(Toivo Härkönen oli äitini Sylvi Kuisman ja isäni Arvi Pärssisen luokkatoveri Käkisalmen yhteiskouussa. Lisäksi hän oli Arvi Pärssisen kanssa samalla RUK:n kurssilla Haminassa. Toivo Härkönen kuolee rintamalla 1941 syyskuussa.)

 

Heinäk. 3 p:nä: Vähän ilmatoimintaa, tykkien jyskettä ja n. klo 5,30 kiivas partiokahakka vasemmalla,. Päivä kuluu verkalleen. Ei eteen eikä taaksepäin. Lentotoiminta on melko vilkasta. Yksinäisiä tykinlaukauksia. Klo 22,00 sain määräyksen palata ptriin. Miksi, mitä on tekeillä, ei tiedä kukaan. Hyökkäyskö toisesta paikasta? Klo 23,30 olimme perillä, teltta pystyyn ja nukkumaan kaiken touhun jälkeen. Kaunis kuu luo hopeisen sillan Kivijärven tyyneen pintaan. Herääjoksikin aikaa kaipaus omaisten, lapsien ja vaimon luo, mutta heti muistuttaa tykin jyrähdys, millä asialla ollaan. Hyvää yötä sinne kauas! –

Heinäk. 4 p:nä: Aamulla klo 5,30 ankara pommitus Parikkalan suunnassa, kk-tulta lentokoneista. Ryssällä vilkasta lentotoimintaa. Sain div. hyökkäyskäskyn suurin piirtein:

Oikea raja Metsäkylän kautta kulkeva maantie luoteesta kaakkoon. Vasen raja Koitsanlahden kautta samaan suuntaan. Vihollinen keskittänyt joukkojaan Lamminsalon ja Änkilänsalon seuduille. Oikealla JR 36, jonka tukipsto on II/KTR 12 ja vas. JR 15, jonka tukipsto 1. linjassa I/KTR 12 ja toisessa pstomme III/KTR 12. JR 15:sta vas. raja div.. kaistan vasen raja ja oikea raja tie Kangaskoskelle se mukaan luettuna. Ennen h:ta siirtyy psto edellisiin asemiin Simpeleen kk:ään. III pston tj:t reservissä, johon minäkin kuulun. Ptrin päälliköitten ja tja:ien ryhm. paikka 7. ptrin takana maantien luot.puolella hiekkakuoppa kapt. Vinterin johdolla. Valjakkopaikka edellinen valjakkopaikka. Atp. [ammusten täydennyspaikka], ei tietoa. Etp. [elintarvike] Kivijärven pohj. puolella. Huoltopottas seuraa 1km. jälessä pastori Turtolan johdolla. JSp:t [joukkojen sidontapaikka] piste 102 500 m kaakkoon tienristeys Simpeleen as:alta 1 km kaakkoon mäki. 8 ja 9 ptri perustavat haav. koko. p:n ptrien väliin. Tj:n haav. kok. p. samat jv:n kanssa p.p. samojen kanssa. Kaatuneitten kok.p. Simpeleen ruumishuone – selvät tapaukset. Tj:n huolto Jv:ltä. 4:ta odotetaan. Kuormat kuntoon, pakkaukset keveiksi, selitys miehille sidonta- ja täydennyspaikoista. 35:n puhuttelu aliupseereille: Jokaisen au:n omattava oma-aloitteisuutta ja harkiten sitä käytettävä, huolehdittava miehistä ja heidän tarpeistaan. Velvollisuuksien tinkimätöntä täyttämistä huolimatta vihollisen tulesta. Raskas on retkemme, tappioita ei voida välttää, mutta se ei saa vaikuttaa ptrin toimintaan½! – Kirje kotiin.

Heinäk. 5 p:nä: Aamuyöstä ukkos-sadetta! Klo 4,50 – 5,00 kohtalaista kr-tulta [kranaatinheitin] Simpeleen kk:ään ja sen yli. Aurinkoinen aamu. Odotamme ensimmäistä kenttäpostilähetystä. Kivääri- ja asetarkastus. Vahingonlaukaus Ternillä [?]. Tkm. Hautaviita, M haavoittui, mutta ei hengenvaarallisesti. Vähäistä ilmatoimintaa. Meillä on ilmaherruus selvästi. Illalla vänr. Uosukaisen kanssa valjakkopaikan tiedustelussa. Hävittäjien ahdistamana ratsujen kanssa.

Lauantai-ilta.

Heinäk. 6 p:nä. Sunnuntai-aamu. Klo 5 – 6 välillä tarkistusammunta koko tyk.rykmentillä. Ryssä vastaili harvakseen  tuleemme. Kiila on työnnetty vasemmalla Lahdenpohjaan (II div.) Kirje kotoa. Tyk.kom. vaihdos. Majuri Harvela eversti Klärich’in tilalle. Komentajan tutustuminen KTR12:n upseereihin. Lausui: On tehtävä raju hyökkäys eteenpäin nopeasti vaivoja säästämättä, tehtävät oltava selvillä. Ilta rauhallinen.

