1633. Matematiikan ihmeellinen voima luonnontieteissä

Vuodesta 1633 tulee katolisen kirkon, inkvisition ja paavin patamusta vuosi. Galileo Galilei pakotetaan rovion ja teilirattaan pelossa pyörtämään sanansa, että aurinko on aurinkokunnan keskus. Sen sijaan ”eppur, si muove” (”se liikkuu sittenkin”), ei hänen ole luultavasti tarvinnut edes sanoa, koska muuten pitävät, mutta ei inkvisition pitävät todisteet siitä hän esitti kirjassaan Dialogo sopra i due massimi sistemi del mondo (Vuoropuhelu koskien kahta pääasiallista maailmanjärjestystä). Siinä antiikin tapaan dialogina kaksi henkilöä, Salviati ja Simplico keskustelevat. Salviati puolustaa kopernikaanista aurinkokeskistä ja Simplico Ptolemaiolaista maakeskistä systeemiä. Juontajana on henkilö nimeltä Sagredo. Kirjan julkaisemiseen ja painamiseen oli saatu sensoreilta ja muista kirkon instansseista lupa, kuitenkin sillä edellytyksellä, että kirkon muotoilema alkulause ja loppulause piti mahduttaa kirjaan. Salviati viittaa oikeasti eläneeseen Filippo Salviatiin, joka oli kopernikaanisen järjestelmän tunnettu kannattaja ja Galileon ystävä. Simplico taas viittaa henkilöön nimeltä Simplicius, joka oli antiikkinen kreikkalainen ja kirjoitti kommentaarit Aristoteleen teoksista, jotka, kuten tunnettua, olivat paavillisen katolisen kirkon maailmanselityksen perusta.  Sagredo kirjan dialogin edetessä kallistuu Salviatin puolelle. Tämä ei kuitenkaan ollut pääasiallinen syy miksi kirjaan tartuttiin, eikä edes se, että jesuiittojen tähtitiedettä kuvattiin melko humoristisesti fantasioihin perustuvaksi, vaan se että paavin kirjoittama loppulause, jossa todetaan kopernikaanisen järjestelmän olevan hullutusta, on pantu Simplicon suuhun. Niin paksua pilaa ei sentään paavi Urban/Umberto VIII (Urpo VIII) sietänyt.  

Urban VIII oli virassa harvinaisen pitkään, yli 20 vuotta, vuodet 1623-1644. Siviilissä hänen nimensä oli ollut Mafeo Barberini. Kun paaveiksi yleensä valittiin kokeneita ikäloppuja kardinaaleja, niin odotusarvo loppuelämän pituudelle oli aika pieni. Eläkeikää ei oltu määrätty. Jotkut paavit ovat olleet kovin lyhytaikaisia. Lyhin virka-aika lienee ollut vuonna 1124 paaviksi valittu Celestine II:lla, joka oli paavina vain kaksi päivää joulukuussa. Edellinen Urban VII oli myös kovin lyhytvirkainen: vain tusinan verran päiviä 15.9.1590 - 27.9.1590. Vielä ikävempiäkin aikoja oli ollut. Vuoden 844 tammikuu komeilee ennätyksellään: kolme virassa ollutta paavia kuoli siinä kuussa. [Wikipedia]

Syytteeseen joutuessaan Galileo oli 69-vuotias. Nimi Galileo Galilei peräytyy hänen suvussaan kunnioittavan maineeseen päässeeseen esi-isään Galileo Bonaiutiin, joka oli lääkäri. Niinpä sukunimi pojalle muotoiltiin kuuluisan esi-isän etunimestä.

Galileon muista töistä voi tietoa löytää vähän mistä vain: kaukoputken kehittäminen, mikroskoopin kehittäminen, Jupiterin kuiden keksiminen, kuun pinnanmuotojen selvittäminen, auringonpilkkujen kuvaileminen, kokeet vierivillä palloilla ja putoavilla esineillä ym. ym. Kun Galileo ei saanut uutta keksintöä, Pariisin toreilla myynnissä olevaa kaukoputkea, heti käsiinsä, niin hän ainoastaan perustaen tietonsa siihen, että putkessa oli kaksi linssiä, teki kolmilinssisen, jossa kaiken lisäksi kuva oli oikein päin alkuperäisen mallin nurinpäiseen verrattuna. 30-kertainen suurennos oli hänen viimeinen sanansa kaukoputkimaailmaan. Tähtiä oli nyt taivaalla kolmekymmentä kertaa enemmän kuin aikaisemmin.

