, tiuskinut lapsille saadakseni huoneissa pysymään järjestyksen ja toivonut, että saisin mahdollisimman paljon tehdyksi töitä. Arvi oli Härmissä seuroissa ja tuli kello 22.30 kotiin tuoden tullessaan kaalintaimia, jotka Karin kanssa istuttivat vielä myöhäiseen. Näimme ikkunasta klo 23.30 kummallista. Maantiellä juuri kirkon kohdalla tanssi kaksi paria nuoria. Melkeinpä voi sanoa, että tanssivat hautojen päällä. – Mirja ja Kaarina, kavaljeereina täällä komennuksella olevia sotilaita. – Sankarihautojen ristit näkyivät heidän takanaan kirkon vieressä.

 

17.6.1945 Helena Kuisma Nuppulinnasta Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan

[Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje IP:n arkistossa.]

 

                                                             Nuppulinnassa 17. 6. 45.

Terveiseni sinulle Sylvi.

Sain sinun kirjeesi eilen, kiitos vain. Olenkin nyt tässä ihan yksin, isä näkyi menneen tuonne kylälle päin, Ilmari sanoi menevän Rinnalle, niin kävinkin paikalla kirjoittamaan sinulle vastausta.

Olen ajatellut noita nimiä pääni ympäri ja nytkin ovat tuossa edessäni, ja minusta kun ovat pojan nimeksi sopivat joka ehdotus, joten en osaa enää siihen sanoa sen enempi, nyt vaan Arvin kanssa sovitte kumman löytämät nimet laitatte. Ilmarin mieli kyllä tekee tulemaan ristiäisiin, mutta toisekseen taas tuumaa jos tulisi syksymmällä että saisi kalastella vähän talvi kaloja. Kylläpä olettekin saaneet paljon kaloja, on se hyvä kun saatte ensitalveksi kaloja kyllä se talvi vetää mikä on puusta pehmeämpää ainakin ensitalvena. Millainen hän ensitalvi lienekin se on viellä tuntematoin, mutta eteenpäin elävän mieli.

Wai tulivat Pärssiset ja tänne Hyvinkäälle, nyt täällä alkaa näkyä tunnetuita vähän päästä. Wiimeviikolla kävin Hyvinkäällä ja näin siellä Lintusen Alman, Kortteen Eemelin, Mattilan Matin ja Wilhon. Täällä on viellä melkein kaikki siirtolaiset siinä uskossa, että viellä päästään kotiin, mutta minusta alkaa tuntua siltä ettei sinne voi tätä menoa olla toivoakaan, ainakaan lähiaikoina. Kortteen Eemelikin sanoi minulle siellä Hyvinkäällä, että Usko Helena, ettei täällä oikein kauvan olla, kun mennään Karjalaan. Hän uskoo ennustajiin ja johonkin unissa saarnaajaan, joka on Jaakkimasta.

Ilmarin mieli alkaa tehdä pientä puutarha tilaa ostaa, mutta eihän siitä voi mitään tulla, siihen pitäisi olla vaikka vähempi rahaa, jos heitä viellä joskus tulisi korvauksista, niin sitte olisi toinen asia ja pitäisikin etsiä vaikka kuinka vähän omaa kotia.

Meillä on nyt kaikki muut kesäkasvit maassa paitsi tomatin taimet on viellä istuttamatta. Tähän saatiin oman talon peltoon, mutta muuten ei luvattu ensinkään kuin maavuokra piti luvata suorittaa työllä, mutta hyvä se on silleenkin. Meillä on nyt perunaa maassa viidettä säkillistä, niitä laittoi Eino viellä kotoa tuotuja ja Toini laittoi yhden säkillisen, niitä heidän hyviä perunoitaan.