Heinäk. 7 p:nä: Yksinäisiä laukauksia puolin ja toisin. Vesisadetta. Div. Blick [2. div. Aarne Blick] Jaakkimassa. Kiivaat taistelut käynnissä. 300 kaatunutta ja 700 haavoittunutta, enimmäkseen miinojen aiheuttamia. Tj-paikaltani lähti kaksi rv-sotilasta Kukko j Rasilainen käymään noin 100 m päässä olevassa talossa meidän puolellamme. Ryssä oli mennyt sinne kyttäämään ja ampumalla sekä käsikranaatein tappoivat Rasilaisen ja Kukko haavoittui vaikeasti. Aina, joka päivä menee mies ja kaksi. Kostetaan!

Heinäk. 8 pnä: Lentosää. Ei ryssän koneita. Joku laukaus. – Karttoja jaetaan lisää lujasti. Tavallista päivän touhuja.

Heinäk. 9 pnä: Erikoisen kuuma päivä. Klo 13.00 sain käskyn miehittää tj-paikan vasemmalla Koitsanlahden puolessa. Se oli äkkiä tehty. Puhelinyhteys, maalien määrääminen ja ilmoitus taakse. Illalla kuulimme Helsingin pommituksesta ja sen uhreista. Joukko ryssiä loikkasi aseineen yli antautuen vangiksi. Hyttysiä turkasen paljon yöllä.

Heinäk. 10 pnä: Edelleen kaunista js odottamista. Jv. herrat: kompp. päällikkö ltn. Västilä, kk-kompp. päällikkö ltn. Penttilä ja vastaavan lohkon kk-joukk. johtaja ltn Ruokonen, patalj.kom. maj. Hurmerinta. Kotoa ei saan mitään postia. Ihmeellistä! Klo 111,30 alkoi tykistön kaksintaistelu ja jatkuu vielä (13,00). Ammunta on laiskanpuoleista. Ryssä sai metsäpalon aikaan n. 500 m. päässä meistä. I, II ja III kevyt psto suorittivat pstoups. Puustisen johdolla tarkistusammunnan Auvisen taloon Koitsanlahden  puolessa. Tulos oli positiivinen. Klo 18,40 alkoi ryssä taas ammuskella mille päin pakettejaan. Loppui 19,30. Illalla tulivat ptrin vääpeli Kallio ja rehumestari Santti vieraisille tuoden tupakkaa ja päivärahat.

Heinäk. 11 pnä: Kuuma päivä. Pientä ”napinaa” rajan pinnassa aamulla. Menin etsiskelemään suutareita, mutta en löytänyt Pa.asin poikki avonaisen niityn, ryssä ampui heti kivääreillä ja krh:lla [kranaatinheitin], ei tulosta,  koska tätä kirjoitan. Pari tiedustelulentoa puoleltamme.

Kirjettä odotan kovasti.

Yliloikannut ukrainalainen vanki kertoi m.m.: Ryssillä o ½ km päässä rajasta lohkoamme vastassa rykmenttiä jalkaväkeä. Reserviä ei ole. Tykistöä tiesi olevan ainakin kaksi patteria. Raskas on erään talon pihassa, jossa piikkilanka-aidan ympäröimänä rykmentin esikunta. Siitä valmistettiin heti raskaalle patterillemme maali. 20 upseeria oli itse päättänyt päivänsä. Varoitti miinavaarasta, vaikkei itse ole niitä erikoisesti nähnyt. Ensimmäisen linjan takana on tyhjää aina Hiitolaan asti. Partiomme ampumat autot tiesi myös. Henkilöautossa oli mennyt neljä luutnanttia. Vanki on 5 luokkaa käynyt ja palveli esikunnassa. Tiedot pitävät paikkansa tiedustelumme kanssa.

Heinäk. 12 pnä: Klo 1,00 ampui it-tykkimme etulinjasta erästä ryssän tähystystornia, saaden täysosumia. Edellisenä yönä sai se yhden tornin palamaan. Sektoria raivattaessa ampui ryssä muutaman ryhmän niille seuduin. Konekiväärit ja kiväärit lauloivat samanaikaisesti. Pääsimme nukkumaan. Klo 3,15 alkoi ankara keskitys kestäen n. 15 min. Suojakuopat ”miehitettiin” heti. Tappioita ei meillä ole, naapureista en tiedä. Nyt 3,50 on taas rauha maassa. Klo 12,00 sain määräyksen purkaa yhteyden ja miehittää oikealla erään tj-paikan. Hyökkäys alkaa klo 18,00- Painoimme lujaa oikealle rajan pintaan ja juuri ennen 18,00 oli yhteys ja sitten alkoi tykistömme vyörytys ja saatto.  Kaikki rajan pinta oli yhtenä savupilvenä ja liekkimerenä. Ryssän tähystäjät tulivat kipin kapin alas tornista ja ryssät rupesivat peräytymään – jalkaväkemme perässä. Tällä hetkellä jv. on jo 2 km. yli rajan. Minä sain ryhmäni kanssa palata Simpeleen kirkolle, jossa tätä kirjoitan. Kello on nyt 22,15. Tappiomme ovat vähäiset.

