Kesällä 1927 oli kummallakin tulevilla vanhemmillani ehdot, jotka piti suorittaa päästäkseen abiturienttiluokalle eli kahdeksannelle. Arvilla ehdot olivat matematiikasta, jota varten hän meni ehtolaiskurssille Käkisalmeen. Myös oli vireillä ehdot ainekirjoituksesta, mutta sen hän vältti kirjoittamalla opettajalleen tyydyttävät esseet. Sylvillä oli ehdot saksankielessä, ainoat ehdot koko kouluaikana. Hän kuitenkin suoritti ne ja jatkoi samoin kahdeksannella luokalla lukuvuoden 11927-1928. Molemmat, Arvi ja Sylvi, kirjoittivat ja selvisivät kirjoituksista ensi yrittämällä. Vanhempieni seurustelu (jota tiettävästi oli), ei ilmene oikeastaan ensinkään Arvin päiväkirjoista – täytyykin pohtia uudelleen, oliko seurustelua ensinkään ja alkoiko se vasta Helsingissä vuoden kuluttua, kun Arvi aloitti opinnot sotaväen jälkeen vuonna 1929.
Arvi Pärssisen päiväkirjasta 19.6.1927 – 30.12.1927
19 päivä Tänään on ollut erittäin kaunis päivä. Olen ollut ulkona melkein koko päivän. Kävin junilla, jonka jälkeen menin uimaan. Vesi oli jo kohtalaisen lämmin, mutta kun ui pitemmän matkan, niin tuntui jo hyvin kylmältä. Illalla kävin kävelemässä kaupungilla pitkin katuja aivan yksin. Olisin kyllä voinut mennä kävelemään jonkun tytön kanssa, mutta en tällä kertaa kuitenkaan halunnut sitä. Kurssit olivat tavallista kuivemmat, mutta täytyy näillä vain kuitenkin olla.
23 päivä Juhannusaatto on kesän kauneimpia hetkiä, jolloin olen tavallisesti ollut kotona, mutta tänä juhannusaattona olen pakotettu viettämään juhannukseni täällä. Koko päivän olimme vielä koulussa, mutta kun oli juhannusaatto, niin lopetimme kahdelta kurssit. Kello kahdeksalta menin kalliosaareen, jossa jo tanssi oli täydessä käynnissä. Menimme kello yhdeksältä eräälle kalliolle ja lauloimme muutamia lauluja. Tämän jälkeen kokoonnuimme kokon luo, joka sytytettiin klo 10. Torvisoittokunta puhalsi muutamia kappaleita, jonka jälkeen taas suojeluskunnan mieskuoro lauloi muutamia lauluja. Kun vielä torvisoittokunta puhalsi muutamia kappaleita, siirtyi tanssia rakastava yleisö kasinoille, jossa tanssi jatkui klo 12 yöllä. Minä en haluttanut tanssia, joten käveltyäni yksikseni jonkun aikaa läksin astelemaan kotia kohden. Näin oli ensimmäinen juhannus aattoni kulunut, jonka olin ollut pois kotoa, aivan hiljalleen. Vähän pyrki mieli katkeroitumaan, kun ajattelin, että aivan yksin tässä täytyy taivaltaa juhannusaattonakin, vaikka toiset kaikki riemuitsevat Kasinoilla, mutta kun ei ole sallittu minulle maallista mammonaa, niin täytyy elää ilman. Vaikka olisinhan saanut seuraa, mutta olin sellaisella tuulella, etten oikein kyennyt. Kotiin tultuani menin vielä saunaan, vaikka jo päivällä olin jo kerran käynytkin.
25 päivä [? 24:s] Tänään nukuin klo 8, koska olin vähän väsynyt illallisesta riennosta, vaikka nukkuminen olikin vähän rauhatonta, sillä näin kaiken karvaisia unia. Kävin 10 junilla, jonka jälkeen olin jonkun aikaa Kokolla. On ensimmäinen Johanneksen päivä, jolloin syön vain voita ja leipääkin, sillä en saanut eväitä tänä aamuna.
Illalla kävin soutelemassa Kokon kanssa Vuoksella, jonka jälkeen olin heidän luonansa jonkun aikaa.