Täällä tämä elämä tulee niin ihmeen kalliiksi, kun ne määräannokset ei riitä alkuunkaan, mutta hyvin on tähän asti tultu toimeen. Ostaa saa kyllä pörssistä jos kenen kukkaro sen sietää. Kunhan ensikerran kirjoitat, niin kerro miten sinä ruokapuolen kansa tulet sen suuren joukon kanssa toimeen. Sen puolesta en sano, tänne ei suinkaan saa laittaa mitään.

Hyvää vointia ja terveyttä toivon teille jokaiselle. Mamma.

Loppuvuosi 1945

Urho Kekkonen jättää elokuun 30. päivänä pääministeri J. K. Paasikivelle esityksen, että Neuvostoliitto palauttaisi Suomelle Karjalan – ei palauttanut. Esitys ei mennyt läpi silloin, kuten tiedetään, eikä myöhemminkään.

Pirkko Linjama jatkaa pitkiä vierailujaan mummolaan. Hän on Nuppulinnassa kesällä kuukauden ajan mamman hoivissa. Syyskuussa Sylvi Pärssisen sisar Toini Linjama käväisee Tuupovaarassa ja matkustaa sitten äitiänsä Helena Kuismaa tapaamaan.

30.8.  Eino Kuisma on lähdössä vanhempiansa katsomaan Nuppulinnaan, Ilmari Kuisma on samoihin aikoihin menossa Rauhan mielisairaalaan opettelemaan hoitajaksi. Ilmari on Jokelan rautatieasemalla ratatöissä 3.4.-15.8.1945. Itti käy perunan kaivussa Nuppulinnassa syyskuussa. Eino Kuisma hakee mylläriksi Osuusliikkeen vielä rakentamattomaan myllyyn Suonenjoelle ja valitaankin johtajamylläriksi. Korvausanomukset etenevät. Einolle olisi tarjolla tila Kärkölästä ja Ittille ja Ilmarille yhteinen tila samasta kunnasta. Eivät ottaneet, vaan rahaa. Väinö ei halua tilaa ensinkään. Joulukuussa Väinö aikoo perustaa huonekaluliikkeen Hyvinkäälle. Einon poika Esko pyrkii seminaariin.

Myös Arvi Pärssinen kävi kesällä Helena Kuisman luona Nuppulinnassa. Verolautakunta Tuupovaarassa teettää töitä ja tuottaa rahaa, mutta vie myös aikaa.

Simo Pärssinen vierailee Tuupovaarassa 16.11.  alkaen uuteen vuoteen saakka aiheuttaen lisää vaivaa miniälleen Sylvi Pärssiselle ja maksaen oleskelustaan ei mitään. Ainakin Raunon kanssa ukki tuli juttuun varhaisina kahvinkeittohetkinään.

Syksyllä pappilan kolme vanhinta poikaa jatkavat Joensuun lyseossa, Rauno aloittaa ensimmäisen ja Kari & Aarno kolmannen luokan. Helena Pärssisellä alkaa Tuupovaarassa kansakoulun toinen luokka. Pojat Aarno, Kari ja Rauno saavat yhteisen asunnon.

Rauno Pärssinen kirjoittaa muistelmissaan:  ”Saimme asunnon rouva Grönrosin luota läheltä luterilaista kirkkoa. Täysihoito maksoi 2000 mk/poika (1990-luvun rahassa noin hieman yli 1000 mk). Rouvan poika, luutnantti, oli kaatunut jatkosodassa, ja häntä rouva luonnollisesti suri kovasti. Mies oli kuollut jo ennen sotia. Yhdessä huoneessa meitä oli neljä poikaa ja toisessa vielä kaksi lisää. Kun vuoteet iltaisin levitettiin, ei paljon jäänyt kävelytilaa. Voi hyvin kuvitella, tarjosiko asunto rauhallisen ympäristön koulutehtäviin syventymiselle. Missä läksyjä olisi voinut lukea?”

