22.9.1955 Rauno Pärssinen Mannervaarasta Kari Pärssiselle Helsinkiin

[Alkuperäisestä kirjeestä Raunon koneella kirjoittama toisinto IP:n arkistossa. Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje Kari Pärssisellä.]

 

                                                        Mannervaara 22.9.1955.

Veli hyvä!

Tekee mieleni kirjoittaa, kun on kulunut niin pitkä aika siitä, kun jonkunlaisessa yhteydessä oltiin. En ole moneen, moneen viikkoon, en kuukauteen kuullut enkä saanut tietää Sinusta mitään. Koetahan ehtiä perheinesi kirjoittaa tänne minulle, joka olen taas vuodeksi hautautunut keskelle erämaata ja korpea.

Lienetkö koskaan käynyt Mannervaaran koululla. Se on iso kuin linna: Kaksikerroksinen valkea kivitalo. Tilaa on mahdottoman runsaasti. Oppilaita on yhteensä hiukan yli 50. Nämä kahden opettajan, rva Hilja Laurosen ja minun hallussa. Olen johtajaopettaja. Hilja on n. 50 vuotias, hyvin miellyttävän hiljainen ja ystävällinen ihminen. Perheensä, isä ja ammatti + oppikoulua käyvä jälkikasvu, oleilee parhaastaan Joensuussa, jossa on omatalo Kettuvaaralla. Tulen toimeen Hiljan kanssa mainiosti. Koululla asuvaan kunnan suomaa niukkaa palkkaa nauttivaan väestöön kuuluu vielä miellyttävä keittäjävahtimestarin perhe: Eila, keittäjä, n. 22-vuotias ihmeen kaunis äiti, hänen miehensä, savottajätkä, 23-vuotias Aulis on tohvelin alla oikein mielisuosiolla ja sitten molempien edellisten aikaansaannos, toista kuukauttaan parkuva tyttönen. Kun tähän lisätään vielä allekirjoittanut ynnä 2 koiraa ja Elias, onkin tullut mainituksi koko talon väki, Kouluni on kahden kilometrin päässä rajalta, ja ikkunasta, jonka äärellä kirjoitan, näen 4 km:n päässä kokonaan yhteisen syntymäkirkonkylämme, Korpiselän. Siellä näkyvät molemmat kirkot, joita ilmeisesti käytetään tähystystorneina, suuri näkötorni, taloja ja peltoja, joilla näyttää liikkuvan karjaa. Ryssän puolelta kuuluu usein konetuliaseiden ääntä, ja kun olen mennyt rajalle, kuuluu sieltä suurten koirien haukuntaa.

Täällä on hyvä metsästysmaat. Olen kokonaan uusinut asevarastoni. Ostin parhaimman metsästysaseen, mitä Suomesta voi saada. Se on 5,7 mm:n vahvuinen metsästyskivääri varustettuna lippaalla. Piippu on melkein yhtä pienireikäinen kuin pienari, mutta kylläpä luodilla siitä huolimatta on puhtia: alkunopeus 920 m/sek. ja kantaa samalla tähtäimellä aina kahteensataan metriin saakka. Lintu, joka uskaltaa puolenkin kilometrin päähän, on hätää kärsimässä. En ole vielä tottunut aseeseen, mutta olenpa saanut kummallisia sattumia tarkkuutta ampuessani. Alussa koettelin järvellä asetta ja ammuin 200 m:ltä ensi laukauksella keskelle valkoista lumpeen kukkaa. Hieno sattuma! En ole paljoa ehtinyt metsästää, ja riistaa on tullut sen mukaan: 2 telkkää, 2 heinäsorsaa, 1 kaakkuri, 1 teeri, 3 pyytä, 1 koppelo ja 1 jänis, jos Sinua saalisluettelo kiinnostaa. On minulla vielä toinenkin ase. Se on 16 kalinperin yksipiippuinen haulikko, joka on aika hyvässä kunnossa, vaikk’ei uusi olekaan. Kunhan lehti lähtee puusta, aloitan toden teolla metsästyksen.

Leevi [Lauttamus] on opettajana 10 km:n päässä, Kokinvaaran koululla. Se hulttio.

