22.1.1927 ilmestyy Suomen Kuvalehden numero 4 siltä vuodelta.

Fordin kokosivun mainos kertoo että Tudor Sedan maksaa 32.195 markkaa Helsingissä plus toimituskulut ja rahti ostajan paikkakunnalle erikseen. Mainoskuva on Runebergin patsaalta Helsingistä. Ajajana on mies ja takapenkillä kaksi naista. Auton rekisterinumero on U-4253. Auton istuimet ovat ”lämpimästi patjoitetut”. Pienempiä mainoksia ovat Kuvalehden numeroon maksaneet  Hangon keksi, Putervo margariini, Vim pesuaine, Vasanta tai Are pyöräkutomakone, Reymersholmin kruunuöljy,  lastenlehti Pääskynen, kristillinen aikakauslehti Kirkko ja kansa, Nadja-helminauha, Vaasan Extra leipä, Raleight 1927 moottoripyörä, Maniola käsivoide, sairaalatarvikkeita valmistava Helsingin Uusi Rautasänkytehdas, Läkerol pastillit, ”Punkt-Roller” läskinpoistosurvin ja Sun-maid rusinat. Artikkelit kertovat eräelämästä Kanadassa, jääkärimuistelmia Hallan talosta, kuvakooste Säynätsalon uudesta kirkosta ja pronssiveistosten tekijästä. Kuvakoostessa Japanin uuden keisarin Hirohiton kuva. Syntymäpäivää viettävät rouva, muurarimestari, kunnalliskätilö, maanviljelijä, mäkitupalainen, pienviljelijä, työnjohtaja, leskirouva, rakennusmestari, emäntä, kansak. johtaja, kauppias, tekn. johtaja, maanviljelijä, ompelijatar, lukkarin rouva ja rouva. Kultahäät ovat entisellä rautatieläisellä ja hänen vaimollaan. Kuolleiksi ovat tulleet taloustirehtööri, yövahti, seminaarilainen Kajaanista (vain 20-vuotiaanan), konttoriapulainen (vain 19-vuotiaana) ja vielä kirjap. apul. vielä nuorempana (18-vuotiaana). Keuhkotauti vei nuoriakin, se oli aika tavallista.

 

Arvi Pärssisen päiväkirjaa 27.2.1927 – 13.5.1927

 

Arvi Pärssinen käy Käkisalmen yhteiskoulun 7. luokkaa yhdessä äitini Sylvi Kuisman [Sypy] kanssa. Arvi asuu lukuviikot Käkisalmessa ja käy kotonaan Pyhäjärvellä junakyydillä. Sylvi asuu Kirvun Inkilässä ja käy samoin hakemassa ruokaa kotoaan junalla, mutta reitti on toinen kuin Arvilla: Käkisalmi – Hiitola – Inkilä.

Muistiinpanot jatkuvat muutaman kuukauden tauon jälkeen. Otsikko ”Muistiinpanoja / Arvi Pärssinen / VII lk”. Kun näitä muistiinpanoja ei ollut tarkoitettu kenenkään luettavaksi, niin niistä avautuu ensinnäkin näkymä melkein kaksikymmentävuotiaan, mutta nykyisen mittapuun mukaan kahdeksantoistavuotiaan elämään. Ei oikein ole hallinnassa konteksti, niin kuin ei minullakaan ollessani kagdeksantoistavuotias. Mitä tästä kaikesta tulee? Minäkin lauloin kuoroissa ja olin mukana teinikunnassa erilaisissa yhteyksissä, ja seurustelin mukavan tytön kanssa. [Edesmennyt veljeni Rauno on julkaissut nämä päiväkirjat kokonaisuudessaan omakustanteena. Alkuperäiset päiväkirjavihkoset ovat tällä hetkellä minun hallussani.]

 

27 päivä. [helmikuu, 1927, Käkisalmessa]

Aamulla kävin katsomassa kannaksen hiihtoa. Siinä voitti Sakkola. Illalla kävin kalevalan juhlassa seuran talolla. Tulin sieltä pois erään kummini tytön kanssa.

28 päivä

Olin kotona koko päivän, vasta illalla kävin kummillani kylässä.

1 Maaliskuuta

Kävin mäessä ja kylässä vaikka olikin aivan nuoska. Tänään olisi pitänyt mennä jo Käpyläänkin, mutta minua on pyydetty huomiseksi käräjille todistamaan erääseen asiaan.

