Laulaja joutuu joskus venyttämään rehellisyyttä, kun laulaa lauluja muulla kielellä kuin äidinkielellään. Tietysti esityksen uskottavuuden vuoksi pitää esittäjän olla kuin tietäen mitä sanoo tai ainakin ilmeilee kuin tietäisi. Hyvin harvoin kukaan yleisöstä (jos sellaista ylipäätään on) tulee esittämään kysymyksiä laulurunon kielellä, saati kysymään, ymmärsitkö mitä lauloit. Sehän olisi suorastaan pyhäinhäväistys ellei peräti loukkaus.

Omalla vaatimattomalla (sanan varsinaisessa merkityksessä) urallani tuli vastaan pienimuotoinen kirkkokonsertti Imatrankosken kirkossa. Esitin siellä Händelin säveltämän laulun Ah! mio cor!  schernito sei. Ja tietenkin italiaksi.

Ah! mio cor!

Ah! mio cor! schernito sei!

Stelle! Dei! Nume d’amore!

Traditore! T’amo tanto;

puoi lasciarmi sola in pianto,

oh dei! perché?

 

Suomennettuna jotensakin näin: “Oi sydämein. Tahrattu olet sinä. Tähdet! Jumalat! Rakkauden jumalatar. Petturi! Rakastin sinua niin paljon, et voi jättää minua yksin itkenään. Oi Jumalat! Miksi?”.

 

Sakraalimusiikista meni, kun labelina oli Händel ja teksti aivan täydestä. Eipä edes konsertin arvostellut Toivo Virokaan moittinut minua laulun valinnasta. (sopraano Alcinan aaria Händelin oopperasta Alcina). Olihan siinä kuitenkin jumalinen sana Dei. Laulun esitysaikaan minulla ei ollut aavistustakaan, mitä laulamani sanat merkinnevät. Aikaisemminkin olin mieltynyt sopraanoihin. Vuolijoen kunnan koulujen yksilaulukilpailun sarjassani voitin laulamalla Merikannon oopperasta Pohjan neiti Louhen sopraanoaarian ”Muista muista, suur ol Väinö” – aikamoinen teko 9-vuotiaalta.

 

1950-luvulla ei ollut nauhureita käytössä ainakaan meidän tutuilla. Sanat ja sävelet piti opetella kuuntelemalla kappale tarpeeksi monta kertaa. Yksi sellainen oli veljeni Eliaksen kanssa opettelemamme hittikappale ”Elapaijon”. Alkuperäinen on elokuvasta Anna vuodelta 1951, jossa sen esitti Silvana Mangano otsikolla El negro zumbon.

Elpaijon (meidän versio)
 

Ja vienel neiroossunpom

pailantoa leekrelpajon

e pikala sompumpai

lamaalaamujer

tenkoo, kaanadepai

laakrelmuevokompas

diikken todoskai

domeveempasa, sikatontepa,

mevoipapaila, elpaijon!
 

El Negro Zumbon (alkuperäinen)
Flo Sandon’s
Ahí viene el Negro Zumbon 
bailando alegre el bajon 
repica la zambumba
y llama la mujer.
Tengo gana de bailar

el nuevo compas.
Dicen todos quando me veen pasar:
"Chica donde vas?" 
"Me voy pa' bailà el bajon!"

 

Ei mennyt kovin paljon pieleen vai menikö – kuunelkaa itse tuo youtubesta.

 

Kun venäjän kieli oli kovasti tapetilla, minun piti opetella Musorgskin Kehtolaulu sarjasta Kuoleman lauluja ja tansseja. Aloittaessani nauhuria kelaamaan, osasin venäjää yhden lauseen, jossa oli kaksi sanaa: eto koshko – se on kissa. Se oli opuksen raz, dwa, tri ensimmäinen lause. Kovan työn jälkeen minun mielestäni sanat menivät: ”stoonet rigoonjok, smertzaa nagaraja, tushkloo smjertsaajet rugonm, seelojiu notz koljegee kuka mats, Raanim ranjoohka, smerts serdvoljana. Stuk, vstroknuvat mats, paajutski, paajutski baaju”. Muuta en ymmärrä kuin tuon baaju – se on tuuti tuuti. Annan mahdolliselle lukijalle vaivaksi tarkistaa jostakin autenttisesta esityksestä, olinko ensinkään lähellä. Tätä laulua en kyllä koskaan esittänyt julkisesti, sen verran itsekritiikkiä oli jäljellä.

 

Kuroissa lauletaan paljon vierailla kielillä. Yksi sellainen runo on Das Grosse Lalula Christian Morgensternin (1871-1914) runosarjasta Vier Galgenlieder (Neljä hirsipuulalua). Säveltäjä on Erik Bergman. Sanat menevät

Kroklokwafzi? Semememi!

Seiokrontro - prafriplo:

Bifzi, bafzi; hulalemi;

quasti basti bo ...

Lalu lalu lalu lalu la!

Hontraruru miromente

zasku zes rü rü?

Entepente, leiolente

klekwapufzi lü?

Lalu lalu lalu lalu la!

Simarar kos malzipempu

silzuzankunkrei (;)!

Marjomar dos: Quempu Lempu

Siri Suri Sei ( )!

Lalu lalu lalu lalu la!

YL esitti Amerikan kiertueellaan tämän ainakin 39 kertaa. Kukaan kuulijoista ei varmaan ymmärtänyt kieltä. Eikä ole tarviskaan. Tämä on Morgensternin ihan itse keksimä kieli.