10.8.1983 Sylvi Pärssinen. Muistiinmerkintöjä

[Alkuperäisestä Sylvi Pärssisen koneelle kirjoittamasta kopio IP:n arkistossa.]

 

Puhelimessa                                      Elokuun 10 pnä 1983

Sain päähäni soittaa parille ”ystävälleni”, samanikäisille leskinaisille. ”Ystävilleni” – sitaateissa, koska olemme vain naapureita ja tuttavia. – Mutta eipä ole mitään pahaakaan ollut välillämme.

Ensimmäiseksi Annikille. – ”Voi kuule, minun kesäni on mennyt aivan sekaisin, etkö ole kuullut? Kun minulle tuli sellaisia ihmeellisiä sairauksia aivan odottamatta. Muistatko, että minulla oli poskessa sellainen syntymämerkki, luomi?” –

”En muista nähneeni, se on kai ollut hyvin pieni.” – ”Kun se alkoikin kasvaa ja tulla oudon näköiseksi ja minä menin Lappeen-rantaan lääkäriin – sille samalle kuin ennenkin tai ensin menin Imatran terveyskeskukseen ja siellä se lääkäri sanoi ettei hän käy tekemään sille mitään, vaan se Lappeenrannan lääkäri K. kävikin heti leikkaamaan sen ja tiedätkö kun se olikin sellainen kasvi, ja sitten se ei parantunutkaan vaan piti mennä uudelleen sen lääkärin luo ja sitten se leikkasi sen niin tarkkaan, ettei pitänyt jäädä juuria eikä mitään ja sitten otettiin reidestä palanen ja ommeltiin sen haavan päälle – se oli siis sellainen ihonsiirto. Ja se poski on nyt parantunut hyvin mutta se reisi on ollut pitkä aikaa hyvin kipeä niin etten minä ole voinut edes nukkua öisin hyvin kun on niin kamalan kuumakin – eikö sinua ole vaivannut se kuumuus kun koko kesä on ollut niin kuuma - - -”  ”Ei ole vaivannut, olen vain ollut iloinen kun on ollut lämmintä”   ”- ja sitten minulla on se silmä ollut pahempi. Sarveiskalvo on murtunut ja se hankaa silmää niin kuin kenkä hankaisi kantapäätä ja kun se lääkäri leikkasi sen posken niin piti olla ilman niitä silmälääkkeitä ja se tuli pahemmaksi ja minä en anna sitä leikata kun se näkö on kuitenkin siinä silmässä huono ja toinen silmä on aivan selvä ja minä kysyin lääkäriltä - - ”   ”Kuule…”   ”- - että pahentaako se sitä tervettä silmää jos lukee paljon kun minä luen ahkerasti ja se lääkäri sanoi että ei se pahenna… ” ”Kuule, minä ….” ” - - ja kyllä se terve silmä kestää hyvänä elämän loppuun asti ja se lääkäri kai tarkoitti … ha-ha-ha … että kyllä minä pian kuolen ja kun ostin vielä keväällä väri TV:n ja sen katsominen kuuluu rasittavan silmää enemmän kuin musta-valkoinen - - -” ” Jaha-jaha, kuule mitenkäs ne ystäväasiat ovat?” sain lopulta kysytyksi. ”Nekö? Hyvin, hän kävi täällä helmikuussa ja viipyi koko viikon ja nyt on soitellut ja ehdottanut, että syksyllä taas tavataan, koska minä sanoin etten tänä kesänä lähde mihinkään kun on tuo poski sairaana…mutta kyllä se arpi on hyvin piilossa ja minä annan hiuksien kasvaa pitemmiksi…”

”Eikö se peruukkisi peitä sitä?”   ” Ei - - - sehän on niin kevyt - - - plöröplörö - - - - - ”

Parinkymmenen minuutin perästä minä: ”No, oli mukava tarinoida sinun kanssasi, soitellaan taas joskus, kuulemiin ja hyvää elokuuta!”

Heti tämän jälkeen soitin Margitille, joka asuu vastapäisessä talossa. Hän sattuikin olemaan kotona ja vastasi heti. ”Kuule, anteeksi, etten minä onnitellut Sylvinpäivän johdosta, kun on tämä kuumuus ja kaikenlaista työtä yhtämittaa.” – ”Ei se mitään, minä en oikeastaan kutsunutkaan ketään kun tulivat ne Sinin lapset ja silloin oli kyllä vilskettä.”

