Varsinainen paukku sattui helmikuussa 1952: Toini-tätini mies, Jaakko Linjama, voitti Helsingin Olympialaisiin liittyvän olympiahymnin sävellyskilpailujen kaikkien kuuluisimpien, etupäässä hänen opettajansa Aarre Merikannon nenän edestä. Palkintosummakin oli mahtava. Sitä meillä Tuupovaarassa päiviteltiin ja ihailtiin Jaakon kuuluisuutta. Jaakon laestadiolainen perhekin, jota oli  loppusummassa 12 lasta, sai kunniansa. Siitä touhusta on Jaakon poika Jouko kirjoittanut oikein kirjankin ”Kun isä olympiahymnin sävelsi” sopivasti Helsingin olympialaisten 50-vuotismuistojuhlan aikoihin. Hymnin oli runoillut Toivo Lyy. Toinenkin runo oli mahdollista valita hymnin pohjaksi, mutta sen runoilijaa ei kukaan muista – no, se oli Heikki Asunta. Tänä vuonna  (2004) huomasin kirjojemme seassa Toivo Lyyn runokokoelman äitini jäämistössä. Vain olympiahymni oli luettu, muut sivut olivat vielä aukileikkaamattomina arkeistaan. (Tällainen tosiaan oli tapana silloin, kun haluttiin kirja mahdollisimman halvalla: arkit vain taitettiin kirjaan, mutta ei leikattu auki. Senpä takia paperiveitsellä oli historiallisessa elämässä suurempi rooli kuin pelkkien kirjeiden avaamisessa)

Ei Jaakko Linjama suinkaan aivan puskasta voittanut, mutta Aarre Merikanto oli vähän näreissään, kun oppilaansa vei makupalan hänen edestään. Lohdutukseksi Aarre Merikanto kuitenkin voitti fanfaarikilpailun, sen tunnetun Helsingin olympialaisten tunnussävelmän, mutta hymni kymmenine kuoroineen ja jättiorkesterin kanssa esitettynä olisi ollut sentään toista. Mutta sen voitti Jaakko Linjama ja palkintorahat sai Jaakko.  Palkintolautakunta avatessaan kirjekuorta, jossa oli säveltäjän oikea nimi, pelästyi, että olikohan tullut jaetuksi palkinto Jaakko Pullille, jonka kuuluisimpia sävellyksiä siihen asti oli ollut Puuseppää aina tarvitaan. Soitto Muuramen poliisille kuitenkin varmisti, että sen niminen henkilö todella oli olemassa ja asui Muuramessa.

Muiden kilpailijoiden nimiä ei koskaan julkistettu, vaan niitä koetettiin vain arvailla. Tästä sai aiheen jonkun lehden pakinoitsija jutulleen, että olympialaisissa pitäisi vain voittajan nimi julkaista ja muut saisivat nuolla haavansa nimettömänä. Puhuttiin, että jopa Sibelius olisi osallistunut kilpailuun, mutta tämä on tuskin totta. Sen sijaan varmasti Aarre Merikanto osallistui ja voi vain kuvitella, kuinka harmistunut hän oli. Ehkäpä Linjaman tyyli mukaili niin paljon opettajaansa, että arvostelijat luulivat sen olevan kunnioitettavan Merikannon tekstiä ja ilman muuta arvostivat tuloksen korkealle. Käsin kirjoitetuista nuoteista ei voinut paljoa päätellä, koska olisihan jokainen voinut piirrättää lopullisen partituurin jollakin toisella. (Merikanto tosin piirsi nuotit itse, kuten alla selviää.) Hymnin ”esitti” Taneli Kuusisto uruilla: eihän monisatapäistä esittäjäjoukkoa voinut kutsua pelkän kilpailun takia kokoon harjoittamaan monta sävellystä.

Seuraavassa poimintoja Seppo Heikinheimon kirjasta Aarre Merikanto. Säveltäjänkohtalo itsenäisessä Suomessa. WSOY 1985, koskien Olympiahymnikilpailua.

s. 468.

Marraskuussa Merikanto oli tuomitsemassa Polyteknikkojen Kuoron sävellyskilpailua: Arvo Räikkönen voitti, muut palkinnot menivät Marvialle, Linjamalle ja Luolajan-Mikkolalle; Kuusistolta [Taneli] ja Rautiolta [Matti] lunastettiin teokset. (16.11.1951)

s. 470-471.