2 päivä Jo aikaisin menin kirkolle, jossa todistettuani tulin kotiin ja jouduin viellä kahden junille ja sitä myöten Käpylään.

5 päivä

Illalla oli kahdeksannen luokan lähtijäiset joissa meni aika tavallisen hyvin.

6 päivä

Kävin aamulla kymmenen junilla tavatakseni jonkun kotikuntalaisen, saadakseni lähettää vaatteita kotiin. Iltasella kävin suorittamassa raittius tutkinnon ja tullessa kävelin jonkun aikaa. Aina tähän saakka on pitänyt nuoskaa, mutta nyt alkaa vähän pakastua. Ehken menetän viimeisen toverinikin.

10 päivä

Koko viikko on mennyt pikku hiljalleen. Kokeita alkaa nyt tulla tuhka tiheään.

12 päivä.

Tänään oli taas yksi kriitillisimmistä päivistä. Oli nimittäin kolme tuntiset algebran kokeet.

En varmasti tiedä, mitä niistä saan mutta sen tiedän kuitenkin, että huonosti ne vain meni. Iltasilla menin Kansalaisopiston illan viettoon, mutta siirryin sieltä pian pois ja menin keskikoulun toverikunnan konventtiin. Siellä oli kyllä suljettu seura, mutta ottivat minut kuitenkin vastaan.

En viihtynyt täälläkään loppuun saakka, vaan tulin nukkumaan. Sillä ei voi viihtyä hyvin semmoisessa paikassa, jossa ei ole sitä yhtä, josta voisi vähän pitää ja jonka eleitä jonkin verran seurata.

Tultuani kotiin nukuinkin heti hyvin makeaan uneen.

13 päivä.

Aamulla kävin kymmenen junilla, josta tuli veljeni tänne käymään. Päivän ajan olinkin kotona, kunnes täytyi lähteä Pontukselaan laulamaan osu[u]skaupan 20-vuotisjuhlaan. Ohjelma oli hyvin monipuolista ja sointuvaa, joka oli omiansa nostattamaan mielet arkitunnelmasta korkeammalle ja voi mielihyvin yhtyä juhlivien kansalaisten joukkoon. Maammelaulun kaiuttua hajaantui koko monilukuinen joukko kukin omalle suunnalleen. Minäkin tapasin M:n, jonka kanssa tulin pois ja pidin seuraa jonkun aikaa.

18 päivä

Koko tämä viikko on kulunut iltamia järjestettäessä. Tänään panimme toimeen reklaamikulkueen, johon kuului rummun lyöjä, jona olin minä, keskiajan ritariksi pukeutunut mies, jolla oli selässä kirjoitus ”mitä tapahtuu huomenna” Väinämöiseksi pukeutuneella henkilöllä oli sitten selitys edelliseen ja neljäntenä erääseen intiaani pukuun pukeutunut nuorukainen, jolla oli tangossa varsinainen ohjelma.

Tällä tavoin harhailimme katuja myöten, uteliaan katsoja joukon seuratessa kintereillämme. Vielä on huomattava, että olimme naamioidut.

19 päivä

Olimme yhden tunnin koulussa, jonka jälkeen menimme taas ilveilemään kymmenen junille.

Seitsemältä alkoi sitten tuo kauan kaivattu iltama. Ensin oli alkusoitto, jonka jälkeen seurasi tervehdyspuhe. Sitten seurasi yksinlaulu, jonka jälkeen seurasi lausuntaa.

Vielä oli siellä kaksintanssia, esitelmä ja näytöskappale Kuopion takana. Tämän jälkeen seurasi muutaman tunnin tanssi, joten kello oli jo neljä, kun tanssi loppui. Juhla teki hyvin virkistävän vaikutuksen.

20 päivä

Koko päivä on mennyt levätessä. Illalla kävin pitkästä aikaa taas elävissä kuvissa.

25 päivä

Tänään on jo Marian päivä. Jo aamulla aikaisin olin jalkeilla, sillä kävin sanomien hiihtokilpailuissa. Hiihdettävä matka oli 10 km aikaa meni minulta 50 minuuttia. Parasaika  42 minuuttia.

Päivällä olin sitten sanomien toimistolla ruualla ja kahvilla. Kaiken päätteeksi olimme valokuvassa. Sitten menin eläviin.

