21.8.1935 Helena Kuisma Inkilästä Toini Linjamalle Muurameen [Sylvi Pärssisen huomautus koneella kirjoitetussa tekstissä: Helena mummo oli ollut Muuramessa ja palannut laivalla Jyväskylästä Lahteen. Kirje Toinille. Kopio alkuperäisestä kirjeestä IP:n arkistossa. IP:n huom.: rengasmatka voi olla lahjoitettu. Israelia ei otettu mukaan. Rengasmatkat tulivat uudelleen muotiin 1960-luvun alussa. Ne olivat matkoja, joihin rautatiematkojen lisäksi sai yhdistettyä esim. laivamatkoja ja suhteellisen halpoja siihen verrattuna, kuin jos olisi ostanut matkat erikseen.]

                                                                                 Inkilä 21. 8. 35.

Parhaat terveiseni.

Ensin kiitokset kaikesta. Sitte siitä matkasta, joka sujui kaikin puolin mainosti, ilman mitään kommelluksia, jos en sitä muista, kuin sormikkaani unohdin hytin pöytälle. Matkalla alkupäässä satoi ja jonkun aikaan, vaan ilma selkeni vähitellen ja saimme auringon paistettakin parin tunnin ajan. Olin koko ajan siellä ylhäällä (katolla) istumassa ja ainakin auringon puolella tyynessä oli oikein lämmin olla. Siellä ne vaan olivat toisetkin, ei se kukaan mielellään tuntunut malttavan hytissä istua. Tilasin sinne ylhäälle kahvitkin, oikein herroiksi, leivosten kansa, siis neljä kupillista, ajattelin, että makso mitä maksoi, niin otampahan vaan tiedätkö se kahvi lysti ei maksanut, kuin 4. mk. se oli halpaa. En malttanut mennä nukkumaa, ennen kuin oli niin pimeä etten nähnyt enää mitään katsomisen arvoista. Aijoin mennä nukkuma[a] vaan juttelin viellä jonkun aikaa yhden tarjoilijattaren kansa, se vanhempi nainen joka otti minun matkalaukkuni, silloin kuin menimme, sanoi olevan Wiipurista. Siellä hytissä oli 2. vilttiä ja 1 tyyny, sinne tehtiin oikein tilatkin, puhdas lakana ja tyynynpäällinen. Havatsin aamulla ½ 5. ylös eikä enää nukuttanut, niin en kehtannut varttua sitä junaa [Vesijärven satamasta rautatieasemalle], vaan kävelin Lahteen läpi kaupungin. Oli tuo nätti kaupunki, ei ollut oikein isoja rakennuksi[a] vaan kaikki oli niin uuden näköistä. Näin sankaripatsaan (alaston miehenkuva, en ollut niin likellä, että olisin nähnyt ojensiko ryssälle veljen kättä, vai näyttikö nyrkkiä). Näin ne ihmeelliset Lahden ratio anteenit. Asemarakennus on myös aivan uusi ja komea. Olisin kävellyt viellä kaupungilla, vaan kävi satamaa ja sitten taas istua kökötin asemalla parituntia ennen kuin juna läksi.

Lahden ja Kouvolan [väli] on oikein yksitoikkoista koko matka, paitsi Korian asema, se on oikein ison kylän laidassa ja asemalle myös näkyvät suuret sotilas kasarmit.

Kouvolassa taas piti varttua kolmatta tuntia Helsingin posti junaa. Ajattelin, että nyt menen katsomaan sitä paikkaa jossa punaiset kapinan aikana tappoivat, oliko se yli kolmesataa valkoista vankiaan, vaan eräältä rouvalta kuin kysyin, niin hän sanoi sen paikan olevan etempänä asemalta, ja en sitte sinne mennyt, vaan se katu jota kuljin, sanoi olevan nimeltä ”tuskien tie” sillä sitä tietä myöten olivat vieneet vankinsa etemmäksi pellolle jossa tappoivat ja sitä peltoa sanovat vielläkin ”veripelloksi”.

22. 8.   Matka Kouvolasta Wiipuriin kului sukkelaa, sain matka seuraksi kaksi Oulun neitiä, heillä oli samoin rengaslippu. Kyllä olivat tytöt väsyneet, arvaahan sen niin pitkä matka. Turhaa minä otin valeriat, ruusuntipat ja laput [Sylvi Pärssisen huom.: päänsärky?], ei se näy päätä pyörryttävän, eikä ellottavan viellä, vaikka ajaisin lentokoneessa ja jos milloin ei sattumalta pyörytä.

Mutta sen varoituksen annan sinulle että älä missään tapauksessa syksyllä lähde Joukon kanssa sieltä kiertelemää, sitte se on vaikea, kuin pitää niin monessa paikassa muuttaa junasta ja lapsen kansa asemilla varttua.