25 päivä Lauantaina valmistauduin Kiviniemen matkaa varten. Siellä on nimittäin Viipurin S.k ja lottien kesäjuhla, jossa meidän täytyi myös laulaa. Matka kului pikku hiljalleen laulaessamme iloisia lauluja. Meidän täytyi mennä suoraa päätä kentälle, sillä urheilut alkoivat aivan heti. Ensiksi seurasi sadan metrin juoksu, jota jatkui pitkät ajat, sillä juoksijoita oli kolmatta sataa. Pitkin iltaa jatkuivat kilpailut, kunnes yhdeksältä siirryimme nuorisoseuran talolle illan viettoon. Ohjelmaa oli runsaasti, mutta pääasia oli tanssi sillä saihan silloin tutustua neitosiin. Tapasinkin yhden tytön, kotoisin Viipurista, jota kävin saatilla mutta en mitään sen lähempää tuttavuutta muodostanut. Yötä olin Männiköllä.
26 päivä Tavattoman kuumuuden vallitessa jatkettiin urheilu kilpailuja. Jännittävin oli kolmen tuhannen metrin juoksu, jossa oli paljon hyviä menijöitä. Illalla oli iltajuhla, josta meidän täytyi lähteä kesken pois, sillä juna läksi Kiviniemestä 2,30 ap. Matka kului hauskasti.
3 päivä Tänään on taas pyhäpäivä. Kuuma on kuin saunassa. Kävin kerran uimassa, mutta aina vain oli kuuma. Uidessa kävi suontakin vetämään kun menin Kalliosaareen. Illalla olin puistossa kuuntelemassa musiikkia, jonka jälkeen vielä kävelin jonkun aikaa.
4 päivä Olen juuri palannut rehtorin pakinoilta. Kaikki alkavat nyt keljuilla. Rehtorikin aikoo jättää minut luokalle aineen vuoksi, joka on sula vääryys, sillä menen valalle, että läpäsen aineen ylioppilaskirjoituksissa, vaikka rehtori moukkuilee, etten minä ole oikein pystyvä, mutta toiselta päin taas puhuu, että kyllä näillä aineilla vain olisi läpäissyt. Mutta ei auta, jos heittävät, niin heittäkööt.
7 päivä Tänään olivat matematiikan loppukokeet, joista riippui ehtojen läpäisy. Yksin en olisi vieläkään läpäissyt näitä kokeita, ellei Vuorelainen [kts. sivu 352] olisi jelpannut. Nyt ovat ne kuitenkin suoritetut, olivatpa ne sitten miten tahansa, pääasia on kun ne vain ovat selvät.
20 päivä Olen ollut Pyhäjärvellä kohta parisen viikkoa. Koko ajan olen ollut innokkaasti heinän teossa. Olen aina silloin tällöin kirjoittanut aineitakin, joita oli tänä aamuna konseptilla kaksi. Päätin viedä ne rehtorin kouraan. Tunnin kestäneen kuuman ajon perästä olin K:salmessa. Menin suoraa päätä uimaan. Erittäin suloiselta tuntuikin taas pitkästä aikaa hypätä ylimmästä kerroksesta pää edellä veteen ja painua syvälle veden syleiltäväksi.
En malttanut kauan olla siellä, sillä aineet yhä polttivat povellani. Menin ensin kuitenkin toimittamaan pieniä ostoksia ennen kuin menin tapaamaan holhoojaani. Hän ei ollut kuitenkaan kotona, joten täytyi viimein lähteä rehtorin luo.
Rehtorin lukiessa aineitani, olin hyvin hermostunut, mutta ilokseni huomasin, ettei siinä juuri virheitä ollutkaan. Kaikkena yllätyksenä tuli sitten ettei minun enää tarvitsekaan kirjoittaa aineita, vaan olen jo täysin pätevä menemään kahdeksannelle luokalle. Joimme lähtökahvit, jonkajälkeen lähdin.
[lehti revitty pois]
… Olin nimittäin päättänyt mennä marjaan.
Kovin uhkaavia pilviä oli taivaalla, mutta niistä huolimatta astelin ripeästi metsää kohden.