Heinäk. 13 pnä: Ryssä ampuu aamuvarhaisella kiivaasti patteriasemiemme seuduille- Hävittäjiä pikku pommeineen ja k:neen. It. jyskyttää – ei saa alas. Iltainen hyökkäyksemme epäonnistui. Vasemmalla asiat huonosti. Ryssä teki vastayökkäyksen. Torjuttiin. Hermostunut pataljoonan komentaja. Pst. harhailee, samoin krh. Porilaisten t:ja haavoittui omista kranaateista, - 150 mt. sirpaleraja.  Koko päivän ammumme yhtä mittaa. Ryssä vastaa. Tykkimiehiä vaihdetaan ajomiehiksi – pelkäävät jopa omaa ampumistamme. Tapaus: nuori ylioppilas kuormarengiksi kunniakkaan tykkimiehen paikalta. Päivä kuluu jonottaessa. Illalla olen saunassa ja uimassa. Yö hiljaista.

Heinäk. 14 pnä: Aamulla 6 ryssän hävittäjää aamutervehdyksellä. It ampuu, ei putoa. Ei tyk.tulta klo 8,00 mennessä. Harvaa tyk.tulta patteriasemiin. Klo 12-14 välillä saapui 6 ryssän hävittäjää yllemme. Ampuivat kk:lla minkä ehtivät ja pudottivat pommeja. Yksi kone laskeutui rohkeasti aivan puitten latvojen tasolle ptrin yläpuolella – kai näki asemat. It-tykit, it.kk:t rätisivät, rysän kk:t lauloivat turmaa lentokoneista, tyk. ampui, koko ilmapiiri oli yhtä aseitten soittoa. Painaudumme maahan, välillä koneitten kiertäessä kurkistamme ylös, hevoset ovat levottomia, aurinko paahtaa kovasti, syttyy tulipaloja ja lisää pommeja näemme irtautuvan koneista, kestää tällaista tunnin, sitten hiljaista taas. Tappioista ei ole tietoa, mutta lienevät minimaaliset. Hyökkäyksemme on pysähdyksissä. Emme tiedä mitä on tekeillä. Klo 16 sain määräyksen siirtyä Koitsanlahden läheisyyteen tj-paikalle. Hyökkäys siinä suunnassa epäonnistunut ja joudun ”löysäämään” 7:n tj:tta, kun olivat  väsyksissä kovasti. 7:n tj oli näet hyökkäyksessä mukana. Pataljoona Vanhaila, joka sen suoritti, joutui saarroksiin ja jo kärsi suuret tappiot. Miehet hylkäsivät ja Tj. joutui koville raskaan radion kanssa, mutta pelasti sen kuitenkin. Kolme miestä haavoittui pahasti. Ryssä oli ottanut piston meidän puhelinjohtoon, ja kyseli suomeksi milloin hyökkäys alkaa ja paljonko hyökkää, mutta puhelinkeskus-mies ei vaan vastannutkaan tuntemattomalle kyselijälle. Mukana olivat kapt. Winter, luutn. Puro, vänrikit Hynönen ja Kauppinen, en.m. kunnostautui konepistoolilla ampuen. – Illalla saamme kranaattitulta, ei vahinkoja. Yön makoilemme kedolla. – Tänä iltana lähdin tiedustelemaan tj. paikkaa yksin. Sivuutin äärimmäisen kuulovartion rajalla. Vartiomies kysyi, mihin saakka luutnantti menee, sanoi, että km vielä eteenpäin, olin näet katsonut kartasta väärin. Painelin Koitsanlahden tietä päin, pistoolikin oli kotelossa. Ketään ei näkynyt. Poikkesin erään talon pihasta ottamassa raparperia pureskeltavaksi. Ihmettelin, kun maastopisteet eivät sovi karttaan. Koira herätti vasta minut ja rupesin tarkastelemaan paikkaani tarkemmin, mutta n löytänyt etsimääni paikkaa. Ryssän näkötorni oli aivan lähellä vasemmalla. Palasin takaisin ja tultuani prin päällikön kanssa uudelleen sinne päin, huomasimme, että olin ollut aivan rajalla, kilometrin liian edessä. Onni, ettei ryssän partio yllättänyt, vaikka koirakin antoi minut ilmi. Onni oli mukana.

