Vanhempani tekivät hienon keksinnön vuonna 1948 kun sisareni Helena oli tullut oppikouluikään – toisin sanoen yksitoistavuotiaaksi. He keksivät laittaa Helenan  pois Tuupovaarasta kauas Riihimäelle kouluun ja asumaan Helena-mummonsa kanssa. Ilmeisesti ajateltiin, että se tulisi paljon halvemmaksi kuin hankkia kallis kortteeri Joensuusta. Matkoja tietenkin lyhempien lomien aikana ei paljon järjestetty – jouluna sentään sai käväistä kotona ja tietenkin kesät sai viettää Tuupovaarassa. 11-vuotias siis erotettiin seuraavaksi kuudeksi vuodeksi aina kouluvuoden ajaksi kotipiiristä. Veljentyttäreni Maaritin väitöskirjan mukaisesti voisi kysyä ”Kuka lasta kasvattaa”.  Ei mummon huolenpidossa tietenkään mitään moittimista ollut, mutta hän muutti jo ensimmäisen lukuvuoden keväällä pois Riihimäeltä Joroisiin poikansa mukana ja Helena joutui muuttamaan aivan tuntemattomien talouksiin.  Seuraavien kuuden vuoden aikana Helena asui Riihimäellä yhdeksässä eri paikassa. Kasvatusmenetelmänä Helenan suhteen olivat kirjeet – puhelut olivat niin kalliita, ettei edes kuukausittaista puheyhteyttä voinut ajatella.

Ensimmäisellä matkalla Tuupovaarasta Riihimäelle on sentään mukana saattajana enoni Ilmari Kuisma – muuten tyttö sai opetella matkustamaan yksikseen. Matkat kumpaankin suuntaan tehtiin yleensä päivävaunuissa torkkuen – joskus harvoin sallittiin makuupaikan lunastaminen.

3.11.1948 Helena Pärssinen (11-v.) Riihimäeltä kotiinsa Tuupovaaraan [Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje Helena Lepistön hallussa. Ei kirjekuorta]

Rakas isä!

Kirjoitan nyt sinne. Siitä onkin pitkä aika kun viimeksi kirjoitin. Saimme ne teidän lähettämät korttini. Sain myöskin koulusta väliarvostelun, joka maksoi kuusi markkaa. Ei siitä nyt oikein viitsisi puhua kun tuli yksi kuutonen. Ei se silti huono ollut, Ruotsinkin aineeseen tuli 7 ja kyllä se vielä paranee. Minä ostin voimistelupuvun ja sinä päivänä kun isä läksi ja kaupasta sain aivan viimeisen sopivan puvun. Kengät myös ostin ne maksoivat 345:-. Voidaanko siellä hyvin? Onko siellä jo tullut se pysyvä lumi? Täällä oli parina, kolmena päivänä oikein kylmää mutta nyt taas suli lumi ja on oikein lämmin. Täällä meidän koulullamme oli sellainen hauska voimistelujuhla. Siinä voimisteli eräs mies ja hänellä oli mukanaan – 4 ½ vuotias poika joka seisoi isänsä kämmenellä tehden kaikenlaisia temppuja. Sitten mies seisoi yhdellä sormella pöytälampun päällä Mutta kaikkein paljon sai kättentaputuksia pieni poika, silloin kun hän kumarsi. Sydän kurkussa myös katselimme kun pojan isä seisoi sellaisen rykelmän päällä, jossa alimmaisena oli pöytä, pöytälamppu, pullo sekä toinenkin pullo jonka suussa oli sellainen missä sai seisoa ja siinä hän seisoi käsillään ja pyori ympäri. Isän täytyy kertoa tämä juttu kaikille meidän lapsille ja Kaarinalle, sillä eivätköhän hekin voi kuvitella minkalaista minä olen nähnyt. Kun tulen kotiin kerron teille tarkemmin siitä esityksestä. Terveisiä sitten teille kaikille sinne Tuupovaaraan ja voihan lähettää opettajalle Terveisiä.

Terveisin Helena.

Hei vaan Kari!

Enhän minä ole yhteiskoululainen, minä olen tyttölyseolainen. Täällä on  aika hauskaa siltä puolen kun kävin katsomassa majakkaa ja perävaunua. Väliarvosteluissa oli matikassa kuusi mutta kyllä se paranee. Olen kuullut sellaisen hauskan vitsin että Ameriikassa on niin nopeita junia että kun eräs mies suuteli heilaansa niin juna lähtikin liikkeelle ja samassa mies huomasi suutelevansa – mulattia.