Vanhemmat olivat huolissaan Raunon soveltumisesta opiskeluun Joensuussa, kun Raunolla oli vain ne kolme sormea kummassakin lyhyessä kädessään. Ehkä ei otettu huomioon samassa lyseossa jo oppilaina olevia vanhempia veljiä Aarnoa ja Karia, jotka varmasti, jos eivät aivan katkaisseet pilkkaajien kieltä, niin tekivät heti kohta kiusaamisen äärimmäisen työlääksi. Vaikka Aarno nimittelikin kotioloissa Raunoa suutuspäissään ”kolmisormeksi” ja Rauno sitten vastaavasti Aarnoa ”makkaravarkaaksi” ja Karia ”sipulviinuriksi”, ei Raunoa kohtaan kohdistuvaa julkista koulupilkkaa olisi kauaa siedetty. Aarno oli vanttera ja voimakas voimistelijatyyppi ja Tuupovaaran kylällä kouliintunut tappelija, eikä Karikaan varmaan niin kokematon ollut. Kun pilkkaajan kupeelle ilmestyi tällaisia hymyttömiä yläluokkalaisia, tuli hänen mieleensä ehkä piankin helpompien kohteiden etsiminen. Seuraava ote on Raunon muistelmista:

Perheemme ulkopuoliset eivät pahemmin uskaltaneet "nimitellä". Meidän kolmen pahatapaisen veljeksen ryhmä muodosti kylällä sellaisen voimatrion, kertakaikkisen kauhutekijän, etteivät sitä vastaan kirkonkylän pojat  koskaan uskaltaneet asettua. Vaikka kirkonkylän poikien suorin tie mieluisalle uimarannalle Lastujärvelle kulki pappilamme ohi, sitä eivät kanssamme riitoihin joutuneet uskaltaneet liian vaarallisena käyttää. Muista kirkonkylän perheistä ei löytynyt yhtä tappeluvalmista kolmikkoa kuin pappilasta. Vain Kuivalaisen Esko ja Laakkosen Väinö uskalsivat tasaveroisina panna meille vastaan. 

27.7.1945 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Nuppulinnaan

[Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje IP:n arkistossa.]

                                                             Tuupovaara 27/7 45

Mamma hyvä!

Taitaa tämä kirjeeni joutua Teille nimipäivänne aikoina, joten toivotan onnea! Meidän talossa on pyydetty oikein juhlimaan sitä päivää ja vieraita pitäisi kuulemma tulla runsaasti sekä Helenan että Karin puolelta, mutta taitavat lasten meinigit jäädä meinigeiksi ja nukkua nahkoihinsa, sillä mistäs minä saan tarjottavaa, elleivät sitten lapset itse kerää marjoja vierasvaraksi. Mustikat ja mansikat sekä mesikat ovatkin jo kypsiä. - Kari täyttää 12 vuotta.

Arvin puolesta kiitoksia viimeisestä, samoin ”rotinoista” jauhoista!, jotka olivat kahdennetkymmenennet toiset, ja luultavasti viimeiset. Mahtoi teillä olla kovasti kiirettä kun sattui silloin niin monta vierasta yhtaikaa. Se Liisakin taitaa vain vääntäytyä miniäksi, vai kuinka? Ja Pirkkotyttö on lepäilemässä siellä. Kyllä hänellä on varmasti liian paljon työtä kotonaan kaikkien pienempien hoitamisessa. Helena vaalii mielellään Ilmo-pojua. Hän peseekin ja kapaloikin, sekä syöttelee. Minunkin vauvani on nyt kokonaan vieroittunut, koska minulla ei ole sille ruokaa.  Hän on kiltti poika, nukkuu paljon ulkona ja kuumina päivinä oli aivan alasti, päivettyen ruskeaksi. Minusta hän on sievempi kuin mikään entisistä vauvoistani, ja saa hymyillessään sievät hymykuopat poskiinsa. Muuten kuuluu olevan Arvin näköinen.

