xx.6.1943 Arvi Pärssisen päiväkirjasta

Yritin tavoittaa pataljoonan komentajaa puhuakseni loman saamisesta. Sain odottaa kokonaisen tunnin, ennenkuin pääsin häntä tapaamaan. Vaikka olenkin suruton, minun täytyy monesti rukoilla. Nytkin odottaessani puheille pääsyä käteni olivat ristissä ja minä rukoilin hartaasi Jumalaa päästämään minut lomalle, jos se vain on mitenkään mahdollista. Kun olin esittänyt asiani pataljoonan komentajalle, hän antoi luvan esittää asian edelleen rykmentin adjutantille. Tämä käski tekemään loma-anomuksen, jonka hän sitten esitti rykmentin komentajalle eversti Pöyhöselle. Koko ajan pyysin hengessäni Jumalaa vaikuttamaan lomani hyväksi.

Anoin 14 vuorokauden lomaa, mutta rykmentin komentaja myönsi minulle 10 vuorokautta. Kello oli jo tällöin 17.30 ja lomakolonnan piti lähteä kello 19. Juoksin kiireesti JSP:lle ja soitin pataljoonan komentotoimistoon, että alkaisivat kirjoittaa papereitani kuntoon, Kello oli jo 18.50, ennenkuin pääsin paperieni kanssa JSP:ltä lähtemään ja vielä ennen lähtöäni papereihin piti saada merkintä ”Täivapaa”!. En tavannut leimaajaa saunalta, minkä vuoksi nelisellä ajettiin autojen lähtöpaikalle, jossa leimaajan piti olla. Loma-autot lähtivät juuri, kun tulin paikalle. Pysäytin viimeisen ja pyysin sen verran odottamaan, että saisin paperini lopullisesti kuntoon. Leimaajaa ei kuitenkaan löytynyt. Eräs sotamies sanoi teltan avaimien olevan kersantin mukana, mutta hän lähti kuitenkin paperieni kanssa teltalle. Kun eivät muuten päässeet telttaan sisälle, he irroittivat pahviteltan sivusta levyn, josta pääsivät teltan sisälle lyömään papereihini leiman ”Täivapaa”!!

Niin päästiin lähtemään. Kestää vielä toista vuorokautta, ennenkuin pääsen Sylvini luo.

Olemme pysähtyneet matkan varrella erään kanttiinin luo, jossa on tilaisuus käydä korvikkeella. Minä en viitsi mennä, vaan istun tässä auton kopissa ja kirjoitan muutaman sanan.

Olen Jumalalle suuresti kiitollinen, että hän salli minun päästä tälle matkalle. Kunpa nyt vain mahdollisimman pian pääsisin kotiin oman vaimoni luo. Voi kulua vielä toista vuorokautta, sillä Joensuussa joudun varmasti yöpymään.

- - -

Rauno Pärssisen huomautus: Arvi Pärssinen pääsi kuin pääsikin lomalle ja aikanaan kotiin Tuupovaaraan. Niin kiire hänellä oli, että kun sopivia autoja ei Joensuusta Tuupovaaraan kulkenut, hän teki matkan polkupyörällä. Loman jälkeen hän palasi vielä yksikköönsä ja oli vielä mukana muutamissa rajuissa taisteluissa.

Ilmo Pärssisen huomautus: Rintamapalveluksesta Arvi Pärssinen vapautettiin (kantakortin mukaan) 1.9.1943 virkaansa hoitamaan Tuupovaaraan. Hänen viimeisin yksikkönsä oli III/JR 11, jossa hän hoiti yhdistettyä sotilaspastorin ja valistusupseerin töitä. Vapautuessaan hän oli jo selvästi yli-ikäinen, 36-vuotias, rintamaolosuhteisiin. Yleensä 35 vuotta vanhemmat miehistön jäsenet vapautettiin (jalkaväestä). Vaikka hän palasi vielä rintamalle lyhyehköksi aikaa, ei tuolta ajalta ole säilynyt muistiinpanoja tai muistivihkoja.

