Pari kertaa Intiassa käyneenä uskaltauduin antamaan ohjeita, kuinka pitäisi käyttäytyä. Tässä niitä sitten on. En takaa, että mikään ohjeistuksistani pitäisi paikkaansa.

Muuta luonnettasi.

Intialaiset ovat lähtökohtaisesti kohteliaita, mitä eivät ole suomalaiset. Ole kohtelias kaikille, niin siivoojasta hotellin päällikköön saakka. Se ei maksa sinulle mitään. Sen sijaan epäkohteliaisuus voi maksaa paljon: reseptionisti voi unohtaa tilata sinulle taksin, huonesiivooja unohtaa siivota huoneesi, vaihtorahasta ei ehkä annetakaan aivan oikein takaisin jne.

Älä uhoile.

Valkolaisena sinua katsotaan aina pitkään (varsinkin jos olet vanha ja lihava; Intiassa eläkeikä on 58 vuotta). Mitä ystävällisempi olet ja mitä enemmän hymyilet katsojille, sen paremman palkinnon saat. Sinun ei sen enempää tarvitse alentua, kuin ylentyäkään. Käyttäydy normaalisti, mutta myös toisia kunnioittaen, riippumatta siitä siivoaako hän sinun tupakantumppejasi toimiston edessä tai tarkastaa laukkusi sisällön, kun tulet toimistoon.

Kunnioita toisten arvoja.

Älä naureskele toisten uskomuksille. Noin miljardi ihmistä uskoo Intiassa mitä kummallisimpiin tarinoihin. Hindulaisuudessa kaikki sen seitsemän jumalaa ovat yksi jumala – evankelisluterilaisessa uskonnossa Nikean kirkolliskokouksen jälkeen kolme jumaluutta olivat yksi. Ota selvää tarinoiden taustoista, niin voit keskustella Shivan ja Vishnun ilmentymistä ja symboleista kunnioittavasti. Tällainen tutustuminen toisen uskontokunnan uskomuksiin vaatii noin 15 minuuttia aikaasi. Voit silloin rehellisesti toivottaa kenelle tahansa ”happy Diwali” (se on muuten viiden päivän mittainen juhla, johon juhlaan ainoastaan liittyy tuo ”happy”).

Varaa pientä rahaa.

Pieni ”suuri raha” on 20 rupiaa. Se vastaa kunnollisen lounaan hinnasta puolta. Niinpä, jos annat sen pesulapojalle, on hän ikionnellinen. Älä liioittele. 100 rupiaa pesulapojalle pesusta, joka maksoi 150 rupiaa on liikaa. Laivanpurkajan alkupalkka on 2 euroa päivässä, eli 120 rupiaa. Siitä voit ruveta suhteuttamaan.

Hotelli.
Luultavasti asut luksushotellissa, jossa huoneen hinta euroissa on välillä 80-120 euroa ja josta maksetaan Intian valtiolle luksusveroa 15 dollaria päivässä. Tällaiseen ei normaalilla palkkatyöläisellä Intiassa ole varaa. Niinpä tapaat hotellissasi lukuisia japanilaisia (joille kaikki on naurettavan halpaa), kiinalaisia (joille kaikki on kallista) ja amerikkalaisia, joille raha ei tee edes niin paljon kiusaa, että sitä pitäisi edes ajatella. Jos tapaat suomalaisia, älä keskustele heidän kanssaan mitään. He ovat tulleet Intiaan vaikenemaan suomeksi.

Taksit.
Hotellini tällä hetkellä tarjoaa 4 tunnin risteilyä hintaan 1050 RS. Ylärajoina ovat 4 tuntia tai 80 kilometriä. Ylitunneista laskutetaan. Nämä ovat aika tarkkoja taksoja. Jos näyttää siltä, että aika jää liian pieneksi, taksinkuljettaja kyllä odottaa sen tunnin, joka menee sinulta iltaruokailuun. Matkojen hinnat kannattaa sopia aina etukäteen. Jälkikäteen voit vain levitellä lompakkoasi.