Margit: ”Minullakin on ollut tässä liikettä, vast’ikään vieraat lähtivät pois. Kun Ulla soitti ja kysyi että olisiko mummilla tarjota vävylle maitokaalia, kun hän niin pitää siitä ja lapset eivät sitä ensinkään syö – ja minä sanoin että tulkoon vaan vävy ja minä keitin oikein hyvää kaalikeittoa ja sanoin että tulkaa koko perhe, sillä minulla on myös lihan kanssa keitettyä kaalia. Ja minä laitoin siihen maitokaaliin muutaman perunan ja hiukan porkkanaa ja kyllä siitä tuli hyvää! Äsken lähtivät Ulla ja mies ja koko perhe pois ja minulla on myös toinen vieras ja me istuttiin siinä teidän ikkunan alla penkillä ja tyttönen keinui ja – etkö sinä nähnyt meitä?” - - ”En sattunut näkemään – Onko Ullalla nyt loma?” – ”On, ja tiedätkö, että hän on saanut virkavapautta neljä kuukautta, tammikuuhun asti. Hän tahtoo olla kotona kun Antti aloittaa koulun käynnin ja Ulla tahtoo olla alussa tukena. Antinhan on kuljettava koulumatkallaan sekä Helsingintien että Lappeentien yli - - ”   ”Mutta Helsingintien ali”, sanoin.

”Niin-niin, mutta minusta on hyvä, että Ulla on nyt ottanut lomaa ja on saanut, että pääsee uudelleen samaan virkaan. Eikä se heille mitään tappiota tee, kun mies (insinööri) ansaitsee myös hyvin ja lastenhoitaja maksaa yhdeltä lapselta toista tuhatta. Korkeintaan tuhat markkaa kuukaudessa Ullan kotona olo tulee maksamaan.” – ”Mutta milloin teidän talonne parveke tulee kuntoon, kun jo pari viikkoa sitten parvekkeen ikkunat ovat otetut pois, eikä maalareita eikä muita korjausmiehiä ole näkynyt?” – ”Sehän tässä harmittaakin, kun parvekkeiden korjaus viivästyy, ja minä soitin jo isännöitsijälle ja sanoin, että sitten ainakin käytte laittamaan niitä, kun joku pieni lapsi putoaa. Hän sanoi että työ on urakalla annettu tehtäväksi Laasoselle, mutta siellä on yksi mies sairastunut syöpään ja sen sijalle tullut työntekijä lähti tiehensä pari päivää heillä oltuaan.”

Vastapäinen talo on kolmikerroksinen, ylimmissäkin asunnoissa on pikku lapsia. Kuumuus on suuri, mutta nyt on kaikkien pidettävä parvekkeiden ovet suljettuina lapsia varjellen. – On meillä työmiehiä! Kai ne sitten alkavat maalata, kun syyssateet alkavat. Minua harmittaa heidän puolestaan, vaikka en asukaan siinä talossa. Ja ne parvekkeiden ikkunat Laasonen pystyi kyllä poistamaan yhtenä päivänä. – Tarinoimme vielä Margitin asioista muutaman minuutin ja päätimme tavata joskus. Hän on lonkkavikainen, ollut koko elämänsä ajan. Mies oli pankinjohtaja.

Huomaan, ettei kukaan ole kiinnostunut minun asioistani.

Sitten illalla Toini soitti Jyväskylästä.

Tänään tuli puhelu Taipalsaaresta: ”Sytämelliset onnen-toivotukset nimipäivän johtosta!”. Siitä ei sen enempää. [Arno Palkama]

Tänään soitti Väinö Hämäläinen Lahdesta.

Lähden ensi tiistaina 16 pnä Keravalle Saarimäkien luo ja jatkan matkaa Helsinkiin. Luultavasti käyn Hämäläisten kotona ja jatkan matkaa Turkuun ja Lokalahteen. Jos hyvin käy ja Jumala terveenä pysyy, niinkuin Lintusen Heikillä muinoin oli tapana sanoa.

- - -

”Margitin” sukunimi lienee Komi. ”Annikki” voisi olla  sukunimeltään  joko  Kivimäki tai  Koponen.