Viisi meistä ”hiitolalaisista” hyväksyttiin syyslukukauden alkaessa 1921 Käkisalmen yhteiskoulun toiselle luokalle, mutta Hellä  [Kyröläinen] jäi ensimmäiselle. Hän olikin nuorin meistä kaikista. Kyröläisten ja Ailin hoitajaksi tuli edelleen Elviira Kuosa, ja heille vuokrattiin pieni talo. Tellervo löysi hyvän asunnon erään ompelijan luota, missä Kosti lienee asunut, en tiedä. Minulle taas isä liikesuhteillaan pelaten sai kortteerin liikemies Heikki Salomaan perheessä. Osa eväistä tuotiin kotoa, mutta lämpöiset ruoat sain talosta, ja sain syödä oikein herrasväen pöydässä. Salomaan poika Ilmari oli koulusta suoraan vapaaehtoisena mennyt vapaussotaan ja kaatunut 19-vuotiaana. Ainoa tytär Aili oli kuollut johonkin tautiin vuonna 1919 vain 18-vuotiaana. Nämä vuoden väliajoin sattuneet raskaat menetykset olivat vielä tuoreessa muistissa, kun minä tulin kotiin asumaan. Ei mennyt päivääkään, ettei Maria-äiti olisi muistellut lapsiaan ja puhunut heistä. Olihan tapahtumista kulunut vain pari-kolme vuotta. Nuorin poika Erkki aloitti oppikoulun vasta seuraavana vuonna. Hän oli hiljainen kiltti poika. Opintojensa jälkeen hänestä tuli valtion virkamies. [Aili, Heikki ja Ilmari, kts. alla.] Toinenkin koululainen oli Salomaalla asumassa minun lisäkseni, neljäsluokkalainen Lauri Holopainen Sakkolasta. Hän erosi seitsemänneltä luokalta ja meni kadettikouluun. Hän osallistui kaikkiin sotiimme ja oli puolustusvoimien palveluksessa vuoteen 1958 asti, jolloin kuoli everstiluutnanttina [kts. alla]. Alussa asuminen tässä koulukodissa tuotti minulle hankaluuksia, kun en ollut tottunut sellaiseen kaupunkilaisoloon, en järjestelemään vaatteitani ja evästarpeitani, jopa peseytyminen keittiön oudossa pesuvadissa kylmässä vedessä tuntui ujosteluni vuoksi vaikealta. Rouva Maria oli vielä oikein hermostunut, ja alinomaista kähinää oli hänellä ”piian” kanssa. Joskus kevätpuolella minä sitten pääsinkin asumaan Ailin huonetoveriksi sinne entiseen joukkoon kiltin kotiopettajamme hoivaan.

Käkisalmi oli vaatimaton pikkukaupunki vuolaasti virtaavan Vuoksen tuntumassa. Jonkun kilometrin päässä oli aava Laatokan selkä. Sinne Laatokan hiekkaisille rannoille koulumme teki vuosittain niin sanottuja perunaretkiä. Kaupunki eli rauhaisaa elämäänsä, ei ollut vilkasta katuelämää, ei liioin autoja, ja yksi ainoa kivirakennus torin laidassa [Pohjoismaiden Yhdyspankin kolmikerroksinen talo] silloin kun minä aloitin siellä koulun. Melkein jokaisen matalan puurakennuksen ympärillä oli puutarhaa, ja olipa siellä kadun varsillakin lehtipuita. Keväisin koko kaupunki kuohui kukkivista puista. Käkisalmea sanottiinkin ”kukkivien omenapuiden kaupungiksi”. Syksyisin taas omenia oli myytävänä monessa talossa. Kadut olivat päällystämättömiä, vain puiset ”trotuaarit” tai leveillä kivilaatoilla lasketut jalkakäytävät suojasivat huonoilla ilmoilla kulkijain jalkoja. Edes yhtään nupulakivillä päällystettyä katua en muista siellä olleen. Keskellä kaupunkia oli tori, jonne kauppiaita kerääntyi myymään tuotteitaan, piiraita, marjoja ynnä muuta. Torin reunalla oli kaupungin kansakoulu ja palokunnantalo. Se oli monelle isommalle koululaiselle kiusausten paikka, sillä meillä oli kielto mennä sinne tansseihin. Siellä myös ensi kerran järjestettiin radion kuunteleminen, kun sellainenkin ihme oli keksitty. Minäkin menin silloin sinne, mutta valitettavasti sitä ei saatu kuulumaan. VPK:n talossa pidettiin joskus myös koulun yhteisiä juhlia. Torin laidassa seisoi myös kaunis 1800-luvun alussa valmistunut ortodoksikirkko. Kirkon vastapäisellä, itäisellä laidalla oli kaupungin puisto, jossa oli jännittävää kuljeskella varsinkin iltaisin. Silloisen Aleksanterinkadun, myöhemmin Kannaksenkadun varrella oli kaikkien oppilaiden mielenkiinnon kohteena Pontuksela, elokuvateatteri, jossa piti ainakin kerran viikossa käydä. Se oli mykän elokuvan aikaa, ja musiikista piti huolta yksi tai pari soittajaa. Useasti siellä soitti rouva v. Hertze, mutta myös Martti Pellinen.

