25.12.1941 Ismo Kuisma rintamalta Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan [Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje IP:n arkistossa.]

                                                                                  Jouluna 25.12.41.

Sylvi-siskoni!

Tänään sain 19.12.41 päivätyn kirjeesi. Kiitoksia paljon siitä. Ihmettelen kun et saa kirjeitäni, nytkin on ainakin kaksi kirjettä tulossa sinulle täältä K:mäen puolelta, mutta en tiedä miksi ne niin viipyvät.

Jouluaaton ja tämän Joulupäivän olemme ryssän puolesta saaneet viettää täysin rauhassa. Eilen me tuotiin pieni kuusikin tänne pirttiin, koristeina siinä oli 4 kynttilää ja rinkeli ja niin mekin vietimme Jouluaaton, joskin ikävä pyrki vain tuppaamaan, ikävä sinne kotiin.

Ei sitä hyvänä aikana osaa antaa arvoa kaikelle sille mitä on saatavissa, ennenkuin  tulee tällainen aika, niinkuin nyt. Emännäthän siitä joutuu eniten kärsimään kun pitäisi laittaa, eikä juuri ole, mistä laittaa. Voi, minua säälittää ne Teidän lapsukaisetkin kun pyytävät – paljasta leipää.

Sylvi, et saa minulle laittaa minäänlaista pakettia sillä mehän saamme joka päivä esim. voiannoksenkin. Mutta koitetaan kestää, ehkä Hyvä Jumala suo viellä meille ne onnellisemmat ajat.

Minä olen nyt samoilla seuduilla, missä Arvikin oli, siellä K:tä koilliseen, me vaihdoimme heidät lepäämään.

Tämäkin päivä alkaa olla illassa, kello on kohta 16,00 ja ulkona alkaa olla täysin pimeä. Tänäänkään ei ole kuulunut linjoiltamme laukaustakaan, Kiitos Herralle, että hän antoi meille näin hyvän Joulun.

Eipä täältä taas muuta tällä kertaa. Onnellista uuta-vuotta vain teille kaikille, olette aina ajatuksissani.

                 Monet terveiset. Itti.

26.12. – 30.12.1941 Arvi Pärssisen päiväkirjasta

26.12.1941. Ryssä antoi tänään joulutervehdyksen minuutilleen samaan aikaan kuin eilenkin. Varttia vaille kymmenen kolme pommikonetta hävittäjien suojaamina pommitti järein pommein Krivin seutua. Tuloksista en tiedä. Jouluyönä ryssä oli pommittanut Karhumäkeä viisi kertaa, mutta vähäisin tuloksin.

Pakkasta on ollut yli 47 astetta! Joulut ovat ohi. Todellista joulutunnetta en täällä saanut. Ruoaksi saatiin tänään pohjaan palanutta hernesoppaa ja illalla ruispuuroa.

27.12.1941. Illalla valvoimme tavallista myöhemmin ja vasta puolen yön paikkeilla kävimme nukkumaan. Siitä huolimatta olin aamulla kuudelta ylhäällä. Maha on ollut koko päivän huonossa kunnossa, minkä vuoksi en ole käynyt missään. Olen tässä ajankuluksi lukenut ja jakanut pojille 5000 kappaletta lahjatupakoita.

Sain surullisen ilmoituksen Tapani-veljeltäni: Hän on haavoittunut 14.12. Poventsan lähistöllä ja on nyt Seinäjoen sotasairaalassa hoidettavana. Hän oli saanut viholliskranaatista sirpaleita käteensä, kasvoihinsa ja lonkkaansa, mutta haavat eivät ole hengenvaarallisia. Kirjoitin hänelle kirjeen.

Joulunpyhät ovat auttamattomasti ohi. Tässä vain hämmästellen ajattelen, oliko todella joulu. Entisissä jouluissa on ollut aina jotain erikoista ja onpa tuntunut siltäkin, että on voinut olla ihmisille jonkinlaiseksi virkistykseksi, mutta mitään sellaista tunnetta ei nyt ollut. Seitsemässä eri paikassa pidin kyllä hartauspuheen, mutta sittenkin minusta tuntuu, ettei tämä joulu voinut antaa meille sitä, mitä sen olisi pitänyt. Miehet istuvat yksikantaisina ja totisina ajatusten liidellessä varmaankin kaukana rakkaitten parissa. Hajamielisten joulu!

Sain tänään vaimoni 16. päivänä lähettämän kirjeen. Almanakan mukaan on lauantai-ilta. Kävin pitämässä iltahartauden eräässä konekiväärijoukkueen teltassa.