Pakettimatkat rintamalle kuitenkin jatkuvat. Hän käy Syvärillä tuupovaaralaisille  viemisiä viemässä. Lähtö on Tuupovaarasta 9.12.1943.

Loppuvuosi 1943 kotirintamalla

Israel Kuisma joutuu sairaalaan Antreaan heinäkuun alussa samojen vaivojen vuoksi kuin aikaisemminkin. Ja sitten uudelleen 19.11. Savonlinnaan sairashuoneelle. Vettä otetaan vatsasta. Näitä käyntejä kertyy hiljalleen 30-40 kappaletta, eivätkä ne niin tuskattomia ole olleet.

19.8.1943 Toini Linjamalle (Sylvi Pärssisen sisarelle) ja Jaakolle syntyy poika Tuomo (Tuomo Jarmo Mikael), hän on Helena Kuisman 17. lapsenlapsi. Tilanne sisarusten Toinin ja Sylvin välillä on 8-6. Heikki Linjaman kohtaloksi kaavaillaan kuskaamista Ruotsiin, mutta se ei toteudu. Hänet viedään mummolaan Inkilään 13.8.1943. Hän jää muutenkin perheessään heittopussin asemaan vielä ainakin vuosikymmeneksi, eikä se voi olla vaikuttamatta hänen loppuelämäänsäkään.

21.8. Väinö Kuisman loman aikana Aira ja Väinö Kuisma käyvät hakemassa Heikin ja Riitta Linjaman mummolaan Inkilään. Jaakko Linjama käy hakemassa Riitan takaisin Muurameen 25.10.

13.9. Arvi ja Sylvi Pärssinen tekevät matkan Inkilään. Sylvi Pärssinen mainitsee laihtuneensa 56 kiloon, kymmenen kiloa vähemmän kuin ennen kesää. Paino lienee punnittu myllyn vaa’alla. He viipyvät Inkilässä kaksi viikkoa ja palaavat takaisin 28.9.

Simo Pärssinen, Arvi Pärssisen isä, ukkini, lomailee Tuupovaarassa Sylvi Pärssisen harmiksi, mutta lähtee 23.11. takaisin Inkilään.

Pappilan pojat Aarno ja Kari aloittavat varsinaisen yleissivistävän kouluntiensä syksyllä Joensuussa oppikoulun I luokalla. Asumispaikaksi mainitaan (Sylvi Pärssisen kirjeessä) ”piiriesimies ja luutnantti” (isäntä) ja ”kauppa-apulainen” (emäntä). Osoitteesta ei ole tietoa. Tämä kouluttaminen tulee olemaan huomattava menoerä kaikkien kohdalla tulevina seuraavana 24 vuotena ja vielä vähän sen jälkeenkin. Siitä kantavat vastuun ensin vanhemmat kahdestaan ja sitten vain toinen, lopuksi pankki ja valtion takaamat opintolainat.

1.7.1943 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen

                                                                                                      Tuupovaara 1.7.43

Sisko hei!

