4.8.1941 9./KTR 12 – 6615 Sotapäiväkirja 4.8.41Toivo Härkönen

Elok. 4 pnä: Klo 3,00 saapui ptrin pääll. lähetti hakemaan meitä komentopaikkaan. Juuri lähtöä tehdessämme alkoi hyökkäyksemme tykistövalmistelu, josta kaikki ensimmäiset tulivat juuri meidän keskeemme. Taas nolot tilanne, oman tykistön tulessa. Tuli eteni ja jv sai taas niskaansa, viisi haavoittui. Joku kevyt patteri ampui oikealle. Olen nyt tjueen [tulenjohtueen] kanssa komentopaikalla, jossa tätä kirjoittelen. Hyökkäys on lähellä. – Eilen muuten ryssän pieniä partioita liikkui joka puolella. Eräätkin vartiomiehet ampuivat kolme ryssää, joista  yksi kaksitähtinen. Pattereissa on myös sattunut tappioita sekä miehissä, että hevosissa. Rivit harvenevat aina, eikä täydennystä ole saatu. Patterit ovat siirtynee pitkälle eteen, Eilen myös ryssän pommarit näkyivät pommittavan patterin seutuja. Piste 110 oli jo toissa päivänä meillä ja Pajari antautui eilen. Vasemmalla Hänninen Änkilänsalon ä:n kohdalla, jota myöten tie on vapaa. Palo on Syrjäkosken tienristeyksen paikkeilla ja purista pohjoiseen, rykm. Järvinen pitäisi olla Karjalan työlaitoksella. tiedustelu on osoittanut, että ryssillä on siinä kohtaa tien tuolla puolen kokonainen korsukaupunki ja paljon pesäkkeitä, sekä hv-vaunut jyrräävät sen edessä edestakaisin, josta meidän on määrä hyökätä. Kohta se nähdään kuinka käy sitten.Kello on nyt viisi aamulla. Odotamme. – Pari komppaniaa yritti hyökätä, mutta ei päässyt  eteenpäin. Rupeaa satamaan, alamme olla läpimärkiä. Täytyy taas painua samalle tj-paikalle, aina vaan sataa, on kova vilu, eikä tulta sovi tehdä, vasemmalla käytiin kiivast taistelu. Klo 16 taas haetaan meidät pois- Porilaiset tulevat tilalle ja me siirrymme piste 103 maastoon. Klo on 18 ja odotamme vaihtoa. Luultavasti joudumme  jatkamaan työlaitokselle asti. Sade on lakannut ja nuotiolla kuivatteme vaatteitamme ja jalkineita. Tänään sain kirjeen kotoa. Tytti on kuulemma kovin lihava ja istuu jo. Varmaankaan ei tunne enää isää ja minäkin olen unohtanut jo ulkonäön. – Klo 19,00 luovutamme Porilaisille ja lähdemme p. 103 maastoon. Koko tj mukana. Joukkoja on jo tullut sen jälkeen, kun viimeksi olimme paljon lisää, 8. ptrin 1 jaoskin on jo melko edessä. Lepäämme välillä. Ohi kulkee joukkue, edessä Lukko ja Kikin Veikko. Ihmeellistä sattumaa. Klo 20,30 perillä. Rintala joukkoineen on myös siellä. Teemme lehtimajan. Olemme märkiä. Nukkumisesta ei tule mitään.

