Arvi Pärssisen päiväkirjasta 27.1.1926 alkaen kesään saakka. Paljon epävarmuutta ja tuskailua liittyy näihion aikoihin niin ihmissuhteissa kuin koulunkin kanssa. Arvi täyttää 19 vuotta toukokuussa.

27 päivä

Olen juuri palannut kotiin mieskuoroharjoituksista. Siellä lauloimme taas uutta laulua.

Koulussa meni kaikki jotakuinkin hyvin. Ei tässä enää osaa kirjoittaakaan mitään kun koulunkäyntikin on niin joutavan keljua.

28 päivä

Kaikki meni koulussa entistä latuaan. Meidän luokkalaiset ovat vaan niin tavattoman kovia telmijiä, että varmasti saavat taas käytöksen alennuksen. Iltasilla kävin Simoa katsomassa ja sieltä menin eläviin kuviin. Sillä setäni Matti oli täällä käymässä ja hänen kanssansa täytyi käydä elävissä.

29 päivä.

Koulussa on ollut taas kiirastulta muistuttava tunti. Monet katkerat tunteet ja ajatukset ovat astuneet eteen. Naiset kaikki ovat aivan mahdottomia. En voi tulla ikinä luottamaan naisiin, jotka olen huomannut aivan kataloiksi ja petollisiksi. He voivat välittää jonkun aikaa miehestä, mutta sitten he voivat leikkiä miehen tunteilla, tuntematta mitään sääliä heitä kohtaan. En tule tästä lähtien luottamaan meidän luokan daameihin yhtään, sillä olen saanut heistä niin huonon käsityksen. Mutta mitäs minä naisista kun pojatkin ovat yhtä raukkamaisia. Nytkin olimme Böckermannin kanssa vähän voittosilla ja minä työnsin hänet hankeen, niin heti tuli eräs suuri pojan roisto joka löi minua päähän nyrkki raudalla. Olisipa minulla ollut pistooli niin olisin kysynyt, mitä olet tehnyt. Nytkin tuntuu viellä vähän päästä kirvelevän kun verta on vähän vuotanut. Suututtaa niin tavattomasti, että kyyneleet tahtoo tulla silmiin ajatellessa etten saanut antaa vastaan sellaista paukkua että tuntuu.

[Helmikuun alun merkinnät puuttuvat, joko lehdet ovat kadonneet tai ne on hävitetty. Seuraavat merkinnät on tehty irralliselle muistiinpanovihkon lehdelle. Arvattavasti ensimmäinen merkintä on helmikuun 8. päivältä, koska seuraava on 9:ltä.]

[8.2.1926.]

… koska oli viimeinen päivä. Iltasilla kävin elävissä kuvissa, jossa esiintyi taas Majakka ja Perävaunu. Keljuttaa vähän kun Evalta on kadonnut parisataa rahaa aivan tuntemattomalla tavalla. Viellä luulevat kohta että minäkin olisin tässä osallisena, vaikka en tiedä koko asiastakaan mitään. Huomena tulee kai velimieskin tänne markkinoille. Mitähän jos olisi minunkin käytävä juomaan että saisi vähän surun haihtumaan. Voisihan se tuntua kamalalta kun heräisi ensi pohmelosta. Ei kai se tulisi koskaan unohtumaan. Mutta toivon kuitenkin, että pysyisin päätöksessäni, että en juo, niin olisi hauskaa. 9 päivä.

Istun yksin tämän kirjoituspöydän vieressä kirjoittaen muistiin näitä päivän tapahtumia. On ollut ensimmäinen markkina päivä tänään. Olen juossut asunnon ja kaupungin väliä koko päivän. Kävin katsomassa Suomen jättiläistä joka on 237 cm pitkä ja painoi 160 kg. Sitten kävin vielä museossa, jossa oli esimerkiksi kipsistä muovailtu miesten ja naisten siitinelin…

Muut tähän vihkoon merkityt sivut hävinneet tai hävitetty. Alkaa kolmas säilynyt muistiinpanovihko. Otsikkona  ”Päivä muistiinpanoja / Arvi Pärssinen / V osa”.