Galileo tutki myös liikettä ja varsinkin ammuksen liikettä. Aikaisemmin ajateltiin kahdella tavalla: ammus liikkuu suoraviivaisesti ja sitten kun työntövoima loppuu, putoaa se kohtisuoraan alas. Toinen olettamus oli, että ammus lentää kaaressa, mutta minkälaisessa, sitä ei osattu arvata. Galileo ratkaisi asian ja laski, että lentoradan täytyy olla paraboloidi. Kuuluisaa Pisan kaltevan tornin koetta, jossa koetetaan osoittaa, että eripainoiset putoavat samassa ajassa maahan, ei Galileo koskaan tiettävästi tehnyt. Sen teki toinen italialainen. Sellaisen kokeen hän teki, jossa liikkuvan kaleerilaivan mastosta pudotetaan tavaraa alas – kaleeri oli siihen aikaan nopein tasaisesti liikkuva kulkuneuvo. Ne osuivat laivan kannelle kohtisuoraan pudotuspaikkansa alle, eivätkä jääneet jälkeen, kuten terveen järjen mukaan olisi pitänyt tapahtua, jos maapallo pyörisi. Niinpä tervejärkiset olisivat saaneet kivet päähänsä maston alla seisoessaan.

Galileo oli myös ensimmäinen, joka käsitti ”matematiikan ihmeellisen voiman luonnontieteissä”. Hän kirjoitti maailmankaikkeudesta (tietenkin italiaksi kaikkien kauhistukseksi, koska silloinhan lukutaitoiset kansanihmiset voisivat tutustua hänen teoksiinsa, eikä vain sivistyneet latinistit – seuraava on tosin sen englanninkielinen käännös): ”Cannot be understood unless first learns to comprehend the language and to understand the alphabet in which it is composed. It is written in the language of mathematics, and its characters are triangles, circles and other geometric figures, without which it is humanly impossible to understand a single word of it; without these, one wanders about in a dark labyrinth” on hänen matematiikan tehoa kuvaava lauseensa englanniksi. [Luontoa … ei voi ymmärtää ennen kuin oppii tulkitsemaan sen kieltä ja ymmärtää sen kirjaimet, mistä se on kokoonpantu. Sen kieli on matematiikkaa ja sen kuviot ovat kolmioita, ympyröitä ja muita  geometrisia kuvioita – ilman niitä on ihmiselle mahdotonta ymmärtää yhtään sanaa siitä, ilman matematiikkaa hän vaeltaa vain pimeässä labyrintissä. (oma suomennos)] [Gribbin: Science, a History / Bryson: Lyhyt historia. / Oiva Ketonen: Suuri maailmanjärjestys. ]

1644. Renén Principia

René Descartes julkaisee kirjansa Principia Philosophiae, joka nimestään huolimatta käsittelee suurimmaksi osaksi fysiikkaa eikä filosofiaa. Descartes keksi nyt nimeään kantavat karteesiolaiset koordinaatit, jossa paikka avaruudessa voitiin ilmoittaa origon suhteen kolmella luvulla. Samoin hän keksi monia koululaisia vieläkin vaivaavan tavan kirjoittaa tiedossa olevat tai skalaarikertoimet symboleilla a, b, c jne., ja tuntemattomat suureet symboleilla x, y ja z. Descartesilla oli syvä pelko tyhjyyttä vastaan. Niinpä kaikkialla hänen mukaansa virtasi epämääräistä nestettä. Valo oli auringon tähän nesteeseen pukkaamia töytäisyjä, jotka aiheuttivat näkemisen silmässä, kun paine kasvoi. Isaac Newton sitten myöhemmin ivasi tätä lauselmaa sillä, että nopeasti juoksemalla pitäisi alkaa nähdä uusia kuvia. Ei edes Evangelista Torricellin kokeilla elohopealla ja tyhjiön muodostumisella kapillaariputkeen ollut vaikutusta: Descartes selitti, että sinne syntyi tyhjiön sijaan tätä kaikkialla vellovaa nestettä, jonka pyörteessä Maakin kiertää aurinkoa.