Toinilta sain eilen kirjeen ja tietoja sen puolen asioista, sekä myöskin Jyväskylän tapahtumista, jotka eivät olleet mitään mieluista kuultavaa. Mikähän lienee tarkoitus kaikessa tässä riisumisessa? – Toini valitteli työn paljoutta ja totta se onkin että liikaa hänellä on kuormaa, mutta sille ei syrjäiset voi mitään. Minä aion vielä toistaiseksi olla ilman kotiapulaista, en rahan, mutta ruuan menon takia. Ja kun kohta taas perhe pienenee, niin se toiselta puolen vähentää työtä, vaikka toisaalta taas vaikeuttaa elämää, kun paraat ”käsikassarat” menevät pois,

Meillä asuvat siirtolaiset autonkuljettaja Palviainen perheineen, ovat oikein mukavia ihmisiä, ja se rouva siistii kovasti jälkiään ja auttelee minua. Vuorotellen olemme myös kotimiehinä, jos toisen tai toisen on mentävä jonnekin. Heillä on vain 3-vuotias Kaarina, joka on kiltti tyttö. He asuvat vinnikamarissa mutta ruoka-hommailevat keittiössä. Vinnikamari on kylmänlainen ja ajattelen, että pitäisiköhän heille antaa lastenhuone asuttavaksi talvella, kun se on juuri keittiön vieressä ja lämmin, mutta en tiedä, miten Arvi suhtautuu siihen. Taitaisi mennä liian sekaisin meiningit.

Meillä pidettiin viime lauantaina, 21/7 taloudellinen katselmus. Silloin tuli meille lääninrovasti Pärnänen, agronomi Herkamo ja kamreeri Puhakka. Sitten taas 23/7 oli palkkausvaliokunnan kokous, johon ulkojäsenenä tuli Joensuun kaupunginjohtaja Armo Pyhälä. Hän oli yötäkin. Kommunistit tahtovat, etteivät pappi ja kanttori saisi yhtään maata, mutta virkatalolautakunta haluaa panna papille maata 2,7 ha viljeltyä sekä laidunta jonkun verran. Arvi ei myöskään erikoisesti haluaisi maata, joten kommunistien painostus ei tässä asiassa häntä harmita. Kanttoria enemmän suututtaa, kun hän on oikeastaan pakoitettu viljelemään maata taikka olemaan ”savotassa”, kun ei niin pienellä palkalla tule toimeen. Rahapalkaksi on ehdotettu Arville 80000mk + ikälisät + kanslia-apuraha + virkamatkakorvaukset ja lapsiavustukset. Muuten meidän kommunistimme alkavat olla Arvia kohtaan aika hävyttömiä. – Minä olen tilannut itselleni Vapaan Sanan, joten tiedämme ”tovereitten” kaikki julkiset edesottamukset..

Oli tässä tänään perjantaina eli ”taunapäivä” kuten Sanerva muistaa. Puolen tunnin perästä alkaa jo ”huominen” päivä. Tänään oli minulla huoneitten pesijä, joten minä pääsin siitä työstä viikoksi. Olisi niin paljon päivisin mielessä, mitä kirjoitella, mutta nyt ei johdu mieleen. Kysyitte kerran, millaista meidän ”seuroissa” on. Siellä veisataan ”Siionin virsiä”, sitten Aarne lukee jotain hartauskirjaa, veisataan, Arvi puhuu, veisataan, Aarne puhuu ja pitää rukouksen. Lopuksi keskustellaan hiukan. Siellä seuroissa tuntuu niin hyvältä että aina oikein odottaa torstai-iltaa, milloin on määrä minunkin päästä sinne.

Nyt jo pitävät ”seuroja” Kokinvaarassa ja myös Luutalahdessa sekä aloittavat luultavasti Koverossakin kun me vain pääsemme sinne alkamaan.

2.7.  Jouduin taas käteni puolesta rokuliin. Apua on. Pärssiset asuvat Kytäjän kartanon alueella. os. Hyvinkää, Kytäjä.

Terveisiä! Sylvi.