Kuullun ymmärtämisen luulisi olevan helppoa, kun kuunneltava kieli on oma äidinkieli. Näinhän se joskus on, helppoa. Vaikeaksi ymmärtämisen tekee erikoistermejä sisältävä teksti – sanat kyllä kuulee ja voi toistaakin, vaikkei tiedä mitä ne merkitsevät. Jos puheessa vilahtelevat sanat normaalijakauma, mediaani ja moodi, pitää olla kärryillä pysyäkseen hiukan perillä tilastotieteestä. Iltalehdissä varsinkin mediaani on yleisölle kova pala. Moodia ei onneksi käytetä sen vaikeaselkoisuuden takia. Moodi eli tyyppiarvo on laadullisessa tutkimuksessa useimmiten esiintyvät arvo. Esimerkiksi kysymyksen ”oletteko hakanneet viime aikoina vaimoanne kyllä/en” moodi – toivottavasti - on missä tahansa aineistossa ”en”.

Edellisiin ajatuksiin minut johdatteli mieleeni tullut Kantelettaren runo ”Nyt on kaikki kallistunna”, kun ajattelin mitä mikin maksoi vuonna 2002. Vuonna 2002 aloitin nimittäin pitämään tarkkaa kirjaa menoistani, jotta tietäisin, kuka rahani on vienyt. Tarkka kirjanpito jatkuu vieläkin. ”Tarkka” tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että jopa osuuskaupan laskusta erottelen erikseen syötävät tavarat, lämpökynttilät, oluet ja tupakat kunkin omaan excel-sarakkeeseensa. Vuoden 2002 hinnoista hiukan myöhemmin lisää. Mutta palataanpa Kantelettareen.

Em. runossa mies, joka on nyt jo vanhempi kuin nuorempi, muistelee oloaan ”miessä nuorempana” ja toteaa vanhoista hyvistä ajoista: ”Markan maksoi mallaskappa, killingin humalanaula”. Runoon tutustuin esittäessäni sen laulettuna ja Yrjö Kilpisen säveltämänä. Varmaankin yleisölle niin kuin minullekin jäi em. sanonta hiukan epämääräiseksi. No, markanhan kaikki tietävät, ehkä. Eipä markkakaan ole tässä yhteydessä niin helppo. Kanteletar julkaistiin vuonna 1840 ja Snellmanin markka tuli vasta vuonna 1860. Kyse ei siis ole Suomen markasta. Mistäs sitten? Ruotsistapa tietenkin. Suomessa pitkään raha tarkoitti oravannahkaa tai yleensä eläimeltä riistettyä vaatetusta. Koska lukusanat kaiken kaikkiaan ovat hankalia ja oravia paljon, keksittiin, että 10 oravannahkaa on tikkuri. Lieneekö Tikkurila saanut nimensä tästä – vastaan, että ei ja on. Tikkurila on väännös ruotsinkielen Dickursby nimestä, jonka kantasana lienee latinan decem. Ja tosiaan: tikkuri on 10 oravannahkaa. Neljä tikkuria on kiihtelys eli 40 oravannahkaa. Liekö Kiihtelysvaara Pohjois-Karjalassa ollut 40 oravannahan kasan näköinen?

Ruotsin valta Suomessa syrjäytti sitten oravannahat ja tuli uudet valuutat. Erilaisia rahoja käytettiin kyllä pitkään rinnakkain, joten laskutaitoiselle oli hyvät markkinat. Ruotsin markka jakaantui 8 äyriin ja äyri vielä 192 penninkiin. (Laskekaapa päässänne kuinka monta markkaa on 1536 penninkiä – no, se on juuri se yksi markka.) Penninki puolitettuna oli vielä ropo. Mikael Agricolan raamatussa mainitaan juuri tuo lesken ropo, joita hän antoi peräti kaksi hyväntekeväisyyteen. Ropo ei siis tarkoita yleensä vain jotain pientä rahaa, vaan ihan käytössä ollutta Ruotsin valuuttaa.

Rahayksiköitten väliset kertoimet panivat varmaan kinkeripenkit kuumenemaan. Nimittäin 1 markka oli 8 äyriä, 1 taaleri oli 32 äyriä ja sitten lopulta riikintaaleri vastasi 48:aa killinkiä. Pelkät yksiköiden väliset kertoimet eivät paljoa kerro rahojen ostovoimasta. Otetaanpa vielä uusiksi: ”markan maksoi mallaskappa” eli maksoi 8 äyriä, joka on ¼ taalerista, Riiikintaaleri oli 48 killinkiä eli äkkiä laskien yksi markka oli 12 killinkiä. Mitäs markalla muuta sai kuin mallaskapan. Helppoa kuin heinänteko, vai kuinka. Kaikkihan tietenkin huomaavat vian. Paljonko se kappa on. Tilavuusmitta kappa on ¾ kannua, 1 kannu on 2 tuoppia ja tuoppi on 1,3 litraa. Nopeasti laskien kappa on noin 4,58 litraa. Eräistä lähteistä löytyi vertailu lähinnä perunkirjojen perusteella tehty: rautalapio arvotettiin 4 killingin arvoiseksi. Nyt päästiin asiaan. Fiskarsin puutarhalapio maksaa verkkokaupassa noin 20 euroa. Siitä saadaan sitten vastaavuus 1 killinki = 5 euroa. Siis humalanaulan sai viidellä eurolla. Mihinkä nuori mies sitten tarvitsi humalaa ja maltaita. Ei ole vaikeaa arvata.

Vuoden 2002 hintoja verrattaessa nykyisiin pitää ottaa huomioon ostovoiman muutos. Vuoden 2002 euro pitää kertoa 1,238:lla niin saadaan nykyinen euro. Suomen Pankilla on rahanlaskukone, josta saa kätevästi eri vuosien rahat nykyiseen suhteutettuna. Vuonna 2002 maksoi tupakka-aski 4 euroa, nykyisin noin 6,50. Bensaa sai hintaan 1,09 per litra – nykyisin 1,80 tms. Hotellihuone Oulun kaupungissa vuonna 2002 maksoi 125 €. Junalippu Järvelästä Helsinkiin maksoi 21,60 (kaksi aikuista), nyt 12,60 (kaksi eläkeläistä). Puvun takki vuonna 2002 maksoi 159 euroa ja on vieläkin 16-vuotiaana hyvässä kunnossa ja käytettävissä.

Rahan arvon muutoksista saa hyvän kuvan, kun ajattelee, että ensimmäisessä kesätyöpaikassani tuntipalkkani oli 1,69 markkaa eli nykyrahassa 30 senttiä. Kahdeksan tuntia töitä ja ansioita 2,40 euroa. Kyllä sekin ylittää intialaisen laivanpurkajan nykyisen päiväpalkan, joka on noin 2 euroa päivässä.