Minä teen Sinulle ja perheellesi ehdotuksen. Minulla on viisi avaraa ja modernia huonetta keskellä tätä karua rajamaata. 4 niistä on täydellisesti kalustettua. Jättäkää pikkuriikkiseksi ajaksi hiiteen se kaupungin sairas elämä ja tulkaa tänne lepäämään. Käymme tuolla korvessa metsällä ja Evasi saa hengittää syksynraikasta, pihkantuoksuista ilmaa ja saa punaa poskiinsa. Saatte oman huoneen, jossa on ihana rauha. Laitan erinomaisella kokointaidollani Teille lettuja ja lintupaistia ym. Tietysti sieltä on ”mahdoton” päästä, mutta mikään ei ole tavoittamattomissa, jos sitä vain haluaa. Ei siihen paljoa rahaa mene. Vuodevaatteet, viltit ja lakanat, on otettava mukaan, sillä niitä ei minulla ole. Mieti vakavasti tätä ehdotusta! Eikö velvollisuutesi ole kesän jälkeen väsyneelle vaimollesi järjestää virkistyslomaa. Tule tänne!

Huoneitteni seinät ovat autiot. Pitäisi saada maalauksia. Maksan kappalehinnan, jos muutaman harjoitelmistasi lähetät minulle.

Kirjoita Perheinesi pian.

terv. Rauno.

Elias on iso kuin mikä, 165 cm ja lähettää terveisiä.

 

14.10.1955 Rauno Pärssinen Mannervaarasta Helena ja Sanerva Pärssiselle Tampereelle

[Raunon koneella kirjoittama toisinto IP:n arkistossa. Alkuperäinen kirje Kari Pärssisellä. Pilkut palautettu alkuperäisen kirjeen mukaisiksi.]

 

Mannervaara 14. 10. -55

Rakkaat siskot!

Kiitos kirjeestä. Ihmettelinkin jo, mikä on tullut teille kun ette kirjoita. Muistakaahan vast’edeskin kirjoitella.

Voi, teitä raukkoja, siellä kurjissa oloissa! Milloinkahan teiltäkin loppuu se kärsiminen. Koettakaa jollakin lailla kestää eteenpäin. Eiköhän kaikki ajan mukana tule selviämään. Ja mikä on tärkeätä: säästäkää rahaa, ettei se lopu teiltä kokonaan. Sinä, Helena, varmasti tulet pärjäämään, mutta se Sanerva, pyryharakka, malttaakohan hän lukea. Voi, voi, kun pitäisi yrittää kaikin voimin.

Minä en viitsi millään lailla moittia omaa elämääni, vaikka yksin ollessa se tuntuukin raskaalta. Minulla on loistava kaksikerroksinen koulu, jonka johtajaopettajana olen. Lapsia on alun kuudetta-kymmentä, kilttejä ja sieviä kuin mitäkin. Asuntona on hieno viiden huoneen lukaali suurine ikkunoineen, tilavine komeroineen jne. Teen itse ruokani ja olen jo hevonen silläkin alalla. Olen ostanut talven perunat. Samoin talven ruokapuolta silmällä pitäen ostin Annaleenan kanssa yhteisen vasikan, jonka pian umpioin. Osan lihasta metsästän; minulla on 2 uutta asetta. Elias on kyökkipiikana. Palkka on minulla pieni, kun en saa syrjäseutulisää enkä korvausta luontaiseduista. Olen yrittänyt haalia ylitunteja mahdollisimman paljon. Teen työtä niin paljon kuin suinkin jaksan. Esim. tiistaisin ja perjantaisin istun opettamassa klo. yhdeksästä aivan ilman pienintäkään keskeytystä klo. kuuteen. Ainoastaan 10 min:n välitunnit ovat lepotaukoina. Pidän näet jatkokoulua 12:lle isolle kolttiaiselle. Tytöt ovat aivan naimaikäisen näköisiä jo. Elias on myöskin jatkokoulussa. Nuorisotyönä aion vielä ruveta pitämään laulukerhoa. En tiedä, miten kaiken jaksaa. Tässä talouden hoidossa on niin lemmon viljalti työtä. Pyykin pesu on niitä hankalimpia tehtäviä. Muuten täällä kyllä on hauskaa. Ryssän raja on 2 km:n päässä ja työhuoneeni ikkunasta näkyy 4 km:n päässä rajan tuolla puolella syntymäkyläni, Korpiselkä, taloineen ja kirkkoineen. Kiikarilla näkee siellä liikettäkin. Ihmiset ovat täällä hauskoja, mutta kyllä huomaa, että olemme kuuluista sukua. Vaikka asia alkaa olla nyt jo sillä tavalla, että ihmiset ovat soittaneet suutansa niin paljon, että alkavat tukehtua mökäänsä. Kukapa sitä samasta asiasta kauaa jaksaa horista. – Leevi on täällä Kokinvaarassa opettajana, ja on seuranani silloin tällöin. Tuupovaaran opettajat ovat Kolehmaisia lukuunottamatta ystävällistä ja hauskaa väkeä. Nuoria on paljon. Olen piirimme opettajista vasta kolmanneksi nuorin. Leevi on kai kuopus. Opettajatoverini, rva Hilja Laurosen, kanssa sopeudun kuin paita ja perse. Hänen perheensä on Joensuussa, ja hän elää yksin suuressa huoneistossaan yläpuolellani. Keittäjä asuu miehensä kera huoneessaan koululla. Kiva perhe: Isä, jätkä, 24 v, äiti, emäntäkoulun käynyt 23-vuotias ja kaunis kuin Venus. Heillä on kesällä syntynyt tyttölapsi.

