27.12.1959 katkelmia Elias Pärssisen päiväkirjasta. [Lahjoitin Eliakselle jouluna päiväkirjan täytettäväksi. Sitä hän sitten täyttikin seuraavat pari vuotta. Tästä seuraavasta merkinnästä se alkaa.]

 

Äiti yrittää saada Elmaa ottamaan evästä matkalle.

Sunnuntai 27/12-59. Joulu on mennyt ohitse ja kaikki vieraat koteihinsa. Eilen lähti yhteensä 9 henkeä pois 9 tunnin sisällä. Sini, Helena, Heikki, Kari, Eeva [Eva], Rauno, Anja, Maarit, Elna. Juu. 9 niitä on. Tänään heräsin kello kymmenen. Menin Ilmon kanssa klo 14 sairaalaan laulamaan. Tapasin Irman ja Ilmon tytön. Ilmo suuteli eilen tyttöänsä, olen aivan lyöty, kun nuorempi veljeni menee noin karkeasti edelleni. Kuljimme sairaalasta Heikinpohjaan ja saimme houkutelluksi he meille. Lähdimme takaisin kaupunkiin. Ilmo meni Tuulan kanssa sen kotiin. 

Ollessani Irman kanssa kadulla, tapasin Evan. Sitten menimme Irman kanssa katsomaan Olavin linnaa ja sitten saatoin hänet kotiin. Hän lupasi pyytää minut heille. Minulla on kova tupakkanälkä. Olen polttanut tänään kolme natsaa. Juuri kun aloitin kirjoittaa tätä, sanoi Ilmo/hän etten saisi kirjoittaa mitään hänestä ja Tuulasta. Olenko syönyt sanani. Kivekäs ei ollut laulamassa oli varmaan niin paljon muuta kiireitä. Yritän huomenna lähteä käymään siellä. Hyv. yöt.

Maanantai 28/12-59. Heräsin aamulla klo 9. Pakkasta on vähän enemmän kuin eilen. Saimme [?]tettua leipää aamiaiseksi. Sain houkuteltua Ilmon opistolle. Menimme autolla. Kävelimme Laitaatsillasta. Poukkusillan yli ehdittyämme ehdotti Ilmo että kiipeisimme ”Hiljaiselle kalliolle”. Niinpä kahlasimme polvia myöten hangessa. Kalliolla oli mukava nousta, mutta vielä mukavampaa laskea mäkeä. Menin oikopolkuja pitkin tielle. Minä satuin juuri risteykseen ja siellä oli Antti, Heikki, Olli ja ”Esistään” lapioimassa lunta tieltä. Pojat saivat työnsä loppuun. Esistään jäi vähän leventämään. Kun tulimme opistolle tuli siihen osuusliikkeen auto ja pudotti siihen muutamia tyhjiä laatikoita ja pikkupaketin veistosaliin. Menimme sisälle Johtajan huoneistoon. Siellä oli hirveä sekamelska. Laatikoit ja taas laatikoita.  Menimme kahville. Joimme tavallista kahvia ja purkkisellaista. Sain soittaa pianoa. Menin sitten luokkaan ja soitin harmoonia. Sitten menimme tutkimaan Tählätään. En löytänyt mitään. Sitten kiipesimme Jukolaan. Tulimme alas ja me Ilmon kanssa lähdimme autolle laulaen. Yritin laulaa autossa, mutta Ilmo kielsi. Johtajan väki tuli meille kello 21.00 ja lähtivät pois klo 22. Tappelimme Ilmon kanssa ja Äiti sanoi, että tappelimme näyttääksemme. Menimme nukkumaan klo 24.00.