Vuoden sävellystyön Merikanto aloitti jälleen kilpaillen, nimittäin Olympiahymnillä, mutta harmitteli sitä, ettei voinut tehdä sitä lankonsa Toivo Lyyn, vaan Asunnan runoon. Voitostaan hän oli siitä huolimatta varma: ”Onkohan paha merkki, että tunnen suurta tyydytystä hymnistäni? Ratkaisu on mielestäni erikoinen.” (26.1.1952)

Helmikuun alkaessa Olympiahymnikilpailun jännitys kiristyi huippuunsa, eikä Merikanto pystynyt enää muuta ajattelemaan, paitsi tietysti 17. päivänä pidettävää radiokonserttia. Päivällä hän kävi Meilahdessa onnittelemassa 60 vuotta täyttävää Yrjö Kilpistä, ja siitä alkoivat tapahtumat tiivistyä:

”Kilpisen luota (päivällä) lähtivät Kuusisto ja Tolonen 1:seen Olympiahymnilautakunnan kokoukseen. Juhlissa Kuusisto parikin kertaa niin nyökkäili minulle. Kyllähän tuntevat tyylistä (vaikka onkin yksinkertainen) ja käsialasta, vaikka kuinka sitä koettaisi muunnella. Ja tietenkin tekstistä, jonka kirjoitin tushilla ja väärentämättä käsialaani. Nuotit olivat kirjoitetut musteella ja tällä kynällä, jolla Sinulle nyt kirjoitan. Olen varma voitostani, mutta eihän häviökään ole mahdoton, mutta niin harrasta ja sydämeen käypää ei ole kukaan toinenkaan tehnyt.” (3.2.1952).

Viikon kuluttua kilpailu tunkeutui jo Merikannon uniinkin:

”Näin viime yönä unta hevosesta jolla ajelin ja joka laskeutui viereeni lepäämään. Samoin tuli Taneli Kuusisto ja kumarsi minulle, häipyen pois. Onpa vaan jännää tämäkin odotus.”

---

Olympiahymnikilpailu ratkesi kaikkein suureksi yllätykseksi siten, että ensimmäisen palkinnon sai Jaakko Linjama, ”se suuriperheinen sieltä Muuramelta.” Merikanto, Klami, Fougstedt, Pylkkänen ja Sonninen saivat tyytyä kunniamainintaan.

 

[Linjama, musiikkisuku. [Jouko Linjaman sävellykset ensin] – Isä dir. mus. Jaakko Armas L., (1909-1983), v:een 1935 Lindeman, säveltäjä, opettaja, 1954-71 kanttori-urkuri Muuramessa. Sävelsi pääas. laajoja orkesterisäesteisiä kuoroteoksia (mm. Helsingin olympiakisoihin Olympiahymni, Toivo Lyy, voitto säv.kilp.1952). Lähde: Otavan musiikkitieto 1997, toim. Keijo Virtamo].

Äitini Sylvi Pärssisen jäämistöstä löytyi lähes kymmenen lehtileikettä tai lehteä, joissa selostetaan Jaakko Linjaman voittoa olympiahymnin sävellyskilpailuista. Kun lähes kaikissa on sama teema, niin tässä näytteeksi Suomen Sosialidemokraatin etusivulla ollut juttu. Ihmetystä lehdissä aina herättää Linjaman (muka) tuntemattomuus säveltäjänä ja kaksitoista lasta. Jaakko Linjaman vaimo Toini on siis Sylvi Pärssisen sisar. (Sisaren menestys ei aina ollut niin makeaa: esimerkiksi Sylvi-äiti ”unohtaa” kertoa päiväkirjoissaan että hän oli Toinin mukana presidentinlinnassa, kun Toini sai vastaanottaa Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein. ansioituneen äidin roolissa. Mutta kyllä muistan, että tämän sävellyskilpailun voiton menemisestä Jyväskylään Tuupovaarassa iloittiin vilpittömästi.)

Suomen Sosialidemokraatti 25.3.1952

Jaakko Linjama valokeilassa

Kansakoulunopettajasta maailmankuuluisuudeksi.

Otsikon viimeinen sana pitää paikkansa, sillä olympiakisa-mainostuksen sähkeet tiedoittivat kaikelle maailmalle, että olympiahymnin sävellyskilpailun oli voittanut kansakoulun-opettaja Jaakko   L i n j a m a   Muuramen pitäjästä.