Heinäk. 15 pnä. Olemme nyt klo 22,20 valjakkopaikalla. Lähettini lähti hakemaan minulle pakettia[ip1] . Mukava juttu! Ryssä ampuu takaa ja edestä. Hävittäjiä ja pommareita liikkeellä. Krh:n tj. vaihtuu, muuten ei erikoista. Jv vahvistaa joukkoja, os. Vanhala lähti lepäämään. Klo 21 palaamme Simpeleen kirkonkylään. Ilta on kovin kylmä, samoin yö. –

Heinäk. 16 pnä: Lentotoimintaa aika tavalla, samoin kranaatteja ptri-asemien eteen ja valjakkopaikan lähettyville. II pston tj tuli yllätettyä, ryssä heitteli käsikranaatteja saaden kaksi kaatunutta ja kaksi haavoittunutta. Yksi 7:n tj:n haavoittuneista on kuollut. Muuten ei erikoista.

Heinäk. 17 pnä: Ei kovaa tykistötoimintaa. Täysosuma erääseen taloon, johon oli mennyt kolme pston miestä – kuolivat heti. Hiljainen iltapäivä. Kolea sää. Villapaita on minullakin ollut koko päivän.

Heinäk. 18 pnä: Melko hiljaista. Kävin Mäkeläisen tykönä päivällä. Joku ryssän hävittäjä ja yksi pommari, joka pudotti Innasennurkalle desantteja, ja ainakin kaksi sotapoliisin toimesta tuhottu. Hyvä posti – kirjettä, 1 kortti, vastaus mennyt jo. Ilta rauhallista. –

Heinäk. 18 pnä: Puolen yön aikaan alkoi hautausmaan suunnassa kuulua kivääri ja koneaseitten ammuntaa melko kiivaasti, krh paukutti lujasti, lopuksi yhtyi siihen ryssän tykistökin ampumaan ptri-asemiin päin. Kaksi ryssän komppaniaa oli hyökännyt. – Me olimme muuttaneet toimiston luokse eilen. Jv hälyytettiin etulinjaan meidän luotamme. Klo 13 lähdimme ptrin päällikkö ja tj:at tutustumaan niihin paikkoihin, joihin huomenna muutamme. Alkumatka pyörillä, sitten jalan n 4 km. Kierrämme avoimia paikkoja ryssän tähystyksen takia. Kuljemme Kokkolanjoen vasenta puolta. Kranaattikuoppia, metsäpalon mustaamia maapalasia, hiostavan kuuma on, mansikka sieltä toinen täältä suuhun, kaukaista tykin jylinää. Lähestymme rajaa. Sinivalkoinen paalu osoittaa sen olevan jo läheisyydessä ja siinä se sitten onkin tuo 20 m leveä hakkaus aivan suorassa.  Kauan pysyy se jälki todistamassa tuleville sukupolville Moskovan pakkorauhasta v. 1940. Vapaasti yli raja-aukean. Maa, jolla nyt olemme on sittenkin meidän. Eteenpäin. Keskellä tietä aivan loppuun mädäntynyt hevosen ruho. Tien varrella ryssään päin sen kielinen kieltotaulu: Seis, raja. Käännymme oikealle ja edessämme onkin kukkula, jolla tj-paikkani on. Kukkulan edessä on pieni pelto-aukeama, jolle kukkulalta on melko huono näkyvyys. Ryssän ja meidän välillä on ainoastaan 130 m. ja ryssillä on kallioon hakattu pesäke meitä vastassa. Murros vain välillä, hiljaa on puheltava, savua ei saa tehdä. Edellisenä yönä oli tästä ryssä yrittänyt hyökätä kahdella komppanialla. Ensimmäiset ryssät olivat tulleet sukkasillaa, päästen aivan meikäläisten käden ulottuville, ennenkuin hälyytys tapahtui. Seuraus kaikesta oli, että ryssän oli vetäydyttävä takaisin yritettyään kolme kertaa hyökätä. – tutustun maalialueeseen edellisen tj:an vänr. Rusion kanssa ja sitten palaamme samaa tietä taas takaisin. – Ilta rauhallinen, kirje kotoa!