Temppelit.
Temppeleissä vaanivat kerjäläiset ja muka opasroistot. Kerjäläisille ei pidä mitään antaa. Opasroistoille voi sanoa heti kättelyssä, että emme tarvitse mitään opastusta. Oppaiden hinnat ovat aivan tuulesta temmattuja. Temppeleihin (jumalanpalvelustarkoituksessa toimiviin) mennään ilman kenkiä. Voit astella joko ilman sukkia tai sukkien kanssa. Nämä temppelit eivät ole museoita, niissä palvotaan kaikkia niitä jumaluuksia, mitä hindulaisuus sisällään pitää. Temppelin pyhimpään, siihen missä jumaluudet ovat, eivät pääse muut kuin hindulaiset. Valokuvaaminen siellä voi viedä sinut vankilaan.

Juomarahat.
Minunkin hotellini hinnastosta oli luettavissa, että juomarahat sisältyvät hintoihin. Näinhän ei tietenkään ole. Anna pesulapaketin tai iltadrinkin tuojalle n. 10% käteistä laskun summasta, niin saat nopeaa palvelua vastakin.

Tervehtiminen.
Jos tervehdit ihmisiä, niin kädestä pitäen. Kukaan ei siitä loukkaannu. Jos ei käsipäivää pääse sanomaan, niin heilauta kättä. Sekin riittää. Jos sinulle sattuisi (kuten minulle sattui), että pääset työkaverisi kotiin käymään, niin hindulainen tervehdys sormenpäät yhteen liittäen ja kumartaen on kohtelias. Kyllä he tietävät, että sinä et ole hindulainen, mutta näin pitää täällä Intiassa tervehtiä.

Kastijako.
Älä kysele mitään otsaan piirretyistä merkeistä. Niillä on monta symbolista arvoa, jotka vain intialaiset tietävät. Ne vaihtelevat päivittäin. Älä piirrä itse mitään otsaasi. Esimerkiksi kaksi punaista viivaa vierekkäin voi tarkoittaa yksinkertaisesti vain poikaa, jolla ei ole vielä sisaruksia.

Antaa mennä!

Jos joku haluaa kantaa sinun laukkuasi, anna vain mennä ja varaudu maksamaan. Hän katsoo loukkaukseksi, jos ei saa tällaista elettä tehdä sinun hyväksesi (rahaa vastaan). Luultavasti suurin osa hänen palkastaan tulee tipseistä.

Vaimot.
Älä kysele mitään perhesuhteista tai muista sellaisista henkilökohtaisista asioista, ellei asianomainen itse ota asiaa puheeksi. Sen sijaan normaali kysymys esimerkiksi minulle oli ”kuinka vanha olet”, kun nyt kerta kaikkiaan olen näin vanha. Se ei ole henkilökohtainen kysymys. Yleensä olenkin vastannut, että olen lähes 70-vuotias, joka onkin tukkinut monet suut lisäkysymyksiltä.

Pukeutuminen.
Jos pistät kravatin kaulaasi, saat ylen määrin kohteliasta palautetta. Kuitenkin kravatti edustaa jotain ylemmyyttä ja ylenkatsetta, joten vältä sitä. Jo normaali puvun takkikin saa firman toimiston eteisessä vartijan vetämään lippaan. Monet käyttävät täällä Chennaissa farkkuja. En suosittele sellaista tapaa. Normaali pukeutuminen kengät jalassa on OK. Hotellin baarissa on jo sisäänkäynnin yhteydessä sanottu pukeutumissäännöt: sisään ei pääse shortseissä eivätkä miehet paljasjaloin. Naisista ei ole tarkempia säädöksiä.

Lahjat.
Intialaiset rakastavat lahjoittamista. Sinun lahjasi ovat luultavasti aina väärin. Siispä älä lahjoita mitään. Varsinkaan älä lahjoita koskaan alkoholijuomia. Suurin osa firmamme työntekijöistä ei ole eläessään (eikä varsinkaan kuoltuaan) juonut pisaraakaan alkoholia. Jos haluat lahjoittaa joitain, lahjoita karamelliä. Mitään lihaa ei kannata ostaa tuliaisiksi. Useimmat hindulaisista ovat kasvissyöjiä (eivät syö edes kananmunia), ja lehmän syönti on heille kauhistus. Logica ei palkatessaan voi kysellä uskontokuntaa. Niinpä ei ole muhamettilaisille järjestetty rukoushuoneitakaan heidän päivittäisiä viittä rukousta varten.