Kadun toisessa päässä olivat sitten koulutalomme. Toinen, jossa 20-luvulla pidettiin yläluokkia, oli entinen asuintalo muutettuna luokkahuoneiksi, toinen vartavasten kouluksi rakennettu, valmistunut jo vuonna 1906, poisti myös juhla-voimistelusalin puutteen. Kun minä tulin kouluun, piti meidän voimistelutuntien alussa pukeutua voimistelupukuihin rehtorin kanslian vieressä olevassa pienen-pienessä komerossa, joka samalla toimi karttojen säilytyspaikkana. Sitten piti juosta läpi luokkien eteisen toisessa päässä olevaan voimistelusaliin, Kovin se iletti, sillä silloin niiinkuin nytkin pojat pitivät huolen, että seisoivat virnuillen luokkien ovilla ja pilkkasivat meitä tyttöjä. Tässä koulutalossa minä olin, kunnes vuonna 1925 päästessäni lukioluokille meidät järjestettiin ns. Valistustaloon puolen kilometrin päähän entisistä koulurakennuksista. Koulun oppilasmäärä oli lisääntynyt niin että molemmat entiset rakennukset tarvittiin keskikoululle, jossa lisäksi jo minun tullessani v. 1921 toiselle luokalle oli pitänyt turvautua vuorolukuun. Aamu- ja iltavuorojen välillä piti pitää kahden tunnin ruokavälitunti, jolloin toiset oppilaat kansoittivat pulpettimme. Valistustalosta saatiin kolme luokkaa yhteiskoululle.

Syksyllä 1922 myös sisareni Toini aloitti Käkisalmessa ensimmäisellä luokalla. Hankimme silloin asunnon Siikaniemenkadun varrelta Lehtosen talosta. Hankalaa oli sielläkin. Meitä asui neljä oppilasta pienessä kamarissa ja kaikki olimme omissa ruoissamme. Suhosen Elsa [kts. alla] ja vieläpä hänen pieni veljensä Väinökin [kts. alla] olivat huonetovereitamme. Heidän kotinsa oli Ojajärvellä. Pesu-mahdollisuudet olivat melkein olemattomat, oli se pieni pesuvati ja kylmä vesi. Hygieniasta ei oikeastaan voitu puhua. Eväitä meillä oli tarpeeksi, mutta kun meidän pienten taloudenhoito oli sangen vähäistä – joskus keitettiin puuroa tai lämmitettiin jotain kotoa tuotua liharuokaa, niin muistoissani on, että keväällä purtuamme viikkokausia kuivaa voileipää tuntui aina olevan nälkä. Siksi mielellämme kävimme joka pyhä Inkilässä kotona ja silloin saimme syödä mamman tekemää oikeaa ruokaa. Kun sitten sunnuntai-iltajunassa palasimme Käkisalmeen, laittoi mamma meille niin runsaasti eväitä mukaan, että kannoimme myöhäjunalta selkä vääränä raskasta pakettia asuntoomme. Ja melkein yhtä painava eväspussi palautettiin seuraavan lauantaina takaisin, Vain kaikkein hienoimmat oppilaat saivat siihen aikaan olla täysihoidossa. Sellainen oli tapa. Matkanteko kävi päinsä, sillä vuonna 1913 Hiitolan-Raasulin rata oli valmistunut. [Rata avattiin lopullisesti liikenteelle 16.11.1919] Sillä  kulki hidas juna Käkisalmesta Pukinniemen kautta Hiitolaan, jossa saimme odottaa Elisenvaarasta päin tulevaa mukavampaa junaa [1927 aikataulu: Käkisalmi 16.20 – Hiitola 17.45 / 18.30 – Inkilä 19.12]. Inkilän asemalla usein joku kotiväestä oli meitä vastassa. Joskus jopa isä hevosella. Eivät ne junat siihen aikaan kovin suurilla nopeuksilla huristelleet, siitäkin Hiitolaan tulosta mielessäni on säilynyt hassu juttu. Kerran pojat päättivät ruveta junan kanssa kilpasille. Junan lähtiessä Käkisalmen asemalta he pinkaisivat juoksuun junan rinnalla. Pukinniemen pysäkillä he olivat yhtaikaa, ja joku oli jo saanut tarpeekseen kilpajuoksusta ja nousi junaan [Pukinniemen pysäkki on Hiitolan Inkilän radalla, ja Käkisalmesta on matkaa Hiitolaan 34 kilometriä, joten ko. pysäkki on joku muu Käkisalmesta seuraava, tuskin edes 8 kilometrin päässä Käkisalmesta oleva Kapeasalmen pysäkkikään – muutenhan ovat juoksijat olleet aivan ihmemiehiä, kun maratonin juoksevat noin vain junan vauhtia.] Mutta yksi oli sisukas: Arvi ei hellittänyt vaan jatkoi. Hiitolassa me jännäsimme, ennättääkö hän ennen Elisenvaaran junan  tuloa. – Arvi oli tällöin jo, vuonna 1927, muuttanut Inkilään asumaan, kun ennen asui Pyhäjärvellä. Riemuhuudoin otettiin poika sitten vastaan, kun hän ennätti meidän muiden mukaan junaan. Meitä oli nimittäin aika joukko, Toini ja minä sekä Aili [kts. alla] Inkilään tulossa, Keckmanin Salme [kts. alla] ja Laatikaisen Siro (Simo) [kts. alla] Ojajärvelle saakka, sekä Suhoset. Kun talven pakkaset tulivat, niin noissa lyhyissä vanhanaikaisissa vaunuissa yritettiin lämmittää kaminoilla, joissa poltettiin milloin kuivempia milloin märempiä puita.

