6.12.1949 Ruth Mundt Waterloosta Iowasta Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan

                                                                                                  Waterloo, Ia Dec 6, 1949 

Dear, dear Friends.

Forgive me, we had such fine friendship begun, and then business, and much family work and church and school work kept me from writing. Are you all right? How is your new baby, I wanted to hear so bad. Joanne heard from Peikko, that Kari (I believe) visited them, but even the girls there haven’t written of late. Our Joanne – the 2nd child is very busy in big hospital – 2nd year of nurses training. Our oldest Robert’s wife presented us with a lovely granddaughter. She looked so much like our own – that I want her. Gerald our 3rd is busy in high school, a great sportsman – and singer, and little Mary Mae is so big (she thinks) in 8th year. I do so want to send you a box – something for each one. Forgive me if it’s late.

If I could only talk to you or see what you need so bad.

For now, Love and Best wishes – we care in this country for all of you.

Love

Mrs Ruth Mundt.

- - -

Hyvät rakkaat ystävät.

Antakaa anteeksi minulle, meillä alkoi olla niin hieno ystävyyssuhde, ja sitten kirjoittamasta esti minua kauppa, paljot kotityöt, kirkko ja koulu. Onko kaikki teillä hyvin? Kuinka voi uusi lapsukaisenne, siitä erityisesti haluaisin kuulla. Joanne kuuli Peikolta [? Pirkko Linjama], että Kari (luulisin) kävi heidän luonaan, mutta tytötkään eivät ole kirjoittaneet pitkään aikaan [Linjamat]. Meidän Joannemme, toinen lapsemme, on kovin kiireinen isossa sairaalassa – toinen vuosi sairaanhoitajakoulussa. Vanhin Robertimme esitteli meille ihanan lapsenlapsemme, tytön. Hän muistutti niin paljon omiani – halusin hänet itselleni. Gerald, kolmas lapsemme, on ahkeroimassa high schoolissa, kova urheilemaan – ja laulaa, ja pikku Mary Mae on niin iso (niin hän ajattelee), kahdeksanvuotias. Haluan tosissaan lähettää teille paketin, jotain jokaiselle teistä. Antakaa anteeksi, jos se tulee myöhässä.

Voisinpa puhua kanssanne ja saada tietää, mitä eniten tarvitsette.

Nyt vain rakkaudella ja kaiken hyvän toivotuksin – me välitämme tässä maassa kaikista teistä.

Rakkaudella

Rva Ruth Mundt

 

7.12.1949 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Ruth Mundtille Waterloohon [kirjoitusvirheet jätetty korjaamatta]

                                                             Tuupovaara, December 7, 1949              

My dear friend Ruth!

Now I write a little more hoping that our guest will translate it, because she knows English.

We often my husband and I are thinking all of you, Robert, who has his own home now, Joanna, we hope that she is better now, so that she is not being thinner and thinner, and Mary May [Mae], who is a lovely school girl. What is Gerth now doing? Is he studying something? Have you been allright? In summer we read in our newspaper, that you have had very big fires in U.S.A. We had much rain and cold. We did not get much corn in our village. But we are not hungry, we have all what we need. Clothes we can buy better than before, though all is very expensive. I am very thankful for the baby clothes, I got. You can do alkinds much prettier than we have here. Escpecially I like those shirts, you can open on both arms. Those small dresses are more beautiful than those the other babies! Sini baby, she can play with her toys. She can sit a while, she is kind and always smiling. Now we both are tired. Her ear has been ill and she could not sleep at night. The doctor operated her and now she seems to be soon alright.

After two weeks is Christmas. We have snow. The children come home and Helena, who is so far comes also.

I pray that God would bless you in Christmas time. Please, write to me again. I do not need any parcels, I can never say how thankful I am to you already. I cannot help you, and therefore I say only thank you!

Sylvi Pärssinen.

- - -

Rakas ystävä Ruth.

Kirjoitan nyt hieman lisää toiveissani saada meidän vieraamme kääntämään tämän, koska hän tietää englantia.