Annaleenan kanssa on samanlaisessa suhteessa kuin aikaisemminkin. Taidan mennä joskus julkisesti kihloihinkin, jos niin kauan elän. – Naiset ovat hankalia. Ilomantsin puolelta, Putkivaarasta, on 19-vuotias opettajatar käynyt luonani jo kahdeksan kertaa. Hän viipyy täällä koko päivän ja on kuin kotonaan. Kerran olen puolittain virkani puolesta käynyt siellä.

Olen soittanut Hoilolan kirkossa jumalanpalveluksessa urkuja ja saanut siitäkin rahaa. Olen myös oppinut entistä paremmin soittamaan.

Tule yksin tai yhdessä käymään täällä luonani! ”Täällä  on lämmintä ja täällä on rauhaa”. Lupaan järjestää ”asemani mukaisen” kestityksen! – Marraskuun alussa kun tulee kaksi pyhää peräkkäin, menen ehkä Helsinkiin. Mieleni tekee käydä Karin luona.

Siitä omenahillosta en oikein osaa sanoa mitään. Mielestäni ei kannata sieltä saakka lähettää tänne.

Minulta on muuten mennyt hirmuisesti rahaa. Tässä kuussa maksoin veroja yhteensä 26.000 mk. Se oli kamalaa.

Ilta on aika pitkällä ja väsyttää jo.

Näkemiin. Rauno.

 

Viivytin kirjeen lähettämistä löytääkseni jostain jonkun satasen. Olen pa. melkein ja ruokaakin olisi saatava loppukuuksi. Jos vast’edes pyydät rahaa, niin tulkoon kirjeesi ennen kuun 9:ttä päivää. Silloin minulla on rahaa. Vien aina päältä niin paljon pankkiin, että juuri ja juuri elän seuraavaan palkansaantiin saakka.

                                             Sama

[kirjeen alkuun kirjoitettu]

Maksoin kirjeestäsi tänne 30:-

 

- - -

Mannervaarassa Luupäässä asusteli Anja Malvela – hänen veljistään useat olivat Raunon oppilaita -  Anja oli sopivan ikäinen ja näköinen ja sitten ei tarvittu muuta kuin luontoa. Suhde Annaleenaan oli hiipunut jo sitä ennen olemattomiin.  Leevi = Leevi Lauttamus ansaitsi samoin rahaa opintoja varten. Hänen veljensä Leo opiskeli ortopediksi ja työskenteli Lahdessa Hemon lääkäriasemalla vielä vuonna 1988, mutta oli jo seuraavana vuonna kuollut. Leo soitti trumpettia, joka kuului Tuupovaaran kylän joka kolkkaan sunnuntaiaamun muuten kuulakkaassa hiljaisuudessa.

