Isäni Arvi Pärssinen kävi lukiota Käkisalmen yhteiskoulussa vuosina 1925-1928. Samalla luokalla kävi koulua myös äitini Sylvi Kuisma. Isäni asui Pyhäjärvellä vuoden 1927 joulukuuhun saakka, jolloin muutti Kirvun Inkilään. Sylvi-äitinihän asui Inkilässä koko tuon ajan. Kuin aarteena tuolta ajalta 1925-28 on tallessa isäni päiväkirjat. Jostakin syystä ne välttivät hävittämisen, joka varmaan olisi ollut niiden kohtalona elleivät ne olisi jääneet äidilleni. Veljeni Rauno julkaisi kaikki kirjana ja lahjoitti kirjan mm. isälleen. Isäni kasvoi päiväkirjojen kirjoittamisen aikaan 18-vuotiaasta 21-vuotiaaksi. Iän karttuminen tuohon määrään johtui siitä, että hän jäi kerran luokalleen. Sylvi-äitini selvitti koulunsa vuosi ja luokka tahtiin vieläpä niin, että vain yhtenä vuonna hänellä oli ehdot saksankielessä.

Päiväkirjat on tarkoitettu yleensä henkilökohtaisia muistoja tallentamaan. Niin nämäkin päiväkirjat. Harvapa haluasi julkisuuteen, minä yönä oli tullut masturboiduksi – tätä tapaa pidettiin tuohon aikaan haitallisena ja jopa idiotismiin johtavana tautina, eikä Arvikaan siitä pitänyt, mutta minkäs luonnolleen mahtoi, sitä hän itsekin ihmetteli. Nykyään ajatellaan hiukan toisin. Niinpä voi olla varma siitä, että teksti on mahdollisimman paljon isäni ajatuksia kuvastavaa.

Koulu on tietenkin pääasiassa ja tapahtumat siellä. Sitten on kantavana ajatuksena rakkaus Sypyä (siis Sylvi-äitiäni) kohtaan,, joka purkaantuu vasta lukuvuonna 1927-28 tiiviiksi seurusteluksi.

Kotioloista saa päiväkirjoista pieniä vihjeitä. Tärkein vihje on se mitä puuttuu: päiväkirjoissa hyvin harvoin mainitaan äiti. (Tämä katkelma on ainut paikka monissa vihkosissa, jossa äiti kuitenkin mainitaan jopa kahteen kertaan. Heti toinen maininta on kuitenkin laimennettu: ” ehken keskustelee hän isänsä tai äitinsä kanssa”  Siis ei ”keskustelee äitimme kanssa”. Tämähän kulminoitui myöhemmin siinä, ettei isäni mennyt äitinsä hautajaisiinkaan, vaikka silloin oli jo valmistunut papiksi ja asui suhteellisen lyhyen matkan päässä Korpiselässä.) Myöskään isäni suhteesta Simo-isäänsä saa aika valjun kuvan. Tämä suhde ei ollut niin ehdoton kuin suhde äitiin: Simo-ukko kävi myöhemmin oleskelemassa viikkokaupalla Tuupovaaran pappilassa ja myös Simon hautajaisiin Arvi osallistui. Veljiinsä ja ainoaan sisareensa on Arvilla luonnollisen läheiset välit. Siellä täällä on mainintoja Tahvanasta, Simosta ja Marista. Vanhempi veli Viljami oli päiväkirjojen aikana ehtinyt jo kuolla.

 

Seuraavassa alkaa Arvi Pärssisen kouluaikaisten ”Muistiinpanojen”, ”Päivä muistiinpanojen” tai ”Päiväkirjan” ensimmäinen säilynyt vihkonen. Näitä vihkosia, siis säilyneitä, on yhteensä tallessa 8. Koska ensimmäisen vihkosen otsikko on ”Päivä muistiinpanoja III osa                       Arvi Pärssinen”, niin olettaa sopii, että ainakin ensimmäiset kaksi ovat hävinneet. ”Hän” josta puhutaan ja jota kaivataan on siis äitini Sylvi Kuisma. Isäni on 18-vuotias – olisiko tämän päivän 18-vuotiaiden ajatusmaailma paljonkaan kehittyneenpää. Siitä on minulla epäilys ettei, varsinkin kun lukee noin 18-vuotiaiden toisilleen lähettämiä lappuja vuonna 1961-1964 Imatran yhteislyseossa, ei paljon eroa noin 40 vuotta aikaisemmista.