Samaan Siikaniemenkadun Lehtosen taloon suurempaan saliin tulivat asumaan Koivusalot Aulis, Taimi ja Impi [kts. alla]. Näistä Aulis tuli myöhemmin Joensuun lyseon rehtorin ominaisuudessa hallitsemaan Pärssis-papin poikia, kun minusta tuli heidän äitinsä ja jouduimme Pohjois-Karjalaan. Ihmeellinen Lehtosella käynyt vieras oli hieno venäläinen neiti, joka vallankumouksen jälkeen varattomana oli paennut Suomeen. Hän oli hiljainen, pitsipukuihin puettu, päässä sangen vanhanaikainen pillerihattu sulkineen, hartioillaan musta pelleriini. Hän lähti liikkeelle kun ruoka loppui, tuli, istuskeli kaupunkilaisten, joidenkin ystävien keittiössä, ja mielellään otti näiltä ruoka-apua. Me niiasimme syvään, kun milloin tapasimme hänet Lehtosen rouvan luo tulossa. Hän ei osannut suomeakaan. – Oli niin sanottuja hiljaisia köyhiä.

Lehtoselta muutimme sitten Toinin kanssa asumaan poliisi Kiiskin taloon. Se sijaitsikin minun kannaltani oikein sopivasti, kun olin jo lukioluokilla, aivan Valistustalon vieressä, kreikkalaiskatolisen kirkon takana. Siitä huolimatta muistan joskus myöhästyneeni tunneilta, kun pienillä välitunneillakin tuli pistäydyksi asunnossa. Isäntäväki lapsineen oli mukavaa, mutta lutikoita siinä oli hirveästi. Ne olivat päiviksi ahtautuneet seinien ja katon nurkkauksiin ruskeiksi möykyiksi, ja tietysti sitten illan tullen pudottautuivat syömään meitä. Ihme, että saimme sentään nukutuksi. Kiiskillä olimme täysihoidossa ja ruoka oli hyvää. Mutta ne lutikat! – Siitä muutimme asumaan Ison puistokadun varrelle Auerin taloon, josta Toini sitten lopetti saatuaan keskikoulun suoritetuksi. Minä sitten vielä muutin vuodeksi aivan koulun vieressä olevaan mökkiin, ja siinä ollessani pääsin ylioppilaaksi. Siis kuudessa eri kortteerissa seitsemän vuoden aikana.

Kaupungissa oli vuonna 1921 alle 2500 asukasta. Koulussa oli oppilaita vuonna 1921 noin 250.

Edellisen kirjoituksen henkilöt (Käkisalmen yhteiskoulu-yhteislyseo 1892 – 1944).