Kävin ensin vaapukoita poimimassa eräästä korvesta, jossa oli tavattoman pitkä heinä, niin että kastuin kauttaaltani märäksi. Tullessa poimin vielä pari litraa mustikoita.
Kotiin tultuani kävin kahden junilla viemässä kirjeen postiin, jonka jälkeen olen ollut tähän hetkeen saakka kotona. Mieleni tekisi johonkin juhliin, sillä kesäjuhlia on neljässä paikassa aivan lähekkäin, mutta täytynee minun olla yksin koko pyhäilta, kun ei ole pyörää eikä hevosta jolla menisi.
Täytyy tästä nyt lähteä vaikka kylän kujasille kävelemään.
Tästä kävelymatkastani muodostui kuitenkin pitkänlainen. Menin ensin kankaalle, jossa juoksin 3000 m. Aikaa meni 11 min ja 55 sekunttia, joka on paras tähänastisista ennätyksistäni. Kun sitten ei näkynyt ketään kylänkujilla, päätin lähteä Montrualle kesäjuhliin. Saavuin sinne noin 10 tienoissa. Ohjelma oli jo jokseenkin kaikki…
[lehti revitty pois, liekö lunttauksen kuvaus jälkeenpäin ollut liian rankkaa]
… Kun olin antanut merkin kiikkui 6 konseptia tarvitsevien käteen ja niin olivat toverimme pelastetut. Saman tempun täytyi tehdä myöskin VI:n luokan kääntäjille.
Päiväkirjan toiseksi viimeinen vihko päättyy ja alkaa viimeinen vihko otsikolla ”Arvi Pärssinen / Muistiinpanoja / VIII lk”
[lehti revitty pois]
… sekään kodilta. Ehken kuluu kuukausia ennen kuin menen taas Pyhäjärvelle.
27. 11. 27. Eilen illalla kävin Toverikunnan illanvietossa, jossa oli tavallisen hauska, jonka jälkeen menimme kaikki pojat V.P.K:n talolle jossa oli ampumaseuran iltamat. En viihtynyt täälläkään kuin 10 saakka, vaikka tanssia olisikin kestänyt 2 saakka. Kaikki alkaa käydä kuivaksi.
Koulussa ovat opettajat hyvin pahoja.
Minä olen saanut noitua jo monia kertoja heitä alimmaiseen kattilaan. Tänä aamuna menin kirkkoon pitkästä aikaa, kun piti laulaa Hoosianna.
Nyt saan jonkun aikaa olla kotona, mutta illalla täytyisi taas mennä rukous huoneelle laulamaan.
6. 12. 27. Kirjoittamiseni näkyy harvenevan harvenemistaan.
Pyhä meni pikkuhiljalleen.
Kävin kävelemässä Pärnän sillalla naapurin tyttöjen kanssa. Olen melkein yksin eläjä nykyään. Olen kadottanut kaikki ystävät ja tuttavat, mutta en juuri paljo kadu kun ovat menneet, niin olkoot vain kyllä niitä kai joskus löytyy. Tänään olimme viettämässä Suomen itsenäiseksi julistautumisen 10-vuotismuisto juhlaa. Lukemiset menevät tavallista latuaan, vaikka vähän tahtookin laiskuus vaivata. Parin viikon perästä tästä jo pääseekin joululomallekin.
10. 12. 27. Täytynee pakista seikasta sellaisesta kuin Toverikuntamme yleisestä musiikki illan vietosta. Ohjelmaa oli paljon ja hyvää. Minäkin sain kunnian pitää huonon ja kuivan esitelmän. Lopuksi oli tanssia, joka kesti aina kolmeen saakka.
Minä en ole enää entisessä vireessä. En käy enää saatilla, en rakasta tyttöjä kaikki on kylmää kuin ijäisyys.
Nämä pyhät ovat myös hyvin pitkiä. Yksin täytyy istua vain. Mutta
ei se mitään.
16. 12. 27. Tänään vietimme puurojuhlaa, jotka alkoivat kello 7. Iloinen tunnelma vallitsi koko illan, joka nousi huippuunsa puuroa syötäessä, jolloin hilpeys oli korkeimmillaan. Puuro maistui erittäin hyvältä jota edistivät sokeri maito ja kanelijauhot.