1649. Mietelmiä atomista

Ranskalainen Pierre Cassendi elvyttää Demokritoksen atomioppia. Cassendin mietelmät edellyttävät tyhjyyttä atomien välillä. Lisäksi myös voiman pitäisi välittyä tyhjyyden läpi, jota Descartes ei voinut ymmärtää: voimaan tarvittiin hänen mielestään aina välittävä aine. Niinpä Isaac Newtonin opit tulivat sitten Ranskassa vasta muutaman vuosikymmenen myöhässä hyväksytyiksi, kun Newton ei tarvinnut mitään välittävää ainetta ja ranskalaiset pitäytyivät uskossa oman suurmiehensä oppeihin. Cassendi keksi myös nimen ”molekyyli”. Cassendin näitä asioita käsittelevä teos ilmestyy vuonna 1649.

[Gribbin: Science, a History / Bryson: Lyhyt historia..]

1650. Kirkonmiehen ajan lasku

Vuonna 1650 laskee Irlannin kirkon arkkipiispa James Ussher Raamatun avulla, milloin maailma on luotu, ja julkaisee tuloksensa kirjassaan Annales veteris testamenti, a prima mundi origine deducti ("Annals of the Old Testament, deduced from the first origins of the world") [Vanhan testamentin aikakirjojen johdatus maailman synnyn ajankohtaan.]. Hänen mukaansa maailma on luotu keskipäivällä (Greenwichin aikaa) 23.10.4004 e.a.a. [Gribbin: Science, a History]

Ussher teki Raamattua tutkiessaan yleisesti oikeaksi tunnustettuja havaintoja esimerkiksi todeten jotkut Raamattuun otetuista kirjoituksista väärennöksiksi, joten ei häntä voi nimitellä miksikään hurmahengeksi. (Mm. Bart D. Ehrman siteeraa Ussheria vielä 2012 julkaistussa kirjassaan.)

Progress-ohjelmointikielessä (jolla minä koodasin ohjelmia neljännesvuosisadan ajan) on mahdollisuus laskea päivämäärillä kuten kokonaisluvulla. Päivä 0 siinä ohjelmointikielessä on 31.12.4714 e.a.a. ja poikkeaa vain vähän Ussherin laskemasta. Tänään (13.11.2005) siitä päivästä 0 on kulunut 2453689 päivää. 0-päivää ennen Progress-kielessä päivät ovat negatiivisia. Päivä -1 on siis 30.12.4714 e.a.a.                            

 

1661. Kissan kuolema Oxfordissa

 

Vuonna 1661 ilmestyy Oxfordin yliopiston opettajan Robert Boylen kirja The Sceptical Chymist or Chymico-Physical Doubts & Paradoxe,  joka on ensimmäinen kirja, jossa ei sekoiteta alkemiaa kemiaan tai paremminkin tutkitaan alkemiaa tieteellisesti kemian suunnasta ja vielä kirjoitettuna kansankielellä. Tästä alkoi kemia tieteenä. Kullan tekeminen purkamalla epäpuhtaudet toisista metalleista saa Robert Boylen epäileväiseksi: kuinka kevyemmästä voi saada raskaampaa metallia, ottamalla kevyestä vielä jotain pois. Jo aikaisemmin Boyle oli tehnyt kokeita ilmalla ja kehittänyt ilmapumpun. Kissa kuolee tyhjiössä ja kellon tikitys ei kuulu. Boyle oli myös atomiteorian kannalla: kaikki aine koostuu samasta pienestä elementistä eri tavoilla koottuna. Boyle keksii käytännönläheisiäkin aiheita: esim. tulitikun. Kissoja ilmeisesti oli Oxfordin kadulla runsaasti vaikkei Boylen laboratorion tienoilla niin paljon.