Sylvi oli soittanut tänne että hän tulee tämän kuun lopussa tänne. Se olisi ja sitte ensiviikolla, hyvä olisi kuin nyt tulisi, ettei sitte sattuisi sedän Tyynen kansa yhtaikaa.

Muuten täällä aika kuluu, niinkuin ennenkin, vaan se on ikävä asia, kun ei ole jauhattamista paljo ensinkää. Wiljat ovat vielä kaikki pellolla ja vihantana. Täällä on kuulemma satanut koko viime viikon, järvet ja joet tulvivat, samalla lailla kuin keväällä. Waan minkäpä ihminen voipi Luojan töille, se on otettava vastaa mitä annetaan.

23. Tämä Ilmari justii käskee sanomaa sinulle että …[kirjeen loppua ei ole kopioitu]

Suomen kuvalehden Suomi-kuva 1936

Minkälaiselta maailma näytti vuonna 1936? Sylvi ja Arvi Pärssinen olivat parhaassa iässään. Kolme lasta ja avioliitto kunnossa, sekä miehen ura etenemässä. Vaimolla sen sijaan ura oli lopussa muuten kuin vaimona. Jotain ajankuvaa voi saada Suomen Kuvalehden otsikoista tältä vuodelta. Suomen Kuvalehti oli aloittanut jo Venäjän vallan aikana vuonna 1916. Vuodella 1936 oli menossa kahdeskymmenes vuosikerta. Numero 1 maksoi 3 mk. Siinä etusivulla oli pylvään kapiteeli, valokuvannut Iffland. Numerossa esiintyviä artikkeleita: ”Naisen tie tieteen kukkuloille” (Kertomus Daisy Wrangellistä, biologia), Eino Leinon kuolemasta 10 vuotta, faksimile hänen ennen julkaisemattomastaan runosta,  ”Syöksyhiihtoa” (runo on jostakin syystä jäänyt melkein unohduksiin), sekalaisia kuvia maailmalta ja eritoten Petsamosta, artikkeli puhelimesta,  vuoden 1936 horoskooppi. Numero kahden kannessa on Suomen Pankin pääjohtajan Risto Rytin kuva – sisäsivuilla kuva juuri valmistuneesta sillasta Helsingistä Lauttasaareen, ennakkopuffi Berliinin olympialaisista.  – Liikenteestä kertoo numero 5 mm.: ”Virtaviivan voittokulku. Huimaavaa menoa: Ilmassa 704, maassa 437 ja vedessä 201 kilometrin tuntinopeudella.”. Syntymäpäiväsivulla kerrotaan vielä niin merkkipäivät kuin kuolleetkin. Garmisch-Partenkirchenin talviolympialaisista on suomalaisilla vain yksi kultamitali tuomisinaan, 4x10 km viestistä. Sotilaspartiohiihdosta tuli hopeaa. Kisoja oli seuraamassa mm. Göring. Kesäolympialaisia havitellaan Suomeen. – Olympialaisia puidaan sitten vielä seuraavissakin numeroissa. Talviolympialaisiin ei oikeastaan sotilaspartiohiihto kuulunut virallisena lajina: vasta vuonna 2007 todetaan, että se oli kuitenkin oikea kilpailulaji ja suomalaiset saavat sitten myös saman tien hopeamitalinsa.

Numero 7 Suomen Kuvalehdessä on saanut kanteensa Heikki Klemetin mietteliään näköisen kuvan. Lehti maksaa edelleenkin 3 mk.  Mainoksista voi lukea seuraavaa: ”Mikä solakkuusvaikutus… mikä joustavaviivaisuus… kätkeytyykään tähän liivihameeseen” (Suomen trikoo), ”Se antaa säkenöivää virkeyttä” (Tekno Eau de Cologne / OY. Teka), ”Palmu-pesu on ihon luonnollisin kauneuskylpy!” (kuvassa ”sellotaiteilijattaremme” Eija Ignatius; Havin osake yhtiö, Viipuri). Eipä paljon muita mainoksia ollutkaan ja nekin häveliäästi joko alussa tai takasivulla.

9.1.1936 Helena Kuisma Inkilästä Toini Linjamalle Muurameen [Kopio alkuperäisestä kirjeestä IP:n arkistossa.]

                                                                                 Inkilä 9. 1. 36.

Terveiseni teille.

Sain Sylviltä ja sinulta kirjeen yhtenäpäivänä, kiitos kirjeestäsi. Suuret kiitokset joulupaketista, sehän oli ihan liikaa. Mutta uskaltanenko virkkaa miten minun lautaselleni kävi, ei muuta kuin ihan palasinna, Jennyn lahja oli vahva. Niin huolimattomasti ne rautatiellä pakettia pitelevät, vaan eihän sille mitä.

