Kiinnostukseni Käkisalmen historiaan juontuu äidistäni ja isästäni. Käkisalmi oli äitini koulukaupunki seitsemän vuotta vuosina 1921 – 28 ja samoin isäni koulukaupunkina yhdeksän vuotta 1919 – 28. Äitini lyhempi aika johtui siitä, että hän aloitti toiselta luokalta Käkisalmen yhteiskoulun ja isälläni taas pidennys johtui tuplatusta kuudennesta luokasta. Äitini asui Kirvun Inkilässä ja isäni Pyhäjärvellä, mutta hänkin vuodesta 1926 lähtien Inkilässä.

Käkisalmen sanomat oli paikkakunnan ehkä luetuin sanomalehti, joka seurasi tapahtumia laajemminkin ympärikunnissa. Nykyisin on tuo lehti luettavissa näköispainoksena.

Nyt on kuitenkin helmikuun 3 päivä vuonna 1925 ja uunituore Käkisalmen sanomat on jaettu kaupunkiin. Talvi on vielä oikeastaan tuloillaan, vaikka sen olisi pitänyt aikoja sitten alkaa. Eletään kieltolain aikaa. Kieltolaki alkoi 1919 ja päättyi vasta vuonna 1932. Vuonna 1925 poliisien resursseista suurin osa kului kieltolain valvontaan, yksinpä juopuneena esiintyminenkin oli rikos. Mutta poliisi oli tehokas, kuten seuraavasta uutisesta käy ilmi.

(3.2.1925 Käkisalmen sanomat)

Spriitä takavarikoitu Raudussa

Poliisi Anttonen ja raittiuslautakunnan puheenjohtaja Matti Honkanen Leininkylän järven jäältä spriikuljettaja Juho Loposelta (Jurkan Jussilta) kotoisin Metsäpirtin pitäjästä, 4 kanisteria spriitä.

Mielenkiintoinen uutinen kaikin puolin. Ensiksikin pidätyksen tehneen poliisin nimi: Anttonen. Sitten raittiuslautakunnan puheenjohtaja näyttää olevan viranomaisen roolissa, jolla on pidätysoikeus. Ja sitten vielä roomalaisen oikeuden vastainen Loposen syylliseksi julistaminen ennen oikeudenkäyntiä. 4 kanisteria spriitä olisi riittänyt isommankin poppoon rähinäviinaksi – ei mitään varpusia (varpunen = ¼-litraa spriitä, kanisteri = 10 litraa).

Juopottelua ei suinkaan katsottu läpi sormien, vaan vastarintaliike oli voimissaan, tai ainakin sillä oli rahaa julkaista seuraava ilmoitus: ”Raittiusluentokurssit Wiipurissa helmikuun 6, 7 ja 8 pnä Brahenkatu, alkavat 6 pnä klo 16 päivällä.”. Maisteri Paavo Pohjanoksa on saapunut peräti Helsingistä vahvistamaan ”paikallisia puhujavoimia”.

Kieltolakihan kuvaannollisesti katsoen menetti kokonaan otteensa pirtukanistereista.  Kieltolain aikana spriitä sai lähes mihin aikaan tahansa ja mistä tahansa. Muut kuin pirturikolliset elivät kissanpäiviä. Trokareiksi valikoitui myöskin poliiseja. Ansiotuotto paikkakunnalle kuljetetusta 10-litran pirtukanisterista houkutteli, kun kiinnijäämisen riski oli suhteellisen pieni. Ravintolatkin suosivat omia juomiaan sekoittavia asiakkaita toivoen muun myynnin samalla hiukan kasvavan. Alkoholia ei siis saanut tarjoilla edes ravintolassa. Yksityiset ravintolat lisääntyivät ja niihin liittyi muutakin mukavaa toimintaa, kuten aina kaikkeen lystinpitoon. Yksityisissä paikoissa meno oli vapaata ja siellä voi lisäksi solmia pitempiä tai lyhempiaikaisia suhteita toiseen sukupuoleen – maksua vastaan. Miehet tutustuivat toisiinsa maksutta nyrkein ja puukoin, kuten helmikuunkin sanomalehdestä voi todeta. Rähinöillä oli kuitenkin julkisia seuraamuksia. 8.12. 1925 Käkisalmen sanomat kirjoittaa:

Täten kielletään lain säätämän rangaistuksen uhalla huonon käytöksensä takia seuraavilta henkilöiltä pääsy ½ vuoden aikana kaikkiin Kiviniemen nuorisoseuran talolla pidettäviin iltama. ja huvitilaisuuksiin, nim. Matti Aleksanterinp. Varpaalta, Aaro Yrjönp. Varpaalta, Arvi Juhonp. Siirlahdelta,Kiviniemestä ja Jooseppi Lemmetyltä Valkjärven Vaalimosta.  -  Samoin kielletään kaikilta juopuneina esiintyminen seuramme talolla ja tulevat semmoiset asetettaviksi syytteeseen.