Heinäk. 20 pnä: Aamuyöstä kohtalaisen kova yhteenottosuunnalla, johon muutan tänään klo 12.  Ryssän tykistö paukutti myös kiivaasti auringon nousun jälkeen. Klo 12,00 sitten lähdimme , varsinainen tj – 5 miestä – kolme radistia ja 5 puhelinmiestä. Pyörillä ensin Kangaskoskelle, siitä jalan alkoi vaivalloinen taivallus. Juoksujalkaa yli rajan ja siitä kilometrin verran j-paikalleni. Olemme tosiaankin ryssän kanssa nenäkkäin, runsas sata metriä vain. Pston adjutantti oli myös mukana – luutn. Reina. Suoritin krh:lla tarkistusammunnan erääseen murrokseen, jonka takana pitäisi olla kiusallinen pst-tykki. Vahinkoja sattui vähän väliä. Pioneerit olivat tuolla edessäni vetämässä piikkilankaa, jolloin ryssän tarkka-ampuja kaatoi yhden, Luutn. Leinonen lähti hakemaan ruumista, mutta sai samalta ampujalta molempiin käsivarsiinsa. Hiljaa on puhuttava ja liikkua ei saa näkyvissä, muuten heti pamahtaa. Nyt on taas kovin hiljaista, tyyntä varmaankin myrskyn edellä, odotamme ryssän hyökkäystä, jos vanhat merkit paikkansa pitää, nimittäin joka toinen yö. Komppanian päällikkö on luutn. Sipilä ja jv Porin poikia majuri Häkkisen pataljoonasta. Aina hiljenee, kello lähestyy puolta yötä. Odotamme, tunti kuluu, nyt pitäisi alkaa, mutta ei kuulu mitään. Ohi meni. Pojat nitistävät vanjan silloin tällöin huvikseen.

Heinäkuun 21 pnä: Taas on arkinen maanantaiaamu. Samanlaisia täällä ovat pyhät kuin aretkin. Kuuden aikaan alkoi ryssän suorasuuntaustykki ”piiskata” harvakseen. Korohoroamme – krh- heitti jonkun kerran vastaan sinne päin. Sitten on kaikki hiljaista. Käki kukkuu ja linnut muut laulelee aamuauringossa, kiväärinlaukaukset rikkovat jälleen hiljaisuuden. Molempien tarkka-ampujat kokeilevat kykyään. Sairaankantajat käyvät onkimassa murroksesta eilen kaatuneen pioneerin ruumiin. Kyljestä on mennyt luoti sisään ja tullut virtsarakosta ulos. Yksi uhri lisää isänmaan alttarille! Päivä on kovin hiljainen. – Tähystäjä alik. ilmoitti n. klo 3 aikaan, että kolme ryssää meni vastakkaisella mäellä erään koivun luona kuoppaan. Painuimme heti luutnanttiKaskela, minä ja eräs stm. täh. paikalle. Näimme paikan ja kun Kaskela nosti kiikarinsa ja katsoi sinne tähtäsi juuri ryssä, vedimme luumme sillä kertaa pois. Kiikarin linssit kai välkähtivät auringossa ja se kiinnitti ryssän huomiota. Ilta rauhallinen, samoin yö. Silloin tällöin joku kranaatin räjähdys tai kiväärin laukaus.

Heinäk. 22 pnä: Odotamme vaihtoa. Jv. sai sen, sijalle tuli komppania Vasko. Tapasin vanhan tutun, kapt. Palon Käkisalmesta, käymätieltään. Melko hiljaista aamuyö. Klo 6,30 kolme ryssää saapui kiireen vilkkaa täh,.paikalleen, joten ei voinut puhua. Samoihin aikoihin ajettiin kärryillä samassa suunnassa. Puolen päivän vas. oleva tähystäjä ilmoitti, että Änkilän tien suuntaan on liikettä, ryssiä saapuu 6 a 8 miehen ryhmissä; ehkä suuntaavat meille päin, jolloin yöllä saamme ehkä odottaa, jos tässä vielä olemme. Klo 19,00 lähti 7-miehinen partio ryssän puolelle vahvasti aseistettuna. Klo 20,00 – 20,05 ampui ryssä krh:llä ylitsemme muutamia ryhmiä. Yö sittenkin sanoi Juurakon Hilda – rauhallinen.

Heinäk. 23 pnä. Partio palasi klo 2. Ei päässyt yli, kun omalta laukesi vahingossa kivääri hälyyttäen ryssät. Makailin kallion kupeessa erittäin epämukavassa vuoteessa ja näin rauhattomia unia, olipa välissä siviiliäkin ”sänkykamarissa”. Kaunis aamu taas ja hiljainen. Tänään pitää kai lähteä täältä pois johonkin muualle. Puolen päivän seutu muodostui krh- ja tykistötaisteluksi. Meillä ei ainakaan vahinkoja, lukuunottamatta yhtä jv miestä, joka sai omilta kiven kalloonsa. Oli mennyt kuulovartion edestä taittelemaan oksia. Kuulovartio ei varmasti tiennyt, oliko pensaikossa oma vai ryssä, mutta varmuuden vuoksi heitti kivellä, joka sattui miehemme silmäkulman yläpuolelle. Äijä sai hyvän haavan ja opetuksen myös. Klo 14,00 saapui ”löysi” ja lähdimme talsimaan töpinään [täydennyspiste] lepäämään. Ryssä saatteli tykistöllään kauan aikaa. Sitten saunaan. Ensi kerran ryssän tykistö ampui niin taakse kuin nyt, sillan tälle puolen, saaden kolmeen tyrvääläiseen täysosuman. Useimmat kranaatit putosivat järveen ja meillä oli Pietarin kalansaalis. Illalla oli uni makeata.