 

9 päiv:ä joulukuuta. 1925

Koko päivän on ollut koulussa hyvin ikävää. Kaikki tunnit olen ollut alakuloinen. Suruni johtuu kai pää asiallisesti niistä monista kokeista, jotka nyt lopussa ahdistava[t]. Ja sitten tietoisuus siitä, että minä en osaa kunnolleen niitä kokeita. En voi varmasti sanoa mistä johtuu etten tänä vuonna taida osata algebraata niinkään hyvästi kuin viime vuonna. Kai johtuu jonkun verran siitä asiasta josta ei kukaan tiedä kuin minä ja Hän, ja jota en uskalla myöskään arvoisalle lukijalle tahdo ilmoittaa. Mutta jos tämä siitä johtuu niin taashan on oma syyni tähän kaikkeen.  - Viellä täytyy mennä kansliaa muuttamaan.

10 päivä

Kaikki on tänä päivänä mennyt jotakuinkin hyvin, mutta en tiedä, mitä huominen päivä tuo tullessaan. Saimme tänään ruotsin käännökset, ja niistä sain hyvän numeron, vaikka odotinkin huonoa. Täytyy viellä käydä kuuntelemassa esitelmää.

11 päivä.

Nyt ovat Algebraan kokeet ohi. Saan niistä luultavasti kahdeksikon. Mutta ilman Erkkiä olisin varmasti saanut nelosen. En tiedä mikä tästä viimein tuulee kun nytkään en tietänyt mitään ja kuitenkin luultavasti tulen läpäisemään näistä. Olen varma, että ylioppilasta minusta ei tule koskaan, sillä niin tyhmä minä olen!

Oli meillä myöskin saksan käännös, joka taaskin olisi mennyt penkin alle, jos ei Rönkköä olisi ollut. Tämä elämä käy päivä päivältä yhä kireämmäksi. Jos minulle viellä kerran tulisi aika jolloin voisin nämä erehdykseni korjata. Mutta kai minut on ennakolta määrätty kärsimään tälläästä. [Rönkkö = Ahti Johannes Rönkkö, synt. 24.6.1907, kuollut 12.9.1962. Kapteeni evp., rehtori (Lahden Lyseossa 1949-53, Kalvolan yk. 1954-62.) Ylioppilaaksi Käkisalmessa 1928.]

12 päivä.

Aamupuolella meni koulussa kaikki hyvin. Saimme saksan vihkot. Iltapuolella minä jäin pois koulusta kun meillä oli ruotsin käännös enkä tahtonut mennä sinne, kun pelkäsin, että saan liian huonon numeron, joka voisi alentaa keskiarvoa.

Pahaksi onneksi menin illalla kansalaisopistolaisten pikku joulua viettämään. Täällä olisi mennyt muutoin aivan hyvin mutta kun pelkäsin vähän rehtoria. Kirjeitä sain monia,  jotka kuitenkin olivat arvottomia.

13 päivä.

On sunnuntai-ilta. Istun asunnossani melkein yksin. Koko päivän on satanut lunta. Aamulla kävin asemalla, josta sain paketin, jonka toi serkkuni. Kävimme katsomassa Simoakin. [kasarmilla]

Tämän jälkeen olin kotona iltaan saakka. Nyt istun tämän vihkon ääressä muistellen kotioloja. Siellä kai isä istuu sängyn laidalle vedellen savuja. Viljami ja Tahvana istuvat kai pöydän luona selaillen jotain kirjaa. Maikki ja äitini ovat kai lehmiä illastamassa ja tuovat kohta tupaan höyryävää maitoa. Hauska olisi kai nyt olla kotona rauhaisan kammarin pöydän ääressä katsoa kaikkea tätä.

14 päivä.

Kaikki päivän huolet ovat nyt ohi. Rehtori ei virkkanut mitään, vaikka olin poissa koulusta lauvantaina. Saksaa taa[s] ei ollut laisinkaan, sillä ukko oli matkoilla. Illalla oli geometrian kokeet ja taisivat mennä vähän penkin alle. Taisin taas menettää itseltäni ystävän, sillä hän ei vastannut viellä minulle siihen kirjeeseen, jonka pyhänä kirjoitin.

15 päivä.

Taas on päivä iltaan kulunut. Kaikki tunnit menivät jokseenkin hyvi[n]. Fysikan kokeet olivat erittäin vaikeat. En tiedä miten nämä lie menneet. Ei ainakaan ne hyvin menneet. Iltaisilla kävin vielä kasarmilla katsomassa Simoa ja kirjastossa kävin myöskin. Loppuisi tämä koulu mitä pikemmin.

16 päivä

Koko päivä on mennyt melkein kuin siivillä. Olemme saaneet pääasiallisesti vain kokeita. Iltasilla meillä oli joulujuhla. Siellä oli jokseenkin hauskaa [.] Tänne oli paistettu joulupuurokin, jota kilvan söimme [.] Ohjelma oli jokseenkin runsaslukuinen. Ohjelman suorituksen jälkeen läksinkin aivan heti pois. Sain huvipostissa häneltä kirjeen, vaikka en ollut enää toivonutkaan. Kun tulin kotiin oli kello jo yhden ajat. Kirjoitan viellä hänelle kirjeen ja vasta sitten käyn nukkumaan.

