Vuonna 2008 julkaistiin Ben Goldacren kirja Bad science. Siinä Goldacre pohtii monin esimerkein esimerkiksi lääketieteellisten tutkimusten tulkintaa ja ihmisten tapaa ajatella. Kirja on paljolti sukua John Allen Paulosin vuonna 1989 julkaistulle kirjalle Innumeracy (1989), jonka julkaisi Art House suomeksi nimellä Numerotaidottomuus ja sen seuraukset (1991).

Käydäänpä heti asiaan eli syöpätutkimukseen kiinni (tämä on Paulosin kirjasta, mutta lähes samanlaisena Goldacrellakin). Tutkitaan esimerkiksi 10000 satunnaisesti valittua ihmistä. Syöpää esiintyy kokemuksen perusteella noin yhdellä kahdestasadasta. Syöpätesti on 98 prosenttisesti luotettava, toisin sanoen testi 2 prosentissa menee pieleen, eli ilmoittaa tutkittavalla olevan syövän, vaikka syöpää ei olekaan. No, jos kuuluit tuohon tutkittuun joukkoon ja sinulta ilmoitetaan löydetyn syövän, niin millä todennäköisyydellä sinulla on syöpä. Talonpoikaisjärjellä laskien vastaushan on ”tietenkin 98 prosentin todennäköisyydellä”. No eipä ole, vaan luku on aivan muuta. Kun tiedetään syöpää esiintyvän väestöstä noin 0,5 prosentilla, niin 10000:sta tutkituista syöpää sairastaa noin 50 ihmistä. Näistä syöpä todetaan 49:ssä tapauksessa, mutta keskimäärin yksi jää huomaamatta. Siis syöpä havaitaan 49:llä. 9950 ihmistä ei sairasta syöpää, mutta testissä se todetaan kuitenkin kahdella prosentilla tapauksista. Otaksuttavia syöpätapauksia tutkimuksessa tulee yhteensä 199 (2% 9950:stä) + 49 (todetut tapaukset) = 248. Jos testituloksesi on positiivinen, niin todennäköisyys sille, että kuitenkin kuulut terveisiin on 199/248 = noin 80 %. Eli neljässä tapauksessa viidestä ei syöpää olekaan, vaikka testitulos olisi positiivinen ja testi 98 prosenttisesti luotettava.

(Esitin edellisen esimerkin eräälle työkaverilleni heti Paulosin kirjan luettuani - vuonna 1996. Vaikka paperilla näytin kaikki laskut, ei hän uskonut lopputulosta, vaan kivenkovaan väitti ja jäi siihen käsitykseen, että laskelma oli ilman muuta väärä, koska se ei sopinut hänen intuitioonsa. (Joka ilmeisesti oli: 98-prosenttisen varma testi sanoo tuloksen olevan 98-prosenttisesti varma. PISTE.)

Goldacre pohtii kirjassaan mm. ihmisten päättelyn kulkua ja puolueellisuutta. Hän kiteyttää seuraavasti tai oikeammin lainaa Francis Baconia: ”Ihmisen ymmärryksessä on kummallinen jatkuva virhe siinä, että aina olemme enemmän liikuttuneita ja innostuneita myönteisistä asioista kuin negatiivisista.” Pienenä aivovoimisteluesimerkkinä Goldacre antaa seuraavan: olkoonpa meillä neljä korttia, jotka on merkattu A, B, 2 ja 3. Jokaisessa kortissa on kirjain toisella puolella ja numero toisella puolella.  Tehtävänä on päätellä onko niin, että niissä korteissa joissa on kirjaimena vokaali on toisella puolella parillinen luku. Mitä kahta korttia kääntämällä tämän saisi selville. Useimmat aloittaisivat kääntämällä A:n tai 2:n. (IP:n huom: Niissähän esiintyy vokaali ja parillinen luku.) Nämä kortit ovat myös sellaisia, jotka ovat väitteeseen nähden positiivisia. Itse asiassa (sanoo Goldacre) pitäisi kääntää kortit A ja 3. Nimitäin jos 2:n takaa löytyy vokaali, ei se kerro mitään muista korteista. Sen sijaan 3:n kääntämisellä voit kumota oletuksen.

Kirjassa on paljon mielenkiintoisia juttuja homeopatiasta, lääkkeiden ja hoitojen vaikutusten tutkimisesta ja tulosten tulkkauksen vaikeudesta ym. Amazon.co.uk:sta tilattuna ei ollut aikoinaan kalliskaan (nyt saa varmaan käytettynäkin.)