1661. Veret yhdistyvät

Vuonna 1661 edistytään siitä mihin Harvey jäi verenkierron selittämisessä. Mikroskoopin kehityttyä italialainen Marcello Malpighi näkee ohuet kapillaariverisuonet, jotka keuhkoissa yhdistävät valtimo- ja laskimoveren. Tehdään yksinkertainen koe laskimoverellä: kun sitä pannaan purkkiin ja ravistellaan ilman kanssa, muuttuu laskimoveri punertavaksi. Siis ei olekaan kahdenlaista verta. Tämän selittää englantilainen Richard Lower, puhuen kuitenkin ilman sekoittumisesta vereen, koska happea ei vielä oltu keksitty, mutta lähellä keksimistä oltiin kuitenkin. Laskimoverta oli saatavissa ahkeran kuppaamisen tuloksena. [Gribbin: Science, a History / Bryson: Lyhyt historia..]

1662. Tiede järjestäytyy

 1662 perustetaan Lontoossa The Royal Society, joka on tiedemiesten, mutta ei pelkästään englantilaisten, löyhä yhteenliittymä, ja jossa uusimmat tiedot leviävät. Vaikka hallitsija antaakin seuran työskentelyyn finansseja, ei englantilainen seura ole muuten kuin nimellisesti kiinni hallitusvallassa. Ranska ei halua jäädä Peteriä pahemmaksi: Académie des Sciences perustetaan vuonna 1666, mutta sen toiminta on rahoituksen ja muiden aktiviteettien suhteen tiukemmin sidoksissa hallisijaan, joka joskus työllistää seuraa hankalilla kysymyksillä.  Huyghens oli sekä englantilaisen että ranskalaisen seuran jäsen, vaikka olikin hollantilainen – hän asui viitisentoista vuotta Pariisissakin. Saksalaiset ovat taas vähän jälkijunassa, mutta Akademie der Wissenschaften perustetaan Berliiniin  vuonna 1700. [Gribbin: Science, a History / Bryson: Lyhyt historia. ]

1665. Valoa aalloilla

Francesco Maria Grimaldi kirjansa julkaisee Physicomathesis de lumine, coloribus, et iride, aliisque annexis. Siinä kimmeltelee ensimmäiset säteet tiedosta, että valo käyttäytyy kuten aalto. Grimaldi johtaa valonsäteen kahden erittäin kapean aukon läpi ja laskee, että jos valo kulkisi suoraan ikään kuin kappaleina, ei se voisi toisen kapean aukon jälkeen muodostaa niin leveää valokiilaa. Siten hän huomaa valon diffraktion, eli valo taipuu ja leviää kuten veden aalto läpäistessään kapean raon, toisellakin puolella aaltoilee joka paikassa. Isaac Newton kyllä tiesi näistä aavisteluista, mutta päätyi kuitenkin virheelliseen malliin, jossa valo on jotain konkreettista, ja kulkee suoraan mitään aaltoilematta.  [Gribbin: Science, a History / Bryson: Lyhyt historia..]

1668. Hiiriä lumpuista

Elämän synty oli ihmisille tähän aikaan vielä suurempi arvoitus kuin nykyään. Tai pikemminkin päinvastoin: ajateltiin, että jos likaisia lumppuja pannaan hautumaan, niin niistä syntyy hiiriä. Samoin lihaan ilmestyy matoja, kun se aikansa saa oleilla. Tämän näkemyksen kaataa vuonna 1668 Francesco Redi: hän pitää lihaa ilmatiiviissä pakkauksessa ja vaikka kuinka kauan, mutta matoja ei vaan ilmaannu.

Anto Leikola hehkuttaa Rediä ensimmäisenä tieteen marttyyrinä, mutta hänen polttamiseensa roviolla inkvisition tuomion perusteella ei liity mitään virallista viittausta hänen käsityksiinsä sen enempää maailmasta kuin mätänemisestä: hän oli täydellisen katumaton kerettiläinen, areiolainen ja uskoi enemmän aurinkoon jumalana kuin paaviin ja ansaitsi näin ollen katumattomana täysin polttorovionsa ilman tieteellisiä käsityksiään sytykkeinä. [Anto Leikola: Aika biologiassa. Gribbin: Science, a History / Bryson: Lyhyt historia..]