En ole kuullut Sinusta mitään pitkiin aikoihini, mutta sitten mamma kirjoitti äsken, että olette taas muuttaneet koululle asumaan. Onpa teidän elämänne sitten kerrassaan vaihtelevaa. OnkoJaakko joutunut ”työpalvelukseen”? Niinhän ne opettajat täällä puhuivat, että kaikille määrärään työtä. Minun mielestäni olisi Jaakolle oikein terveellistä mennä sinne leirille, missä oli viimekin kesänä, mutta toisaalta Sinä ja lapset tarvitsisitte häntä erittäin kipeästi. Kuinka Sinä olet päässyt eteenpäin sen lapsijoukkosi kanssa?  Ovatko kaikki lapset paitsi Jouko kotona. Tuliko siitä Sinun hakemisestasi lomakotiin mitään? Kyllä kai Sinä olisit päässyt helposti. Onko teillä nyt palvelijaa? Oletteko olleet terveitä? Entäpä onko käynyt ”kesävieraita”? Kuinka on ruokatalouden laita? Voi kuinka mielelläni tulisin sinne luoksenne silloin kun se synnytys tapahtuu, hoitamaan niitä pikkuisia, mutta en yhtään tieä, saanko täällä mitenkään asioita järjestymään päästäkseni. Meilläkin on tämä elämä sellaista repeloimista. Arvihan on sodassa, ja täällä oli 1½ kk. viransijaisena eräs nuori sotilaspastori [SP:n huomautus konekirjoitetussa tekstissä: Martti Leo Sakari Honkanen] joka asui meillä. Minulla ei ole ollut palvelijaakaan talvesta asti. Kuukauden pidin 11-vuotiasta likkatyttöä, mutta kun Helena tuli kotiin - ennen juhannusta -, piti minun lähettää tyttö kotiinsa, hän kun vain aina leikki Helenan kanssa. Sitten tulimme melkein kaikki sairaiksi ja olimme ihan yhteisesti kylän emäntien ja rouvien hoidon varassa, kunnes työvoimapäällikkö lähetti meille ”pakkopiian”. Hän on 39-vuotias sotaleski. Minä olin viikon kuumeessa, ja pastori kirjoitti Arville pyytäen häntä lomalle. Hän tulikin yllättäen toissayönä, ja nyt alkaa elämä taas sujua jotenkin. Olen kovin huonovointinen ja väsynyt, mutta jos lapsetkin taas pysyvät terveinä niin tästähän se elämä alkaa taas ”lutviutua”, ”Pakkopiika” ei kyllä ole kauan, mutta kyllä on aika mukava apu (500 mk/kk). [IP huom! SP:n konekirjoitetussa tekstissä ”mukava tyttö”. Sylvi oli tähän aikaan 34-vuotias ja pakkopiika ”tyttö” 39-vuotias] Täälläkin on nyt se palvelijapula kireimmillään. Mitenkö minä nyt sitten päässen sinne teille. Milloinka Sinä odotat sitä hetkeäsi? Lähetän nyt ihan parin viikon sisällä ne vauvanvaatteet. En ole saanut mitään käsitöitä tehdyksi kesän aikana.

Arvi on siis Uhtualla. Pastori H. läksi 29/6 Joensuuhun lääninrovastin [SP:n huomautus konekirjoitetussa tekstissä: Anselmi Pärnäsen] viransijaiseksi, ja nyt täällä käy käymään Pentti Evijärvi Ilomsta käsin.

Elias opettelee vasta puhumaan ensi sanojaan ja on eri kekseliäs poika, kun Sanervan suhteen. Sairaana ollessani hän mm. rassasi tytön kurkun pienellä harjalla niin että se huusi monta tuntia, kerran syötti pihkaa ja se samoin aiheutti suuren itkun. Äsken hän etsi tytölle leikkikaluksi uistimen. Koukku tarttui Sanervan huuleen ja minä - taisin repäistä ihan palasen pois ennenkuin sain sen irti Sanervan ikenestä. Sellaista!

Sellaista! Sanerva on villikissa. Sillä on 2 hammasta ja se ryömii vatsallaan jo alle 6-kk-sesta asti. Ja syö kaiken mitä tapaa. Nyt hän on 7½ kk. Sellaista ei ole vielä meillä ollut. Varmaan hän kävelee jo ennen vuottaan. Koulun vauva jäi jo paljon jälkeen. Terveisiä nyt paljon teille kaikille ja hyvää kesää! Kirjoita ”vastus”.

                                                             Sylvi.

 

28.7.1943 Arvi Pärssinen rintamalta anopilleen Helena Kuismalle Inkilään

28. 7. 43

 Mamma hyvä!