Eilen kuului käsky olympialaisherrojen taholta: pian, pian Helsinki-hotelliin kynänpyörittäjät, sillä kaupunkiin ja haastateltavaksi on saapunut itse ensimmäinen olympiavoittaja! Niinpä Nuotti-Jussikin sonnustautui matkaan päämääränä Helsinki-hotelli, jonka juhla-kerroksessa kaupunginjohtaja   T u u r n a   sekä kilpailun palkinto-tuomarit maist.  T o l o n e n   etunenässä jo tervehtivät Jaakko Linjamaa ja hänen ”esivaltaansa”, rouva Linjamaa, joka myös on kansakoulunopettajana Muuramessa ja samalla kahdeksan pojan ja neljän tytön pieni, mutta pirteä äiti.

- Nuotti-Jussi Toloselle: - Eikö sovittaisi siitä, että tämä mamma-Linjama ansaitsisi olympialaispalkinnon siinä kuin isä-Jaakkokin, koska hän kuuluu näet hoitavan tuon upean lapsiparven ja virkansa ilman palvelijaa! Ja puurot on keitettävä ja paistit paistettava myös säveltävälle isälle, jolla on monta rautaa tulessa ja jonka herkät muusikonhermot voivat välistä joutua kovallekin koetukselle.

Isä-Linjama istuu vieressä vakavana. Hänen katseensa on sekä tarmokas että haaveellisesti sisäänpäin kääntynyt. Hän havahtuu: tuo ajatus on oikea, miten minä olisin kaikesta suoriutunut ilman tätä naisellista apua?! Nuotti-Jussi jatkaa jutustelua säveltäjän kanssa.

- Onko musikaalisuutta ilmennyt jo aikaisemmissa polvissa?

- Isäni, alkuaan Lindeman, ja laukaalaisia oli innokas ja taitava laulumies. Vaikka ei hän ollut lukkari, niin virsiä hän osasi ulkoa vaikka millä mitalla ja siksi häntä käytettiin paljon esilaulajana häissä, hautajaisissa ja muissa kokoontumistilaisuuksissa.

- Lapsenako jo ilmeni musikaalisuutenne?

- Kotona oli urkuharmooni ja kun muut lapset kisailivat pihalla, niin minä kuuluin pyrkineen harmoonin ääreen sointuja solmielemaan.

- Milloin rupesi mielessänne kytemään säveltämishaaveita?

- Sävellyskokeiluja harrastin Jyväskylän seminaariin tultuani 1930-luvun alussa ja tällöin musiikinlehtori Roiha oli innoittajani, josta olen hänelle vielä tänä päivänä kiitollinen.

- Miten jatkoitte varsinaisia ammattiopiskeluja?

- Musiikinteorian pohjatietoja seminaarikurssin lisäksi sain kirjeitse Sibelius-Akatemian oppilaana, sävellysopintoja jatkoin Aarre Meri-kannon kanssa pistäytymällä pari kolme kertaa kuussa pää-kaupungissa ja orkestroinnin opastusta minulle antoi Leo Funtek, mainio opettaja, vaikka kielet pyrkivät välistä menemään solmuun, koska professori on paremminkin ruotsinkielinen ja minä hämäläisesti ”puhtaaksiviljelty ” muuramelainen.

- Mitä soitinta käsittelette?

- Aluksi tietysti vain urkuharmooniota, mutta kun sävellys-pyrkimykseni rupesivat saamaan laajempia mittasuhteita, tokaisi opettaja Juhani Pohjanmies: nyt loppuivat jo äänet ja oktaavit harmoonista, painuppa urkupukille tai hanki itsellesi piano.

- Miten kävi?

- Suurilapsisen perheen isän oli tyydyttävä urkupenkillä istumiseen ja myönnän, että urkujen rikkaihin äänikertoihin tutustumiseni on ollut suureksi avuksi juuri tämän olympiahymnin soittimille sovittamisessa.

- Millaiselle yhtymälle uusi hymni on sävelletty?

- Kun esittäjänä pitää olla suuren kuoron ja tulkinta tapahtuu ulkoilmassa, olen orkesteriksi valinnut vain puhallinsoittimia, siis jouset ja lyömäsoittimet puuttuvat soitinnuksesta. Näin ollen stadionilla kesällä raikuu 6 huilun, 6 oboen, 6 klarinetin, 6 fagotin, 12 käyrätorven, 9 trumpetin, 9 pasuunan ja 3 tai 4 bassotorven komeat sävelet.