Me usein mieheni ja minä ajattelemme teitä kaikkia, Robertia, jolla on nyt oma koti, Joannaa, toivottavasti hän on nyt parempi, eikä tule enää ohuemmaksi ja ohuemmaksi, ja Mary May, joka on mukava koulutyttö. Mitä Gerth [Gerald] nyt tekee? Opiskeleeko hän jotain? Onko teillä kaikki hyvin? Kesällä luimme sanomalehdistämme, että USA:ssa on ollut pahoja metsäpaloja. Meillä oli sadetta ja kylmää. Kylästämme ei saatu paljon viljaa. Mutta emme ole nälkäisiä, meillä on kaikkea mitä tarvitsemme. Vaatteita saamme ostaa paremmin kuin ennen, vaikka kaikki on hyvin kallista. Olen oikein kiitollinen lasten vaatteista, jotka sain. Teillä tehdään kaikki niin paljon kauniimmin kuin täällä. Varsinkin pidin sinisistä paidoista, jotka saa auki molemmista käsistä. Nuo pikku vaatteet ovat paljon kauniimmat kuin muilla lapsilla on. Sini lapsukainen osaa leikkiä leluillaan. Hän osaa istua hetken, hän on mukava ja aina hymyilee. Nyt olemme molemmat väsyneitä. Hänen korvansa on ollut kipeänä eikä hän ole saanut nukutuksi. Tohtori teki hänelle toimenpiteitä ja nyt hän alkaa kohta olla kunnossa.

Kahden viikon kuluttua on joulu. Meillä on lunta. Lapset tulevat kotiin, jopa Helenakin, joka on niin kaukana.

Toivon Jumalan siunausta teille joulun aikana. Kirjoittakaa taas minulle. En tarvitse mitään lahjoja, en koskaan voi kylliksi kiittää teitä. Minä en voi teitä auttaa, ja siksi sanon vain kiitos!

Sylvi Pärssinen

25.12.1952 [?] Ruth Mundt Waterloosta Iowasta Pärssisille Tuupovaaraan

[Alkuperäinen kortti Sini Kouvosen hallussa. Joulukortti on lähetetty kuoressa, mutta kuori ei ole tallessa. Tämä on siis joulupäivänä kirjoitettu kortti, Tapaninpäivä on englanninkielellä ”Boxing day”. Luultavasti kirjoitettu ehkä vuoden 1952 jouluna, koska viitataan poikien opiskeluun (oppikoulussa) ja sitten Sinin nukkeen – jouluna 1952 Sini olisi ollut 3 ja puolivuotias ja varmaan jos silloin nukketaitoinen.]

                                                                                                        Waterloo, Ia Christmas Day                                                                Dearest Friends,

The best Christmas present I received was your letter, and the worst thing to happen was that it arrived 2 days before, and we couldnt get a box sent to you. Baby Joanna Ruth wouldn’t get her dolly in time. Will it help to know we are sending a box as soon as we can make it up! I could buy little Joanne a new doll but Mary Mae wants to give her one of her twins. We will send three fancy ones for each of the girls. If  I send coffee, do you have to pay duty? If I sent money in my letter that is, American money, would that be hard for you to explain could you get it changed without explanation? If I could I’d send a $1 bill to help pay duty.

We had a wonderful warm day almost like early fall. We went to church service, and had a wonderful dinner with goose for meat. My parents live near, but I sent dinner to them because my father who had a stroke of paralysis a year ago is feeling worse. He recovered quite well but now he has swelling in legs called “Dropsy” and the fluid bothers him – he can’t lie down to sleep, but mother takes care of him and her house yet. I told you she had terrible stomach cancer operation and doctor could only promise “a little whiles”. She has no pain or even weakness but her appetite is poor – which might be the first bad symptom.

I hope you can understand my writing. You write delightful English.

Yes, I wish our boys could study together, but I think your boy might be the best in mathematics. Gerald is having great trouble he’s through it all but (applied mathematics) and he needs lots of time to work out the problems but the impatient professor say “Do it fast”, so he came home for vacation quite dreary. He is a very dear boy too, awfully serious. Robert is more fat - golly (Ha!) It is he who has the 2 lovely littler girls. Our Joanne doesn’t have babies yet married just one year now. She has R.H. negative factor in blood, which makes “blue babies”, or reason for losing them but I hope she can have one. We have television – a beautiful thing and too wonderful for simple me to understand, just enjoy. Come and visit us and see it sometime. Look for a box 6 weeks.

I love you all Ms Mundt.

Rakkaat ystävät. Paras saamani joululahja oli kirje teiltä, ja huonoin asia että se saapui kaksi päivää sitten, emmekä ehtineet teille lähettää pakettia jouluksi. Pikku Joanna Ruth ei nyt saa nukkeaan ajoissa. Auttakoon asiassa kuitenkin se, että lähetämme paketin heti kun saamme sen valmiiksi. Voisin ostaa pikku Joannelle nuken, mutta Mary Mae tahtoo antaa hänelle yhden hänen kaksosistaan. Lähetämme kolme hauskaa nukkea jokaiselle tytölle. Jos lähetän kahvia, pitääkö teidän maksaa siitä tullia? Entä jos lähetän Amerikan rahaa kirjeessä, tuleeko teille siitä selittelemisiä ja voitteko sen vaihtaa vaivatta. Jos voin, lähetän dollarin setelin tullimaksun varalta.

