Professori Karen Armstrong sai valmiiksi vuonna 2003 tutkimuksensa karjalaisista ja evakoista. Sen julkaisi kirjana Berghahn Books vuonna 2004 nimellä Remembering Karelia – A Family’s Story of Displacement during and after the Finnish Wars (Karjalaa muistaen – suvun kertomus pakkosiirrosta Suomen sotien aikana ja niiden jälkeen). Kirjan tekee mielenkiintoiseksi oman sukuni kannalta, että sen lähdeaineistona on pitkälti lukuisat mummoni Helena Kuisman ja hänen tyttäriensä, äitini Sylvi Kuisman ja Toini-tätini kirjeet. Karjalaisuuden ja Karjalan jättämiseen liittyvien tunnelmien lisäksi on hänellä päällimmäisenä tutkimuskohteena kuinka kotipaikkaan liittyvät karjalaisuus liittyi tai ei liittynyt nationalismiin. Koska kirja on tieteellinen tutkimus, jossa referoidaan paljon muitakin tutkimuksia, ei sen teksti ehkä kansantieteeseen perehtymättömälle avaudu kovin helposti, eikä varsinkaan käytettyjen termien osalta, joille kaikille ei ole edes suomenkielistä vastinetta.

Karen suoritti filosofian tohtorin tutkinnon Pennsylvaniassa Readingissä vuonna 1975. Hän pääsi Fullbright-aapurahan kustantamana Tampereen yliopistoon vierailevaksi professoriksi vuodeksi 1987-88. Viimein vuonna 2002 hänet nimitettiin Helsingin yliopiston kulttuuriantropologian professoriksi. Suomen kieli kiinnosti häntä sen verran, että hän opetteli lukemaan sitä kohtalaisen sujuvasti, jopa Karjalan murretta.

Ennen Suomeen tuloaan hänellä oli ollut tutkimuskohteita Amerikan Samoalla ja Afrikassa.

Tampereen yliopistossa hän tapasi siellä opettajina olevan veljentyttäreni Maarit Alasuutarin ja hänen miehensä Pertti Alasuutarin. Sitä kautta alkoi syntyä muutakin yhteyttä karjalaisuuteen.

Karenin kirjaa ei ole suomennettu. Sain Karenilta kuitenkin suullisen luvan kääntää hänen teoksensa, kun istuttiin lounaalla 24.9.2012 Helsingissä. Käännös on nyt tehty, mutta odottaa vielä vähän toimenpiteitä ennen kirjaksi tuloaan.

Karen Armstrong kuoli yllättäen puhjenneen sairauden seurauksena 29.5.2014.

Ehkä parhaiten kirjan kuvauksen kirjan sisällöstä ja tutkimuskohteesta saa selville kirjan omistuksista Karenin itsensä kirjoittamana ja kirjan kappaleiden otsikoista:

My family an I were introduced to Finnish practicies with an invitation from Maarit Alasuutari to join her familily in a trip to the fores to pick mushrooms. Since that time, Maarit, her grandmother and great-grandmother, ahave opened the way for me to learn about Finnish society and, importantly, about Krelian society… This is not the book the family would write, but I hope they can somehow recognise themselves in it. [suom. IP. Perheeni ja minä tutustuimme suomalaisiin tapoihin Maarit Alasuutarin kutsuttua meidät sieniretkelle. Siitä lähtien Maarit ja hänen isomummonsa ovat avanneet minulle reitin tutustua suomalaiseen yhteiskuntaan ja, vielä erityisemmin,  karjalaiseen yhteisöön… Tämä ei ole sellainen kirja, jonka suvun jäsenet kirjoittaisivat, mutta toivon kaikkien heidänkin löytävän jotakin omaa kirjastani. ]

Karenin kirja liittyy konkonkreettisesti ja läheisesti Kirvun )Inkilän kylään. Inkilä mainitaan kirjassa 250 kertaa. Seuraavassa Karenin kuvaus hänen matkaltaan inkilään vuonna 1997. Oppaana silloin oli mm. Riitta Varis ja Kari Pärssinen Imatralta (Kari Pärssinen lähti viimeisien joukossa evakkoon Inkilästä – hän oli silloin, noin 11-vuotiaana, kyläilemässä mummonsa luona):

Kari has many details about Inkilä from his childhood experiences, through the family’s memoirs, and because two books published in the 1980s by former villagers. Followwing Kari’s instructions the van driver drove past several Finnish-style wooden houses, but the house we were looking for, called Päivölä by Helena and Päivälä in the land records, was gone. [Käännös IP: Karilla oli paljon tarkkaa tietoa Inkilästä hänen lapsuudenkokemustensa, suvun muistojen ja kahden vuonna 1980 kyläläisten julkaiseman kirjan ansiosta. Karin neuvoja seuraten kuljettaja ajoi monen suomalaistyylisen puutalon ohi, mutta etsimämme talo, Helenan nimeämä Päivöläksi mutta maarekisterissä Päivälä, oli poissa. ]

Otsikoita poimittuna kirjasta [käännökset IP]:  Keskusteluja yhteisössä /  Historiallinen kehys / Persoonallinen merkitys / Rituaaleja ja rutiineja / Luterilainen kirkko Kirvussa /  Reliikkejä rakenteita / Merkittäviä maailmoja / Topogenia / Sanoissa maailma / Sukukertomuksia /  Avioliitto ja yhteenliittymät / Alkuperä / Talo nimeltä Poja-Aatamla / Keskeinen kertomukselle; Eskolan talo / Karjalainen taloyhteisö / Sukulaisuus ja kansakunta / Naimisiinmeno / Perintö / Vaihtaminen ja periytyminen / Sota-aika: kansallinen tapahtuma / Yksilön äänet ja yhteinen muisti / Kansalaissota ja sen jälkimainingit / Naiset ja uhrautuvaisuus sodassa / Merkillisiä tapahtumia / Kertomuksia ja kansallinen tapahtuma / Kollaa: Turusen tarina / Toivo Kempas, suomalainen mies / Isänmaallisuus / mamma hyvä, merkitys ja arvot kirjeissä / Omenia ja sokeria / Säädyllinen eläminen

Vaikka Karen olikin perehtynyt suomen kieleen, ei pieniltä lipsahduksilta voi välttyä. Mummoni Helena kirjoitti syntyneensä ”vispilänteon aikaan”. Tästä sitten englannin kielessä tuli vasta. Vispilät tehtiin silloin kun ei vielä pajussa ollut paljon lehtiä, mutta vastat noin juhannuksen jälkeen. Mummoni syntyi 5.6. Toinen hankala sana oli ”voorti”, mutta kyllähän se selvisi kahlaamoautoksi eli Fordiksi.

Karen ei ollut pelkkä tutkija vaan hän samaistui paljon näihin karjalaisiinsa. Hänen kirjansa kansikuvassa on karjalaisia lehmineen, hevosineen ja lampaineen evakkotiellä, etumaisella naisella on päällään martta-puku. Hän sanoi, että aina näitä kuvia katsoessaan hän tulee surulliseksi. Kirjansa johdosta Karen esiintyi televisiossakin haastateltavana.

Karenin kirja on edelleen myynnissä verkkokaupoissa (esim. amazon.co.uk) mutta melko suolaiseen hintaan, huomasin.