- Onko musiikin teoria yleensä teitä kiinnostanut?

- Kyllä. Fuugia olen itsekseni rustaillut useitakin.

- Entä sävellysharrastuksenne?

- Muutamia orkesterisävellyksiä uneksii pöytälaatikossani, kuoro- ja yksinlaulujakin olen sorvaillut, mutta ne ovat miltei kaikki vielä omissa hoivissani!

- Heipä hei, tässä on Yleisradiolla, siis vieressä istuvalla Tolosella työmaata. Linjaman sävellykset esiin! Ja kustantajat, Tutkikaa Linjaman käsialoja ja palkkiot nouskoot nappipelimaksuista olympialaiskunnian maksutasolle.

- Miksi innostuitte juuri Lyyn tekstiin?

- Sen kuulakas kreikkalaisklassillinen tunnelma valtasi minut heti ja etenkin sen korkealle kaareutuva loppuhuipennus! Sen rytmi on mielestäni erittäin sytyttävä.

- Kun Te opetatte kansakoulussa ja Jyväskylän musiikkiopistossa, niin milloin yleensä ehditte säveltää?

- Jaa, kyllä siihen on täytynyt ottaa öitä avuksi Silloin on muutekin työrauha kotona parempi, siis kaksitoista lastani myös äidiltä musikaalisuutta perinteinä suorastaan tappelevat siitä, ken saa valloitetuksi itselleen soittimen käyttöoikeuden. Voitte uskoa, että siinä ”rimputus” käy aamusta iltaan.

- Miltä tuntui saada ilosanoma voitosta?

- Siellä Muuramen yksinäisyydessä eläessämme emme juuri ole tottuneet voittoihin, joten yllätys se oli. Saatuani hymnin valmiiksi, sävähti aivoissani aavistus: jokohan tuli täysosuma? Sukulaiset ovat kertoneet, että äidilläni on ollut ihmeellinen ennakolta vaistoamisen tai näkemisen lahja! Innostusta palkinto lisäsi.

- Kun olette nyt onnistunut säveltämään hymnin urheilun suurjuhliin, niin pyörii mielessä kysymys: harrastatteko itse urheilua?

- No, en enää erikoisesti. Nuorena Jaakko on ollut viestinjuoksija. (Viimemainitun lauseen Nuotti-Jussille kuiskasi rouva Linjama.)

- Olen lukenut lehdistä Jean Sibeliuksen onnitteluista. Miten muu kansa on suhtautunut?

 - Erittäin innostuneesti ja suurpiirteisesti. Onnitteluja ja lahjoja olemme saaneet paljon, jopa aivan tuiki tuntemattomilta.

- Sepä hauskaa! Yhdymme onnitteluihin ja onneksi olkoot myös voitot Jyväskylän Sirkat-mieskuoron ja Polyteknikkojen kuoron sävel-kilpailuissa. Toivomme kaikki, että kesällä hymni sytyttää ja juhlistaa kaikkien mielet ja että voitot jatkuvat.

Tässä tilaisuudessa, jossa Nuotti-Jussin onnistui käydä edelläoleva keskustelu opettaja Linjaman kanssa, tälle luovutettiin paljonpuhuttu ensi palkinto 150.000 markkaa.

                 N u o t t i – J u s s i.

xx.4.1952 Toini Linjama Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan [Alkuperäinen kirje: IP:n arkisto, kirjeessä ei ole päiväystä, vaan viikonpäivä ”perjantai”, mutta kirjoitettu varmaan aika pian sen jälkeen, kun Jaakko Linjama voitti olympiahymnin sävellyskilpailun]

                                                             Muurame perjantaina

Sylvi hyvä!

Kiitos onnitteluistanne.

Elämä on yhtä juhlaa vain! Olemme jo kuin kukkakaupassa. Toinen toistaan komeampia koreja ja kukkalähetyksiä saapuu.