Lauri Armas Holopainen   
Everstiluutnantti. s. 1.3.1906 Sakkola, k. 18.5.1958. Vanhemmat kansakoulunopettaja Jalmari Holopainen ja Rosa Merus. Puoliso Helmi Relander. Lapset: Heikki. II luokalle 1919, erosi VII luokalta 1926. Kadettikoulu 1927-29. TK. kapteenikurssi 1936-37. pst- ja kssk. 1945, TK komk. 1951. Vänr. 1929, luutnantti 1931, kapteeni 1940, majuri 1941, everstiluutnantti 1952. Puolustusvoimat 1929-58. Haminan kad.piirin toimik.jäs. 1947-48. Talvisodassa komppanianpääll. ja patl.kom. ErP 7 Karjalan Kannas, jatkosodassa patl.kom. JR 4, ts.mm., js.mm., Saks RR2. Harr: metsästys ja kalastus.

Erkki Mauno Pekka Salomaa                  
Käkisalmi. s. 18.9.1912 Kuhmoinen. Vanhemmat liikemies Heikki Salomaa ja Maria Rosengren. I luokalle 1922, yo. 1931. Opiskeli Helsingin yliopistossa. Valtion revisiolaitoksen virkamies.

Aili Salomaa  
Kuhmoinen. s. 30.11.1901 Pyhäjärvi. I luokalle 1914, kuoli V lk:lla 26.4.1919.

Ilmari Heikki Johannes Salomaa             
Käkisalmi. s. 2.4.1899 Hiitola, kaatui Raudussa 5.4.1918. Vanhemmat Heikki Salomaa ja Maria Rosengren. III luokalle 1914, lähti V luokalta vapaussotaan.

Elsa Suhonen 
Pankin prokuristi, Hyvinkää. s. 23.11.1906 Kirvu. Vanhemmat ratavartija Pekka Suhonen ja Maria Hännikäinen. I luokalle 1920, keskikoulu 1925, VII lk. 1927. Savo-Karjalan Osake-Pankki Käkisalmi 1928-38, Elimäen Säästöpankki Koria 1938-42, Kansallis-Osake-Pankki Jyväskylä 1946-1966. Käkisalmen Rouvasväen yhd. Jyväskylän os. tilintark. Ts.mm., js.mm., Sininen risti. Toiminut Liike- ja virkanaisten yhdistyksessä sekä seurakunnan naistyössä.

Väinö Suhonen (Elsa Suhosen veli.)
s. 25.7.1910 Kirvu. I luokalle 1922, keskikoulu 1929.

Aili Jylhä, os. Turunen       
Kirjanpitäjä, Savonlinna. s. 10.9.1908 Kirvu. Vanhemmat rautatieläinen Juho Turunen ja Ulriikka Ahonen. Puoliso myymälänhoitaja Vilho Jylhä 1934, k. 1942. Lapsi Erkki 1935. I luokalle 1920, keskikoulu 1926. Kirjanpitäjä 1927-29 Keiteleen Osk., Oriveden Osk. 1929-42, Viipurin mlk. 1942-44, Imatran Osl:n pääkirjanpit. 1944, Humppilan Osk. 1944-46, Jokioisten Osk. 1946-48, Itä-Savon Osl. 1948-68, Savonlinna. Savonlinnan kaup. varatilintarkast. Svl. Sos.dem.naiset. Harr. käsitytöt.

Salme Laatikainen, os. Keckman            
Rva, Vesilahti. s. 29.3.1911 Tampere. Puoliso Rovasti Simo Laatikainen. Lapset Riitta, Mauri, Kari, Merja, Kirsi-Maaria, Virve, Heidi. I luokalle 1923, keskikoulu 1929.

Laatikainen Simo (Siro) Aatos Lennart
Kirkkoherra, rovasti, Vesilahti. s. 12.2.1910 Kaukola. Vanhemmat mv. Heikki Laatikainen  ja Elsa Julku. Puoliso Salme Keckman, 1935. Lapset Riitta 1936, Mauri 1937, Kari 1941, Kirsi-Maaria 1945, Virve 1951, Heidi 1952. I luokalle 1921, keskik. 1926, yo. 1929. Helsingin yliopisto 1930-34. Vesilahden srk. kappalainen 1940, kirkkoherra 1960-. Vv. 1935-39 eri seurakunnissa Karjalassa ylim. pappina. Osall. talvisotaan Laatokan Meripuolustuksessa, jatkosotaan Laatokan pohjoispuolella ja Kannaksella. Luutnantti. VR 4 2 kpl.