Moittiminen.
Intialaiset ovat kuin mimoosat tämän suhteen. Älä koskaan moiti ketään. Ensiksi katso omia lähetteitäsi, voisiko olla niin, että ne on ollut mahdollista käsittää väärin tai selititkö asian vajavaisesti. Usein niin onkin. Vaikka virhe olisi ollut intialaisten puolella, niin halutaksesi elää kauan ja onnellisena maan päällä, älä koskaan syytä heitä virheestä. Intialaisille ominaista on englanninkielinen sana ”dignity”, jolle suomenkielessä ei löydy ehkä muuta vastinetta kuin omanarvontunto. Viepä heiltä se moitteinesi, niin voit heittää samalla hanskat naulaan. Tutkimuksissa (referaatit kyllä löytyvät minulta) on todettu, että moitteet eivät koskaan edistä asiaa, mutta asialliset kiitokset aina. Siis: jos intialaiset toimivat väärin, on se luultavasti sinun virheesi. Oletit jotain, mitä ei olisi pitänyt olettaa.

Kädet
Intiassa vasemmalla kädellä ns. hoidetaan vain hanuria. Sillä ei syödessä tehdä mitään. Syömään lähdettäessä pestään vain oikea käsi ja sitä vain käytetään. Tervehtiessä ei missään tapauksessa pidä tervehtiä molemmilla käsillä. Jopa peseytyminen ennen ruokailua molempia käsiä vastaan hangaten voi vaikuttaa intialaisista vastenmieliseltä. Oikea käsi on syömistä varten. Pian sen oppii.

Pään pudistelu.

Pään kallistelu puolelta toiselle ei tarkoita epätietoisuutta vaan päinvastoin ”kyllä, juu”. Pään nyökkäily tarkoittaa taasen ”en ymmärrä”. Jos puhutaan jostakin aiheesta, ja kuulijakunta ei sen enempää pyöritä päätänsä tai nyökkäile, he eivät ymmärrä mistä puhut. Aloitin jonakin päivänä puhumaan siitä, minkä kanssa meidän asiakkaamme puuhailevat. Sanoin sanan ”conveyor” esimerkkinä siitä, mitä monet meidän asiakkaat (Raute, Paakkolan konepaja, BMH) valmistavat ainakin sivutuotteena. Eleettömyyden ymmärtäen kysyin, tietävätkö he mikä on ”conveyor”. Kaikki nyökkäsivät. Siitä arvasin sitten ruveta selostamaan asiakasyritysten internet-sivuilta, mikä on conveyor.

Henkilökohtaiset kysymykset.

Vaikka intialaiset itse eivät ole niin halukkaita kertomaan perhesuhteistaan, ovat he erittäin uteliaita juuri sinun perhesuhteistasi. Taksinkuljettajani Kumar muitta mutkitta kysyi, monta lasta minulla on ja monta lastenlasta. Sen sijaan hän ei kertonut omistaan mitään.

Intialainen huumori.

Englanninkielellä kerrotut vitsit menevät hukkaan. Kukaan ei niitä käsitä. Jotkut sutkaukset menevät perille, mutta ei niistäkään mitään keskustelua synny. Katso päivän lehdestä pilapiirros (The Times of India) ja päättele vitsien taso. Useimmiten ne käsittelevät yhteiskunnan tilaa tai muuta ajankohtaista asiaa. Esimerkiksi matkustavainen mies rautatieaseman lippuluukulla saa vastauksen kysymykseen, ”mitä tällä rahalla saa”. Lippuluukun toiselta puolen tuli jotain sellaista, että ”saatte myöhästyneet junat, syöpäläisiä, siivottomat vaunut, ja muutaman junaonnettomuuden”.

Elokuvat.
Intiassa valmistetaan enemmän elokuvia kuin Amerikassa. Heillä on omat Tauno Palonsa, jotka esiintyvät parhaissa elokuvissa. Kaikissa elokuvissa on tanssia. Intialaisissa elokuvissa ei suudella. Lähin etäisyys huulilla on puoli senttimetriä, mutta ei vähemmän. Täällä on Bollywood-sensuuri samalla tasolla kuin Hollywoodissa 1950-luvulla: Hollywoodin yli 7 sekuntia kestävät suudelmat saattavat poistaa näyttämöltä koko elokuvan. Tätäkään ei kannata ihmetellä.