Tämän jälkeen seurasi iloinen karkelo, jota kesti aina kahteen toista.
17. 12. 27. Tänään olimme vielä koulussa kymmeneen saakka, jolloin saimme nelosliput, jotka eivät oikein loistavat olleetkaan. Neljän junassa läksin sitten Inkilään ja olen nyt täällä.
30. 12. 27. Olen jo hautunut kirvussa melkein kaksi viikkoa. Joulu meni pikku hiljalleen. Ihmisiä kävi paljon vieraina. Kävin myöskin Tepon päivän iltamissa, jossa tutustuin muutamiin neitosiin. Kävin lantusta ajamassa Kuismalla, jossa sai jutella vähän kouluasioista pitkästä aikaa [Sylvi Kuisman kanssa]. Joskus tuntuu vähän ikävältä, mutta kai siihen tottuu.
Sylvi Pärssisen muistelmia kouluajoistaan [Rauno Pärssisen kirjasta Vanhempieni nuoruus, muisteltu noin vuonna 1986]
Läksyissä – niissä minä kyllä tulin toimeen, jopa luokan parhaimpiin joskus lukeutuvana. Varsinkin matemaattiset aineet olivat minulle suurta huvia. Joskus kuitenkin tunnilla tuntui aivan hävettävältä, että minä aina – sananmukaisesti aina – tiesin ja viittasin, vaikka luokassa saattoi muuten olla suuri enemmistö osaamatta. Hävetti todella nostaa käsi viittaamaan. Opettajamme tuntui pitävän melkein loukkauksena, että minä osasin matematiikkaa. Lukiossa ollessani minulla aina oli sellainen tunne, että se oli jotenkin hävettävää. Opettaja ei koskaan antanut sanallakaan siitä tunnustusta, ei rohkaisua, ei kiinnittänyt mitään huomiota siihen, että osasin. Kovin happamesti muistan hänen joskus sanoneen jakaessaan koepapereita: ”Kuismakin sai kiitettävän”, jolloin minä häveten hain paperini. Olihan luokassa toisiakin, jotka kyllä olivat perillä matematiikasta. Sen sijaan kotona sekä isä että mamma olivat iloisia matematiikan numeroistani. Isä tutki ja tarkasteli todistusnumeroitani usein iltamyöhällä istuessaan kirjoituspöytänsä vihreän lampun valossa.
Lukioon tultuani [1925 syksyllä] sain myös ensimmäiset poikaystäväni. Miten toisenlaiset ovatkaan nykyään tavat nuorten ja koululaisten välisissä seurusteluissa. Kaikki on nyt paljon vapaampaa, rehellisempää ja avoimempaa. Silloin hävetti niin tavattomasti, jos oli ”rakastunut”, sitä piti niin tavattomasti salata, kaikessa oli jotain hävettävää, salattavaa, ja aina piti muistaa, mitä toiset sanoivat ja elää sen mukaan. Oltiin niin tavattoman romanttisia, esikuvina olivat Amerikan filmitähdet, Mary Pickford, Colleen Moore, Constance Talmadge ja monet muut, puhumattakaan sellaisista kuin Pola Negri, ja sankarien puolella olivat Ramon Navarro, Rudolf Valentino jne. Hassuja sankareita olivat Charles Chaplin, Harold Lloyd, Buster Keaton, ja kaikkien pikku-ihastus Shirley Temple. Romanttisuutta tyrkyttivät myös haaveelliset kirjat joita Runa ja Courts-Mahler tuottivat kuin nauhalta. Sitten piti itseään tarkastella noiden esikuvien mukaan, ja aina piti koettaa ”att göra ett gott intryck”. Kaiken seurustelunkin leimasi tavaton arkuus, olkoonkin että kuuluin siihen ns. sodanjälkeiseen villiin 20-luvun nuorisoon, jazzin, ”poikatytön”, polkkatukan kauteen, jolloin hameetkin kutistuivat sangen lyhyiksi. Kyllähän sentään mielessä pysyvät ensi suudelmat keväisillä salamyhkäisillä kävelyretkillä Käkisalmen ympäristössä, Laatokan rannoilla, romanttisissa porttikäytävissä tuoksuvien virheiden vaahteroiden alla.