 

Karjalainen, 22.9.1955 torstai

Tuupovaaran opettajat kokoontuivat yhdistyksensä syyskokoukseen 16. 9. Herajärven kauniille kansakoululle. Isäntäväkenä olivat op. Enni Mononen ja Leo Korpineva. He toivottivat runsaan vierasjoukon sydämellisesti tervetulleeksi. Hyvä sää olikin houkutellut n. 30 opettajaa ja monia muita vieraita liikkeelle. Alkuhartauden piti op. Emmi Mononen verraten työtään alkavaa opettajaa nöyrään Joosuaan. Raskaaseen ja vaikeaan opetustyöhön tulee paras apu ylhäältä. Leo Korpinevan toivotettua vieraat tervetulleiksi puhui yhdistyksen puheenjohtaja Mikko Lauronen. Uudet ja entiset opettajat esittäytyivät toisilleen. Tarkastaja Kivikkokangas puhui. Hän korosti näytetuntien merkitystä opetustyön virikkeenä. Historian opetus pitäisi sovelluttaa elävään elämään. Historian henkilöistä löytyy paljon opittavaa, sekä esikuvaksi että varoitukseksi kelpaavaa. Elämäkertateoksia tulisi olla oppilaiden luettavana. Eräs esimerkki: Yrjö Karilas »Korkea elämänkaari.» Op. Yrjö Kolehmainen muistutti mieliin tärkeitä määräaikailmoituksia ja muita tärkeimpiä kouluasioita Saimme kuulla Rauno Pärssisen laulavan kanttori Viitalan säestämänä »Oi, muistatko vielä sen virren.» Koululaisjumalanpalvelus pidetään tänä vuonna syyskuun 30. p:nä klo 9 Tuupovaaran kirkossa. Yhdistys päätti järjestää opettajavoimin itsenäisyysjuhlan. Päätettiin myös tehdä opintomatka Outokummun kaivokselle jos vain käytännöllinen puoli asiassa järjestyy. Op. Maire Lehikoinen kertoi kesällä tekemästään Suomen Lappi — Pohjois-Norja — Pohjois-Ruotsi-retkestä. Kirkkoherra Juvonen päätti miellyttävän kokouksen loppuhartaudella. Talon väki piti koko päivän vieraittensa voinnista hyvää huolta.

 

 

25.11.1955 Rauno Pärssinen Mannervaarasta Sylvi Pärssiselle Kajaaniin

[Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje: IP:n arkisto]

 

                                                        Mannervaarassa

                                                        25. 11. -55
Rakas äiti-rouva!

Ei ole saamattomuutta eikä huolimattomuutta se, etten ole aikaisemmin kirjoitellut, vaan olen niin ylenmäärin kuormitettu töillä, sekä virkaani kuuluvilla että muilla, etten taida ehtiä mitään. On joulujuhlaohjelman harjoittamisesta. Täytyisi harjoitella sekä yksin-, duetto- että kuorolauluja itsenäisyyspäiväjuhlaa varten, jonka T:vaaran opettajat järjestävät Suojalinnaan asiaankuuluvana ajankohtana. Ensi sunnuntaiksi olisi mentävä Hoilolaan soittamaan ja sitä varten harjoiteltava Öllölän oppilaiden kanssa Hoosianna. En ole sitä varten ehtinyt harjoitella ollenkaan enkä osaa virsiä ollenkaan, sillä ne ovat aivan outoja. En kai mene. On todella aivan liikaa puuhaa. – Tänäkin iltana pidin jatkokoulua kuuteen saakka ja sitten heitin takin ylleni ja kiiruhdin Hiljan kanssa Jeskaseen pariksi tunniksi kylään. Sieltä palattuani soitin pelkän uuden kuun valossa huomisaamuna laulettavaa Hoosiannaa ja muutamia virsiä. Nyt sitten, ennenkuin syvennyn lopettamaan Woodfordin Psykologiaa, kirjoita lyhyesti Sinulle Ilmolle. Mieleni on tehnyt kirjoittaa jo monta kertaa aikaisemmin, mutta ---