5.-7.8.1941 9./KTR 12 – 6615 Sotapäiväkirja. Toivo Härkönen

Elok. 5 pnä: Klo 8,00 saan määräyksen ottaa yhteyden patalj. Penttilään. Lähden liikkeelle – 3 miestä meitä vain. Hyökkäys on käynnissä Änkilän tietä kohti. Kompp. Kaukomaan yhteyteen pyrin. Vastaan kannetaan haavoittuneita. Tulen ryssien ent. pesäpaikkaan. Kaatuneita ryssiä ja omia sikin sokin, samoin hevosia, ajoneuvoja ja kaikenlaista kamaa. Vankijoukko lähtee kantamaan. omia haavoittuneitaan. Parikymmentä niitä on. Pauketta joka puolella. Verta on mutta ei valitusta. Tapaan Kaukomaan.. Rupean heti ampumaan, otan tehtävät vänr. Rannalta. Ryssien pesäpaikka saa täysosuman. Vasemmalta alkoi n. klo 10,45, patalj. Palo on siellä. Taistelu parhaillaan käynnissä. Me otamme vastaan mahdolliset peräytyvät ryssät, klo on nyt 11,00. Kovasti jytisee ja harhakuulat vinkuvat puissa.  Kaatuneet tuijottavat kelmeinä ylöspäin. Palo hyökkää kovasti.  – Ryssxien korsuja keskellämme. Silloin tällöin joku vanja ampuu sieltä. Kolme ryssää hyökkäsi ulos, huusin, että antautukaa, mutta ei. Kysyin ketä on vapaaehtoisia lähtemään ja puolenkymmentä miestä lähti minä kärjessä, äkkiä yllätämme ja kaksi antautui, kolmas pääsi karkuun. Pyydän kaikki paperit pois, ei niillä paljoa ollut. Nuoria poikia. Ne passitetaan taapäin. Joku vaatii ampumaan, mutta panen vastaan. Sitten taas korsua piirittämään. Raotamme seipäillä ovea pistoolit valmiina, heti ryssäin paukauttaa. Heitämme kasapanoksen ja käsikranaatin ja pari palavaa ryssän manttelia sinne, mutta aina siellä on eloa. Viimein suljemme molemmat ovet kivillä ja kaikennäköisellä kamalla, hautautukoot siellä kypsiksi. Tankki yrittää tietä pitkin karkuun, mutta pst pysäytti sen osumilla ja ryssät syttyivät palamaan, kamala käry ympäröi meidät. Sotasaalista on minulla kaikennäköistä jalkaräteistä lähtien, pienistä kamoista puhumattakaan. Kova pala tämä tien seutu. – Kiila on jo Ala-Kokkolassa. Menetykset ovat meilläkin melkoiset, mutta sota vaatii uhrinsa. Odotamme ruokaa ja juomaa. Nälkä on kova. Vetäydymme tien länsipuolelle, kun pojat ovat niin väsyneitä. Kello on 18. Kokonainen pataljoonan kuormasto on keskellämme, jossa on kamaa kaikenlaista. Ruokaa saimme – hernekeittoa ja kuivaa muonaa. Syönnin jälkeen vetäydyimme tien länsipuolelle. Pengomme ryssien kamaa ja löydämme yhtä sun toista. Lähdin lähettini kanssa hieman tarkastelemaan hiljentynyttä taistelumaasto. Ryssän raatoja joka puolella, kelmeinä ja aivot ulkona. Meinasin kompastua yhteen ryssään ja huomasin, että se hengittää. Kiljaisin: ruki verh ja äijä nousi kädet ylhäällä, odtadtje  boumagie, paperit tänne ja sain mitä siellä oli. Automaattikivääri on nyt myös minulla. Läksin saattamaan vankia poikien luo, ja lähetin taakse. Uudestaan kiertämään. Raatoja, raatoja. Yksi upseeri tutkittiin. Otin karttalaukun ja siinä kartan, mutta ei erikoista ollut. Pasimme kukkulan kupeelle, joss vietämme yömme. Haisee niin v ietävästim paska ja ruumiit. Revimme ryssän komentoteltan suojaksemme ja siinä se yö menee. Korsussa rysät pitävät ääntä, saa nähdä milloin sisu lauhtuu. Minulla on puhelinmiehenä 8 miestä järeästä ja neljä raskaasta. – Aamuyö menee hissun kissun.

Elok. 6pnä: Pilvinen aamu. Klo 8,00 saan määräyksen purkaa yhteyden ja palata pisteeseen 103. Ja niin teimmekin. Nyt pitäisi klo 10,00 lähteä Hiitolan Huiskunniemeen. Klo on nyt 9,30. Klo 11,00 lähdimme taas. Seurasin ryhmäni kanssa eversti Virkin komentoryhmää. 103:sta yöllisen motin kautta Änkilän tielle ja sitten marssi pitkästä aikaa maantietä pitkin, klo 12,30 pysähdys, edessä pioneerit raivaavat parhaillaan miinoja. Pirunkukkula on vielä valtaamatta, patalj. Palo – Palo kaatui – sen ympärillä. Vasemmalla ja oikealla tykistötulta – harvaa. Klo 13,30 pysähdyst, tunnustelijat tapasivat jonkun ryssän, pieni taistelu, yksi meiltä kaatui, ryssistä yksi haavoittui ja kolme antautui, saivat ruveta omia haavoittuneitaan kantamaan, olisi pitänyt tappaa! Miinoja on paljon, pioneerit ovat töissä. Melko raskas marssi, saavumme Työlaitokselle, kansakoulun katolla liehuu punalippu, klo 15,15 olemme Huiskunniemessä ja maantiellä, ja autoja on paljon, tuntuu olo taas mukavalta, tapaan Mäkeläisen ja Salmisen. Juomme kahvit. Tunnin perästä lähdemme kansakoulun läheisyyteen yöksi. Rysän ruumiita ja hevosten raatoja, vankkureita tien puolessa. Teltta pystyyn ja pitkästä aikaa saamme nukkua siinä hyvät unet.