1675. Kaikki keltainen on kultaa

Hennig Brand yrittää erottaa ihmisvirtsasta kultaa ja tulee sattumalta löytäneeksi fosforin.  75 vuotta virtsa olikin ainoa materiaali, mistä fosforia saatiin. [Gribbin: Science, a History]  Virtsan normaali värihän on todella kultaan vivahtava. Virtsa ja hiki ovatkin ihmisen eritteistä puhtaimpia. Terveillä ihmisillä ei kummastakaan löydy ei niin ensimmäistäkään bakteeria. Eikä myöskään tuore hiki haise. Hajun saavat aikaan sitkeätä elämäänsä viettävät bakteerit, jotka kainaloiden katveessa odottavat seuraava hikoilua talviunillaan vaikka kymmenen vuotta, eikä niihin tehoa mikään pesuaine.

1676. Taivas myöhästyy

Tänä vuonna Ole Rømer rupesi ihmettelemään laskelmiaan, kun Jupiterin kuut myöhästyvät kiertoradallaan minuuttitolkulla teoreettisesti lasketuista ajoista. Hän ei epäillyt laskujaan, vaan päätteli, että valolla meni sen myöhästymisen verran aikaa kulkea Jupiterista maahan, ja sai valon nopeudelle ensimmäisen luonnosta lasketun arvon.

Rømerin laskelmien mukaan valon nopeus oli 225000 km/s, joka on jo tosi hyvä arvio. Pian laskettiin saman menetelmän mukaan vielä tarkemmin valon nopeudeksi 298000 km/s, joka eroaa alle promillen verran oikeasta arvosta: valon nopeus tyhjiössä on 299792 km/s. [Gribbin: Science, a History / Bryson: Lyhyt historia. / Enqvist: Suhteellisuusteoriaa runoilijoille.]

1680. Ihminen on kone

1680-1681 julkaisee italialainen Giovanni Alfonso Borelli kahtena niteenä kirjansa De Motu Animalium (Eläinten liikunnasta), jossa hän tutkii ihmisen anatomiaa ja tarkastelee ihmisruumista vipujen systeeminä, vipuja vääntävät lihakset saavat aikaan mm. kävelyn. Hän tutkii myös lintujen lentoa. [Bryson: Lyhyt historia. ]

1682. Halley ennustaa

Edmond Halley näkee komeetan. Hän päättelee, että sen pitää olla se sama joka on nähty vuosina 1456, 1531 ja 1607. Halleyn komeetaksi se ristitään vasta vuonna 1758, kun se Halleyn laskelmien mukaan silloin pitäisi tulla uudelleen ja tuleekin. Minä näen sen vuonna 1985.

Halley keksii saman säännön kuin Isaac Newton: auringon vetovoima planeettoihin on kääntäen verrannollinen niiden auringosta etäisyyden neliöön. Tästä johtuu mm. että planeettojen radat ovat ellipsejä, tosin aika pyöreitä. [Gribbin: Science, a History / Bryson: Lyhyt historia..]

1687. Suuri alkemisti, Isaac Newton

Isaac Newton romuttaa Englannissa antiikin ajoista siihen päivään asti käytetyn liikkeen fysiikan totaalisesti. Peruslause hänellä on: ”Kappale jatkaa suoraviivaista liikettään, ellei jokin voima siihen vaikuta”. Sen lain keksi jo aikaisemmin Robert Hooke, jonka ihmisäreä Newton unohti kokonaan, eikä kertonut julkaisussaan sanallakaan, että Hooke oli päätynyt samoihin tuloksiin. Näin lausui Hooke luennoillaan, jotka julkaistiin nimellä System of the World: … all bodies whatsoever that are put into a direct and simple motion, will so continue to move forward in a streight line, till they are by some other effectual powers deflected and bent into a motion describing a Circle, Ellipsis, or some other more compuded curve [kaikki kappaleet, mitkä tahansa, jotka on pantu suoraan ja yksinkertaiseen liikkeeseen, jatkavat kulkuaan suoraa linjaa myöten, kunnes niihin vaikuttaa jokin toinen voima, ja taivuttaa liikkeen joko ympyräksi, ellipsiksi tai vielä jonkun monimutkaisemman käyrän muotoiseksi]. 