Koulutyö sujuu mielestäni hyvin. Oppilaani ovat mallioppilaita, huolimatta siitä seikasta, että yläluokan tytöt tuoksahtavat silloin tällöin puuterille. Mutta vaihteluahan se on tavanomaisten ”nurkantakaisten” tuoksujen sekaan. Yhä ehdottomammaksi selviöksi minulle tulee, että jos mikä, niin opettajan ura on kutsumusurani. Olemme kovasti laulaneet. Koulun kuoro, joka käsittää kaikki laulajat III lk:sta VII lk:aan, yht. 27 päätä, laulaa mieltä hivelevällä tavalla ”Tuo armon valkokyyhky” 3-äänisesti. Yläluokista olen muodostanut kuoron, joka laulaa kaksiäänisesti ja jonka ohjelmisto käsittää jo aika monta laulua. Juhlaan valmistan kahta joulunäytelmää. Oppilaat ovat ehdottoman innostuneita kaikkeen. Koulumme lehti ”Liukas kieli” usein toistakymmentä sivua käsittävänä julkaisuna, käsittäen kaikenlaisia hauskoja uutisia ja ilmoituksia. En ota pienimmälläkään tavalla osaa sen valmistukseen esiinnyttyäni syksyllä Snellmannina ja saatuani aikaan ”luokallisen herätyksen”. Luokan yhteistä tuntia varten valmistaa ohjelmatoimikunta ohjelman. Esiintyjiä riittää. Joskus minutkin pannaan esiintymään. En tunne koskaan väsymystä viimeisen tunnin jälkeen.

Jatkokoulu on kaikkein hauskinta. Pidän sitä kahdesti viikossa klo 15-18 tai 19. Hilja ei ota siihen osaa. Oppilaita j.k:ssa on yhteensä 11, 6 tyttöä ja 5 poikaa. Kuri pysyy itsestään. Tytöt ovat mahdottomasti neitejä. Pukeutuvan aina parhaimpiinsa ja katsovat ”kostein silmin” ja kiroittavan haaveellisia aineita kuutamosta ym:sta. Tytöt osaavat läksynsä mahdottoman hyvin. Pojat ovat luonnollisesti laiskempia. Vanhin tytöistä on syntynyt v. 1938! Hän on myös etevin. Yhteiskuntaoppi on mieliaineeni j.k:ssa. Tunnit käyvät lyhkäisiksi, kun pohdimme despotismia tai demokratiaa tai jotakin muuta sellaista. Jatkokoulun tunneista on jo yli puolet pidetty.

Kerho, jota pidän torstaisin klo 19-22, on myös hauska. Laulajia on parikymmentä jatkuvasti, olemme jo oppineet muutamia lauluja: Joutsen, Finlandia, Kosioretki jne. Miespuolisiakin on alkanut tulla runsaammin, sekä bassossa että tenorissa on jo varma kantojoukko. Vanhahkojankin henkilöitä on käynyt, Ennen joulua ehkä tulee tilaisuus ensiesiintymiseen. Olen vielä huono johtaja, vaikka minulla onkin äänirauta, hyvä kirosanavarasto ja kuoronjohtajan opas, mutta kukapa olisi seppänä syntynyt. Seison aina johtaessani pulpetin päällä, ja olen aivan poikki huidottuani kolme tuntia.

Olen koettanut mahdollisimman pontevasti tutustua ihmisiin, mutta se vie aikansa. Usein käyn kylässä. Täällä ihmiset ovat, kuten tiedät, mahdottoman ystävällisiä, joskus perisynti, kateus, ilmenee perättöminä juoruina. Oman talonväen kanssa olen hyvissä väleissä. Tänäänkin panin jatkokoululaiset laskemaan ja menin Hiljan luo syömään hailipaistia ym. hyvää. Toisinaan taas menin välitunnilla se sinun ”termomeetterisi” kahvia täynnä kainalossa Hiljan luo ja ”sitten me ryypättiin”.

Raha-asia on eräs murheellinen puoli tässä elämässä täällä. En viitsi siitä mitään kertoa. Kun isältä saisi hiukan Eliaksen syöttämisestä, niin helpottaisi. Ostin tässä itselleni talvitakin ja kengät. Helsingin matka vei myös osansa. Isää en muuten käyntini aikana nähnyt, koska hän oli mennyt Lahteen. Kari Evoineen oli kiva.

Tulethan tänne jouluna? Toivoisin sitä, Kari ei pääse, koska Evalla on vain kaksi päivää lomaa. Helena ja Sanerva tulevat kai. Meillä olisi suoritetta[va] täällä suursiivouskin. Lienetkö saanut ikkunaverhoja. En ole ostanut, kun lupasit, joskohan sieltä löytyisi tarkoitukseen sopivaa räsyä.

Nukuttaa! Kirjoita pian!

                                  Terv Rauno

                                                        ja Elias

P.S. Koettaisitteko hommata V:joelta kaikki luistimet tänne? Olisi tarvis!