Jatkoa seuraavassa arkissa.

Hei Kari tämä on sinulle vielä jatko pitänee kirjoittaa vaikka et saakaan selvää. Onko Sanerva hyvissä väleissä kanttorin Juhanin kanssa? Minulla on Eliakselle ja Ilmolle pienet lahjat ja Ilmolle on lapaset vaikka ei ole soveliasta näin monta vuotta ennen joulua ilmoittaa. Elä vain sano. Sanohan niille vekaroille ja koko kylän lapsille minulta terveisiä, ainakin Eilalle ja Tertulle

Terveisin Helena Ja nyt tiedät että olen inhoamassasi tyttölyseossa

Hei vaan

Juhani, Santtu, Lyseossa on vain eniten Kiharapäisiä

Rakas Äitini!

Kirjoitan nyt äidillekin saman tien ettei paperi hukkaan mene. Täällä on ollut aika kylmiä ilmojakin ja onpa vähän luntakin ollut. Sain väliarvostelun josta mainitsen äidille huolellisuus, tarkkaavaisuus ja ahkeruuden numero se on 9,2. Aika paha on kun huomenna alkaa koulu kello 8:ta jolloin tahtoo aina myöhästyä, mutta en vielä ole myöhästynyt. Olen aloittanut sukan neulomisen ja kohta saankin ensimmäisen sukan valmiiksi. Täällä Riihimäellä on minulla eräs tohtori Ahmasovan tyttö hänen nimensä on Soili paras ystäväni. Hän vei minut kerran elokuviin katsomaan Majakkaa ja Perävaunua ja se oli hauskaa. Ja hän ostelee joskus kaikenlaisia karamelljä meille. Isä ehdotti että Soili tulisi sinne Tuupovaaraan joululomaksi ja minä otin sen todeksi Niin voiko Soili tulla kun hän saa kotoansa rahat. Täytynee lopettaa jo kahvi jäähtyy.

Terveisiä oikein paljon sinne Helena Tyttösi

Helena Pärssinen äidilleen Tuupovaaraan 3.4.1949, Helena-mummon kirjeen mukana.

Hei vaan äitiseni!

Kirjoitan nyt samassa kuin mummokin. Kiitoksia siitä paketista oikein paljon. Täällä koulussa on oikein hauskaa. Ensi perjantaina, s.o. 8 pnä on meillä suomen aine. Ruotsinkirjoituksessa sain numeron, jonka äiti saa laskemalla seuraavan laskun: (10 -5) + (15 – 15) <- (huonosti). Maantiedon kokeista sain 8. Muita kokeita ei meillä ole ollut. Tänään aioin ostaa appelsiiniä, mutta kun kävin ensimmäisellä kerralla, ei ollut mukana kortteja, seuraavalla kerralla kun minulla oli kortit, olisi niissä pitänyt olla Riihimäen leima, mutta niissä oli luonnollisesti Tuupovaaran leima, niin että appelsiinit tällä kertaa jäi ottamatta. Täällä ei oikeastaan tapahdu mitään merkittävää, ettei ole mitään kirjoitetta kirjoitettavaakaan.

Terveisiä sinne kaikille

                 Helena

Jk. Sitä plyysitakkia en kai käytä, koska täällä on niin kuuma. Minulla ei ole mitään keväthattua. Saanko ostaa? Tai jos siellä on.

                 Sama

8.5.1949 Helena Kuisma  Joroisista Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan

[Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje: IP:n arkisto]

                                                             Joroisissa 8. 5. 49.

Terveiseni Sylvi täältä uusilta asuinsijoilta.

Nyt olen siis Joroisissa. Läksin matkalle Riihimäeltä 28 päivänä viimekuuta Lemmikin kanssa härkävaunussa ja täällä olin 30. päivänä, siis tätä väliä tulin kaksi vuorokautta. Sattui silloin olemaan kohtalaisen lämmin ilma, ettei minua paleltanutkaan. Ismo oli asemalla vastassa ja niin tuotiin Lemmikki tullessamme tänne. Lehmä lypsi 14 ½ litraa, mutta on se vähän ehtynyt.