Siihen asti oli liikkeestä ajateltu, että kappale liikkuessaan kuluttaa voimaa, joka siihen liikkeen alkaessa on ladattu ja sitten, voiman ehdyttyä, pysähtyy. Tarvittiin kuitenkin vielä teoreettinen lisuke: liikkeen piti tapahtua jonkun suhteen. Siihen tarvittiin peräti kreikkalainen jumala, ”Aither”, joka asusti yläilmoissa. Eetteri oli se minkä suhteen kaikki liikkui, ja eetteriin nähden oli olemassa oikeata liikettä, muu liike oli suhteellista. (Eetteriä minä sain sitten nukutuksessa vuonna 1954, mutta se oli aivan oikeaa kaasua, josta meni taju ja tuli herättyä yököttävä olo, ja oksentaminen oli kamalaa.) Eetteri-käsite eli lähes 1920-luvulle saakka ja laajeni jopa eetterien eri luokiksi, jotka kantoivat valoa, sähköä jne.

Nykyisin toisessa merkityksessä voi sanoa, että ”eetteri” on taas tullut: tavallinen aine muodostaa laskelmien mukaan 4,4 % koko maailmankaikkeuden massasta. Tähtitieteilijät ihmettelevät mitä on pimeä aine, jota laskelmien mukaan on maailmankaikkeudessa 23% sen koko massasta ja mitä on pimeä energia, jota on valtaisa määrä 73 % koko massasta. Kuten muistetaan, niin massa on energiaa ja päinvastoin Einsteinin muuntokaavan E = mc² mukaisesti.  ”Pimeä” tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että molemmat pimeän massan lajit tuntevat vain painovoiman, mutta eivät reagoi muille voimille. Näitten ikuisessa pimeydessä majailevien energioiden luonteesta ei ole toistaiseksi yhtään mitään tietoa, vain arvailuja.

Isaac Newton keksi myös differentiaalilaskennan, käyttäen laskuissaan ”fluksio”-menetelmää. Sen keksimisestä syntyi jälkeenpäin mittava riita huomattavan matemaatikon Leibnizin kanssa, joka riita ei ratkennut. Muutama vuosi sitten (2002?) on paljastunut Arkhimedeen papereita, joissa sujuvasti lasketaan samantapaisilla fluksioilla kuin Newtonkin laski, joten Newtonin ja Leibnizin riita oli turha – se oli jo keksitty. Leibnitzin menetelmä oli teknisesti helpompi. (Arkhimedeen menetelmä oli lähellä Leibnitzin uudelleen keksimää.)

Newton kirjoitti latinaksi ja hänen vuonna 1687 ilmestyneen kirjansa nimi on Philosophiae Naturalis Principia Mathematica (Luonnon filosofian matemaattiset periaatteet). Kirjalla oli niin hankala nimi, että myöhemmin sitä ruvettiin sanomaan yksinkertaisesti Principiaksi. Kirjassa esitettyjen tutkimusten arvoa ei voi yliarvostaa, mutta samoihin päätelmiin olisivat pian tulleet muutkin, tosin ehkä vasta muutaman vuosikymmenen päästä. Toisaalta taas monet asiat, jotka Newton julkaisi ominaan, olivat ilmestyneet Hooken teoksissa aikaisemmin. Newton arvosti Hookea tiedemiehenä niin paljon, että kun Royal Society muutti taloa, niin hän, muuton organisoijana, onnistui hävittämään seuran teettämän Hooken muotokuvan niin, ettei sitä ole vieläkään löydetty.