Tiistai 29/12-59

Heräsin kello seitsemän kellon soittoon. Ilmo kähisi vierelläni, että etkö saatanan kello lopeta. Lopettihan se. Veimme yhden pöydän Jylhälle. Juoksimme kiireesti kotiin. Meidän mittari näytti 10ºC, mutta pakkasta oli ainakin 15º. Kello 11.30 soitti Rouva Kivekäs ja sanoi että pakettiauto tuo Antin sängyn, patjan ja kirjahyllyn. Auto tuli. Kannoimme Ilmon kanssa tavarat sisään. Iskimme ryysyt selkään. Juoksin kukkakauppaan ja osti kaksi tulppaania. Hyppäsimme Mertalaan menevään bussiin. Siellä oli myös herra Qintus, pikkutyttönsä kanssa. He jäivät päätepysäkillä pois. Mertalassa. Me menimme Marja-Leenan ja Raimon luokse. Ojensin Marja-Leenalle kukat, kassin jossa oli pullaa ja leipäkori ja tietysti sanoimme heille päivää. Kuuntelimme kaikki levyt. Joimme kahvin. Raimo näytti hyvin mukavan kuvan ja kiihoittavan. Pelasimme kortti. Söimme. Pelasimme, soitimme radiota. Hieno Radio, Salora muistaakseni. Lähdimme sieltä klo 19.45. Auto lähti 20.15. Tulimme kotiin. Kaupunki oli aika autio. Koti tyhjä. Äiti elokuvissa. Elokuvakone rikki. Keitimme vettä ja joimme sen.

Keskiviikko 30/12-59

On vähän haikeata piirtää nuo historialliset numerot. Huomenna on vielä tämä vuosi. Ja sitten muuttuu luku. Tulee uusi vuosi kymmen. Saan 24.18 t päästä kirjoittaa kirjaani numerot 1960. Ihmeellistä. Tänä aamuna kello soi seitsemältä. Löin sitä. Ja ihme kyllä se heti vaikeni. En viitsinyt nousta. Heräsin uudestaan tasan yhdeksältä. Äiti on sairas. Angina. Keitin teetä. Luin kirjaa. Kävin kaupassa. Luin kirjaa. Söin sillivoileipää. Ja maitoa.

31/12-59 Viimeinen päivä tätä vuotta. Kaupungilla käydessäni tapasin Tuulan. Hän pyysi meitä kylään huomenna. Irma pyysi meitä Ilmon kanssa kylään klo 19.30. Menimme. Vanhemmat olivat vielä kotona. Ne lähtivät. Hän keitti meille teetä, menimme katsomaan kun vuosi vaihtui. Ampuivat yhden raketin. kello 12 -. Menimme – ei kun ensin kävimme elokuvissa. Piffasin hänet kuviin. Sitten palasimme heille. Pojat olivat lähteneet. Pelasimme ”maijaa”.  Poliisilaitoksen edessä oli kansaa. Ampuivat yhden raketin. Soittokunta soitti, mieskuoro lauloi. Reportteri napsutteli kuvia. Saatoimme Irman kotiovelle saakka. Tuula ei voinut saapua. Piti olla jonkun kamalan tädin seurassa.

- - -

(IP huom.2004: Tuulan kanssa oli ihan mukavaa. Minä olin neljätoistavuotias ja Tuula taisi olla hiukan vanhempi. Lisäksi hän oli pitempi kuin minä. Viulua kuitenkin soitti ja lauluääni riitti kirkkokuoroon ja muut tiedot tyttölyseoon kun Savonlinnassa oli ne molemmat: tyttölyseo jossa oli vain tyttöjä ja varsinainen lyseo jossa oli sekä tyttöjä että poikia. )

 

7.4.1960 Ilmo Pärssinen Savonlinnasta Kari Pärssiselle Turkuun

[Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje Kari Pärssisen hallussa. Päivämäärä johdettu ”kiirastorstaista”.]

                                                          

Ilmo Pärssinen

Savonlinna, joskus kiirastorstaina

Voisitko lähettä[ä] seuraavan kirja eikun kirjeesi kanssa osoitteesi. Täältä on nimittäin lähtenyt pari kirjettä, jotka ovat aika varmasti menneet harhaan. En tiedä tuleeko tämäkään kirje perille.

Terve taas Kari.