Kivinimessä 7.12.1925

Kivinimen n. s. johtokunta.

Kieltolakia kuitenkin valvottiin ja valvonnasta uutisoitiin. Otsikon ”Kieltolain walwonta Raudussa” alla kerrottiin seuraava opettavainen ja kansalaisia oikealle tielle ojentava tarina:
Uusia trokareita on pidätetty ja tuomittu Raudun warsinaisilla talvikäräjillä tk. 5. pnä tuomittiin jo ennemmin mainittujen lisäksi wielä spriikauppias A Taikina 7 kk. wankeuteen. Keripadasta kotoisen oleva alaikäinen spriikauppias Q Difonoff tuomittiin 2 kuukaudeksi mutta laskettiin ehdonalaiseen wapauteen, koska on alle 16-vuotias. Spriikauppias Saska Intke tuomittiin juopumuksesta Raudun ns. talolla ja tappelusta yhteensä 2 kk. wankeuteen. Muutama päiwä ennemmin yuomittiin sama Intke ammattimaisesta wiinan myymisestä 10 kuukaudeksi, joten rautulaiset pääsewät Intkestä koko wuodeksi.

Jo sanomalehdissä aikaisemmin olleen uutisen johdosta, jossa kerrottiin, että wiime sunnuntaina Leinikylän järwen jäällä pidätettiin spriinkuljetuksesta joku Jussi Loponen (Jurkan Jussi) huomautamme erehdyksen wälttämiseksi, kun paikkakunnalla on useita samannimisiä henkilöitä, että viime sunnuntaina pidätetty Jussi Loponen on metsäpirttiläinen pientilallinen, joka sivutoimenaan harjoittaa jotain liikettä Wiipurin ja Metsäpirtin wälillä. Nimien sotkemisen wuoksi kutsutaan häntä Raudussa Jurkan Jussiksi.

Hauska yksityiskohta on lauantain 7. helmikuuta Käkisalmen sanomissa, jollaista ei pitkään aikaan ole lehdissä harrastettu. Nimittäin runomuotoinen kuvaus menneen viikon tapahtumista. Runomuodolle on englanniksi nimi ”doggerel”, jonka voisi kääntää suomeksi kalikkasäe tai kalikkaruno. Kun noita ei kuitenkaan monikaan käytä, niin doggerel on jostakin tapahtumasta kertova ontuva ja huono runo – kuitenkin runomittaan kirjoitettu, mutta ilman sen suurempia taiteellisia tavotteita. Käkisalmen sanomiin kirjoittajaksi ilmoittautuu nimimerkki Lauluveikko – voisikohan nimimerkillä olla yhteyttä Helsingin Ylioppilaskunnan laulajiin, koska heidän kunniamarssinsa alkaa sanoin ”Laulakaamme, lauluveikot, täyttä rintaa joka mies”. Siispä runo seuraavassa kokonaisuudessaan otsikolla ”Viikon viestit”:

 

Talvi tuli vihdoinkin jo

satoi hiukan lunta.

Kokoontunut myöskin taas on

Suomen eduskunta

 

Kallio on puhemies, hän

vasarata käyttää,

vaikk’ei voikaan ruotsalaisten,

mieltä aina täyttää

 

Isännillä tähän aikaan

mieli on niin musta

laatiessaan tuloistansa

veroilmoitusta

 

Raudun pirtutrokareita

onni vaan ei suosi,

vaikka kaupankäymisess ois

minkälainen kuosi

 

Kauppaneuwos Taikinaan ja Intkeen

nuoreen Saskaan

kihlakunnan oikeus

loi tuomionsa raskaan

 

Raudun mailla

aina suru suuri,

kaikki pirtukauppiaat

kun perii kivimuuri.

 

Lauluveikko

Kuten huomataan, ei rikoksista kiinnijääneille tai tuomituille suoda mitään intimiteettisuojaa.