Heinäk. 24 pnä: Aamulla on maailma savua täysi, ettei aurinkoa eroita, ryssä tuhoa taas omaisuuttamme. Yksi lentsikkakin jyrräsi yllämme vähän aikaa, mutta painui saman tien ”kotiin”, kun savun takia ei nähnyt mitään.

Heinäk. 25, 26, 27, 28 päivät vietetään edelleen töpinässä. Välillä uimassa ja saunassa. Päivät ovat erittäin kuumia, sadetta ei lainkaan. Ryssä ampuu Simpeleen kirkkoa ja vähän sinne sun tänne.Lauantaina Porin pston pastori oli edessä käymässä. Yhtäkkiä ilmestyi tielle kolme miestä, joista nuorin   hihkaisi suomeksi seis, mutta pastorimme tiesi keitä pysäyttäjät ovat ja ampui heti kaksi ja haavoitti kolmatta. Kunnon presti! Olen veistänyt puusta puu-ukon: Tykistön silmä, joka ottaa osaa pston välisiin puu-ukko kilpailuihin [Toivo H. oli koulussa mainittu ”piirtäjäksi”] Eilen oli Hangonjoen lottien kanttiini luonamme, kahvia ja tupakkaa sai tarpeeksi: - H-hetki voi olla melko lähellä, alkaa jo kyllästyttää tämä motinvartijana olo. –

Heinäk. 29 pnä: Töpinässä edelleen. Voitin pston välisen puu-ukkokilpailun. I palkinto: 8 vrk. ylim. lomaa sopivana hetkenä. Hyvä niin. Töpinä siirtyi klo 20,00 valjakkopaikan taa. Harvaa tykkitulta. Illalla jv eteni 2 km oikealla siivellä. Yöllä pientä nahinaa. –

Heinäk. 30 pnä: Uni oli makeaa, nukuin pitkään. Kävin tuliasemissa. Kirje tuli lapsilta. Illalla klo 22,15 lähetti toi sanan, että patteri val [jotain puuttuu välistä?]

tie lounaaseen. II ptlj. valtaa pisteen 110 ja jää siihen Kilpeläisen työntyessä eteen päätavoitteena Syrjäkosken sillan tuhoaminen. – 8. ptri Hännisen ja 9 ptri Kilpeläisen tukiptri. H + 5 jälkeen ampuu myös 7. ptri kaistallemme, lisäksi on useita raskaita ptreita käytettävissä. – H-hetki on klo 12,30. – Siis nyt se alkaa. Kello on nyt 7 aamulla, kun tätä kirjoitan. Valmistaudumme lähtöön kevein ”kuormin”, ilman pyöriä. Kapea kiila työnnetään siis Hiitolaan saakka. Klo 8,00 lähdemme hyökkäysryhmitysasemiin, jossa on oltava klo 10,00. Olen määräaikaan perillä, lyhyt käskynjako, tulikäskyjen jako. Lähden luutn., Kuosmasen komppanian mukana, tarkemmin vänr. Toivaisen joukkueen mukana. Kilometrin taivallamme rajalle odottamaan H:ta klo 12,30 ja sitä edeltävää tykistövalmistelua. Miehiä painuu toinen toisensa perässä aseineen ja kampsuineen. Tapaan tuttujakin – luutn. Palontie, Heikkilä. Täsmälleen klo 12 alkoi tyk.ammunta valtavana vyörynä eteen siirtyen aina taaemmaksi. Lyhyitä, mutta kiivaita otteluita jv:llä, kuulat vinkuvat korvissa, ammukset räjähtelevät, lentokoneet surraavat ja tulipalot riehuvat. Klo 12,30 lakkaa tuliaseitten hetkeksi hiljentyessä. Olemme vailla ruokaa eikä sitä näytä järjestyvänkään. Kylmä on eikä tulta voi tehdä. Kyyköttelemme keskiyön ja osan aamuyötä.