Aulis Olavi Waldemar Koivusalo
Fil.kand., rehtori, Joensuu. s. 16.12.1911 Pyhäjärvi. Vanhemmat kansakoulunopettaja Kaarlo Koivusalo ja käsityönopettaja Josefina Haapasalo. Puoliso toimistoapulainen Juliana Pohjamo 1929. Lapset Jorma 1940, Hilkka 1945, Seppo 1950. I luokalle 1921, yo. 1929. Opisk. Turun yliopistossa 1929-34, fil.kand 1934 (matem., fys., kemia). Mat.op. Imatran yhteiskoulu 1936-37. Pitkärannan yhteisk. 1937-40, Inkeroisten yhteisk. 1940-46, Joensuun lyseossa 1946-62, rehtorina 1949-62, Joensuun normaalilyseon matem. yliop. ja rehtori 1962- . Sippolan kunnan.valt.j. 1945-46, Joensuun kaup.valt.j. Osallistui talvisotaan Pitkärannan saaristossa, jatkosotaan Kannaksella ja Aunuksessa. Majuri. VR 4 tlk, VR 4, SVR R 1, SU kult. ar., RUL kult.am., ts. ja js.mm. Harrastus: suunnistus.

Impi Koivusalo                  
(Auliksen sisko) s. 1.7.1909 Pyhäjärvi. I luokalle 1925, keskik. 1927.

Taimi Inkeri Katriina Nummela, os. Koivusalo
(Auliksen sisko) Fil.maist., lehtori. s. 28.11.1906 Pyhäjärvi, k. 3.11.1964. Puoliso tehtailija Jukka Nummela. Lapset: Jouko, Kari. I luokalle 1918, yo. 1926. Turun yliopisto 1927-32, fil.kand. 1932 (maantiede, eläintiede, kasvitiede, kemia). Käkisalmen yhteislys. tuntiopettaja 1932-35. Rauman lyseon lehtori 1935-37, Rauman tyttölys. lehtori 1957-64. Pyhäjärvi-Kiimajärven alue Pyhäjärven pitäjässä, kulttuurimaantieteellinen selvitys (tutkielma Turun yliopistossa).

15.12.1921 Sylvi Kuisman lukukausi-todistus II luokan syksyltä Käkisalmessa

Arvosanat todistuksessa: Käytöksessä 10, Huolellisuudessa 9 ja Edistymisessä keskiarvo 7,6. Yksittäisistä aineista tuli numerot: Uskonopissa 8, Suomen kielessä 7, Ainekirjoituksessa 9, Ruotsin kielessä 9, Saksan kielessä 7, Historiassa 7, Laskuopissa 8, Kasvitieteessä 8, Eläintieteessä 7, Kaunokirjoituksessa 9, Piirustuksessa 7, Laulussa 8, Musiikin teoriassa 8 ja Voimistelussa 8. Poissaolotunteja ei ilmeisesti ole ollut yhtään. Allekirjoittajaopettajat olivat Betty Peronius ja S. Miettinen. Seuraava lukukausi alkaisi tammikuun 12 päivänä 5 ip. Allekirjoittajana ”Israel Kuisma”.

31.5.1922 Sylvi Kuisman todistus II luokalta, kevätlukukaudelta

Arvosanat olivat käytöksessä 10, huolellisuudessa 9 ja edistymisessä keskiarvot 7,8 (7,8). Yksittäisten aineiden arvosanat olivat: Uskonopissa 8, Suomen kielessä 8, Ainekirjoituksessa 7, Ruotsin kielessä 9, Saksan kielessä 9, Historiassa 8, Maantieteessä 8, Laskuopissa 8, Kasvitieteessä 8, Eläintieteessä 8, Kaunokirjoituksessa 8, Piirustuksessa 8, Laulussa 8, Musiikin teoriassa 7, Voimistelussa 8. Poissaoloja oli vain kaksi tuntia.

Opettajankunnasta todistuksen allekirjoittivat Betty Peronius ja S. Miettinen. Todistus olisi tuotava takaisin syyskuun ensimmäisenä päivänä klo 5 ip. Huoltajan allekirjoituksena ”Helena Kuisma” aina kauniilla käsialallaan.