27 päivä

Siskoni [Maria] kanssa menin Puustiin jalkasiin.

Siellä oli jokseenkin hauskaa, mutta kun täytyi yötämyöten tulla yksin kotiin oli se jokseenkin ikävää.

28 päivä

Koulussamme on nyt taas puuhaa ja touhua, sillä tarkastaja ilmestyi tänä aamuna koululle.

Kaikki vihkot täytyi penkoa esiin ja kulettaa koululle ukon tarkastettavaksi. Jos meidän ukkomme ei ole hullu, niin on se suuri klouni, sillä hän antoi meille saksan vihkot ja käski panna paperit kansille huomaamatta, että me voisimme korjata saksan käännöksemme, jonka hän oli vielä jättänyt korjaamatta. Sivellen tyytyväisinä partaamme, korjasimme ensin virheet saksan käännöksestä ja vasta sitten panimme paperit kansille ja veimme ukolle, joka otti ne tyytyväisenä taas vastaan.

Näytimme ukolle nurkan takana pitkää nenää ja luikimme tyytyväisinä pois.

31 päivä

Koulussa hurisee taas entistä latuaan. Tarkastaja on ottanut käpälät allensa ja kadonnut.

On sentään hauskaa, kun Pesosen setä on edes vähän mukavampi kuin toiset. Tulen aina olemaan kiitollinen hänelle kaikesta.

3 päivä huhtikuu

Kävin aamusilla hiihtämässä, jonka jälkeen täytyi mennä kymmenen junille. Velimieheni tuli sieltä, joten jäivät kaikki tehtävät tekemättä, ja sen lisäksi täytyi mennä kahdeltatoista koululle raittius seuran päiväjuhlaan. Minun täytyi pitää tervehdyspuhe. Tällöin saimme myös todistukset raittiustutkinnoista, joten olen nyt suorittanut ylemmän raittiustutkinnon. Täältä tultuani ei ollut aikaa muuta kuin puvunmuuttoon kun täytyi jo lähteä kansliaan odottamaan autoa, joka veisi meidät Puustiin. Jonkun ajan kuluttua auto tulikin ja niin olimme lähtövalmiit. Matkalla lauloimme muutamia lauluja. Kun olimme esiintyneet lähtikin auto jo pois.

Minä pääsin myöhemmin toisessa autossa, mutta tanssia en saanut minäkään.

4 päivä

Tänään on vielä kouluakin, mutta huomena ei ole vasta kuin kolmelta, koska täytyy kirjoittaa Ylioppilaskirjoitukset. On hiukan hermostuttavaa astua sellaisiin kirjoituksiin ottaen vielä huomioon, etten ole lukenut mitään.

[Arvi P. tarkoittaa siis preliminäärikirjoituksia, varsinaisiin kirjoituksiin on hänellä vielä aikaa vuosi.]

5 päivä

Viimein valkeni se päivä, jolloin oli suoritettava meidänkin realikoe. Aamulla kävin Böckermanien luona hakemassa kirjoja saadakseni hiukan lukea realia. Kovassa jännityksessä odottelin Böckermanin saapumista, saadakseni häneltä kysymykset. Viime tingassa sainkin kysymykset, jolloin ei auttanut muu kuin repiä muutamia lehtiä kirjasta mukaan. Kymmeneen kysymykseen vastasin, mutta ehken huononpuoleisesti muutamiin.

Povari mummo povasi, että minä pääsen ensi keväänä ylioppilaaksi saa nähdä näyttävätkö lehdet oikein.

7 päivä

Tänään oli aine.

Sain tämänkin jo ennemmin tietää, mutta enhän siitä tullut hullua hurskaammaksi, sillä itsenihän täytyi joka tapauksessa kirjoittaa, koska en ole koskaan kirjoituttanut toisella ainettani. Kukaties miten hyvin se lie mennyt. Kirjoitin Saarijärven Paavo suomalaisen ihannekuvana. Kunhan vain pääsisi läpi ei muusta olisi niin väliä.

8 päivä

Tänään oli koulua ja huomena on matematiikan koe, joka täytyisi saada menemään hyvin tai muuten ei ole luokallepääsyä.

