14.10.  – 15.10.1941 Arvi Pärssisen päiväkirjasta

14.10.1941. Yö kului rauhallisesti, minkä nyt oma tykistö ampui muutamia laukauksia takaa päin. Aamulla ryssä alkoi ampua jostain kymmenen kilometrin päästä kuusituumaisillaan. Sadan metrin päässä yksi kranaatti löysi maalinsa: kaksi konekiväärikomppanian miestä sai surmansa suurista sirpaleista. Sotamiehet Metsberg ja Leino olivat ensimmäiset, jotka käsieni kautta lähtivät viimeiselle matkalle kotiseudulleen.

Pian kai tästä siirrytään eteenpäin. Kymmenen aikaan kolme ryssän hävittäjää kierteli leirialuettamme ampuen kiivaasti konekivääreillään. Fosforiluodit sytyttivät neljä taloa palamaan ja vaurioittivat yhtä autoa. Edestä kuuluu kiväärien ja raskaampienkin aseiden pauketta. Siellä jatkuu eteneminen. Vähän myöhemmin hävittäjien suojaama pommilaivue kävi pommittamassa leirialuettamme. Pommit räjähtelivät metsässä tuottamatta tappioita. Hävittäjät tekivät syöksyjä aivan puiden latvoihin ampuen konekivääreillään, mutta turhaan.

Pataljoonan lääkärin kanssa läksin katsomaan Sunnan joen ylitystä. Tähystimme korkealta joen töyräältä toista rantaa, jossa pesäkkeiden mustat ampuma-aukot katsoivat meihin päin uhkaavina. Silloin tällöin kiväärin luoti vingahti ilkeän läheltä. Pari joukkuetta oli juuri suorittanut ylimenon syöksyveneillään, ja sieltä kuului verkkaista kone- ja pikakiväärin sekä kiväärin laukauksia. Tähystäessämme konekiväärimiesten kanssa vastarantaa, jolla seisoivat vielä polttamattomina kaunis kyläkirkko sekä valkoinen kivitalo, ryssän pommituslaivue saapui jälleen pommittamaan ylityspaikkaa. Pommit putosivat kuitenkin edessämme olevaan kirkkoniemeen, vaikka olivatkin meille tarkoitetut. Hävittäjät kiertelivät ympärillämme syytäen luoteja metsään. Tulenlieskat konekiväärien piipuista näkyivät aivan selvästi.

Kuljettuamme muutaman sadan metrin matkan, ryssä alkoi ampua kuuden tuuman kranaatteja. Ulvoen ne lensivät ylitsemme ja räjähtivät noin 100 metrin päässä. Mihin kranaatti aina osui, siitä nousi musta savu- ja multapatsas. Vasta sitten kuului kranaattien sirpaleiden vonkuminen ja voimakas räjähdys.

Iltapäivällä ryssän lentokoneet pommittivat taas leirialuettamme, mutta tappioita ei tullut. Vielä iltamyöhälläkin lenteli eräs tiedustelu-kone ylitsemme.

Lämmintä ruokaa saimme aamulla. Muuten eletään kuivalla muonalla. Pataljoonan komentaja yöpyi teltassamme, ja illalla teen kanssa söimme kotoisia piiraita.

15.10.1941. Aamulla puoli kuudelta tuotiin hernekeittoa, joka syödään vähän myöhemmin. Läksin käymään esikuntakomppaniassa takanapäin viemässä kaatumisilmoituksia. Paluumatkalla olin juuri aukealla pellolla, kun yhdeksän ryssän konetta lensi paikalle. Kun koneet tulivat kohti, menin vanhaan latoon suojaan. Koneet pudottivat palopommeja lähettyville ja ampuivat vimmatusti konekivääreillään. Täytyy tunnustaa, että nyt ensimmäisen kerran vähän pelkäsin koneiden tehdessä syöksyjä kohti. Tulevatko pommit kohti vai osuuko konekiväärin suihku? Aikansa seutua kierreltyään koneet poistuivat.

Meidän majapaikkamme sijaitsee pussin pohjalla, ja molemmilta puolilta kuuluu sodan melske: tykkien jyske. Välillä konekiväärit ampuvat pitkiä sarjoja. Lähdemme siirtymään uuteen majapaikkaan.

Istun aurinkoisen ahon rinteellä, jossa esikuntakomppania kasaa telttoja ja pakkaa tavaroita matkaa varten. Vallitsee myöhäissyksyn mitä kaunein sää. Aurinko paistaa täydeltä terältä. Sodan pauhuakaan ei tällä hetkellä kuulu. Tykit ovat hetkeksi vaienneet. Äsken omien hävittäjien ryhmä halkoi aurinkoista ilmaa metallinsointuisesti jyristen. Tuntuu niin hyvältä, kun katsoo niiden kaunista lentoa, kun ei tarvinnut odottaa niskaansa niiden murhaavaa tulta.

Olemme tehneet matkaa entisestä majoituspaikasta uuteen yli 20 kilometriä, vaikka linnuntietä sitä olisi vain kuusi kilometriä. Ajelin yhdessä lääkärin kanssa kuormaston edessä. Siellä täällä oli hylättyä sotamateriaalia.

Saavuimme Sunnan joen suun läheisyydessä olevalle lentohiekka-alueelle, joka on ainakin viiden kilometrin laajuinen aukea tasanko. Eräässä paikassa tien vierellä oli kolme hevosmiestä kaatunut ryssän pommituksen uhreina.

Ollessamme poistumassa entiseltä leirialueeltamme kaksitoista pommikonetta pudotti sinne pommejaan. Omat koneet saapuivat iltapäivällä ja partioivat aivan iltaan saakka, mutta ryssät eivät ilmestyneet näyttämölle.

Kävimme pataljoonan komentopaikalla taistelulinjalla, josta palasimme etsimään kuormastoamme. Pitkän etsiskelyn jälkeen löysimme sen kohisevan Sunna-kosken partaalta. Nyt olemme pistäneet poskeemme papusoppaa ja vesi kielellä odotamme läskisoosia, jota siviilisattumista valmistetaan. Kun täällä joukot ovat levossa, niin kaminan päällä römpsässä kiehuu aina teetä. Lepoajat syödään, juodaan ja nukutaan.