Tuli tässä tartuttua hieman kirjoituskoneeseen ja mikäs sen luonnillisempaa, kuin että kirjehän siinä alkoi syntyä. Vai voisitko sinä sitten vastustaa näppäimien vetoa. Se sitten siitä. Minä yritän kirjoittaa kymmensormijärjestelmällä; niin tee sinä vain omat johtopäätöksesi tästä asiasta, kyllä se on niin.

Täällä Savonlinnassa on kevät parhaillaan kulumassa kesää kohti. Lumista on sulanut jo yli kolme neljännestä. Nyt täällä ei kuitenkaan erikoisemmasti keväiseltä näytä; harmaa on yleisvärinä. Mutta sehän kuuluu jokaisen pitkäperjantain ja kiirastorstain luonteeseen.

Minulla on nyt koulusta melkein koko viikon loma, pääsiäislomaksi kutsuttu. Hauskaa työtäkin ovat opettajat keksineet loman ajaksi. Ne kesällä suurella vaivalla ”itse” kerätyt kasvit olisivat nyt laitettava kuntoon. Tässä työssä auttaa minua eräs pikkupoika, melkein luonnonnero kasviopissa. Hän tarkasti kasvini ja antanee muutamia yksilöitä lainaksi, että tulisi täysilukuinen määrä niitä loisia. Tentittäväkin ne olisi heti pääsiäislom[i]en jälkeen.

”Opiskeluni”, kuten ehkä olet jo kai kuullut menee erittäin hyvin. Kesälukemisia ei tule muutakuin yhdestä aineesta, nimittäin ruotsinkielestä, toinen kotimainen kieli.

Sini Ruth Johanna tuli tänne pääsiäiseksi hommaamaan. Oli kasvanut joulusta niin vietävästi. Kantoi asemalta tänne itsensä korkuisen laukun. Painoikin yli kymmenen kiloa. Tyttö itse painoi siinä viitisenkymmentä kiloa. Oli ruoja lihonut Helenan leivissä. Siellä asiat menevät hyvin. Helenakin on lopettanut tupakoimisen sen takia, verenpaine kuulema on kohonnut. Sini sanoi niin.

Se entinen abisaurus, nykyinen ylioppilas tulee tänne maanantaina taas. Muutamat tentit suorittamatta. Hän pääsi ylioppilaaksi kuudella äänellä. Reaalista a, aineesta c, saksasta a ja ruotsista c. Aika täpärästi siis, mutta jos minä joskus sinne saakka pääsen niin saattaapa jäädä suorittamatta.

Eliasta emme ole nähneet vuosikausiin. Se kansanopisto on aika Kakola, sieltä ei pääse yhtään käymään missään. Ei käynyt kuoron harjoituksessakaan. Nytkin olisi hänen pitänyt tulla tänne, mutta eipäs ole pojua näkynyt. He tekivät (kansanopistolaiset) retken eli tutustumiskäynnin Kainuun kansanopistoihin. Olisi hänen pitänyt käydä Helenaakin vilkaisemassa, mutta eipäs vain ole käynyt sielläkään. Se johtaja on aika kaheli tyyppi. Otti Antinkin käsiteltäväksi, kun tapasi Eliakselta muutamia epäkristillisiä lehtiä, vaikka hän ei enää (Antti abisaurus) ollut kansanopiston kalustoon kuuluva. Ne oli nimittäin hänen lehtiä.

Meidän luokkamme siellä lysejössä aikoo tehdä luokkaretken sinnepä Helsinkiin, mutta minä en budjetin huutaessa tyhjyyttään voi sinne lähteä, eikä minulla erikoisesti tee sinne mielikään. Voisihan sitä käväistä Raunon+kumpp. luona, mutta se ei kuulema käy oikein päinsä.

Ensikesä jos se sitten tuleekaan vielä joskus on minulla vielä töistä vapaa. Äitikään ei saanut minua töihin minun ”alaikäisyyteni” vuoksi. Ihmettelee kovasti, kun on alkanut pitää minua aivan aikamiehenä, joka aivan turhaan laiskottelee kotona ja koulussa. Pitäisi meidän, Eliaksen ja minun hankkia kesän ruoka omillamme. Minä taidan jopa ja vieläpä ehkä lähteä Inariin, en susia.. vaan pyörällä retkuilemaan. Jos vielä saisi jostakin kaverin mukaan niin kaikki olisi oolrait. Rahajuttu vielä sitten erikseen.