[pois revittyjä lehtiä välillä]

[24.4.1927?] … Kävin vielä elävissä kuvissa, jossa oli tavallisen mukavat elokuvat. Toivon, että ilta menisi yhtä hyvin kuin eilinenkin.

25 päivä

Koulussa on mennyt taas pikku hiljalleen. Reima kävi puhumassa 3-4 neljännestä käskystä, joka oli aika hyvin onnistunut.

Illalla kävin vielä kansakoululla kuuntelemassa samaa puhujaa.

Valvoin melkein koko yön. Oi, rakkaus! Miksi oletkaan keskessämme kuin virvoittava lähde, josta janoinen saa sammuttaa janonsa. Säilyykö ihmisessä koko elin iän yhtä intohimoinen ja raikas rakkaus kuin nuoruuden pyhä eläväksi tekevä rakkaus. Mitä merkitseekään tämän rinnalla kulta ja maallinen tavara! Ei yhtään mitään.

30 päivä

Koulussa kaikki entistä latuaan kulkee aika. Tänään oli Vapun vastaanottajaisiltamat Pontukselassa. Täällä olin 12 saakka. Ja menin nyt kansalaisopiston lopettajaisiin, jossa tanssimme aina neljään saakka. Joten aamulla nukutti hyvin.

1 päivä toukokuuta

On ollut vähän kylmän puoleinen ilma, vaikka aurinko onkin paistanut melkein selkeältä taivaalta. Olen koko päivän ollut hyvin synkkämielinen, jota en ole kokenut pitkiin aikoihin. Kävin elokuvissakin, jonka jälkeen olin jonkun aikaa asunnossa kunnes täytyi taas lähteä koululle Toverikunnan vapun viettoon. En kuitenkaan enää viihtynyt täällä kauan, vaan tulin kotiin, joskohta vaivuin ”sulo”unten helmoihin.

7 päivä

Tänään piti olla raittiusseuran iltamatkin, mutta kun emme saaneet lupaa niin jäi se pitämättä. Viimeinen tunti oli lupaa, sillä tänään on kulunut 50 vuotta kun Runeberg kuoli. Vietimme pienen juhlahetken hänen muistokseen, jossa minulla oli kaunolukua. Myöhemmin kävin vielä aseman tuolta puolen hakemassa sinivuokkoja.

8 päivä

Kävin kymmenen junalla, josta sain kirjeen, joka totesi mummoni vetäneen viimeisen hengen…

[yksi lehti poissa päiväkirjasta.]

[12.5.1927 ?]

… läksyjä. Illalla menin Lottien päiville sotilaskotiin. Täällä laulelimme ja saimme kuulla kaiken kaltaista ohjelmaa. Tulin pois yksin kello 11.

13 päivä

En aamusilla muistanutkaan mikä päivä tänään on, ennen kuin Eeva onnitteli, niin muistin vasta silloin, että täytän tänään 20 vuotta.

Kun ajattelee vakavammin elämää, niin minulle ainakin heti tulee mieleen, että mitä varten oikeastaan elän? - Mitä hyödyttää tuskailla täällä koulussakaan! - Miksi luen? - Eikö olisi parempi, jos jo nukkuisin pois täältä elämän kilparadalta?

Tunnen niinkuin olisin jo hyvin vanha, mutta mieleni on yhtä virkeä kuin pienen pojan joskus vaikkakin joskus olen hyvin synkkämielinen. Siis alkaa jo kolmas kymme[n]! - Mikä massa vuosia! Mihin ovat nämä kuluneet? - Onko näistä ollut mitään hyötyä? - Miksi on pitänyt elää? -  Kaikkiko vain turhan vuoksi? - Kunnes kuolema tulee tai sallimus johdattaa tilanteihin, jolloin kuolema tulee ennen aikaansa.

Oi, sivistys ja tieto! Mitä hyötyä on kaikista näistä? Kaikki kerran katoo ja sortuu, jolloin takana häämöittää syvä menneisyys, johon ei kukaan voi kajota. Ihmisen aherrukset ja työskentelyt, näiden pitäisi viedä ihmistä onneen ja menestykseen, mutta se on väärää. Niin ei saavuteta aina onnea ja menestystä, vaan ovat ne toisin keinoin löydettävissä. Oi, milloin tulee se hetki, jolloin kaikki loppuu tyyneen uneen! -  Mutta mitä seuraa tämän jälkeen? - Se on vastaamaton arvoitus.