1928 keväällä Sylvi Kuisma päättää koulumuotoisen opiskelun pääsemällä ylioppilaaksi Käkisalmen yhteiskoulusta. Laudaturit tulivat tutkinnossa matematiikasta ja äidinkielestä. Muut olivat approbaturin arvoisia. Niinpä kokonaisäänimäärä jäi vain yhdeksään, kuten minullakin 36 vuotta myöhemmin. Sylvillä oli päästötodistuksessaan sekä aritmetiikka ja trigonometria yhdeksikköjä samoin kuin minullakin, mutta fysiikat ja kemiat olivat vain kahdeksikkoja, kun minun todistuksessa molemmissa komeilee kympit. Laulu oli kuitenkin meillä molemmilla 10 arvoista. Syksyllä (ilmeisesti Teknillisen korkeakoulun pääsykokeen jälkeen) opiskelu jatkuu Helsingissä Teknillisessä Korkeakoulussa Hietalahden torin vieressä. Asuinpaikasta Helsingissä ei minulla ole tietoa, mutta kuvista päätellen hauskaa silloinkin pidettiin. Israel Kuisma oli tähän aikaan liikemiesuransa huipulla, eikä yhden tytön kouluttaminen kaukana pääkaupungissa näytä olleen mikään ekonominen kysymys, päätellen Sylvin melko hienosta takista, kävelypuvusta ja kengistä, joiden laadusta on todisteena yksi valokuva myöhemmin. Tiettävästi ei hänen tarvinnut ottaa mitään lainaa opiskelunsa rahoittamiseksi. Toinen tytärhän Toini opiskeli samaan aikaan Jyväskylän seminaarissa.
Arvi Pärssinenkin pääsi ylioppilaaksi omaksi ja varmaan opettajienkin ihmeeksi samasta oppilaitoksesta. Arvosanoista ei ole minulla tietoja, mutta oletettavasti pääsy tapahtui nipinnapin. Hänen tilanteensa opintojen rahoittamisen suhteen oli toinen kuin Sylvin. Lainaa piti ottaa, kun koti oli vain tavanomaisen varallinen eikä rikas. Ei hänen isänsä Simo Pärssinen mitenkään varsinaisesti köyhä ollut, talollinen kun oli, mutta Simon rahoitus-mahdollisuuksia tuskin voi verrata liikemies Israel Kuisman mahdollisuuksiin. Mutta lainaa tuli, koska opiskeluala oli varmaakin varmempi: teologia. Tuskin tähän aikaan Suomessa oli yhtään työtöntä pappia, niin paljon syntisiä oli herätettävänä noin kuudessasadassa seurakunnassa ja kappelissa. Kuten päiväkirjoista selviää, niin johonkin aikaan lukiossa virinnyt seurustelu Sylvi Kuisman kanssa oli laantunut, mutta sitten Helsingissä taas tutun maalaispojan kanssa oli Sylvi Kuisman kovin helppoa tutustua uudelleen. Juhlintakuvista näkyy, että Arvi Pärssinen oli jo aika varhain mukana, mutta tästä vaiheesta ei Sylvi ole kirjoittanut mitään. Missä olosuhteissa sitten seurustelu tuli kiivaammaksi kuin vain tuttavuus? Teologiaa pääsi opiskelemaan ilmoittautumalla yliopistoon. Kaikille ylioppilaille oli taattu jonkinlainen jatkopaikka ilman muuta. Ylioppilastutkinto ei silloin kuin ei nytkään valmistanut mihinkään ammattiin.
Arvi Pärssisen päiväkirjasta 1.1.1928 – 2.4.1928
1. 1. 28. Eilen illalla lähdin veljeni kanssa tinaa valamaan nuorisoseuran talolle, jossa oli samalla tanssiakin.
