Pakinoitsori Olli jatkaa jo vuodesta 1914 ulostunutta suomenkielimän rääkkäystämistä turinoissaan, joita jatkui lähestullenmennen monta desenniumia seuraavaa aikaa. Vuonna 1949 ilmeellistyy kokolauma Rikkoja rokasta, josta näyteriviasetelmointi pakisemimoitsemoinnista Ollin tapaan on seur. Kaksiään.  yksinlaulu:

                    Eturientolan erikoisuuskirjeenvaihturimme uudisoi:

”Paikkaseudumme virkeän Eläinsuojelmusyhdistys r.y:n viides sunnuntaina toimeenpanostama mateniia eli taide illatsu huipentui huvitaidekautemme huipputilanteeksi täkäl. Seurahuoneen salonkissa.

Muovaantui tämä täksi sen ohjelmistonumeron ansiokkeesta, joka oli: ”Paikkaseudumme seurustelupiirin etevin, nuori ja sulollinen yksiääninen laulajatar esittelee numeroita haitarin myöntäilyllä”.

Olihan ohjelmakomiteassa tapahtunut jäsentensä suhteen tunnettu sananlaskelma että oikea silmä ei näe, mitä vasen tekee. Nimittäin sekaisinmenon johdosta kaksi kometian jäsenistöstä otti tehtäväksesä esittää pyyde laulajattarelle tulemisestansa tähän numeroon. Ja ilman kysymättä toinen toiseltansa toinen pyysi neiti Ninni Pyrskähdystä ja toinen neiti Aivi Liljakannelta.

[jne., sekaisin meni, melkein tappeluksi]

”Olli” oli oikealta nimeltään, kuten tiedetään, Väinö Nuorteva. Hän syntyi 12.12.1889. Aluksi hän kirjoitteli Ylioppilaslehteen, vuodesta 1914 lähtien,. mutta sitten Uuteen Suomeen, johon hän kirjoitti pakinoita 42 vuoden ajan. Hän valmistui maisteriksi Helsingin Yliopistosta, pääaineena kansantiede, mutta jätti akateemisen uran ja jatkoi päätoimisena kirjailijana. Väinö Nuorteva kuoli 4.2.1967. Ansioistaan hänelle myönnettiin professorin arvonimikin. Ollin pakinoissa esiintyy kaikenlaisia tyyppejä useastikin, ennen kaikkea Mustapartainen mies (Kokoelman  nimi oli ”Hyvää, sanoi Mustapartainen mies, päivää.”. Ilmeisen rakas häenlle oli runoilija Otso Kirjosiipi, jonka huono lyriikka hakee vertaistaan: ”Joutsen kaartaa lumikaulaa / auton alla kumi laulaa”.