1926

13. päivä Helmikuuta

Koulussa meni kaikki entistä latua. Illalla kävin myöskin taas saunassa pitkästä aikaa. Muutoin olin koko illan kotona.

14 päivä.

On kaunis sunnuntai päivä. Istun Hiekkalassa melkein yksin kotona. Isäntä on mennyt Rautuun ja tytötkin mihin lie menneet. Kävin juuri kymmenen ja puolkahden junilla. Siellä oli tavattoman paljon Suomen upseeristoa menossa manovereille. Jospa minustakin tulisi aikaa voittaen vaikka kapteeni. Se olisi jo jotakin. Nyt tuntuu minusta taas äärettömän ikävältä kun ei ole ketään jonka kanssa voisi jutella. Evakin on taas niin pahalla tuulella kun isäntä on tehnyt velkaa hänen tietämättään. Ei ole minulla suksia, että voisin mennä keväiseen luontoon nauttimaan päivän kirkkaudesta, joka jo alkaa muistuttaa kevään tuloa, vaikka onkin vasta puolivälissä helmikuuta. Ei viitsi oikein lukeakaan, vaikka läksyjäkään en viellä ole lukenut. Kaikki tuntuu niin tympäisevältä.

15 päivä

Viime yönä en nukkunut oikein hyvin koko yönä, sillä Eerolta särki korvaa niin tavattomasti, että hän huusi koko yön niin tavattomasti, etten saanut nukkua kuin vähän aamuyöstä. Koulussa luisti kuitenkin kaikki jokseenkin hyvin. Mielen tilani alkaa hiukan niinkuin tasoittua. Olisi toivottavaa, että tulisin aivan ennalleen, niin kuin pari kolme vuotta takaperin olin. Huomenahan se on laskiainenkin mutta ei taida koitua siitäkään mitään hyötyä. Tämä iltakin on mennyt kokonaan kotona istuen.

16 päivä.

On laskiais tiistai. Koulu loppu jo yhdeltätoista. Kello on vasta kolme, joten täytyisi olla juuri koululla lä[h]temässä laskiaisretkelle. Toiset ne siellä nyt iloisina hyppivät reput selässä lähtövalmiina Tenkalahteen, jossa saavat sitten tanssia. Mutta minä istun täällä vain yksin, sillä mitäpä tekisin siellä, sillä eihän minua kukaan kaipaa. Tuntuu jalkojakin väsyttävän tavallista kovemmin, kun kävin vielä nahkatehtaalla viemässä nahkaa tehtäväksi.

Lunta on tuiskuttanut koko päivän muodostaen nyt jo suuria lumikasoja teille. Kun olisi sukset, niin taivaltaisin metsään ja siellä istuisin, kunnes alkaisi päivä painua yöksi.

Kaipaan niin tavattomasti toveria, joka voisi minua auttaa. Vaikka vaan poikatoveria jonka kanssa saisi yhdessä iltaa viettää, mutta ei! -  Täytyy siis yksin alistua ja kärsiä yksinäisyydestä. –

Myöhemmin menin eläviin, jossa olikin verrattain hyvä kappale. Etenkin Ruth oli kivan näköinen siinä filmissä. Ja hän oli myös nokkela neiti.

17 päivä.

On päivä kulunut aivan rauhallisesti. Vaikka läksyjä en osannutkaan aivan hyvin.

Ja laskuja en osannut laskea yhtään.

18 päivä.

Päivä on kulunut iltaan ilman mitään kommelluksia. Kävin kuorolaulussa, jossa harjoittelimme lauluja hautausta varten, sillä meidän täytyy mennä laulamaan Levanderin rouvan haudalle.

19 päivä.

Koko aamupäivän olimme koulussa ja yhden tunnin iltapuolellakin, mutta viimeisestä tunnista meillä oli lupa koska täytyi mieskvartetin olla haudalla laulamassa. Täällä haudattiin Levanderin siskoa joka oli naimisissa Sulo Kantellin kanssa. Huhujen mukaan tämä rouva oli lopettanut päivänsä ampumalla.