Lämpöiset kiitokset rinkelipaketista, jonka toissa iltana sain. Kyllä minä annan tälle paketille suuremman arvon kuin sokerikakulle. Olen aina pitänyt rinkeleistä ja nyt kun niitä ei saa ollenkaan, on tällainen paketti vieläkin arvokkaampi.

Yleensä me rintamamiehet olemme suuria lapsia. Me iloitsemme pienestäkin huomaavaisuuden ja rakkauden osoituksesta, joka huokuu meitä kohtaan niissä kirjeissä ja paketeissa, joita meille kotiseuduilta lähetetään. Mutta toiselta puolen mieli tulee murheelliseksi vähäisestäkin tylystä sanasta. Vaikka sanotaan että sota raaistaa, ei se pidä joka suhteessa paikkaansa. Kaikelle sille ajatukselle mikä liittyy kotiin ja rakkaisiin pysyy mieli tavattoman herkkänä.

Onha[n] se ryssä täällä silloin tällöin yrittänyt lujasti hyökätä, mutta aivan turhaa touhua. Aina joku kymmentä ryssää joutuu vain muonilta pois. Viimeisen hyökkäyksen aikana olivat kelvottomat vähällä minutkin tap[p]aa, ja olisivat sen tehneetkin, ellei Herra olisi suojellut. Menin sinne taisteluhautaan kurkistelemaan ryssää ja samalla siellä poikia katsomaan ja silloin alkoi valtaisa ryssän tykistökeskitys sitä tukikohtaa vastaan, jossa olin. Ryssä ampui siihen aivan pienelle alalle satoja kranaatteja kaiken kokoisia. Isot puut kaatuilivat ryskyen tai lensivät juurinensa ilmaan ympärillä. Kiviä, soraa sirpaleita putoili kaikkialla maatessani taisteluhaudan pohjalla. Lähin kuuden tuuman ammus putosi noin kolmen metrin päähän. Ilmakin tuntui loppuvan keuhkoista. Ihmeellisesti Herra vain varjeli, ettei siihen pesäkkeeseen, jossa muutaman miehen kanssa olin tullut osumaa, vaikka römpsiä putoili pitkin taisteluhautaa. Ja jos on Herran tahto, niin tottapahan varjelee elämälle.

Sylvillä on kotona kova työ taakka pienen apulaisen kanssa, aikuista ei ole saanut. Lapset olivat tavattomasti riemuissaan minun käydessäni lyhyellä lomalla. Syyskuun alussa minulle tulee tästä yksiköstä muutto joko siviiliin tai johonkin toiseen porukkaan, sillä silloin tulee tämän yksikön entinen pastori lukulomaltaan takaisin. Kirjoitus tulee vähän kelvotonta kun kirjoittelen tätä auringossa lojuen.

Herra siunatkoon työnne ja vuodentulonne siellä.

Kiitollisin terveisin Arvi.

 

15.8.1943 Ilmari Kuisma rintamalta Raivolasta Helena Kuismalle Inkilään

R:ssa, 15.8.43.

Mamma hyvä.

Monet syysterveiset pitkän ajan kuluttua kotiin ja tuhannet kiitokset paketeista ja kirjeistä.

Olenko kirjoittanut kotiin sen jälkeen en tarkoin muista. Sain ne lähettämänne paketit ja miten hyvää ne toi. Yksi oli korppupaketti, toinen peruna- ja kolmannen sain äsken, rinkelipaketin. Samaan aikaan sain myös Teiltä sekä Einolta kirjeen.

Kotona menee entisekseen ehkä? Syksytöissä taitaa olla kiirettä. Saako vehnää korjattua ainaisten sateiden vuoksi? Täälläkään ei ole päivisin tuntia pidempää poutaa. Vähän päästä sataa rapittaa ja metsän puut kasvaa muutapa vahinkoa ei näissä hommissa huonot ilmat saa aikaan.