Meillä on tänään ollut ihmeen lämmin päivä, kuin aikaisin syksyllä. Kävimme kirkossa, ja söimme suurenmoisen aterian, hanhea. Vaikka vanhempani asuvat lähellä, toimitin sinne päivällisen, koska isäni potee vuosi sitten saamaansa halvausta, ja on tullut huonommaksi. Hän parantui siitä aika hyvin, mutta nyt hänen jalkansa ovat alkaneet paisua ja potee ”vesipöhöä” ja häntä vaivaa nesteen kertyminen – hän ei voi nukkua maaten, mutta äitini hoitaa häntä heidän kodissaan. Äidilläni oli kauhea vatsasyöpä, joka operoitiin, eikä tohtori voinut luvata kuin ”vähän aikaa”. Hänellä ei ole kipuja eikä häntä heikota, mutta ruokahalu on huono – se on ensimmäinen paha oire.

Toivon teidän ymmärtävän tekstiäni. Te kirjoitatte viehättävästi englantia.

Niin, toivon meidän poikien saavan opiskella yhdessä, luulen kuitenkin, että teidän poikanne on hyvä matematiikassa. Geraldilla on vaikeuksia, mutta läpi hän kuitenkin pääsi (soveltava matematiikka) ja hän käyttää paljon aikaa selvitäkseen tehtävistään; kärsimätön professori sanoo: ”Tee se nopeasti”, niinpä hän tuli lomalle vähän ankeana. Hän on meidän rakas poikamme, vaikka kauhean vakava. Robert on lihavampi – luoja paratkoon! Hänellähän on ne kaksi tyttöä. Meidän Joannella ei ole vielä lapsia, naimisiinmenostahan on vasta vuosi aikaa. Hänellä on Rhesus-negatiivinen tekijä veressään, jonka takia lapsista tulisi niin sanottuja ”sinisiä lapsia”, jonka takia heidät ehkä menetettäisiin, mutta toivon että hän saisi ainakin yhden. Meillä on televisio – mukava esine ja liian mutkikas minun ymmärrykselleni, minä vain nautin. Tulkaa meille vieraisille joskus, niin saatte nähdä. Toivon teidän saavan pakettimme kuuden viikon päästä.

Kaikella rakkaudella rva Mundt.

7.12.1953 Ruth Mundt Waterloosta Iowasta Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan

                 Waterloo       Iowa U.S.A.                       Dec 7, 1953 

My Good and Dear Friends.

I write that and yet it’s many a month since I’ve heard from you. I brought out your old letters, cards, and pictures and find that Ruth Joanna is 4 ½ yrs old now, Sanerva must be 11 yrs old like our Mary Mae, and is Helena a grown lady? And the boys, some are grown men? Our big son got home from Korea safe, after front line fighting and great sickness they have a new home and nice things and another little girl. The oldest one is with me today, because her Daddy is making her furniture for Christmas and he wanted to work at it today he works in a big tractor factory in the evening shift. but he is graduated from a 4 years training course where he makes the tools that make the parts.

Call it tool and dye making. So he has good wages. Our country is wonderful one, so many opportunities and wonderful things. I couldn’t write them all, but so many people don’t look up and thank God – They look down into the dirt. Today is the anniversary when Japan killed so many and destroyed most of our navy that awful time at Pearl Harbor [7.12.1941]. Our 20 yr old son Gerald is in 3rd year at a fine college in our Iowa – He will be an architect if we can have all the money for 5 years of school. Our Joanne is on the Eastern Cost – the state of Connecticut. She was married a year ago in a beautiful Christmas wedding, and he is a doctor who is interne out there.

This fall my mother who lives near us got so tired, and Doctor found she was having a hemmorage through her digestive system. Then they xrayed and found a tumor in her stomach. When they operated it was a terrible cancer. Even into her intestines. But they took ¾ of her stomach and some of her intestines she got along fine thoughts the doctor say “a little while”. My father had a stroke a year ago – and though he was helpless and his mind was hurt he is much better and stayed here 4 ½ weeks while mother was in the hospital. They stayed here with my sister-in-law and our little girl Mary Mae – while we went to see Joanne and husband – in middle of October – Mind, you – we flew in wonderful aeroplane, went to New York City and to our capitol Washington D.C. Oh! It was wonderful and that state was so beautiful with fall colors in forest. and we were with Joanne for 10 days and home again so we really had a wonderful fall and mother is yet pretty well.

Now Sylvi, I want to send you some clothes and needed things but I dare not until I hear from you your needs & if same address etc.