Isaac Newtonin tärkeimmät tieteelliset työt tulivat valmiiksi hänen täyttämättä kolmeakymmentä ikävuottaan. Lopun ajan pitkästä elämästään hän käytti alkemiaan ja uskonnolliseen filosofointiin ja Englannin rahapajan isännöintiin, jossa hirtätti huomattavan määrän rahan väärentäjiä. Eräs harhaluulo on jäänyt elämään. Hänen monesti siteerattu ylväs sanonta siitä kuinka hän on nähnyt enemmän kuin muut ”by standing on the shoulders of Giants” [seisomalla jättiläisten harteilla], ei ehkä asiayhteyteen sijoitettuna olekaan niinkään ylväs. Se on vastaus Hooken valituskirjelmään, jossa Hooke oli pahoillaan siitä, että Newton ei lainkaan maininnut vanhemman tiedemiehen saavutuksia, jotka Newton merkkasi kaikki kokonaan omikseen. Newton vastasi ”What Des-Cartes did was a good step. You have added much in several ways & especially in taking ye colours of thin plates into philosophical consideration. If  I have seen farther, it is by standing on the shoulders of Giants”.  [Mitä Descartes sai aikaan, oli suuri edistysaskel. Te olette lisänneet paljon monin tavoin, varsinkin tutkimalla spektrejä ohuissa kalvoissa. Jos olen nähnyt pitemmälle, johtuu se siitä että olen seisonut Jättiläisten harteilla. (suomennos minun)] Tähän sisältyvä pilkka täytyy ymmärtää perin englantilaisittain: Giants on kirjoitettu isolla kirjaimella, ei siis yleisnimi. Ja sitten Hooke, joka penäsi tekijänoikeuksia, oli kohtalaisen pieni ja hintelä mies. Siis Newton ei mukamas ollut saanut mitään pieneltä Hookelta, vaikka painovoimalaki (kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön) oli suoraan Hooken keksintö. Samoin ”Newtonin renkaat” – so. esim. veden pinnalle muodostuvat sateenkaarikuvio, kun vedessä on pieni määrä bensiiniä – oli Hooken keksintö. [Gribbin: Science, a History / Bryson: Lyhyt historia. / Enqvist: Suhteellisuusteoriaa runoilijoille. / Melvyn Bragg & Ruth Gardiner: On Giants’ Shoulders.]

1690. Mikä menee tyhjässä?

Christiaan Huyghens julkaisee 1690 pääteoksensa Traité de la Lumière (Tutkielma valosta). Siinä valoa tarkastellaan aaltoina, eikä Descartesin pelkäämää tyhjiötä kammoksuta. Huyghens tekee myös käytännön keksintöjä. Hän parantaa kaukoputkea ja korjaa ylimääräisellä linssillä eriväristen valojen taittovirheitä, jotka sotkevat sumeiksi tähtien kuvia. Hän keksii heilurikellon, riippumatta Galileosta, joka ahkeroi myös saman periaatteen omaavien kellojen parissa. Uuden kaukoputken avulla Huyghens äkkää Saturnuksen kuun, joka saa nimen Titan. Samoin Saturnuksen renkaat nähdään, eivätkä ne enää ole Saturnuksen korvia, kuten Galileon kaukoputkella nähtynä pääteltiin.

Jos Isaac Newtonia ei olisi ollut, niin Huyghensiä pidettäisiin aikakautensa suurimpana tiedemiehenä.

1698. Ihminen on apina

Englantilainen lääkäri Edward Tyson leikkelee eläimiä ja ihmisiä ja tutkii niiden samankaltaisuuksia ja erilaisuuksia. 1698 hän saa käsiinsä erään merimiehen lemmikkinä etelästä tuoman simpanssin. Hän seuraa simpanssia ensin elävänä ja sitten kun se on kuollut, avaa sen. Tutkimuksissaan hän tulee siihen johtopäätökseen, että simpanssin rakenne on paljon lähempänä ihmistä kuin apinaa. Jo aikaisemmin hän avasi Thames-jokeen kuolleen pyöriäisen ja havaitsee kummastuksekseen, että ulkonäköä lukuun ottamatta siltä löytyvät samat osat, käsiä myöten, kuin nisäkkäillä ja että pyöriäinen onkin siis nisäkäs. Simpanssin avauksesta Tyson kertoo kirjassaan Orang-Outang, sive Homo Sylvestris: or, the Anatomy of a Pygmie Compared with that of a Monkey, an Ape, and a Man – iskevät tieteellisten kirjojen nimet eivät vielä silloin olleet muodissa. Varsinkin simpanssin aivot tekevät Tysoniin vaikutuksen: ne kun päällepäin vaikuttavat aivan ihmisen aivoilta. (Puhumiseen liittyvää aivoissa olevaa Brocan aluetta ei vielä tunnettu.) Simpanssi oli kovin nuori – vanhemmiten tulee enemmän eroavaisuuksia ihmiseen nähden. Samankaltaisuuksia ihmisen anatomian kanssa Tyson luettelee 48 kappaletta ja samankaltaisuuksia apinan kanssa 27, siitä johtopäätös että simpanssi on lähempänä ihmistä kuin apinaa. [Gribbin: Science, a History].