Joutuiko Pärssisen Arvi  etulinjoille ja miten se on mahdollista. Kahden vuoden aikana rintaman selustassa ollessani näin yhden ainoan kerran pastorin kirkkoherroista puhumattakaan. Minusta Arvi on uhkarohkea ja vaarantaa liiaksi itsensä ja täytyisi hänen ajatella muuta mutta pojat varmaan pitävät ”kansanmiehestä”, ettei tarpeen tullen jää syrjään kun rintamaoloissa on aikaa mietiskellä ja helposti hänen asemassaa mies saa ”pajunköyden vetäjän” suhteen alaisiinsa kun on vakava asia esim. taistelun aikana vaikuttaa henkinen ravinto keveältä.

No, Väinö on vuorostaan lomalla kotona ja hyvä kun kesän aikaan sai loman on helpompi matkustella asioilla. Minkälaisella mielellä Väinö on?

Ittille ei ole minulta tullut kirjoitetuksi enpä enää muista hänen osoitetta. Ittin kanssa viime lomalla oli puhe tulla nyt samaan aikaan kumpainenkin lomalle. Jos kirjoitatte hänelle, saan loma ensikuun alku- ja puolikuun välimaissa.

Ilta on pimeä ei tahdo nähdä kirjoittaa.

Olen voinut hyvin. Ajokset minulla on vaivana. Kolme neljä ajosta on yht’aikaa.

Toista kertaa jouduin olemaan töistä kolme päivää ja nyt on pari ajosta taas joten olen kirjoittanut vain seisoaltani. Viimein jos eivät lakkaa uusiintumasta menen lääkäriin ja otatan verikokeen kun toiset kertovat heikon veren aiheuttavan paiseita. Jos pääsis sairaalaan makaamaan. Nyt sateella on tämä maja-alue pelkkää suota, joten kenenkään terveys ei kestä, mainitsen vain malariakuumeen.

Minä olen vapaa-aikojen kuluksi lukenut englannin kieltä Kansanvalistus Seuran kautta. Sieltä saan pientä maksua vastaan kirjat ja opetuksen kirjeellisesti ja olen lukenut 4 tuntia päivässä. En tiedä tuleeko tästä mitään alku näyttää hankalalta. Saahan edes jotenkin ajan kulumaan.

Parhainta vointia ja monet terveiset kotiin.

                                                             Ilmari.

13.11.1943 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen

                                                                                  Tuupovaarassa 13/11 43

Toini hyvä!

Aika on kulunut hurjasti, ja minun elämäni on käpertynyt itseensä, tämän perheen kanssa hyöriessäni. Välistä tuntuu siltä etten selviä mihinkään, mutta päivä toisensa kanssa kuluu iltaan ja yö menee samassa huumeessa – työtä, työtä, väsymystä. Niin vain on nytkin eletty lähelle keskitalvea. Kävin Inkilässä Einon pojan ristiäisissä silloin kun Arvi vapautui sotahommista. Sieltä kirjoitinkin Sinulle. Viivyin siellä pari viikkoa ja palasin 28/9. Sitten pojat hommattiin Joensuuhun 1/10, selkäni oli kipeänä kuukauden päivät, kiirettä jälleen, ja Sinä tarpeinesi olit pahana omatuntona vaivaamassa, mutta en saanut edes kirjoitetuksi Sinulle. Pojille täytyy lähettää 2-3 kertaa viikossa, mitä saan haalituksi kylältä ruokatarpeita. Arvilla on nyt ollut rippikoulua 4 viikkoa, joten hänestä ei ole ollut kovin suuria apuja. Hyvin perhe on sentään ”pärjännyt” minun emannuusaikanani. Sanervakin on jo viikkokausia kävellä tepsutellut ja sillä on 9 hammasta, vaikka vasta 17/11 täyttää vuoden. Se tavottelee myös puhumaan, sanoo ”anna”, ”pappa”, ”mamma”, käskettäessä. Riisitaudista ei ole tietoakaan, hän nukkuu ulkona (ei viime viikkoina, kun oli rokotustautia) ja syö Rakitis-pulveria. Se on ainutlaatuisen virkeä meidän lapsisarjassamme. Rakitis on mielestäni paras lapsille syötettävä kalkkilääke. Siinä on sokeria, ja Helenakin ottaa sitä mielellään Sanervan ja Eliaksen lisäksi. Pannaan vain lusikalla aamupuuron päälle. ”Santtu” eli ”Santeri” ei kylläkään ole yhtään sievä, päinvastoin rumanlainen ”ämmä”. Elias on hiukan (!) edellä Santusta puhumisen taidossa. Hän sanoo kyllä odottamatta ihan selvästi niitä sanoja mitä meinaa, mutta ei meinaa useasti. Kun ei puhu niin ei. Mitenkähän Heikin puhe luistaa? Hänkään ei osaa paljoa. Mamma ei ole nyt kirjoittanut. Toivottavasti hänen korvansa parantuvat. Kyllä hän on suloinen poju. Ja iso ikäisekseen. Ilkka-Elias on paljon pienempi, vaikkei ole suuria ikäeroja.