Käväisin hiihtolomalla Sanerva siskoa hauskuuttamassa. Hauskaa oli. Sanerva käy töissä jossakin kumman sekatavarakaupassa siellä Kuusankoskella, ainakin kävi vielä silloin kun minä kävin siellä; Herkkula oli putiikin nimi. Santtu juoksee vielä kuten ennenkin poikien jälkiä. Siellä Kuusankoskella onkin sitten kovasti juoksemista. Minua ainakin alkoi väsyttää se sellainen.

Hauskaa pääsiäistä ja ensijuhannusta Evalle ja itsellesi ja .. ..

Minä käyn laulamassa yhä siinä kirkkokuorossa, nyt onkin paljon laulamista näin pääsiäisenä.

Hauskoin terveisin ILMO JA MUUT ……………………………..

Terveisiä minulta: Sini

(Sini kirjoitti)

<kuva omasta pärstästä>

 

 

11.4.1960 Sylvi Pärssinen Savonlinnasta Kari Pärssiselle Turkuun

[Alkuperäinen koneella kirjoitettu kirje Kari Pärssisen hallussa. ]

                                                          

                                                                                 Savonlinna 11.4.1960

Kari hyvä

Koska teistä ei ole kuulunut joulun jälkeen yhtään mitään, olen ollut aivan huolissani. Miten teillä jaksetaan? Toivottavasti kaikki on mennyt hyvin tähän asti. Tarkoitan ennen muuta, että Eva olisi oikein reippaassa kunnossa. Ja toiseksi olen huolestunut, kun en ole kuullut Sinun luvuistasi pitkään aikaan. Kirjoittakaa nyt jotain.

Ilmo ei tullut silloin hiihtolomalla sittenkään, sillä ajattelimme, että niin lyhyen ajan takia ei sittenkään ole oikein mukavaa tulla niin pitkän matkan päähän. Hän meni sitten Kuusankoskelle.

Meille ei tänne kuulu mitään vallan erikoista. Minä käyn siellä koulussa ja olen joskus tavattoman väsyksissä. Sinihän on siellä Helenan luona, mutta kun minulle olisi auennut oikein lokoisa kevätaika kahden kesken Ilmon kanssa, otin vaivoikseni pastori Kivekkään Antti pojan. Hän kirjoitti nyt ylioppilaskirjoitukset ja läpäisi luultavasti kuudella äänellä. Minulle oli vaivaa, mutta hänen läsnäolonsako lienee vaikuttanut Ilmoon niin että poika alkoi lukea läksynsä hyvin. Algebra kohosi joulun nelosesta yhdeksikköön, saksa nelosesta kuutoseen, geometria kuutosesta seiskaan ja vielä joku muu aine kohosi. Pojat, Elias mukaan luettuna, käyvät joka viikko kirkkokuorossa harjoituksissa ja sunnuntaisin kirkossa. Muutenkin Ilmo tuntuu viisastuneen. Nyt hän on innostunut atomifysiikkaan.

Minun piti mennä pääsiäisenä Helenan luo, mutta ostin tänään kirjoituskoneen, enkä nyt raaski lähteäkään. Tämä on minulle aivan välttämätön ja olin kaivannut tätä jo useita vuosia. Tämä maksoi 29 000 mk ja on ”Bijou”-merkkiä. Osa on velkana.

Raha-asiani eivät tosiaankaan ole kehuttavassa kunnossa. Piti maksaa Eliaksen hammaslääkärilaskukin, kun isä lähetti siihen vain 10 000 mk. Nyt olisi suurempia ostokselle Eliakselle puku keväällä, ja arvaan, ettei isältä siihen liikene rahaa. Ilmollekin pitäisi hankkia uusi puku ja Sinille takki sun muuta.