Elok. 1 pnä: Kello 4,00 sain määräyksen liittyä kompp. Kuosmaseen. Kohdattuamme tapaan vielä Sarjannonkin ja lähdemme etenemään patalj. tavotteeseen. Erään peltoaukean tykönä on pysähdys, jossa tätä kirjottelen, kello on 6,00. Olemme kaukana edessä, sivustoilla ei ole päästy etenemään paljoakaan. Oikealla on kova tyk.tuli. Usvaa ja savua on paljon. – Eilen kaatui vanha kaverini edellisestä sodasta, vänr. Paatero. Oli hänen vuoronsa, kunnon kaverin. – Eräs tapahtuma on jäänyt kertomatta ennen h-ryhmitystä. Makailin ja kirjoittelin töpinässä, kun vierestäni joku kollo kaatoi ison haavan. Juuri ja juuri pääsin alta pois, oksien repiessä käteni verille. Annoin pojalle 3 kertaa palvelusta vuorotta. – Ilmoitus mennyt Kilpeläiselle, odotamme siis uutta käskyä. Aurinko alkaa lämmittää ja hälventää usvaa. Taas liikkeelle, ei mainittavaa vastarintaa. Hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Menemme kukkuloille, laskeudumme rotkoihin, välillä pysähdyksiä, aukeitten ylimeno varmistetaan. Saavumme pitkään metsäniemekkeeseen, jonka kärkeen järjestän tj-paikkani. Raivaus ja pieni monttu. – Muuten etenemisen aikana emme ole saaneet lämmintä ruokaa lainkaan ja kuivaakaan ensinkään. Juomavedestä on myös kova puute, joko sitä ei ole tai vettä ei uskalla käyttää. – Riisun saappaat ja oikasen hieman pitkäksi, kun Kuosmasen lähetti tuli ilmoittamaan, että taas lähdetään 10 min. perästä klo 14,15. Taas vaellusta, tavotteena Änkilän tie. Matkan varrella rykmentistä saapuu ilmoitus, että on kiirehdittävä, sillä ryssä pakenee. Tahti pysyy silti samana. Saavutetaan piste 103, joka on miehittämätön, tulemme seuraavalle kukkulalle, josta tavote näkyy, kaksi ryssän ratsua kulkee pohjoiseen. Partio eteen ja sitten tien kautta kohti. Kärki saavuttaa jo tien. Kolmen ratsun kanssa syntyy taistelu, jossa yksi ryssän kaksinappinen kaatuu, mutta meiltä kaatui myös eräs kersantti, kaksi miestä haavoittui ja jääkärijoukkueen johtaja, erä vänrikki. Tien varsi on vahvasti varustettu, kk-pesäke avaa tulen, syntyy lyhyt kahakka, ryssät juoksevat asemiinsa. En saa radiolla yhteyttä. Klo 18,30 komentaja antaa käskyn pataljoonan vetäytymisestä taaksepäin huomaamatta ensimmäiselle kukkulalle. Valmistan maaleja tielle, mutta radiolla en saa yhteyttä, juoksen pataljoonan puhelimeen, mutta ei sielläkään. Toisen tj. puhelimella saan annettua tulikäskyt ja heti melkein vinkuvat kranaatit ylitsemme. Hyvin menevät maaleihinsa, ryssiä parveilee juosten siellä ja täällä. Irtaudumme taas taaksepäin pisteeseen 103, jossa asetumme puolustukseen ja vietämme yön, joka on lämpimämpi kuin edellinen. Saan hieman nukuttua. Illalla saivat pari miestä kaksi ryssän isännätöntä ratsua kiinni ja korjasivat parempaan talteen. Olen nyt kukkulalla 103 ja kello on kolme aamulla, jolloin tätä kirjoittelen. Odotamme puhelinyhteyden saamista ja paristoja radioon, heti yhteyden saatua ammun tien suuntaa ja lujasti. – Joku pisara tulee vettäkin, lentokone surisee ja ryssän auto prutkuttaa maantiellä.

Lokakuun 2 pnä: Olemme edelleen kukkulalla 103. Vasemmalla ja oikealla käydään kiivaita taisteluita. Kat. Palon kaistalle ampunut patteri tai sen yksi tykki, joka tarkistusammunnan jälkeen todettiin 7. ptrin 4. tykiksi – ampui monta sataa piirua oikealla. Neljä kranaattia tuli kukkulamme etelärinteelle omien keskeen, jolloin pt: miehistä 1 kaatui ja 6 haavoittui, yksi vaikeasti. Valitettava tapaus, jonka jälkeen suoritimme tarkistusammunnan, jolloin syntipukki löytyi ja karsittiin pelistä pois. Klo 15 sai pataljoonamme ja siis tj:t käskyn siirtyä reserviin n. 4 km. taakse. Lähdimme klo 17,00.Tilalle tuli JR 47 eversti Järvinen ja kapt. Winter tj:neen, sekä raskaa n tj. Painavine taakkoinemme alkoi taivallus. Vastaamme tulee loputtomia jonoja vereksiä voimia. Hiljaisina kohdataan ja hiljaisina painuvat jonot metsään suojaan. 1½ tuntia ja olemme perillä, majoitumme tilapäisesti, kai meillä on marssi kohta taas edessä, kun Änkilän tie aukenee. Yhdeksän ryssän hävittäjkää kiertelee etsimässä saalista, mutta metsä suojaa poikansa Tänään saimme pitkästä aikaa lämmintä ruokaa ja 3 päivän kuivan muonan. Olo tuntuu taas melko ”riskiltä.” Kirje vaimolle ja kortti lapsille. Tunnin aikaa levättyämme sai pataljoona käskyn asettua puolustukseen ja hain tj-paikan. Pojat tähystelivät vuorotellen, joten sain hieman nukkua. Vettä tuhnuttaa hieman. Yöllä kuului kova huuto, joka sai koko leirin ylös varpailleen, joku oli kai nähnyt unta.