OPETTAJISTANI

Tullessani Käkisalmen yhteiskoulun toiselle luokalle [1921 syksyllä] sopeuduin pian joukkoon. Vaikka asunnossa oli jonkin verran ikävyyksiä, koulussa en koskaan tullut tuntemaan olevani alamittainen tietoihin nähden. Päinvastoin minä niinkuin toisetkin ”hiitolalaiset” huomasimme olevamme enemmän lukeneita kuin toiset. Uutena aineena oli ruotsi. Sitä opetti – tai yritti opettaa maisteri Aksel Lähteenkorva pari vuotta. Silloin en sitä tiennyt, että hän oli entinen kansakouluntarkastaja joka oli tullut tunnetuksi kansanrunouden tutkijana tehden laajoja runonkeruumatkoja Karjalaan, Vienaan, Aunukseen, Viroon ja Inkeriin. Vuonna 1923, kun hän oli jättänyt opetustoimensa, hänet vihittiin kunniatohtoriksi. Mutta oppilaille hän oli vanha, 73-vuotias ukko, ”Ukoksi” nimitettynäkin, joka ei pystynyt pitämään oppimattomia luokkiaan kurissa. Aikamoinen rähinä oli luokilla ruotsin tunneilla. Minua hän kyllä säälitti ja yritin olla oikein kiltisti. Luin läksyni hyvin ja hän antoikin minulle aina yhdeksikön arvosteluun. Kuvaavaa ruotsin tunneillemme oli muun muassa, että Turusen Aili tunnin aikana meni ikkunasta pihalle ja juoksi Mannisen leipuriliikkeestä ostamaan bakelsia, sitten palasi ikkunasta takaisin luokkaan, eikä opettaja huomannut mitään. Lunttaaminen oli aivan yleistä, ja siitäkin minun rehellisesti täytyy sanoa, etten koskaan luntannut, en ruotsissa enkä muissa aineissa. Maisteri Lähteenkorvan jälkeen opettajaksi tuli papinleski Therese [Yhteiskoulun matrikkelissa on etunimi Teresia Lindberg. Kuolleen papin etunimi oli Oscar.] Hän oli erittäin miellyttävä ihminen, josta minä kovasti pidin, varsinkin kun hänen tyttärensä Ruth kolmannella luokalla tuli luokkatoverikseni. Mutta kuria rouva Lindberg ei myöskään pystynyt pitämään. [Ruth pysyi muutaman vuoden luokkatoverina. Hän meni myöhemmin naimisiin everstiluutnantin kanssa ja sukunimi muuttui Hämeen-Anttilaksi.]

Saksanopettajani koko keskikoulun ajan oli Betty Blondine Peronius. Hän oli syntynyt Lempaalassa papin tyttärenä. Häntä kunnioitettiin ja arvostettiin, eikä hänen tunneillaan minkäänlainen epäjärjestys olisi tullut kysymykseenkään. Koulun johtajattarena hän oli koko opettajanaolonsa ajan, 34 vuotta. Hän oli pätevä saksan opettaja, joka oli suorittanut laudatur-arvosanan saksassa ja venäjässä ja oli auskultoinut. Kieliopin ja valtavasti sanoja me opimme, mutta tuskin kukaan meistä oppi puhumaan saksaa. Johtajatar Peronius asui Käkisalmessa viiden sisarensa kanssa, ja kaikki yhtä lukuunottamatta olivat naimattomia. Vanhanaikaisissa pukimissaan he joskus liikkuivat kaduilla ja olivat toinen toistaan ryppyisempiä. Yksi heistä, Emma, kuului antaneen saksan yksityistunteja. Betty Peronius oli 64-vuotias, kun tulin hänen oppilaakseen.

Lukioluokilla opettaja[na]ni oli maisteri Väinö Teirivaara. Hän opetti myös englantia. Oli hyvä opettaja ja viisas, mutta tietysti se määrätty joukko häntäkin kiusasi. Hänellä oli tapana varsinkin kirjoitusten aikana kulkea hiljalleen luokan edessä läskipohja-kengissään muka katsellen jotain näkymää ikkunasta, mutta yhtäkkiä hän teki sutjakan täyskäännöksen ja loi luokkaan tarkastelevan katseen. Näin hän koetti estää lunttauksen, mutta turhaa tuokin varokonsti oli: Käkisalmen koulussa oppilaat lunttasivat minkä ennättivät. Muutos Peroniuksen kieliopinmukaisesta vanhanaikaisesta saksasta Teirivaaran uuteen saksankieleen oli hämmentävä, ja ainakin minun kohdallani kohtalokas. Kuudennelta seitsemännelle tuli saksasta viitonen, ja seitsemänneltä kahdeksannelle se putosi neloseksi. Niinpä kesällä 1927 minä saatuani ehdot – kouluni ainoat ehdot – menin Viipuriin saksan kesäkursseille.

20.12.1922 Sylvi Kuisman todistus syyslukukaudelta ja III luokalta

Arvosanat olivat käytöksessä 10, huolellisuudessa 9 ja edistymisessä keskiarvo 7,5. Yksittäisissä aineissa on kirjattu seuraavat numerot: Uskonopissa 8, Suomen kielessä 6, Ainekirjoituksessa 7, Ruotsin kielessä 9, Ruotsin kirjoituksessa 9, Saksan kielessä 8, Saksan kirjoituksessa 9, Historiassa 7, Maantieteessä 8, Laskuopissa 7, Kasvitieteessä 7, Eläintieteessä 7, Piirustuksessa 8, Laulussa 9, Musiikin teoriassa 9 ja Voimistelussa 8.