Oli miten oli, mutta saattoväkeä oli tavattoman paljon ja seppeleitä laskivat kymmenittäin.

Tänään sain taas kirjeen Viipurista. Illalla kävin viellä kuorolaulussa, mutta tulin sieltäkin kesken pois.

20 päivä.

Koulussa on mennyt kaikki tavallista latuaan. Olen ollut taas tavallista huonommalla tuulella saaden yhden manauksen. Kävin parturissa menettämässä yhden viitosen. Nyt kai täytyy käydä vastaamaan siihen Viipurista tulleeseen kirjeeseen. Kokoillan olin kotona.

Koskivaara kävi myöskin tervehtimässä minua. Pelasimme yhden maratonin voittaen minä hänet ja tytöt 10 pisteellä.[Kyseessä on luultavasti Viktor Koskivaara, synt. 29.11.1906. Hän tuli I luokalle 1919 ja erosi VI luokalta 1926. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi Raumalta. Viktor kaatui luutnanttina elokuussa 1941.]

21 päivä.

On armas sunnuntai aamu tää, kun otan sukseni jalkahan ja kiiruhdan suojeluskunnan kansliaan. Täällä oli suojeluskunnan prosentti hiihto [Mukaelma laulusta: Jäi toiset aamulla nukkumaan, kun otin konttini naulastaan ja kiiruhdin karjateille.] Minäkin läksin hiihtämään päästen meidän ryhmästä toiseksi, mutta koko suojeluskunnassa, joka käsitti nyt noin 95 miestä pääsin noin 15:ksi saavuttaen ajan 29 m. Tämä matka jonka hiihdimme oli viisi kilometriä. Täältä tultuani kävin valokuvassa, joka tuli maksamaan kolmekymmentä viisi markkaa. Nyt tästä täytyy lähteä Stenberille kahvia juomaan kun kävimme laulamassa hänen siskonsa haudalla. Nyt olen pallannut [palannut] sieltä. Siellä joimme kahvia ja samalla läksimme pois.

22 päivä.

Koulussa meni melkein kaikki päin honkia, sillä ei joutanut lukemaan, kun tänään oli meillä taas asunnon muutto. Tämä uusi asuntomme sijaitsee Makkosen mäen pohjois puolella. Tämän talon omistaja on herra Mankala.

Tästä kamarin ikkunasta näkyy kuinka varpuset hyppivät lautasella tuossa puun oksalla johon on asetettu heille syömistä.

Koko illan laittelimme kapistuksia paikalleen, joten tiistaipäivän läksytkin jäivät vähällä lukemisella.

23 päivä

On ilta myöhä. Olen juuri palannut elävistä, jossa näyteltiin valkoista ratsastajaa. Koulussa meni tavallisesti.

24 päivä

Kaikki ennallaan.

25 päivä.

Koulussa on mennyt tavallisen hyvin, paitsi algebraa, joka ei minua koskaan tyydytä, vaikka kunnolla pääseekin läpi, niin kuitenkin tiesin, ettei se ole minun oma peräistä työtäni. Illalla kävin kirjastossa hakemassa kirjoja, vaikka nämä vain vievät minulta ajan, joten läksyt jäävät lukematta.

26 päivä

Kaikki ennallaan.

27 päivä.

Koulussa on aika mennyt melkein samalla tavalla kuin ennenkin. Sain tänään Sylviltä kirje lippusen, jossa hän sanoo, että minä olen menetellyt väärin.

Olen kai menetellyt väärin, mutta eihän se enää siitä parane. Korttia minä en enää aio pelata se olkoon nyt sanottu, sillä se ei tuota muuta kuin pahennusta. Linenkö minä niin ruma vai olenko tunkeilevainen kun minusta ei kukaan välitä kuin hetkisen.

Iltasilla kävin kasarmilla Simoa katsomassa, sillä en ole nähnyt häntä pitkiin aikoihin, koska hän on ollut manovereilla.

