Seuraava teksti Sylvi-äitini muisteluksissa noin vuoden 1919 jälkeen tapahtumista alkoi kiinnostaa: ”Mutta nyt oltiin jo tulossa isoiksi, ja ajan tavan mukaan minulla oli luettavana salaisia kirjoja. Riihen kivijalassa johon aurinko mukavasti päivisin paistoi, oli minulla mm. kaamea ’Mestauskirveen alla vihityt’ eli ’Kuningatar Dragan rakkausseikkailut’. Sinne pistäydyin lukemaan. Ja minä luinkin tavattoman paljon.” Ihmeekseni tuo vuonna 1900 painettu yli tuhatsivuinen kirja oli myynnissä melko hyvään hintaan – johan se ikänsä puolesta olikin antiikkia. Tilasin sen ja ei muuta kuin tutkimaan.

Pian kuitenkin huomasin, että tuo ”tuhma” mutta nykyaikaisin silmin aivan kiltti kirja muistutti Nyyrikin tarinoita. Vertaus ei ole niin kovinkaan huono, koska tuo Suomen vanhin kaunokirjallisia sisältäen vähän sellaisia tarinoita alkoi niitä julkaisemaan vuonna 1905. Ei mikään halveksittava julkaisu, koska mm. Kalle Päätalokin on kirjoittanut tuohon lehteen. Minun silmiini Nyyrikki sattui Jyväskylän kaupungin atk-osastolla n. vuonna 1990, jossa muuan toimistotyttö oli siihen ihastunut – hänellä oli kokonainen pino Nyyrikkejä luettavana luppoaikana, jota aina kaupungin hommissa ollessa löytyy.

Kirjan pääasiallinen juoni on pian kerrottu (en jaksanut lukea kuitenkaan kuin muutamia sivuja): Serbian kuningattareksi pyrkii ja pääsee leskirouva, joka kirjan mukaan on oikea syöjätär, mutta pulska ja hemaiseva. Hänen entinen rakastajansa (tai mikä lieneekään) haluaa estää Serbialle tulevan katastrofin ja tulee mukaan salaliittoon, jonka tarkoitus on päästää kuningattaresta ilmat pihalle. Hyvin loukkaantuneena päähenkilö on pahoillaan, kun hänet pannaankin vankilaan ilman ilmojen pihalle päästämisen aikomuksen tultua toteutetuksi.

Kirjan koko nimi on kuningatar Dragan rakkausseikkailut ja Kuningas Aleksanterin onneton kohtalo. Alaotsikkona on "Historiallinen romaani erään hoviherran muistiinpanojen mukaan”. Sen enempää kirjan kirjoittajasta, alkukielestä kuin kääntäjästäkään ei anneta tietoja. Kustantaja sen sijaan on: ”Porissa. Otto Andersin kustannuksella”

Ehkäpä pieni katkelma sivulta 70 antaa kuvan, mitä siellä oikein tapahtuu – ollaan vankilassa ja Stefan on se vanki, jota kuningatar Draga menee ihan vankiselliin tapaamaan:

"Hitaasti vaipui Stefan polvilleen,

Hän itki katkerasti.

-          Niinpä siis Stefan palaja entiseen rakkauteesi!

Kaunotar kumartui alas hänen puoleensa.

-          Sano sana, vanno vala, niin vankilastasi kohoat kuningattaren huoneeseen.

Kunnialla olen sinut koristava. Rikkaus ja onni tulevat sinun osaksesi, sillä nyt voin antaa sinulle runsain käsin.

-          - Ja miksi  en antaisi sille, joka on minulle rakkain, joka omistaa sydämeni?

Oi, mikä viekotteleva sointu olikaan hänen äänessänsä!

Hänen ruumiinsa suloinen tuoksu ympäröi Stefania, ja todellakin oli vanki paralle houkuttelevaista ett’ei ainoastaan päästä vapaaksi, vaan samalla tulla kuningattaren suosikiksi, salaiseksi rakastajaksi, joka häneltä saisi kaikki.”

 

Ehkäpä tuossa tuli jo selväksi missä mennään. Mielenkiintoisempaa kuin juoni, on kirjassa käytty kieli. Jos oletetaan, että käännös on tehty melko lähellä kirjan painamista, ollaan vuodessa 1900. Seuraavassa muutamia poimintoja, jotka nykykieleen tottuneelta kuulostavat ehkä oudoilta. Lisäksi kirjassa uskollisesti mainitaan esimerkiksi ”juutalainenn Mandelblȕt”. Kenenkään nimessä ei ole etuliitteenä ei-juutalainen. Ehkä kirjan kirjoittamisen aikoihin juutalaiseksi nimittelyllä oli jotain merkitystä.

Sumeilematta serbialaiset ilmaisevat rahsummat markkoina.

Punainen on kirjassa vielä punanen.

”Ne koskivat hänen ystävätään” eli ystäväänsä.

Poliisitirehtori = poliisipäällikkö.

”Muutamia turkkilaisia paperossija” sanoittaisiin ehkä nykyään paperosseja.

”juvelien kirkastama kuningas kruunu” tarkoittaa jalokiviä – outo käsite senaikaisessa Suomessa.

”Konakki” = linnoitus.

Sitte-sanaa käytetään kautta linjan, eikä sitten – tämä oli myös mummoni kirjoitustapa.

Kirkahdus = kirkaisu.

”jo muutamia minuttia”

pelvon ilme = pelon ilme

vaahtoen raivosta = vaahdoten

”kaatui tajutonna maahan”

parisilaispuku

nälkääntyä = nälkiintyä

”Pakotettiin allekirjoittamaan sopimuksen”

”huokaus tunkihe hänen rinnastaan”

Hiukan vanhanaikaista, mutta kuitenkin vielä aivan käsitettävää tekstiä – 116 vuotta on kielen kehityksessä aika lyhyt aika. Joku kielitieteilijä on laskenut, että kielen eriytymiseen tarvitaan noin tuhat vuotta. Tätä kehitystähän voimme seurata nykyään livenä, kuinka Brittein saarten englanti, Amerikan englanti ja Australian englanti koko ajan seilaavat kukin omaan suuntaansa. Irlanti, Wales ja Skotlanti seilaavat jo nyt aivan omilla merillään.

Jos tämän kirjan kohdeyleisöä haarukoi, niin se on ilmiselvästi teinitytöt, juuri kuten äitini. Kirjan teksti on sievää ja sievistelevää ja taitaa olla naisen ruumiin haju kaikkein eroottisinta. Raamatussa Vanhassa testamentissa on paljon roisimpia kohtauksia, jonka tapaisia ei voisi kuvitellakaan kirjoitetun maalliseen romaaniin vuonna 1900 (esim. tapahtumat Sodomassa ja Gomorrassa). Haaveelliselle mielelle riitti suuteleminen – enempään ei ollut silloin tarvetta.