17 päivä

On viimeinen koulupäivä iltaan kulunut. Aamupuoli meni viellä niin kuin koulussa ainakin, mutta ilta tunnit oli sellainen hulina, että luuli seinien hajoavan. Opettajatkin ymmärsivät ilomme, koska eivät kieltäneet meitä ollenkaan. Ilta tuntuu nyt vain vähän pitkältä.

18 päivä.

Heräsin aamulla jo kello seitsemältä. Aamu kului tavattoman hitaasti, mutta kuiten[kin] meni se hiljalleen pieniä askareita toimitellessa. Kello yhdeltätoista täytyi mennä todistuksia hakemaan. Olin jokseenkin hermostunut, mutta aivan suotta, sillä sain parhaan todistuksen, mitä olen minä koskaan saanut. Huomauttaa sietää, ettei tämä kuitenkaan ollut jos korkeintaan 15 hyvemmästä päästä. Kahden junilla läksin Pesosen pojan kanssa Pyhäjärvelle. Ilta meni jokseenkin rattoisasti.

19 päivä. Aamulla herätessäni tunsin itseni hyvin vapaaksi. Muistelin oppitovereitani hyvin kaihoisin tuntein, sillä ajatellessani, että kotini on niin köyhä, että [ei] ole edes tuolejakaan ja näin ollen en voi enkä viitsi kutsua ketään luokseni. Koko päivän toimitin pieniä kotiaskareita.

20 päivä

Heräsin jokseenkin myöhään sillä olihan taas sunnuntai, joten ei tarvitse mennä töihenkään. Aamulla kävin naapurissa kylällä ja sitten oli meillä kappale harjoitukset. Illalla kävin kaverini kotona, jossa olin yhdeksään saakka. Sitten kun tulin kotiin laitoin kuntoon entiset kirjeeni. Muistelmissa jouduin taas hänen luoksensa. Oi kuinka olisikin hauska kun omistaisi edes yhden kunnon toverin.

21 päivä.  On tavattoman pakkanen päivä. Olen ollut koko päivän Pyhäjärven asemalla tukkeja vastaan antamassa. Korvatkin taisivat vähän paleltua. En ole muistanut mitään koko päivänä kun on ollut niin tavattoman kiire ja pakkanen.

22 päivä.

On tavattoman tuulinen päivä. Olin koko päivän asemalla haapoja vastaan antamassa. Vastaan anto loppui jo kello kahdeltatoista [.] Tämän jälkeen kävimme kahvilassa ja sitten odotimme junia. En saanut vieläkään kirjettä häneltä, vaikka hän lupasikin lähettää heti kun pääsee kotiinsa [.] Tänä aamuna olin jo kello viideltä ylhäältä. En voi ymmärtää miksi tänä aamuna olin taas päästäni pyörällä.

23 päivä.

Olen ollut koko päivän kotona. Näin viime yönä unta, että sain pitkän kirjeen häneltä. Toivoisin, että näin pian tapahtuisi.

24 päivä. Olen ollut kotona koko päivän toimitellen pieniä asioita [.] Kävin kahden junilla, josta meille tuli vieraita. Pesosen perhekunta tuli nimittäin meille. Illalla sain häneltä sen kauan kaivatun kirjeen. Se oli käynyt ensin Raudussa ja vasta sitten tullut minulle, Kirjoitin jo tänään hälle vastauksenkin [.] Illalla kävi meillä joulupukkikin tuoden minulle paidan ja karamelliä.

25 päivä

Nousin ylös jo kello viideltä, [käsiala vaihtuu välillä pystyksi] sillä nyt oli jouluaamu ja kirkkoon täytyi mennä kuudelta.

Erittäin hyvän sään vallitessa saavuimme kirkolle. Vähän myöhään [.] En nähnyt siellä juuri tunnetuitakaan. Tullessa kävimme kymmenen junilla, jossa lähetin Sypylle [Sylvi Kuisma] kirjeen. Sitten olin kotona neljään saakka, kunnes täytyi lähteä joulukuuselle nuorisoseuran talolle. Täällä oli minusta jokseenkin ikävää. Sattui myös erittäin hauskasti kun en saanut yhtään joulukorttia tai kirjettä.

26 päivä

En ymmärrä olenko terve vai sairas? Minusta ainakin tuntuu että olen sairas, sillä viime yönäkin uusiintui päänkipua ynnä muuta. Nousin aikaisin ylös aamulla, sillä minua ei nukuta ikävä kyllä. Aamupäivän olin kokonaan kotona, sillä meillä oli paljon vieraita. Päivällä kävin kuitenkin kummillani.