Onhan tässä kaunis paikka, eikö sinustakin ollut, kun olit täällä käynyt. Kun nyt jaksaisivat saada tämän valmiiksi, niin eiköhän se jokapäiväisen leivän jauha, kyllä se tiukalla pitää, mutta onhan Kuismilla luottoa ollut ennenkin ja niin sanovat, että mikäli alkavat tienata, sikäli alkavat maksaa velkoja.

Helena jäi nyt sinne Seppäselle, luulen siellä hänen olevan hyvän olla. Kävin minäkin Helenan kanssa siellä, oikein olivat kohteliaita, rouva sekä herra, keitettiin hyvät kahvit ja leivoksia oli vaikka mitä lajia. Oikein oli siistiä joka puolelta, vaikka ahdasta sielläkin oli. Sukkelaanhan tämä yksi kuukausi menee.

Olisin ollut Riihimäellä koulun loppuun asti, mutta kun Wäinökin läksi sieltä joukkoineen pois, niin minunkin oli pakko lähteä, kuka minua sitte olisi muutoissa auttanut ja kun sieltä ei enää saanut lehmän heiniä mistään, ei koko paikkakunnalta, niin pakko oli lähteä.

Helenalle jäi nyt lähteissäni rahaa 1500 mk. Ostin hänelle tyykileningin, maksoin siitä 1150. mk. ja sen annoin hänelle kevätlahjaksi, samoin ne junarahat jotka on merkitty tuohon muisti kirjaan. Anna ne muisti lehdet myös Arvin tarkastaa. Helena oli hyvä tyttö, ei minulla ole mitään hänestä muistuttamista. Niistä Raunon antamista rahoista ei minulla ollut mitään tietoa muusta kuin Helena sai kerran Raunolta kirjeen ja siinä oli 200. markkaa. Ihmettelin omia aikojani miten koulussa kevätpuolella tarvitsi niin vähän mitään vihkoja y.m. ostaa ja sittenhän se selkeni. Huomatkaa Helenan kevätpuolen kuukausi menot, niitä ei ole paljon.

 

Seuraavasta hieman kitkerästä kirjeestä selviää kotitilanne kesällä 1949. Arvi Pärssisellä on varaa matkustaa Lappiin kalastamaan, mutta ei varaa ostaa vaimolleen kävelypukua. 40-vuotias äitini joutuu pyytämään siihen rahaa 67-vuotiaalta evakkoäidiltään, jonka ainoa tulo oli kansaneläke. – Iloinen asia sen sijaan on kahdeksannen lapsen syntymä.

9.6.1949 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Joroisiin [Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje: IP:n arkisto.]

                                                             Tuupovaara 9.6.1949.

Mamma hyvä!

Olette kai saaneet Ilomantsista kirjoittamani kirjeen, jossa ilmoitin tyttären syntymisestä. Viivyin siellä synnytyslaitoksella viikon ajan ja sitten Arvi + koko lapsijoukko haki minut sieltä pois. Alku täällä kotona oli hankalaa, enkä tahtonut mitenkään saada ohjelmaan sopimaan alinomaista veden kanssa laaraamista, vauvan ja vaatteiden pesua, mutta nyt siihen on jo totuttu ja vauvakin alkaa sopeutua ruoka-aikojen y.m. ulkoelämän rytmiin. Se on nyt 3-viikkoinen ja oikein kiltti vauva, kun saa tarpeellisen hoidon. Päivät on mahdollisuuksien mukaan ulkona, ennätys on 10 tuntia yhtenä päivänä. Ja arvaatte, että elämän tämänhetkinen suurin ilo ja onni on saada hoidella häntä, jota niin kovasti odotin. – Ja olen kai ihan höpelö, mutta siellä synnytyssalissakin, polttojen aikana mieleni täytti syvä haikeus siitä, että tämä mahtoi olla viimeinen lapseni. – Ja kun sekin tuli tyttö, eikä sitä ”Samuelia” vielä kuulunut! – Suurista lapsista on sen sijaan tämän vuoden aikana ollut suurta surua. Arvi on varsinkin niihin kovasti suuttunut. Vaikka ei hän välitä mistään nuoremmistakaan lapsista – eikä myös minusta yhtään sen enempää kuin ennenkään. Mitä kylmyyttä ja petosta minä olenkaan jatkuvasti saanut osakseni, en halua kertoa tarkemmin. Näinköhän kauan kestää tällaista? Paha on näin elää, että mies vihaa vaimoaan niin katkerasti.