28 päivä

On sunnuntai ilta taas. Sen lisäksi on helmikuun viimeinen päivä ja viellä Kalevalan muistojuhla. Siitä on kulunut jo vuosia kun isaimme ovat laulaneet Kalevalan sankareista, eivätkä ehken kerran viellä nämä laulut kootaan yhdeksi kansamme eeppokseksi.

Koulullemmekin oli järjestetty muisto juhla tämän kunniaksi ja kyllähän se sen ansaitseekin. Minä en kumminkaan viihtynyt täällä en sen takia etten kannattaisi Kalevalaa, päinvastoin. Mutta kun minä nyt kerta kaikkiaan olen nyt niin oikullinen etten tiedä oikein mitä milloinkin teen. Täytyi kyllä tulla lukemaan Biologian kokeita koska meillä on huomenna kokeet. Mutta nyt on päivän työ suoritettu ja täytynee kallistua tässä unen helmaan.

[Lehti revitty välistä]

[3.3.1926 ?] … hiki päässä ennekuin tästä selkeää kunnolla.

Ja jos ei tästä kunnossa selviäkään, niin sitten taitaa tulla tupen rapinan tuiske. Silloin on melkein varmasti tie pystyssä. Nyt kai tästä täytyy lähteä kuorolauluun.

4 päivä.

Kaikki ennallaan.

5 päivä.

Koulussa taas edelleen rauhaisaa. Kevät taitaa alkaa tehdä tuloaan, sillä aurinko paistaa jo paljon kirkkaammin kuin ennen ja lumi alkaa sulaa katoilta. Olisihan se ehken vähän mukavampaa jos vapautuisivat kunnaat raskaasta lumi vaipasta.

Saisin minäkin tuossa mäellä haaveilla yksikseni. Nyt tuntuukin kaikki mitä tavattoman raskaalta ja ikäviltä. Nyt täytyy taas mennä kuoroon. Siihenhän se ilta sitten hupeneekin.

6 päivä.

On myöhä lauantai-ilta kun kirjoitan tätä muistiin. Olen juuri palannut kahdeksannen luokan lähtijäisistä. Aamupuoli meni koulussa ilman mitään kommelluksia.

Koulusta tultuani kävin Mankalan saunassa, jossa sain aika kovan päänsäryn. Kuitenkin menin vielä läksiäisiin, jossa aika meni hyvin. Ensin oli kahdeksasluokkalaisten vastaanotto Kajavan soittaessa ”Kaunis Karjala”. Sitten seurasi Kaasalaisen puhe. Tämän jälkeen näytettiin varjokuvia jokaisesta kahdeksannen luokan oppilaasta Toivo Härkösen piirtäminä.  Aina jokaisen kuvan aikana kajautimme me oman sepittämämme laulun jokaisesta. Tämän jälkeen alkoi iloinen karkelo. Sitten piti kahdeksas luokkalainen Koiranen puheen kiittäen kaikesta hyvästä, jota me heidän osakseen olimme valmistaneet.  

7 päivä.

On pyhä päivä. Olen ollut kotona melkein päivän.

8 päivä.

Tuli erittäin kaunis ilma kahdeksasluokkalaisille. He menivät tänään nimittäin penkin painajaisiin.

9 päivä

Nyt alkaa mieli tehdä jo kotia, sillä olen ollut jo kahdeksan viikkoa yhtä painoa.

10 päivä.

Kaikki ennallaan.

11 päivä.

On ilta myöhä kun taas kirjoitan näitä muistiin panoja. Koulussa kuluu aika nyt taas vähän virkeämmin kun kevät alkaa lähestyä. Huomenna aion lähteä kotiin käymään, sillä meillä on kuukausiloma. Kävin äsken Simoakin katsomassa. Hänellä ovat asiat huonosti, sillä hän saa ehken putkaa kun oli viime pyhänä juovuksissa. On se vaan hyvin kurjaa hommaa tuo juominen. Nyt täytynee käydä nukkumaan.