If the need should ever come that we could help you more, would you ever send Joanne Ruth to us? I haven’t been much of god- mother but write me her needs. Wouldn’t it be wonderful if we could have Helena or one of the boys here as Exchange students? Have you heard how the countries do that? We have 2 Lutherans Seminaries near us have State Teachers College by us and then the 2 universities – where Joanne & husband went at Iowa City and where Gerald goes at Ames Ia. I wish Gerald had a mother like you so good in mathematics because that’s hard for him. Now please write me like you used to and tell me how I can help you. You have suffered and are so good. I am nothing but a friend who loves you all as if I talk & live right by you.

Mrs Ruth Mundt & family.

Hyvät ja rakkaat ystäväni.

Kirjoitan siksi kun en nyt enkä moneen kuukauteen ole kuullut teistä. Kaivoin vanhat kirjeenne, korttinne ja kuvat esiin, ja huomasin, että Ruth Joanna on nyt 4 ja puoli vuotta vanha, Sanerva on 11 kuten Mary Mae, ja eikö Helena olekin jo nuori neiti. Ja pojat, jotkut heistä ovat aikuisia miehiä. Meidän iso poikamme palasi Koreasta vahingoittumatta, etulinjassa taistelleena ja kovin sairaana. Heillä on nyt uusi koti ja paljon muuta uutta ja toinen pikku tyttönen. Vanhin niistä on tänään luonani, koska isukki tekee heille huonekaluja jouluksi ja hän halusi tehdä töitä tänään. Muuten hän on töissä isossa traktoritehtaassa iltavuorossa. Hän on valmistunut neljän vuoden koulutuksen jälkeen opastaakseen sellaisten työkalujen valmistusta, joilla tehdään traktorin osia.

Sanotaanpa sitä vaikka työkalujen ja värien valmistamiseksi. Hän on hyvin palkattu. Meidän maamme on niin ihana, niin paljon mahdollisuuksia ja ihmeellisiä asioita. En voi niitä kaikkia kuvailla, mutta niin monet ihmiset katsovat taivaaseen päin ja kiittävät Luojaa – toiset katsovat maan mutaan. Tänään on Pearl Harborin vuosipäivä, silloin japanilaiset tappoivat niin monta, ja tuhosivat pääosan laivastostamme sinä kauheana päivänä.

Tänä syksynä lähellä asuva äitini tuli niin väsyneeksi, ja lääkäri huomasi hänen sairastavan verenvuotoa koko ruuansulatuselimissään. Kun he leikkasivat, se olikin kauhea syöpä, jopa hänen suolistossaan. He ottivat pois kolme neljäsosaa hänen vatsastaan, ja hän alkoi luulla parantuneensa, mutta tohtori sanoi ”vain vähän aikaa”. Isälläni oli halvaus vuosi sitten – ja vaikka hän joutui avuttomaan tilaan ja hänen mielensä sekosi, on hän nyt paljon parempi ja oli täällä neljä ja puoli viikkoa, kun äiti oli sairaalassa. He olivat täällä kälyni ja meidän pikku Mary Maen kanssa – sen aikaa kun kävimme tapaamassa Joannea ja hänen miestään – puolivälissä lokakuuta. Ajattelehan, me matkustimme ihanassa lentokoneessa New Yorkiin ja sitten pääkaupunkiimme Washington D.C.:hen. Ohohh! Se oli ihmeellistä ja siellä oli niin kauniit värit metsissä. Vietimme Joannen luon 10 päivää ja sitten kotiin takaisin, niin että meillä  on ollut ihana syksy ja Joanne voi nyt oikein hyvin.

No niin Sylvi, lähettäisin sinulle jotain vaatteita ja muuta tarvetavaraa, mutta en ennen kuin saan kuulla sinusta ja tapeistasi ja osoitteista jne.

Jos tulee sellainen tarve, että meidän pitäisi auttaa enemmän, mahtaisittekohan koskaan lähettää Joanne Ruthin tänne meille. En ole ollut kunnollinen kummitäti, mutta kirjoita sinä minulle hänen tarpeistaan. Eikö olisi ihanaa, jos voisimme saada Helenan tai jonkun pojista tänne vaihto-oppilaaksi. Oletko kuullut, kuinka maat menettelevät tällaisissa aisoissa. Meillä on 2 luterilaista seminaaria lähellä, sitten valtion college ja vielä 2 yliopistoa – joista Joanne ja mies menivät Iowa Cityyn ja Gerald taasen Amesiin, Iowa. Toivoisinpa, että Geraldilla olisi sinuntapaisesi äiti, joka on niin hyvä matematiikassa, koska matematiikka on hänelle vaikeaa. Toivoisin sinun kirjoittavan minulle kuin ennenkin ja kertovan kuinka voin auttaa teitä. Te olette olleet puutteessa ja olette hyviä ihmisiä. Minä olen vain ystävä joka pitää kaikista teistä aivan kuin puhuisimme toisillemme ja eläisimme naapureina.

Rva Ruth Mundt & perhe.