Minulla on aina ikävä Sypyä. En tiedä mitä kiintymystä tämä on häneen. Luultavasti ystävyyttä. Aina kun olen yksin kotona tai kävelemässä, niin aina muistuvat mieleeni minulle rakkaiksi käyneet ihmiset, vaikka he eivät minusta aina välitäkään. Tämä on kai nuoruuden huikentelevaisuutta, kun ihminen vanhentuu, niin kai ne haihtuvat.

Kohta tästä täytyy lähteä Montrualle iltamiin. Illalla. Olen juuri palannut Montruan iltamista. Kello on yhden [Käsiala palautuu ”normaaliksi”]  tienoot. Täällä meni aika jokseenkin hyvin. Oli hauska näytöskappale ja mukava satu. En tiedä miksi minusta tuntuvat muutamat tytöt niin kovin mukavilta. Vaikka toiset saattavat kovasti halveksia samoja personoita. Minä olen näköjään jonkun verran tanssin orja, sillä minusta tuntuu tämä tunti aivan mitättömän lyhyeltä.

27 päivä

On viimeinen joulupäivä. Koko aamupäivän olen ollut kotona. Päivällä kävin viemässä vieraita asemalle, josta palattuani olin kotona neljään. Tällöin menin Lappalaisen kotiin tavatakseni hänet kotoa joten saisi yhdessä viettää iltaa, kun kotona minusta tuntui niin yksinäiseltä. En tavannut häntä kuitenkaan kotonta, sillä hän oli lähtenyt jouluajelulle. Kävelin jonkun aikaa mietteissäni kylän tiellä muistellen taas kaihomielin häntä. Hän on kaukana kotonansa, ehken keskustelee hän isänsä tai äitinsä kanssa, Kun hän olisi minun koti kylässäni, niin varmasti olisi hauskaa. Mutta nyt hän on kaukana tuskin minua muistaa hän yhtään.

28 päivä

Olen ollut taas koko päivän kotona. Olen tehnyt ainoastaan puita ja syöttänyt hevosta. Iltasilla pelasimme oman tunnon peliä. Tämä peli kysymyksineen johti taas mieleni kaikkiin minulle rakkaiksi käyneihen henkilöihin. Oli niin ikävät nämä illat, sillä ei tee mieli lukea eikä mitään muutakaan pysty hommamaan. Nyt kaipaan taas häneltä lohduttavaa kirjettä, joka hiukan virkistäisi mieltäni. Odottaen täytyy siis käydä nukkumaan toivoen, että huomena saisin kirjeen häneltä.

29 päivä.

Taas on yksi päivä kulunut joululomasta[.] Olin metsässä koko päivän, josta toin puita. Iltapuolen olin kotona. Nä[mä] kirjoitukset näkyvät käyvän aina kuivemmiksi.

Olen odottanut häneltä taas kirjettäkin mutta ei sitä viellä ole kuulunut. Joko hän olisi unhoittanut minut tykkänään se olisi ikävää. Sillä minä en tule toimeen ilman ystävää, tai siinä tapauksessa olisi elämäni hyvin synkkä ja ikävää.

30 päivä.

Istun nytkin yksin tänä iltahetkenä kamarissa. Ulkona vinkuu ankara tuuli pörryyttäen lunta kaikkialle. Tulin juuri seuran talolta, jossa piti olla kappale harjoitukset, mutta eivät toiset uskaltaneet tulla, joten sain tyhjin toimin palata kotiin. Olen kovin levoton edelleen kun en ole saanut kirjettä häneltä. Huomena jos ei tule, silloin on minun kärsivällisyyteni lopussa. Näine terveineni suljen tämän salaisen vihkosen, jota ei viellä kukaan ole avannut.

31 päivä.

On vanha vuosi juuri loppuun kulumassa. Kello on jo puolikaksitoista. Olen juuri palannut iltaa viettämästä Juho Pärssiseltä. Siellä oli jokseenkin hauskaa. Leikimme kaikein laisia leikkejä illan kuluksi. Koko illaksi unohdin hänet näin ollen vasta tullessa tuli hän ilmi elävänä kuvana eteeni.

En tänäänkään saanut häneltä kirjettä. Olen kovin ymmällä mitä tehdä, laittaako hänelle kirje vai odottaako vastausta. Minä olen jo mielestäni kyllin kauan odottanut, joten sietäisi minun kirjoittaa jotakin. En tahdo käydä nukkumaan ennen kuin  kello on kaksitoista, jolloin saa toivoa hauskaa uutta vuotta. Tämäkin vuosi siis alkaa kallistua loppuun. Näinköhän ensi vuonna kirjoitan tämän pöydän takan muistiinpanoja, niinkuin nyt ja – millaisena? Tämä on kysymys jonka näyttää vuosi, joka juuri alkaa. Onnea uudelle vuodelle! Tuo myöskin tuleva vuosi minulle onnea ja menestystä. Herra, etsi kadonnut lampaasi laumaasi!!!