Siellä oli suljettu seura, joten aika kului aika rattoisasti, mutta kun ilmestyi yksi juopunut pilasi se koko illan tunnelman reuhaamisellaan. Viimein löivät sitä jonkun verran kulmaan, jonka jälkeen poliisi korjasi hänet parempaan talteen. Tämän jälkeen jatkui tanssi ja tinan valaminen, mutta juhlatunnelma oli mennyt. Kun kello oli kaksitoista toivotimme toisillemme onnellista uutta vuotta, jonka jälkeen poistuimme veljeni kanssa.
Nyt aamulla kuluu aika hyvin hitaasti. Kaikki tuntuu yksinäiseltä. Sain Omalta uuden vuoden toivotuksen Turusta ja Böckermannilta Viipurista.
25. 1. 28. On kulunut aikoja kun viimeksi kirjoittelin tähän. Mikä lie ollut syynä, etten ole kirjoittanut.
Nyt on sydämeni niin täynnä etten voi vaieta vaan täytyy tarttua kynään. Koulua on kestänyt toista viikkoa vaihtelevalla onnella. Lukeminen ei suju. Aina ikävämmältä tuntuu kouluun lähtö. Ainoa huvitus joka viehättää, on hiihtäminen. Käynkin tyydyttämässä tätä tarvettani joka päivä. Ikävöin taas kotiakin, saadakseni joksikin aikaa unhoittaa kouluhuolet. Siellä aloinkin jo viihtyä tavallisen hyvin. Naisten seuraa en ole hakenut puoleen vuoteen. Ajatukset askartelevat muualla. - Koko suunnitteluni riippuu keväästä.
Hiitolassa kävin hiihtämässä, joka mielestäni meni kuitenkin hyvin huonosti, mutta ensi kerralla aion yrittää lujemmin. Ja elän siinä toivossa vain, että viel’ uusi päivä kaikki muuttaa voi!
21 päivä Pitkästä aikaa täytyy tyhjentää sydäntäni.
Tänään on laskiainen. Teimme retken Vahtiniemeen, joka olikin alussa aika hauska, mutta lopussa meni kaikki sekaisiin. En käsitä miksi menen niin vähästä aivan toiseen maailmaan. Eikö minulle ole iloa luotukaan? Täytyykö minun vaeltaa elämäni pimeässä laaksossa.
Täältä tultuani menin V.P.K:n talolle iltamiin, jossa lauloimme.
Koko ajan olin hyvin huonolla tuulella. Tanssin vain muutamia kappaleita, jonka jälkeen tulin kotia.
Kaikki menee päin mäntyyn. Mikä tulee eteen jos en pääse ylioppilaaksi. En jaksa ajatella. - Olisi parasta jos silloin maa minut nielisi.
24. 2. 28 On viimein koittanut se päivä jolloin tavallinen koulun penkin painaminen on ainiaaksi lopetettu. Mitä erilaisia tunteita liikkuukaan nyt mielessä. Yhdessä olo on lopussa. Alkavat tentit aivan heti, jotka ovat vielä suurena kiusana. Kun pääsisi kaikista ja saisi painaa keväällä valkoisen lakin päähän. Ah silloin olisi ilon päivä!
4. 3. 28. Koulu on lopussa. Olemme jo käyneet penkinpainajaisissakin. Ensin ajelimme kaupungilla jossa meidät valokuvattiin ja filmattiin. Tämä oli jokseenkin hauskaa, mutta jo silloin minuun niin kuin olisi mennyt puikko ja jäänyt pistämään.
Tämä tunne kasvoi matkalla kasvamistaan kun perille saavuttua se nousi huippuunsa. Toiset tanssivat, halasivat ja pussasivat. Minä vain seistä murjotin syrjässä ja katselin tätä kaikkea. Minun olisi pitänyt elää samalla tavalla kuin toistenkin, mutta se katkennut oka tuotti yhä enemmän tuskaa. Tätä lisäsi vielä sekin seikka, jota on hyvin ikävä mainita. Pojat olivat nimittäin luvanneet etteivät juo matkalla yhtään, mutta ennen kuin yö oli puolessa, hoilasi puolenkymmentä poikaa täydessä seilissä. Siitä huolimatta tytöt heitä ”rakastivat”.
Sisälläni kiehui kuin helvetissä.