Elok. 3 pnä: Aamuyöstä saapui pst-joukkoja ryhmäämme. Ne saapuivat edestä, joten pojat avasivat tulen tietämättään. Yksi luutnantti kaatui ja pari haavoittui, ennen kuin tuli saatiin keskeytymään ja todettiin, että saapujat olivat omia miehiä. Aamuyö meni taas risaiseksi. Klo 2,30 alkoi tykistövalmistelu uutta hyökkäystä varten ja välittömästi ryhmityimme ja lähdimme liikkeelle sivusta kohti Änkilän-tietä. Jonoissa, välillä pysähdellen aukeiden edessä ja varmistettua aukeiden ylittäminen, etenimme. Sivuutimme ryssän tekemät hyvät patteriasemat, käyttämättömät. Vastusta ei ole ollut. Lähenemme tietä ja pysähdymme erään aukean reunaan aidan taakse. Aukean takana on liikettä. Eräs vänrikki huusi, Hei siellä, sanokaa tunnussana. Vastaukseksi saimme tulta konetuliaseista ja hv-tykeistä. Alkoi tämän sodan kamalin hetki. Krh- ja hv-tykit tulittivat juuri siihen, jossa olimme. Miehet saivat pakokauhun. Miehiä kaatui ja haavoittui melko paljon. Kettusen lähetti myös sai jalkaan. Heiluin pistooli kanssa ja kielsin miehiä pakenemasta, mutta mikään ei auttanut. Pääsin puhelimen ääreen ja sain tykistötulta avuksi. Tilanne hieman rauhoittui. Miehet palasivat takaisin. Kello oli noin 10,30. Senjälkeen alkoi kuulua tankkien jurinaa aukean toisella puolen. Ammuin useita ryhmiä tykistöllä, jolloin ääni vaimeni. Yksi ryssä juoksi asemiimme ja antautui. Sill- oli haalarit päällä ja tsaikka päässä. Tarttui ahneesti ojennettuun korppukasaan ja tupakkaan sekä puhui paljon. M.m. kahdeksasta hv.vaunusta oli viisi tullut käyttökelvottomaksi. Hyvä saavutus siis. Senjälkeen ammuin paljon, joka taholle. 11,00 jonkun määräyksestä ampui raskas jotain maalia, jolloin ensimmäiset räjähdykset olivat omien niskassa. Makasimme maassa ja maa tärisi ja ilma leimusi, sitten tuli siirtyi kauemmaksi, nousimme, joku oli haavoittunut – omista. Nolo tapaus, ikävä olla tja:na tällaisen jälkeen. Ryssäkin oli saanut meidät haarukkaansa ja rupesi paukuttaman asemiimme. Yhteydemme on melkein aina poikki ja radiokin on vaihdettava. Klo 5 ajoissa piti taas hyökätä, jota edelti tyk. valmistelu. Taas joku tykki ampui omien joukkoon, jolloin tuli aivan sekaannus ja jv moitti tykistöä ja syystä. Samalla alkoivat hv-vaunut rullata tiellä edestakaisin, jolloin kaksi komppaniaa sai pakokauhun ja komentaja antoi vetäytymiskäskyn n. 500 m. taaksepäin. Ammuin vielä viimeiseen saakka tulitukea suojaksemme Änkilänsalon tielle. Sitten puhelin irti ja peräytymään. Saimme määräyksen taas asettua puolustukseen. Jouduin erään metsäaukean kärkeen. Radio palasi joskus yöllä ja torkahdimme hieman.

Elok. 4 pnä: Klo 3,00 saapui ptrin pääll. lähetti hakemaan meitä komentopaikkaan. Juuri lähtöä tehdessämme alkoi hyökkäyksemme tykistövalmistelu, josta kaikki ensimmäiset tulivat juuri meidän keskeemme. Taas nolot tilanne, oman tykistön tulessa. Tuli eteni ja jv sai taas niskaansa, viisi haavoittui. Joku kevyt patteri ampui oikealle. Olen nyt tjueen [tulenjohtueen] kanssa komentopaikalla, jossa tätä kirjoittelen. Hyökkäys on lähellä. – Eilen muuten ryssän pieniä partioita liikkui joka puolella. Eräätkin vartio

>> 1. vihko päätty <<


 [ip1]