Elok. 7 pnä: Aamu on sateinen. Klo 8,00 hieman selkeni. Kolme ryssän hävittäjää oli heti päällämme tulittaen kk-lla ja pikku pommeilla. It ampuu mutta ei saa osumaan. Koneet palaavat takaisin. Odotamme taas olähtöä, Hiitolaanko? – Aamulliset hävittäjät saivat 7. ptrin töpinässä tuhoa aikaan, Se oli tuloss Työlaitoksen aukella tietä pitkin, kun hävittäjät hyökkäsivät sen kimppuun, pojat noloudessaan törmäsivät erääseen latoon, john ryssä pieksi kk-lla. Kolme haavoittui ja tiellä ratsun selässä ollut rehumestari Ruokoski kaatui. Muutamia hevosia meni myös. Koko päivän satelee. Olemme kaikki pston tj:t kansakoulun vieressä metsässä, mutta 8:nnen joutui heti lähtemään Kuoksjärvelle. Makaillaan koko päivä ja hyvä se onkin. Ojajärvi on omilla, samoin Kuoksjärvi, Kilpola on ryssillä, Hiitolasta taistellaan. Illalla klo 20,30 on meillä lähtö Kuoksjärvelle. Pyörillä ja hevoset mukana. Alku on maantietä, sitten alkoi niin huono savinen ja sateen liottamana tie, etten sellaisella ole koskaan kulkenut. Pimeä on ja märkää. Kura juuttuu polkupyörän kurasiiven väliin, ettei pyörät pyöri lainkaan, melkein on kannettava. Tulemme Kokkolanjoelle ja ylitämme sen puusiltaa pitkin. Saavumme Rahkolaan klo 24,00 maissa. Teltta pystyyn ja maaten. Olen läpimärkä hiestä niin kuin kaikki muutkin.

Elok. 8 pnä: Jotenkuten meni taas yö. Aamulla söin erään talon puutarhasta viinimarjoja. Ryssä oli aidannut sen korkealla lauta-aidalla. Perunaa on jossakin paikassa kylvetty ja ruista. Taloista on viety ikkunat ja ovet; ryssä on rakentanut eri paikkoihin omia rakennuksiaan, joihinkin paikkoihin on ollut syntymässä kolhoosikylä, talot rivissä y.m., mutta kesken on jäänyt. Kello 8,00 saapui raskas krh vierellemme ja rupesi heti  ampumaan alhoon menevää maantietä , kun ryssä rupesi jättämään taloja, sinne ampui myös psto 8:n tj:ien johdolla. Selvää jälkeä oli tullut. Noin tunnin perästä rupesi ryssä ampumaan kovasti meitä. Useita haavoittuneita tuli. Klo 10,30 sain määräyksen lähteä Hiitolaan päin n 2 km Vaatemäelle ja peaas tapasin Kekin Veikon. Olen nyt Vaatemäellä tiilitehtaan lähellä, oikealla kansakoulu, klo on 13,30. Hiitolan suunnassa on kova tykistötuli. – Kettunen lähti vasemmalle Opattomanmäelle, jossa kohden katkaisee rautatien Htla-Alho. Tästä on suoraan rautatielle n. 1,4 km. Aurinko paistaa silloin tällöin, mustikoita syömme nälkäämme. Kai tästä taas kohta höökitään. Eilen illalla muutan Hiitolassa raivosi tulipalo, ryssä sytytti. Klo 18,20 kaksi ryssän pommaria ja yksi hävittäjä tarkastelivat seutujamme, mutta kääntyivät it:n toimesta takaisi. Olivat niin alhaalla, että paljain silmin näkyivät tähystäjät, mutta ei it. saa alas. Vähän kepulia. On kaunis aurinkoinen ilta, mietä on viisi jo luvattu jv:n telttaan yöksi. Hiitolasta pakenee ryssiä, on odotettavissa palaavan juuri tätä tietä, jonka varrella tj-paikkamme on. Saa nähdä sitten. Kuoksjärven koillisosasta pakenee ryssä, tykistö ja krh saattelevat, Kivikanto ammuttaa. Kirjoitan kirjeen kotiin. – Lähden Mannisen ja Hanhikankaan katsomaan Kuoksjärven kansakoulua. Puutarhassa ovat pensaat täynnä viinimarjoja. Koulun ulkorakennuksia on muutettu uuteen tyyliin. Venäläistä kirjoitusta joka paikassa. Lipputanko on maalattu siniseksi, pää punaiseksi, piha aivan siisti. Sisällä on lavereita joka puolella, soittokelloja on paljon, muuten tyhjää. Etsin lippua, mutta ei löydy. Palaamme. Rupeaa satamaan. Pääsemme jv:n telttaan yöksi. Syntyy oikein ankara ukonilma, mutta tykit eivät vaan lakkaa ulvomasta. Kohta nukahdan ja näen unta vaimostin, olen hyvin intiimissä kosketuksessa, taidan jo halatakin viereistä märkää naapuria, mutta uni on uni. –

Elok. 9 pnä: Herään klo 5,00. Sateinen aamu. Hiitolassa pauketta. Tapaan Räisälän Marilan. Aina vaan tuttuja. Elisenvaara, Alho ja Hiitolan asema pitäisi olla meillä. Kävin Hanhikankaan kanssa etsimässä etumaastossa uutta tj-paikkaa ja löysimmekin sellaisen meidän Mannisemme kotimökin mäellä. Tullessa poikkesin Penttilän – keihäänheittäjä, pataljoonan komentaja – luona, en tavannut Sarjamoa. Tulin entiselle paikalleni, siellä oli taas radioryhmä ja alik. Virtanen palannut lomalta, juoksevine eväineen, tunnelma hieman nousi. Radio ei saanut yhteyttä, emmekä mekään muuta uuteen paikkaan, kun taitaa lähtö olla edessä. Satelee edelleen. Pystytämme teltan, lähtö on aamulla. Koko yön sataa. Aamu lähenee.