Pertti Pärssinen kirjeessään serkulleen Rauno Pärssiselle 10.4.1994:

… Arvin kouluaikaisia muistiinpanoja vilkaisin jo vähän teillä käydessäni. Nyt niihin oli mahdollisuus paneutua perusteellisemmin. Ja täytyy sanoa, että kyllä ne kiinnostivat, vaikka eivät aivan läheisesti liity minuun. Yhtymäkohtia isään löytyi taas alkoholin muodossa. Arvi on 11.3.1926 kirjoittanut, että kävi isää katsomassa (ilmeisesti armeijassa). ”Simon asiat ovat huonosti, taitaa joutua putkaan”. Isän sotilaspassissa on vastaavasti merkintä ajalta 7.3.1926. Saanut 10 vrk. arestia, syy: ensikertainen juopumus”. Eli ”kuningas alkoholi” on seurannut isää nuoruudesta lähtien …

 

    12 päivä.

Meillä oli koulussa kaikki tunnit peräkkäin, joten pääsimme matkustamaan kahden junilla.

Saavuin kotiin kolmen ajoissa ankaran lumipyryn vallitessa. Koko iltapuolen olin kotona katsellen epäjärjestyksessä olevia rakkaiksi käyneitä paikkoja. Mutta illan suussa sain tietää, että lähistöllä oli tanssiaiset. Minä halukkaana tanssijana olin valmis lähtemään tänne, vaikka se ei oikein ollut arvolleni soveliasta. Täällä näin taas kauasta aikaa paikkakunnan tyttöjä. Siellä olin aina yhteentoista saakka.

13 päivä

Silittelin vain kaiken päivää vaatteita ja toimittelin pieniä töitä.

14 päivä.

On tavattoman pyryinen sunnuntai aamu. On ikään kuin kaikki luonnon voimat olisivat liittoutuneet minua vastaan, sillä kun tulen kotia, niin aina on tavattoman ruma ilma. Nytkään en voi mennä mihinkään kylään vaan täytyy kärvistellä kotona. Kotonakin tuntuu niin tavattoman yksinäiseltä, kun ei ole siskokaan kotona. Vaikka olikin huono ilma niin tulin asemalle, jossa olivat kaikki kylän nuoret lähdössä iltamien pitoon sakkolaan. Minä saavuin kuitenkin takaisin tänne tuttuun kaupunkiin, jonka kolkassa nyt istun.

15 päivä.

Koulussa menee kaikki taas entistä latuansa, vaikka näyttää siltä kuin aina olisivat numerot huononemaan päin. Saimme tänään Biologian kokeetkin, jotka menivät jokseenkin huonosti katsoen siihen miten ennen ovat menneet. Kävin viellä illan suussa kasarmilla Simoa katsomassa.

 

Seuraavalla sivulla kolme runoa, suhteellisen hyvistä riimeistä päätellen otettu jostakin runokirjasta – tosin ei ehkä parhaimpien runoniekkojen, esimerkkinä yksi niistä.

Muisto

Oi unteni armahin kukka / Sua löydänkö milloinkaan!

Olen eksynyt poika rukka / Aina yöhön kolkkohon

14.III-26.
16 päivä.

Koulussa menee taas vaan samaa reittiä. Ei parempaan eikä huonompaan päin näy merkkejä. Kävin iltasilla hiihtämässä, joten nyt olen aivan väsyksissä. Täytyy vähän harjoitella, sillä meillä on torstaina kahden kymmenen kilometrin hiihto.  Kun saisin hyviä voiteita niin koittaisin oikein mitä minä jaksan tällä alalla. Voiteita jos ensaa, niin en jaksa hiihtää, sen näin tänä iltana, sillä sukset ovat raskaat ja sauvat myös. Näin ollen ei tulle mitää[n] koko hiihdosta.

17 päivä.

Kaikki ennallaan.

18 päivä.