Poissaoloja on viisi tuntia. Opettajakuntaa edustavat allekirjoituksin Betty Peronius ja S. Miettinen. Todistus on tuotava takaisin tammikuun 15 päivän 8 ap. Huoltajan allekirjoituksena ”Helena Kuisma”.

31.5.1923 Sylvi Kuisman todistus III luokan kevätlukukaudelta Käkisalmessa

Kolmannen luokan kevätlukukauden todistus on yksi huonoimpia, mitä hän  Käkisalmen Yhteiskoulusta sai. Arvosanat olivat: Käytös 10, huolellisuus 9, edistymisessä keskiarvo 7,3 (7,5). Yksittäisten aineiden arvosanat olivat: Uskonoppi 7, Suomen kieli 7, Ainekirjoitus 7, Ruotsin kieli 8, Ruotsin kirjoitus 9, Saksan kieli 8, Saksan kirjoitus 8, Historia 8, Maantiede 6, Laskuoppi 7, Geometria 8, Kasvitiede 8, Eläintiede 8, Piirustus 8, Laulu 9, Musiikin teoria 8 ja Voimistelu 8. Liekö ollut murrosiän alun pienoinen herpaantuminen syynä. Kotioloissa ei tänä vuonna tiettävästi ole ollut mitään erikoista muutosta. Poissaolotunteja oli 12. Opettajakunnan allekirjoitukset: Betty Peronius ja S. Miettinen. Takaisin kouluun todistus oli tuotava syyskuun ensimmäisenä päivänä ”5 ip”. Huoltajan allekirjoituksena on ”Helena Kuisma”. Tähän todistuspaperiin on lyijykynällä kirjoitettu kehnompia arvosanoja ehkä jostakin aikaisemmasta todistuksesta vertailun vuoksi. Muutamasta vähän epämääräisemmin piirretystä numeroista päättelen, että tarkastelun on tehnyt Sylvi Pärssinen itse joskus 1980-luvulla. Minulle hän ei koskaan näyttänyt näitä todistuksiaan, saati kertonut, että ne ovat tallella.

20.12.1924 Sylvi Kuisman todistus V luokalta, syyslukukausi

Käkisalmen keskikoulusta viidennen luokan syyslukukauden päätteeksi tulee seuraavanlainen todistus Sylvi Kuismalle: Käytös 10, ahkeruus ja tarkkaavaisuus 9, edistymisessä keskiarvoksi 7,71. Yksittäisten aineiden arvosanat ovat: Uskonoppi ja kirkkohistoria 8, Suomen kielessä luku ja kirjallisuus 8, ainekirjoitus 8, ruotsin kieli 7, ruotsin kirjoitus 7, saksan kieli 7, saksan kirjoitus 7, historia ja yhteiskuntaoppi 8, maantiede 8, kasvitiede 8, eläintiede 7, fysiikka 8, kemia 8, algebra 8, geometria 8, kirjanpito 7, voimistelu 9, terveysoppi 9, piirustus ja muovailu 9, laulutaito 9, musiikinteoria 8. Poissaolotunteja on vähän, 11. Opettajakuntaa allekirjoituksillaan edustavat v.t. rehtori Antti Komonen (kuvassa), ja luokanvalvoja S. Miettinen. Komonen oli rehtorina vain yhden vuoden. Takaisin pitää koulussa huoltajan allekirjoittaman todistuksen kanssa olla tammikuun 14 päivänä kello 5 ip. Tällä kertaa todistuksen allekirjoittaa ”H. Kuisma”.