Elias on aika vihainen Sanervalle ja lyö sitä milloin vaan sattuu hyvälle hollille. Muuten on Elias oikein kiltti poika. Helena hoitelee häntä (paljon enemmän kuin kesällä Riitta Heikkiä), mutta valittelee joskus ettei Eliaksesta ole mihinkään leikkiin. Helenan suuri harmi on se, ettei opi lukemaan. Hän opettelisi kyllä, mutta ei ole kuka opettaisi, kun Rauno juoksee kylillä kaiket vapaa-aikansa. Rauno on nyt siis 3;tta vuotta kansakoulussa, mutta ei oikein välittäisi lukea läksyjään. Invaliditeetistaan hän ei paljoa piittaa, mahtailee vaan voimillaan ja kepposillaan. Aarno ja Kari eivät tähän saakka ole erikoisemmin kunnostautuneet koulussaan, saa nyt nähdä, millaiset todistukset tulevat.

Me Arvin kanssa uskomme vielä vakavasti sodan onnelliseen päätökseen. En ole nyt saanut kirjoitetuksi pojillekaan kuin pari kertaa kesästä asti. Se on ikävää, mutta minä laiminlyön – näkyy – kaikki perheen takia.

Meillä on nyt kaksi sikaa. Toinen 7-kuuautinen Susanna teurastetaan ensi viikolla , ja saamme kai 50 kiloa lihaa, toinen, Tiltu, on vasta 7-viikkoinen ja painaa – kiloa, siis hyvä possun hullikka. Ensi kesänä otamme lampaan, jos emme vain ole –Siperiassa. Sikaa pidämme yhtä mittaa kesät talvet, niin olemme päättäneet. Susanna on sairastellut vähän väliä. On se taitoa kysyvää possunkin hoitaminen. Possu maksoi 600:- ja niitä on täällä puolen ihan tarpeeksi saatavissa. Tuollakin Variksessa on 12 porsasta joita ei kukaan ollut tilannut ja Huosiovaarassa 30 yhdessä talossa. Brander ilmoitti myös äskettäin lehdissä myytäväksi 6-viikkoisia ja vanhempia porsaita. – Voita ei täältä saa oikein ensinkään. Mitä yli saadaan, se lähetetään koulupojille. – Kyliä emme käy kuin koululla, ja opettajat käyvät meillä. Äsken juuri kävi pappilassa Luutalahden opettaja Mäkelä. muistuttaa vähän Paavilaista kaikin puolin,.

Sydämelliset kiitokset Pirkolle Karin kirjeestä. Lähetin sen J:hun. Vai Tuomo Kalervo tuli pikkuveljestä. Miksei Kari? Sitä minä ehdotan joka pojalle, se on mielestäni kaunein pojan nimi.

Terveisiä nyt oikein paljon teille kaikille. Hyvää vointia, onnea ja menestystä kaikille Linjamille!                                                                                Sylvi.