Jo viimein valkeni se päivä, jolloin oli määrä olla hiihtokilpailut. Läksin kansliaa[n] vähän vailla kahdeksan vetämään arpaa siitä, että monentena joutuu lähtemään. Sain lähtönumerokseni 37 siis aivan viimeisiä, sillä ei ollut hiihtäjiä kuin 42 miestä. Siinä yhdeksän aika[an] läksin sitten taipaleelle. Ensimmäinen kierros meni jokseenkin hyvin mutta kun olin hiihtänyt noin 15 km, tuli loppu aivan kokonaan. Hiihdin kuitenkin loppuun saakka, vaikka täytyikin tulla tavattoman hitaasti. Maaliin saavuttua olin niin väsyksissä, etten oikein olisi voinut jäsentä liikuttaa. Palasimme täältä kansliaan josta saimme lämmintä maitoa ja leipää. Tulin sitten kotiin ja kävin nukkumaan.

19 päivä.

Taas on kaikki päivän työt suoritettu. Saimme aamu sekä iltapuolella yhden tunnin lupaa.

Kävin juuri mäessä, jossa oli erittäin hauskaa. Multamäki kaikkine puineen loisti niin kirkkaasti ilta-auringon paisteessa.

Kyllä taitaa kesäntulo myöhästyä sillä ensiviikolla on jo Marian päivä eikä juuri yhtään ole sulattanut lunta. Olisi paljon hauskempaa, jos tulisi pian kesä aurinkoisine päivineen ja toisi pienen onnen tunteen myöskin koululaisen paljon huolia painavaan rintaan.

Iltasellä menin kuoroon, josta menimme laulamaan tohtori Lähteenkorvalle, joka täytti tänään kahdeksankymmentä vuotta. Harvinaisen etevä mies, joka on tehnyt paljon hyvää Suomen muinaistieteen hyväksi, keräämällä Kalevalarunoja ja tutkien niiden syntyä.

Täällä kuluikin ilta aina kymmeneen saakka. Kajautimme si[sä]ssä ollessamme muutamia lauluja tohtorin kunniaksi.

20 päivä

Koulussa kului taas kaikki entistä latua. Saimme taas yhdestä tunnista luvan kun kävi eräs raittius puhuja koululla puhumassa. Velikin saapui tänne neljän junassa.

Jatkoa VI vihkossa.

 

Tähän päättyy kolmas säilynyt ”Muistiinmerkintöjä”-vihkonen. Seuraava vihkoset – VI ja VII - luultavasti kadonneet, koska merkinnät 21.3.1926 – 5.5.1926 puuttuvat. Vihko, joka on numeroitu VIII:lla,  alkaa 6.5.1926, josta seuraavat muistiinmerkinnät. VIII vihkon otsikko ”Muistiinpanoja / Arvi Pärssinen / VIII osa”.

6 päivä toukokuuta

Aina vain yksitoikkoisemmaksi käy tämä koulun käynti. Yhä vaikeammaksi tulevat tehtävät mutta voimat vähenevät vähenemistään. Tämäkin viikko on kulunut niin hitaasti kuin iäisyys, vaikka ei vieläkään ole lopussa.

Kesästä ei myöskään ole tietoakaan. Valkoinen lumivaippa peittää viellä maan melkein kauttaaltaan. Tuuli pysyy pohjoisessa koko pitkät päivät uhaten auringon säteitä, jotka joskus uskaltavat pilkistää taivaalta alas. Siis kaikki vain kuollutta.

7 päivä T.

Ei mitään kirjoittamista tämän päivän osalle.

8 päivä.

Yksi tunti jäi taas pois aamupuolella, sillä tutkittiin muutamia oppilaita, jotka olivat käyneet poikien baaleissa. Nimittäin ihmiset ovat huhunneet, että meidän luokan ja seitsemännen luokan pojat ja tytöt olisivat polttaneet siellä tupakkaa ja ryyppineet viinaksia. Luultavasti tässä väitteessä on jonkun verran perääkin, sillä onhan seurahuone sellainen paikka, jossa saa viettää millaista elämää kukin haluttaa.

Olin jokseenkin uupunut tämän viikon hommiin, sillä alituinen jännitys uhkaa hermoja.  

Käytyäni illalla saunassa, läksin minä kaupungille kävelemään.

Täältä jouduin Wuotiolle, johon tuli muitakin poikia jonkun ajan kuluttua. Täällä pelasimme tyttö[jen kanssa] ja muuta mukavaa. Viimein syntyi tyyny sota, johon kaikki ottivat innolla osaa.