Suomen Kuvalehti, filminumero vuodelta 1925

Suomen Kuvalehden numero 41 vuodelta 1925 on lähes kokonaan omistettu elokuville, ”Filminumero”. Valmistumaisillaan on Suomalainen suurelokuva Pohjalaisia, jonka esittelylle lehti antaa suuren tilan. Norma Talmadgen nimiin on kirjoitettu artikkeli ”Minä elän kameran edessä”. Constance Talmadge oli Norman sisar. Kuva-aukeamalla esitetyt filmit ovat: Kahleitten katketessa, Pola Negri filmissä Lily of dust, Maria Korda ja Koleman Zatoni filmissä Kruununprinssin rakkaustarina, filmi nimeltä Äiti, Victor Hugon romaaniin perustuva Yhteiskunnan kurjat, Pola Negri edelleen filmissä Suurkaupungin varjot, Victor Sjöström filmissä Hän, joka saa korvapuustin, Marguerite de la Molte filmissä Avioliittomarkkinat, Turhamaisia miehiä, Aileen Pringle ja John Gilbert pääosissa filmissä Kun hetki lyö, ja vielä vain Pola Negri filmissä Broadwayn häväistysjuttu, ja yhä Pola Negri filmissä Miehiä, ja vihonviimeisenä Buster Keaton ja filmi Laiva ohoi. Suomen Biografi Osakeyhtiö mainostaa aukeaman ilmoitussivullaan uusia filmejä: Kultakuume (Charlie Chaplin), Kaarle XII (Gösta Ekman, Nikolai Seversky), Yksinäinen kotka (Valentino), Piazza del Popolo ja Maharatjan lempivaimo (Gunnar Tolnaes, Karina Bell, Einas Hansson, Fredrik Jensen, Lillan Järnefelt), Kamelianainen (Tore Teje, Uno Henning), Taas suutele mua! (Marie Prevost), Ainoa nainen (Norma Talmadge), Seikkailurikas yö (Constance Talmadge, Ronald Colman), Bellman-filmi Kaksi kuningasta (Åke Classon, Jessie Wessel, Mona Mårtensson, Renee Björling, Arne Weel), Kadotettujen saari (Corinne Griffith), Der Demütige und die Sängerin – ”suomalaista nimeä ei vielä ole määrätty” (Lil Dagover, Mierendorff).  Lisäksi aukeaman ilmoitus ”Maxim Oyn lähimpiä uutuuksia tänä näytäntökautena”: mm. Vieras paratiisissa (Aileen Pringle, Ronald Colman), Erämaan kukka (Colleen Moore).

Vuoden 1924 numerossa 25 mainitaan uutuusfilmi Kaksi ihmistä, jossa pääosissa ovat Alice Terry ja Ramon Navarro.

Koulussa oltiin niin kuin siihen aikaan oli maalaistalon tyttärillä tapana. Kannettiin kotoa eväät viikkoa varten. Itse koetettiin hössätä jotain lämmintä ruokaa kaupunkiasunnossa, joskus saatiin kortteeritalosta jotain, mutta näistä vuosista jää mieleeni tavaton pakettien raahaaminen kotoa sunnuntai-iltaisin, ensin junalle Inkilässä, sitten Käkisalmen asemalta usein kilometrienkin matkan. Väsytti, palelsi usein talvi-iltaisin, ja monta kertaa maanantain läksyt saivat jäädä tekemättä. Pahinta oli yksinäisyyden ja epävarmuuden tunne. Aina tuntui koulussa, että toisilla oli kaikki niin paljon paremmin kuin minulla, toisilla oli seuraa enemmän, muodikkaampia vaatteita, tottumusta elämään enemmän. Miten suuriarvoista olisi ollut, jos olisin omistanut jonkun varttuneen ihmisen, vanhemman opettajan, sukulaisen tai jonkun, joka olisi ollut tukena, jolta olisi voinut kysyä neuvoa ja joka olisi myös osannut neuvoa.

29.5.1925 Sylvi Kuisma saa päästötodistuksen keskikoulusta

Sylvi Kuisman keskikoulu päättyy. Hän saa seuraavanlaisen päästötodistuksen.

PÄÄSTÖTODISTUS

KÄKISALMEN KESKIKOULUSTA

V luokan oppilas

Sylvi Siviä Kuisma

joka on syntynyt helmikuun 26 p:nä 1909, ja otettiin oppilaitoksen kir-

joihin IV luokkaan syyskuun 1 p:nä 1923, on nyt suorittanut sen

oppimäärän, joka on säädetty keskikouluja varten, ja todistetaan täten, että hän, osot-

taen kiitettävää (10) käytöstä sekä kiitettävää (10) ahkeruutta ja tarkkaavaisuutta,

on saanut edistymisestään keskiarvosanan 8,25 (8,21) sekä eri oppi- ja harjoitusaineissa seuraavan arvostelun:

   Uskonoppi ja kirkkohistoria…………………… tyyyttävä 8 [jne.]

 

Muut arvosanat: Kielioppi 8, Ainekirjoitus 9, Ruotsinkieli 8, Saksankieli 8, Historia ja yhteiskuntaoppi 8, Maantiede 8, Kasvitiede 8, Eläintiede 8, Fysiikka 8, Kemia 8, Aritmetiikka ja algebra 9, Geometria 8, Kirjanpito 6, Voimistelu 8, Terveysoppi 9, Piirustus ja muovailu 10, Kaunokirjoitus 8, Laulu 9, Musiikin teoria 9.

   Käkisalmessa toukokuun 29 p:nä 1925

   Opettajakunnan puolesta:

   Antti Komonen [käsin kirjoitettu]