Mutta onhan tässä elämässä niin paljon muuta hyvää. Kesä on kukoistuksessaan, pienet lapset ovat niin herttaisia ja minulla on hyvä kotiapulainen ja yhteisiä ystäviä on myös tarpeeksi. Nyt ovat Arvi ja vastatullut kotiapulaisemme Impi sekä Vatasen Aarne Joensuussa. Siellä ovat n.s. seurat eräässä talossa, jonka poika kihlautuu tänä iltana Impin kanssa! Sen takia Arvikin lähti sinne ”kihlajaisseuroihin”, ja siellä Jumalan sanan kanssa aloittaa Impi sen elämän ”kukkastien”, jossa kukat sitten huomataankin orjantappuroiksi ja ohdakkeiksi. Sääli tyttöä, hän on niin kovin ruma, ja ehkä vanhempikin sulhastaan, joka kai myös tulee kulkemaan sitä tavallista miehen tietä, ja hakemaan iloa muualta. – Sellainen juttu on nyt sitten niiden minun kotiapulaisteni kanssa, että nyt jo toinen tänä vuonna on menossa kihloihin. Syyspuolella joudumme taas ilman kotiapulaista.

Tärkeä asia: Me tarvitsemme nyt ihan äkkiä sen ristimämekon, mutta minä en tiedä, että missä se nyt on. Ehkäpä Hiljalla. Emme halua rikkoa traditioita, vaan tahtoisimme kastattaa siinä mekossa tämänkin lapsemme. Sitten kysyisin, että voisivatko Esko ja Maija tulla tänne käymään ja suostuisivatko he tämän tyttösen kummeiksi. Mutta välttämättä pitäisi tulla tänne ristiäisjuhliin. Jos he yhdessä voisivat saada loman, niin eiköhän tuo liene yhtä lystiä matkustaa yhdessä tai tavata jossain siellä Joroisissa. Me voimme ristiäiset järjestää milloin tahansa, kun saamme sen ristimämekon, joten he voisivat järjestää matkansa milloin vain. Toivoisin, että tiedoittaisitte heille ja että he tulisivat. Siitä oli Arvinkin kanssa puhetta. Ja jos ketä muita sukulaisia tulisi myös tänne, niin olisitte varmasti myös Arvin puolesta sydämellisesti tervetulleita. Se meillä on hänen kanssaan edelleen yhteistä, että vieraat ovat molempien mielestä tervetulleita.

Kun ne amerikkalaiset olivat lähteneet pois, niin se pastori lehden haastatteluun pani senkin, että meille syntyi vauva heidän täällä ollessaan.

Aarno on innostunut voimisteluun, etenkin telinevoimisteluun. Hän ei muuta tekisikään kuin olisi nojapuilla tai renkaissa.

Helena on oikein ihastunut vauvaan ja tahtoisi pestä ja kapaloida sitä. Se toinen koulutyttö kuuluu tulevan heinäk. 1 pnä. Kyllä Helenalle ostamanne leninki oli hauskannäköinen. Sen rva Seppäsen mielestä olivat Helenan kaikki vaatteet sopimattomia. Kirjoitteli tänne vain, että pitäisi saada uusia vaatteita. Minusta hän on aika vastenmielinen nainen, mutta hyvä jokatapauksessa, että otti Helenan hoiviinsa.

Mamma! Minä tarvitsisin nyt kovasti rahaa, mutta en tiedä voisitteko Te lähettää minulle nyt ne rahat, mitkä Teillä on. Pitäisi saada se kävelypuku teetetyksi ja se nielee paljon rahaa. Tämä vauvan homma tuli maksamaan niin paljon, ja se on Arvista liikaa.

Nyt en enää tiedä muuta kuin sanoa terveisiä teille kaikille sukulaisille! Toivottavasti Te viihdytte hyvin siellä. Terveisiä erikoisesti Jennylle, ja sellaiset terveiset, että tulisi tänne ja saisimme taas valvoa ja itkeä ja nauraa kikattaa yön hetket kuten koulutytöt eikä kuten nelikymmenvuotiaat naiset.

Kirjoittakaahan pian!

                                       Sylvi

Arvi lähtee juhannuspäivänä Lappiin, Kemijärvelle opettaja Pietaristen luo kalastelemaan. Hän viipyy siellä pari viikkoa. Ristiäiset pitäisi pitää ennen matkaa tai sitten vasta matkan jälkeen.