10.-12.8.1941 9./KTR 12 – 6615 Sotapäiväkirja. Toivo Härkönen

Elok. 10 pnä: Klo 5,00 saapui tieto, että klo 6,00 oltava hevosmiesten luona. Lähdemme, juomme siellä aamuteen ja painumme pataljoonan kokoontumispaikkaan, josta lähtö Kurkijokea kohti klo 8,00. Kurkijoella on jo JR 57. se on meillä. Ryssä pakenee. Hiitolan suunnasta kuuluu taistelun melske. Lähtö klo 9,10 tavotteena sorakuoppa, johon Alhosta on pistoraide. Olen reservissä komentoportaan mukana. Klo 10,00 ylitimme rautatien ratavartijan asunnon kohdassa, olemme Suurimäen etelärinteellä. Kosketus ryssään, laukausten vaihtoa. Lähden Virtasen kanssa ottamaan yhteyttä Kettuseen. Hiekkakuopalla on kova yhteenotto, etenemme sinne. Vankeja tuodaan vastaan. Lähenemme mäkeä, yksi oma mies kaatuu, olemme kukkulalla. Kohta taukoaa taistelu, hiekkakuoppa on meidän. Yksi vanki taas, joka kertoo, että meitä vastassa on neljäsataa ryssää, Saapas sitten nähdä. Levähdämme, kello on 13,40. Klo 15,00 lähdimme taas, I komppania kärjessä muut mukana, minä Penttilän mukana. Herrainlammen ja Sotkulammen  välissä tuli vastus eteen. Siinä on ryssien murros ja linjat. Ammumme siihen tykistöllä, kuulat vinkuvat ja räjähtelevät puissa (dumdum) [= räjähtäviä luoteja]. Yksi joukkue kiertää parhaillaan Herrainlammen pohjoispuolitse, klo on 9,00. Eteneminen on pysähtynyt. On kaunis aurinkoinen sunnuntai-ilta, eipä uskoisi. Juuri tuli tieto, että Kurkijoki on meikäläisillä. – Pst ampui äsken sinne murrokseen. Kova huuto syntyi. Klo 21,00 Kettunen palaa pois ja minä otan hänen paikkansa. Kettunen tuli pois ja minä olin vielä komentopaikassa, kun ryssä rupesi ampumaan jalkaväkiaseillaan vallan vimmatuksi räjähtäviä luoteja. Lähden Välimaan kanssa  etenemään luotisateessa lähelle murrosta, josta ryssä tulittaa. Välillä maihin ja taas syöksyen eteenpäin. On melkein pimeä ja luodit naksahtelevat puissa. Olen jo jv:n linjoilla. Jv huutaa tykistötulta, mutta ylhäältä päin kielletään, kun sivuilta pitäisi omien hyökätä. Vaadin vihdoin ampumista, kun ryssä rupesi hyökkäämään, käsikranaatit paukahtelevat ja ryssiä on enää 25 m päässä, ne kaatuvat, annan tulikäskyjä toinen toisensa perään. Hyökkäys tyrehtyy. Pari vankiakin. Ammuin lisää. Välillä vaimenee. Taas kiihtyy kk-tuli. Tykistöllä se vaimenee. Joitakin omia haavoittuu Marila m.m. Oikealla kovaa valitusta. Aamu valkenee. Hiljaisuus vallitsee. onko edessä vielä ryssiä vai ei, arvellaan. Yöllisessä hyökkäyksessä on kymmenkunta ryssää asemiimme päässeet, mutta tavanneet kohtalonsa. Mustia vanhoja miehiä, nyt päättömiä käsikranaattien takia. Silloin tällöin vanki. –

elok.   11 pnä: Aamu on odotusta ja kaatuneitten ryssien tarkastelua. Pioneeriryhmä lähtee raivaamaan puhki murrosta, seuraan uteliaisuudesta mukana. Ei miinoja, olemme ryssien asemissa, ei laukaustakaan, saalistamme. Haavoittunut ryssä vielä siellä täällä, kaksi konekivääriä, yksi krh ja useita kiväärejä ja paljon panoksia, y.m. Ampumakuoppia on kaivettu paljon mutta tykistömme tuli on tehnyt selvää jälkeä. Palaame pois. Partio saa inkeriläisen pojan vangiksi, pojalla on paljon puhumista. On kovasti ilonen, joutuu kaatuneita ryssiä hautaamaan. Klo 15,00 lähdemme taas liikkeelle kohti Marjamäkeä Hiitolaan päin. Sitä ennen Virtanen herättää unesta minut haravoimaan paria ryssää, jotka on nähty lähellä, lähden, mutta en löydä ketään. – Yli kukkuloiden ja peltojen käy tiemme, klo 17,30 olemme perillä ja majoitumme. Tällä paikalla on saatu 7 ryssän kuorma-autoa, yksi sokerilastissa. Teltta pystyyn, satelee kovasti, mutta uni maistuu. Yöllä Penttilä tahtoo Sarjamoa ampumaan edellisen paikan edessä olevia taloja. Se tapahtuu.

Elok. 12 p:nä: Klo 7,00 lähetti ilmoittaa: patalj. oltava hälytysvalmiina. Laitamme kuormat kuntoon ja teltta nurin, sillä aikkaa tätä kirjoitellen, kello on 8,25. Lähdemme. Menimme n 2 km Kyläjärvelle, jossa ruokailemme ja olemme toistaiseksi. Käyn Virtasen kanssa katsomassa pari km. eteenpäin, jossa on ryssän kamaa. Tien vieressä on autoja useampia, tuulilasit juuri ohjaajan kohdalla ammuttu rikki, yksi panssariauto, kenttäkeittiö, kaksi 6” haupitsia, kaikki motorisoituja. Autot ovat täynnä kamaa kaikennäköistä. Kiire on ollut lähtö ja sekin kesken jäänyt. Kello on 12,00. Lähtöä odotamme. Klo 13,00 lähdimme, klo 14,00 pysähdys. Paksujalan suunnasta kuuluu taistelun melskettä, joku käsikranaatti edessä olevalle aukealle. Patalj. Penttilä etenee Lakiinmäen ja Kilkkimnäen välistä ensimmäisenä tavoitteena Vepsä. Ryssä pakenee Kilpolan saareen. Ryssän haavoittuneita kerätään taakse päin, yksi oma. Rotkoja, mäkiä ylös ja alas tavotteena Vepsä. Kärki oli perillä, pysähdys, oikealla Lakiinmäessä ryssiä, olen Kilkkimäen korkeimmalla paikalla, kaadamme aluksi kiväärillä aukealla olevia, valmistan Kyrsänmäkeen maalin ja Riienmäkeen, hyvin käy, omat hyökkäävät, ryssiä kaatuu ja pakenee, ampuvat meitä ylös, yksi kaatuu meistä, minulta menee kuula kypärän alitse, korvat menee lukkoon, ei mitään hätää, jatkuvasti ammun, kovin hyvin sattuu, jv:mme valtaa Kyrsänmäen ja Riienmäen, ryssä pakenee autoilla, traktoreilla ja juosten, ammumme perään. 7ltähämärtyy, jv.tuli laimenee, ryssän ptrit ampuvat nyt samoja paikkoja. Pommarimme pommittavat Kilpolan rakennuksia, oma kone putoaa ryssän it:llä alas, kaukotykkjien suunliekit alkavat näkyä. Laatokalla ammutaan, ei tee vaikutusta. Olemme korkealla kukkulalla, kuu paistaa, kaunis ilta, taistelu on tauonnut. Juomme saikkaa, torkahdamme ja taivasalla vaivun uneen.