Eikö tätä ihmistä heitellä maan päällä? Välistä aallon pohjaan. Sitten taas harjalle. Ja mistä kaikki tämä hyvä meille? – Jaakon puolesta olen niin, niin onnellinen, että hänen työnsä lopultakin tuli ansaittuun ylösnousuun. Minä olen aina tajunnut hänen musiikkinsa erikoisuuden. Mutta näin erikoiseksi en ole silti osannut sitä uneksia. Kyllä koko perhe on ollut riemuissaan! Lapsiakin ovat muistaneet. Fazerin musiikkiliike lähetti 12 kpl. lasten pianokappaleita alkaen satusävellyksistä vaikeampiin omistaen joka lapselle yhden ”tiet isän jatkamaan.” Jyväskylän höyryleipomo laittoi 4 kg:n keksipakkauksen hienointa lajiaan onnittelukukkinaan. Joku on lähettänyt kakkuja. Sähkeitä saapuu yhtä mittaa ja eilen tuli itse Sibeliukselta sellainen Järvenpäästä. Suurin onni J:n elämässä!! Itse vanha maestro!! Olympia-toimikunta oli käynyt näyttämässä S:lle J:n partituuria ja senjälkeen tuli sähke. Liekö vanha lukenut manttelinsa himmeää jatkajaa siitä. – vai miten lie.

Olisi niin paljon kerrottavaa kaikesta uudesta ja ihmeellisestä.

Saamme J:n kanssa ilmaiset pääsyliput ja matkat ensi kesän olympiaavajaispäivän kunnia-aitioon. Olemme kuulemma olympia-voittajat. (minäkin!) No juttua riittäisi. Yhtä olemme kaiken tämän kohun keskellä pyytäneet omassa keskuudessamme: ettei sydämenkyllyys kohoaisi päähän. Nyt kyllä vielä lähdemme pyhänä vanhat reuhkat päässä Helsinkiin. Olympiatoimikunta kutsui ja kustantaa J:n II lk:n matkan ja I lk:n hotellimajoituksen, saadakseen neuvotella vielä hänen kanssaan [epäselvää]

 

                                                             Helsingissä

Täällä sitä nyt ollaan ja sanoa täytyy, etten osaa olla enää ihmisten hienommissa laitoksissa. Meillä on täysmajoitus hotelli Seurahuoneessa. Voi, kun olisi hiukan enemmän käyttäytymis-tottumusta ja tietoa, miten olla ja eleä. Eikä Jaakolla ole sen enempää tietoa.

Eilen illalla tulimme tänne, kävimme eräässä kyläpaikassa ja nyt alkaa aamu ja päivä. Ensimmäisenä pitäisi olympiakomitean kohdata Jaakko. Sitten en tiedä välipaloista; - sanomalehtikuvaajat kuulemma myös tulevat ja haastattelevat. Iltapäivällä pitäisi mennä yleisradioon kuulemaan se olympiahymni nauhalta. – Kerrotaan niistä myöhemmin.

Koti jäi Pirkon ja Riitan huostaan. Heikki ja Jaakko junior vajautettiin mummolaan. Lapset ovat kotona.

No niin. Me tulemme kesäk. alussa koko joukolla sinne juhlimaan mammaa. Hänen syntymäpäivänsä on 5/6. Jaakko on pitänyt itsestään selvänä, että hän soittaa piispalle kauniin soolon siellä tarkastuksessa ja sekä Jouko, että Jaakko voivat päivällä yhdessä kirkkokuoronne kanssa antaa vaikka konsertin. Sanopa kuorollenne, että harjoittaisivat jonkun suuremman kuorokantaatin, esim. Tuhlaajapoika t.m.s. piispanjuhliin, niin Jaakko säestää sen koreasti.

Ottakaa nyt, kun on tilaisuus. Harvoin sinne syrjäkyliin tarjotaan maailman kuuluja säveltäjiä säestämään (Hm!!!!) Vaikka ei tuo maailman kunnia enää päähän nouse. Ihmiset ovat niin suuremmoisesti nyt kukittaneet meidät ja huomaavat kaikkialla antaa kunniaa. Typerää vaan se kehuskeleminen nyt kaikkein kuluneiden vuosien jälkeen, jolloin kaikkialla painostivat!

Se, mille annamme suurimman arvon, on, että itse Sibelius lähetti onnittelusähkeen. Tuskin kukaan muu nuorista säveltäjistä on sitä kunniaa saanut, koska sanomalehdissä erikoisilmoituksena pääkaupungin lehdissäkin sen tiedon ilmoittivat.

Paljon olisi kerrottavaa viime päivien tapauksista. Kerrotaan sitten kesällä enempi. Mamma voi laittaa tarkemman kirjeselostuksen itse o-hymnin seurauksista meidän elämäämme. Saimme m.m. sellaisen 4000:- kukkalähetyksenä.

Tämä liikkuu niin kehumisen keskellä. Nyt lähden ostamaan lapsille tuliaisia.

Terveiseni koko perheelle.

                                       Toini