28.12.1941. Herran pyhäpäivä on jälleen illassa. Lähdin aamulla etsimään lankomiestäni Pärmin poppoosta. Ensin hiihdin yksi parin kilometrin päässä olevalle Pärmin JSP:lle, josta pastori Nevanko liittyi seuraani. Kiemurteleva latu johti huurteisen metsien halki kaakkoa kohti. Pastori Nevanko jäi neljä-viisi kilometriä hiihdettyämme pataljoonansa 2. komppaniaan. Loput viisi kilometriä hiihdin yksin.

Loppumatkalla hiihtelin Hiisjärven poikki, jonka ylittäminen oli jokaisen omalla vastuulla, sillä ryssä on puolentoista kilometrin päässä asemissa ja voi milloin tahansa tulittaa kiväärein ja suorasuuntaustykillä järvelle. Huoltotie kiertää järven. Tavallista vinhempaa vauhtia ylitin tuon kilometrin levyisen järven ja odottelin koko ajan, yrittääkö ryssä ampua. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Loppumatkan hiihdin Pärmin linjoja pitkin huonoa latua. Se kulki yleensä vartiopaikalta toiselle, ja miehet seisoivat tuliaseittensa takana pieni lumivalli suojanaan. Joskus latu pistäytyi ei-kenenkään maalle.

Saavuin Voljärven luoteispäähän, ja sieltä pienestä vankilakylästä löysin Itin. Poika oli kovin hämmästynyt, kun näki minut huurteisena ja märkänä edessään. Kuivattelin itseäni hellan äärellä ja juttelimme kuulumisia. Pian Itti kiehautti Toinin lähettämästä kahvipaketista kahvia, ja kyllä se hiihdon jälkeen maistuikin. Vein pojalle puolitoista laatikkoa Saimaata.

Paluumatkalla hän hiihteli muutaman kilometrin mukanani palaten sitten takaisin. Yksin hiihdeltyäni hämärän metsän halki saavuin takaisin lähellä kuuttatoista. Muutin puhtaat vaatteet päälleni ja pesin kastuneet uutta käyttöä varten.

29.12.1941. Tänään sain joululahjan: Todistuksen ylipäällikön minulle myöntämästä neljännen luokan vapaudenrististä.

Ruumiini tuntuu vähän kankealta eilisen pitkän hiihdon jälkeen. Ulkona on kiljuva pakkanen, lähes 50 astetta. Ryssä pommitti jälleen Krivin aseman seutua, niin että tanner tömisi. Laivueessa oli kuusi pommikonetta ja kaksi hävittäjää.

Pidin iltahartauden eräässä 7. komppanian teltassa.

30.12.1941 Ismo Kuisma rintamalta Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan [Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje IP:n arkistossa.]

Sylvi hyvä!

Kiitos 21/12 kirjoittamastasi kirjeestä sain sen tois iltana. Se on sitten merkillistä ettet ole saanut kirjeitäni, tämä on nyt jo 4:s kirje jonka lähetän sinulle. 3 kirjettä on sinulta saamatta, toivottavasti tämä tulee perille. Joulut meni hyvin, täällä oli aivan rauhallista, meillä oli pieni kuusikin täällä.

Toispäivänä 28/12 kävi Arvi täällä, hän tuli aivan yllättäen.  Olin juuri korviketta juomassa kun pojat sanoi että joku kysyy Kuismaa tuolla ulkona, menin ulos ja et usko, jälleen näkemisen ilo oli suuri molemmin puolin. Ajatteles, hän oli hiihtänyt toistakymmentä km. tavatakseen minua, hän oli aivan hikinen ja märkä mutta tuossa kaminan edessä sentään jonkunverran kuivui. Eikä siinä muuta, pannu tulelle vain ja joimme oikein hyvät kahvit tarjosin hänelle leipää ja voita sen kahvin kanssa mutta hän ei näyttänyt raatsivan oikein syödä.

Hän viipyi täällä tunnin verran, päivät kun on niin lyhkäisiä niin hän ei jättänyt menoa pimeäksi. Kävin häntä pari km saattamassa. Se menolatu kulki erään järven yli, siellä toisella rannalla oli ryssän asemat mutta ei nuo ampuneet Häntä. Ootin niin kauan kun hän oli hiihtänyt yli ja hyvin hän selvisi. Et usko miten ne sellaiset käynnit virkistää. Jos tällä paikalla kauemmin viivytään niin aion käydä hänen luonaan vierailulla.

Arvi kertoi Tapanin haavoittuneen jossain K:mäen ja P:n välillä, niin ikävästi kävi Tapanille mutta saahan hän niiden kipujen edestä sentään jonkun aikaa levätä jos ei hän kovin pahoin lie haavoittunut.

Lomalle menosta ei ole varmaa tietoa, ehkä sitä joskus pääsee jos ikää riittää. Kirjoita sinäkin yhtäusein kuin tähänkin asti, minä vastaan niihin senkun kerkiän. Kiitoksia vain kirjeistäsi. Onnekasta uutta vuotta teille kaikille.

                                                                                                       Itti.