Täältä menimme yhdentoista junille ja sieltä kotiin.

Olin hyvin tyytyväinen tähän iltaan, sillä hyvin harvoinhan minä joudunkaan tällaiseen seuraan.

9 päivä

On taas eräs sunnuntai päivä. Koko aamupuolen olen ollut ulkona tai sitten sisässä melkein jouten. En tiedä minne tästä nyt pitänee mennä. Kirjoitin juuri tässä Jyrkiäiselle kirjeen.

Iltapuolikin meni aivan pikkuhiljalleen. Kävin vain vähän kävelemässä ja sillä hyvä.

10 päivä.

Kaikki entisellään.

11 päivä

Niin kuin  ennenkin, huomioon ottaen, että kävin Lottien päivillä sotilaskodissa. Menimme kaikki suojeluskunta puvuissa, niin kuin ”tykö” sopii.

Ensin kajahutti kuoromme iloisen tervetuliaislaulun, jonka jälkeen Stenberg luki vitsikkään vuoden virren.

Taas kajahutteli kuoro muutamia lauluja, jonka jälkeen kävimme katsomaan mitä rakkaat lotat meille olivat varustaneet. Siellä löytyikin pari kahvikuppia pullalla ja piparkakulla ja kakulla höystettyinä.

Nyt esitti nt. Avellan kivan pila runon kuinka hallitusmiehet nykivät toisiaan parrasta. Tämän jälkeen lauloi kuoro viellä puolen kymmentä repäisevää laulua, jonka jälkeen alkoi iloinen karkelo. Karkelon väliajoilla pelasimme myöskin dominoa.

Nämä riemut loppuivat kuitenkin jo kello yksitoista.

12 päivä.

Se on Snelmannin syntymäpäiväkin tänään.

Eivät kuitenkaan antaneet lomaa.

Iltasilla kävin kävelemässä Laatokan rannassa.

13 päivä.

On kulunut tasan yhdeksäntoista vuotta, kun minä synnyin tähän kurjaan maailmaan. Saisimpas nekin vuodet takaisin niin ehken osaisin paremmin elää.

Aamupuolella kävin kirkossa katsomassa kun lapset pääsivät ripille. On kaksi vuotta kun olin ripillä. Muistan sen niin kuin eilisen päivän.

Iltapäivällä kävin Pesosen kanssa konsulentti Kukkosella istumassa.

Soittelin pianoa jonkun aikaa, mutta ei se oikein vain suju.

14 päivä.

Tänään olin aamutunnit kotona, sillä meillä oli ruotsin käännös, johon en tahtonut ottaa osaa.

Iltapuolella kun sitten menin kouluun sain saksan vihkon, jotka oli aamulla annettu. Mutta mikä pettymys kun sainkin saksan kirjoituksesta ykkösen. Tämä oli kova isku, sillä olin toivonut, että pääsen suoraan luokalta, mutta nyt saankin ehdot saksasta. Tämä oli kova isku, niin että raivosin kuin villi peto koko illan kiroillen ja noituen ukkoa ja kurjaa kohtaloa, joka särkee näin hyvät toiveet.

15 päivä.

Koulussa on mennyt kaikki taas entistä rataansa.

Isäni tuli tänne tänään.

16 päivä

On tasaan kulunut 8 vuotta siitä kun Suomen vapaustaistelijat astuivat voittajina Helsinkiin. Ne olivat kunnon miehiä, jotka uskalsivat nousta sortajaa kukistamaan. Tämä vaati kyllä monen sankarin veren, mutta viimein maamme kuitenkin vapautui sorron alta.

Täälläkin oli tämän muistoksi järjestetty parati. Olimme sakilla paratissa.

Täällä luettiin piiripäällikön päiväkäsky, jossa muun muassa myönnettiin kolmannen luokan hiihtomerkki tilattavaksi

Muutoin oli oikein huono ilma, sataen koko päivän.

17 päivä.