Tanssi kesti aina kolmeen saakka aamulla, jolloin tytöt menivät nukkumaan.
21. 3. 28 On kulunut taas aikaa, kun viimeksi kirjoitin tähän. Aika on mennyt pikku hiljalleen. Kolmet tentit ovat olleet, jotka olen myös läpäissyt. Toivottavaa myös olisi, että voisin jonkun avulla läpäistä myös viimeisetkin.
Mieleni on tyyntynyt paljon edellisestä. Olen saavuttanut tyyneyteni. En välitä kenestäkään, vai lieneekö niin ettei minusta välitä kukaan, mutta joka tapauksessa olen eristäytynyt melkein yksikseni. Tapaan ”rakkaita” luokkalaisiani vain harvoin. Kävin viime pyhänä Pyhäjärvellä, jossa oli verrattain hauskaa. Kummini perheessä vietin kaksi yötä ja yhden setäni. Seuraava tentti on 26:s päivä.
2. 4. 28. Tänään on oltu ensimmäisessä tulikokeessa, nimittäin realissa ja luultavasti meni läpi, mutta valitettavasti ei vallan hyvin. Toivottavasti tulevat toisetkin menemään.
Arvi Pärssisen kouluaikaiset päiväkirjamerkinnät päättyvät tähän jatkuakseen sitten kolmetoista vuotta myöhemmin jatkosodan aikana ja toisissa merkeissä.
31.5.1928 Sylvi Kuisman päästötodistus Käkisalmen yhteiskoulusta ja ylioppilastutkintotodistus
KÄKISALMEN YHTEISKOULU
PÄÄSTÖTODISTUS
VIII:n realilinjan oppilas
Sylvi Siviä Kuisma
joka on syntynyt helmikuun 26 p:nä 1909 ja otettiin oppilaitoksen kir-
joihin VI luokkaan syyskuun 1 p:nä 1925, on nyt ylioppilas-
tutkinnon kirjallisissa kokeissa hyväksyttynä suorittanut joulukuun 15 p:nä 1919 anne-
tun asetuksen säätämät suulliset loppututkinnot, ja todistetaan täten että hän, osoittaen
kiitettävää (10) käytöstä sekä kiitettävää (10) huolellisuutta, on saanut
edistymisestään keskiarvosanan 8,37 sekä eri oppi- ja harjoitusaineissa seuraavan
arvostelun:
Uskonoppi ja kirkkohistoria 8, Suomen kieli, Kelioppi, kaunoluku ja kirjallisuus 9, Ainekirjoitus 9, Ruotsin kieli 8, Saksan kieli 8, Englannin kieli 8, Historia ja yhteiskuntaoppi 8, Maantiede 9, Kasvitiede 8, Eläintiede 8, Fysiikka 8, Kemia 8, Aritmetiikka ja algebra 9, Geometria ja trigonometria 9, Kirjanpito 6, Voimistelu 9, Terveysoppi 9, Piirustus ja muovailu 10, Laulu 10, Musiikin teoria 9.
Käkisalmessa 31 p:nä toukokuuta 1928.
Antti Komonen
Oppilaitoksen johtaja.
<Käkisalmen yhteiskoulun leima>
Lunastus 10 mk.
YLIOPPILASTUTKINTOTODISTUS
Sylvi Siviä Kuisma
joka Käkisalmen yhteiskoulussa
on suorittanut 15 p:nä joulukuuta 1919 annetun asetuksen määrää-
mät suulliset tutkinnot, on kirjallisissa kokeissa hyväksytty seuraa-
villa arvosanoilla
äidinkielessä laudatur
ruotsinkielessä approbatur
saksankielessä approbatur
reaalikokeessa approbatur
matematiikassa laudatur
Tämän perusteella on Ylioppilastutkintolautakunta myöntänyt hä-
nelle 9 puoltoääntä eli yleisen mainesanan cum laude
approbatur, mikä täten minun nimikirjoituksellani ja
Ylioppilastutkintolautakunnan sinetillä vahvistetaan.
Helsingissä 25 p:nä toukokuuta 1928
H. Suolahti
Ylioppilaslautakunnan puheenjohtaja.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.