Wai Jaakon kansa kahden työ siellä joulukuusen poltitten. Ei meilläkään ollut ketään vieraita kuusella, myllyläiset tiedysti. Tänävuonna oli täällä rikas pukki, ihan liikaa toi jokaiselle, en heitä kehtaa luetellakaa mitä kaikkea, sitä nyt tuli joka puolelta.

Jouko [Jouko Linjama, Toinin poika, melkein 2-vuotias] istui minun luonani sängyssä, kuin pukki tuli, se pelkäsi pukkia ja kävi itkemää, joten minun piti viedä peräkamariin ja olla niin kauvan siellä, kuin pukki sai lahjat jakanee, nytkin ihan maata käydessä pelkäsi putkan naulassa isän turkkia, sitte minä otin hänen syliini näytin turkista hihat ja napit, sittepä ei poika enää pelännyt yhtään, vaan jo silitteli karvoja ja sanoi ”ukon tuukki” Kyllä tämä poika pyrkii aina vaan ”kottii” minä tässä yhtenä päivän sanoin hänelle, että ”kotonahan Jouko onkin” siihen hän vastasi ”itä kottii”. Siitä sen näette, että kyllä se poika tietää, mitä ”kottii” se tarkoitaa.

Saatte kyllä tulla Joukon hakemaa milloin vaan parhaaksi näette, minä kyllä tässä olen aina sanonut, että antaisivat olla nyt nämä pakkas kuukaudet täällä, olisihan täällä aina hyvää maitoa ja saisi mummon vieressä lämmissä nukkua. Waan tehkää miten itse tahtotte. Kyllä tämä on niin erinomaisen hyvä poika, nytkin vasta kuin laitoin nukkumaa ja hänen pullonsa kävi vähän minun päähäni, niin silitti minua ja sanoi ”anteet” – olen aina jos minulta joku häneen sattuu sanonut anteek, niin on sen pannut mieleensä. En ole muistanut virkkaa, että Joukon haastin minä ymmärrän kaikki. Silloin syksyllä kuin läksit pois, niin minä mittasin Joukon ja painoi 12. kg. siitä näkee ettei tämä ole laihtunut, viellä hirmu yskän on potenut.

11. 1. Jatkan viellä. Ollaan käyty saunassa, toiset ja kaikki nukkuvat, Ilmari tässä minun kansani viellä valvoo.

Ei siitä Annin tulosta sinne tule mitään, sillä hän menee maalis kuussa Sairalaan Jalovaaran rouvalle ompeluoppii. Ainokaa heillä ei ole kotona, vaan meni jo syksyllä Lappeenrantaan sekatavara-kauppaan puotilaiseksi. Ei kuulunut Joulunakaan käynee kotona. Kyllä se on palvelia hommattava, vissiin siellä päin. Et sinä tule mitenkää muuten toimeen kahden lapsen kansa, niin ja ei ne työt viellä siinä ole, viellä sitä pitäisi syödä ja tehdä puhastakin.

Laitoin sinne Tiedeakateemialle, niitä kummitus juttuja, lauluja ja mitä mieleen juohtu, noin 60. sivua mitä liene niistä ajatelleet, vaan tänäpäivänä laittoivat kiitos kirjeen ja käskevät viellä keräämään lisää. Minun pitäisi antaa heille osotteita, että saisivat lisää kerääjiä. Ajattelin Sylviä, jos hän joutaisi ja olisi innostunut. Sieltä niitä voisi saada viellä vaikka kuinka pitkiä runojakin. [kirjeen sivussa] Kirjoitin Kirvun murteella.

Ne nuotit Jaakolle olivat Ittin ostamia. Hän tässä kyseli minulta, että kirjoittiko Toini mitään nuoteista, mitä Jaakko niistä piti.

Ruusuvuoren Kerttu tuli tänäpäivänä myllylle vieraiksi, en minä ole häntä viellä nähnyt.

Irene oli myös Loppiaisen aikana miehensä kansa Jennyn vieraina.

Pailan rouva tuli, noin kaksi viikkoa sitte ihan heikkomieliseksi, raivoksi. Sitte autolla veivät Wiipuriin Papulan mielisairaalaan hoitettavaksi. Nyt se on saanut pienen tytön ja sanovat selkenevän.

Ei tässä nyt enää taida olla mitään kerrottavaa.

Jospa saisit sen Manda tädin, että saisit olla täällä pitempää, usiamman viikon.

Terveisiä paljon teille kolmelle ja voikaa hyvin.

                                                             mamma

Meinasi unohtua. Joukolla on kaksi hammasta lisää ja toiset kaksi on ihan tulossa.