Kesäksi olen Eliakselle kysellyt paikkaa Saimaan matkustajalaivoihin joissa saa palkkaa n. 25 000 mk kuussa. Ilmoa en saa mihinkään, kun hän on niin nuori. Hänelle kyllä tulevatkin ruotsin ehdot luettaviksi kesällä. Itse menen luultavasti Helsinkiin taas. Jos nimittäin saan rahat riittämään. Jos Helena tarvitsee Siniä, saa Sini olla hänen luonaan. Olen lähettänyt Helenalle joka kuukausi 7500 mk Sinin syömisistä.

Elias oli pyhän tienoissa opiston yhteisellä matkalla Pielisjärven, Mieslahden ja Raudaskylän opistoihin. Sanoi käyvänsä Kajaanissa tutuissa paikoissa. – Kallis matka, mutta pitihän laskea.

Meillä on nyt kaikki paikkamme koulussa haettavina, ja tässä jännittää, että miten käy, joutuuko ja kuka jättämään paikkansa etevämpien täytettäviksi. Olisi kolkkoa lähteä heti vuoden perästä jälleen muuttamaan. Minulla ei olisi mitään valittamista täälläoloon nähden.

Olen nyt antanut tunteja ehtolaisille ja yrittänyt ansaita silläkin tavoin.

Missä ja miten aiotte viettää kesää? Sopiiko tulo tänne Savonlinnaan? Kerro hyvä poika myös, että mitä Sinulla vielä on jäljellä luvuistasi.

Sydämelliset terveiset Sinulle ja Evalle. Älkäähän kokonaan unohtako meitä.

Äiti

Karille muistettavaa, kun joskus suunnittelet isoa koulua:

1. Pääportaitten viereen ei haisevaa lika-hajoituskaivoa.

2. Erikoinen tila lähelle ulkokäytävää suurien lippujensäilytystä varten.

3. Kemian laboratorioon joka altaaseen veden sekoitushanat.

4.                                    oppilastyövälineet työsaliin, ei toiseen huoneeseen.

5. Opettajainhuoneeseen tarpeeksi tilava eteinen. Ajattele, että siinä yhtaikaa on kolmekinkymmentä opettajaa. Meillä ja Kajaanissa on se aivan mitättömän pieni. Melkein tappelua on aamuisin. Kun on ahdasta.

- Kirjoitan sitten aina lisää, kun muistan ja huomaan.

Terveisiä paljon myös Aarnolle ja Rauhalle. Pyydä että kirjoittaisivat. Luuletteko, että Aarno voisi järjestää Ilmon mukaansa jollekin leirille ensi kesänä, ettei poika joutuisi aivan hunningolle täällä kesän aikana.

- - -i

(IP:n huom. 2004: Innostukseni ”atomifysiikkaan” alkoi Pellervo-seuran kustantamasta ja Reino Tuokon suomentamasta teoksesta Kohti atomin salaisuutta, joka ilmestyi suomeksi 1952. Saksankielisen alkuteoksen Atom on kirjoittanut K.A. Schenzinger. Kirja kertoo jännittävästi radioaktiivisuuden tieteellisen selityksen etsimisestä alkaen Curien pariskunnasta ja päättyen Los Alamosissa pamautettuun pommiin. Kansantajuisesta kirjoitustyylistään huolimatta teoksessa on paljon fysiikkaa ja oikeata tietoa. Kirjan kansilehdellä on teksti ”Sylvi Pärssinen/Savonlinna/15.3.60 / (Alennusmyynnistä 200:-)”. Innostukseni oli siis alle kuukauden vanhaa. Siitä lähtien on kosmologia ja fysiikka yleensäkin on kiinnostanut minua ja luen nykyäänkin (28.3.2009) paljon tuon alan teoksia (yleensä englanninkielisiä). (Em. kirja on yhä hyllyssäni.)

 

(IP:n huom.: Elias on 18 vuotias veljeni, mina Ilmo taas 14-vuotias)