Kaikki ennallaan. Iltasilla uskottelin itseni sairaaksi, sillä huomena meillä on kai Englannin kirjoitus ja Maantiede kokeet.

18 päivä

Koko päivän olen nukkunut, tai istunut jossain ulkona. Minä jäin nimittäin koulusta pois. Läksyjä ei ole tullut luetuksi yhtään.

19 päivä

Olin taas koulussa, jossa kaikki oli ennallaan. Kävimme aamu puolella valokuvassa koko luokka. Iltapuolella jo aioin taas jäädä pois koulusta, mutta menin kumminkin. Koko illan olin taas kuitenkin sairaana.

20 päivä

Kokopäivän olen ollut taas kotona, koska en tahtonut mennä geometrian kokeisiin.

21 päivä

Meillä oli kaikki tunnit yhtäkyytiä.

Ensimmäisellä tunnilla oli saksan käännös, joka piti mennä hyvin, mutta en tiedä auttaako se luokalle pääsyä vai ei. Iltapuolen olin Pesosen kanssa puutarha töissä seurahuoneella.

22 päivä

Hitaasti tuntuu aika menevän, vaikka onkin loma-aika. Maria, siskoni, kävi täällä, mutta hänellä oli niin tavattoman kiire, että tänään meni poiskin.

Kävin katsomassa kutomakoulun näyttelyäkin, jossa oli tavattoman hienoja töitä.

Illalla olin Kalliosaaressa Kasinoilla, jossa oli tanssit. Emme me koululaiset kuitenkaan uskaltaneet mennä, sillä on kielletty.

23 päivä

Helluntai valkeni hyvin sateisena.

Näytti niinkuin …

[24.5.1926 – 25.5.1926 merkinnät puuttuvat, vihkosta puuttuu lehti]

[26.5.1926?] … la sellaisen uutisen, että meidän täytyy rakentaa uusi aita vanhan tilalle, jota me olimme kivillä särkeneet.

Illalla läksimme sitten sakilta rimoja vohkimaan haminan sahalta. Kävelimme saha-alueella kauan aikaa löytämättä kuitenkaan sopivia rimoja.

Viimein yritimme ottaa eräästä taapelista rimoja, vaikka nämä eivät olleetkaan niin sopivia tähän asiaan. Mutta juuri, kun me taivallamme rimat kädessä, huutaa sieltä vahti, että mitäs peliä tämä on. Silloin tipahti rima joka miehen kädestä ja suoraan vain metsään kävi tiemme. Jonkun ajan kuluttua toimme kuitenkin pari rimoja, joiden kanssa kiersimme Multamäen kautta kotiin. Kello oli jo kai yksitoista kun olimme kotona.

27 päivä.

Tänään saivat ylioppilaat ylioppilaslakin.

Meillä kului aika kuitenkin aidan rakennus hommissa.

Illalla oli linnalla vielä prosentti juoksu.

28 päivä.

Aamusilla mentäessä kouluun emme aavistaneetkaan, että meillä on iltapuoli jo lomaa, mutta sitä mukavammalta se sitten tuntuikin.

Saimme viellä luvan pitää illalla pienet kekkerit koululla.

Keräännyimme kaikki hyvin toivein koululle, mutta emme saaneet ollenkaan tanssia, jota kuitenkin olimme niin kovin toivoneet.

Sen sijaan täytyi meidän tyytyä muutamiin leikkeihin joita vain harvat suosivat.

Ilta tuntuikin näin ollen hyvin kuivalta.

Täältä menimme viellä keskikoululle, päästäksemme tanssimaan, mutta turha reissu. Täältä tulin kotia ja kävin nukkumaan viimeistä yötä Käkisalmessa kuudennella luokalla ollessani.

29 päivä.

Tänään saimme todistukset kello kymmeneltä. Olin aivan varma että saan ehdot saksasta, mutta niin ei kuitenkaan käynyt, vaan pääsinkin aivan suoraan luokalta. Iltajunilla matkustin jo Pyhäjärvelle, jossa oli Maikin opistotoveri Maria Virolainen vieraana. Kokoillan teimme hänen kanssaan kukkapenkkejä.