(Päiväkirjakatkelmat ym. julkaistu Elias Pärssisen luvalla)

Hiukan raameja seuraavaan. Jo valmiiksi repaleinen perhe Pärssinen muutti kaikkinensa Tuupovaarasta Vuolijoelle kesäkuun 1954 alussa, Arvi Pärssinen sai viimeinkin jo kuusi vuotta haluamansa eron vaarakunnasta, jossa kommunistit etunenässä seurakuntakaan ei oikein papistaan enää pitänyt. Äitini Sylvi Pärssinen aloitti välittömästi kansakoulunopettajana Vuottolahdessa, johon Vuolijoelta oli matkaa noin kahdeksan kilometriä. Isän uusi tuttava ja muuten vanhaan vaimoon väljähtyneet välit ilmenivät virallisesti vuoden 1954 jouluna tuomitussa asumuserossa. Avioero ratkaistiin sitten Kajanin käräjillä 10.6.1955. siinä yhteydessä pienimpien – siis minun 10-vuotiaaan ja siskoni Sinin, 6-vuotiaan – huoltajuus meni äidille ja vanhemmat sisarukset Helena, Sanerva ja Elias tuomittiin isänsä huoltajuuteen. Nimenomaan sana tuomittiin on tässä yhteydessä otettava kirjaimellisesti – Arvi Pärssiselle oli kyllä taipumusta lasten tekemiseen, mutta kasvattaminen oli vähän oudompi disipliini.

Elias sai siis tuomiokseen isän huoltajuuden 14-vuotiaana. Eliaksen osalta huoltajuus tarkoitti huoltomenojen minimointia. Niinpä isä-Pärssinen oli valmis sijoittamaan Eliaksen (ja minut, Ilmon) asumaan arkkitehtiopiskelija Kari Pärssisen perheeseen ilmaiseksi. AAjatus on aika absurdi. Elias oli käynyt lukuvuoden 1953-1954 Joensuun lyseota, mutta palautui Vuolijoella kansakouluun lukuvuodeksi 1954-55. Tämä olikin lminun kannalta mainiota. Ainoa ikävyys oli meillä Eliaksen kanssa selkäsasunojen välttäminen, joita kasvattajamme tarjosi meille hyvinkin omituisista teoista: esimerkiksi multakuopan kaivaminen keskelle kirkkotietä oli sellainen.

Pian avioeron jälkeen Arvi Pärssinen meni naimisiin 15.12.1955 nuorikkonsa kanssa, joka on suurin piirtein hänen vanhimman tyttärensä ikäinen, eli 20.vuotias. Tähän perheeseen ei enää 14-vuotias poika mahtunut, joten piti miettiä muita vaihtoehtoja. Sellainen tulikin Eliaksen veljen, Raunon, puolelta. Hän oli vuoden 1954-55 Vuolijoen Männistössä kansakoulunopettajan viransijaisena, mutta haki seuraavaksi vuodeksi takaisin Tuupovaaraan, Mannervaaran koululle, kun Tuupovaarassa oli hänen oletettu tuleva vaimonsakin, AnnaLeena. Elias onkin 27.8.1955 hyvässä menossa Joensuussa Mannervaaraan päin.  Raunolla oli Mannervaarassa luontaisetunaan oikein iso huoneisto, joten sinne hyvin mahtui 165-senttiseksi venähtänyt pikkuveli. Koululla oli pönttöuunein järjestetty puulämmitys, vesijohtoa tai viemäriä ei ollut, ja sähkövalon korvasivat öisini öljylamput. Arvi Pärssisen puolelta ratkaisu oli mainio. Rauno oli vielä niin noviisi raha-asioissa, ettei tajunnut, ettei Arvi P. tule maksamaan minkäänlaista rahaan viittaavaa Eliaksen oleskelusta. Päinvastoin – Raunon olisi pitänyt maksaa Arville Eliaksen oleskelusta. Elias suoritti samalla kansakoulun viimeistä luokkaa, jatkokoulua.

5.8.1955 Sylvi Pärssinen Mannervaarasta pojalleen Kari Pärssiselle Helsinkiin

Raja railona aukeaa, - edessä entinen kotikylä, Sinun, Kari, syntymäkotisi. Korpiselän kreikkalaiskatolisen kirkon tornit välkkyvät taivaanrannalla, Miinalaisen mäen vierellä erottuu kunnan vanhan viljamakasiinin katto, ja sen alapuolella korkeat kuuset peittävät näkyvistä pappilamme ja kirkon. Maanteitse on sinne matkaa tästä koululta 5 km, linnunteitse paljon vähemmän.

Olen nimittäin Mannervaaran koululla, jonka johtajaopettajana on Rauno, ja jota minäkin yhden vuoden ajan pidän kotinani.  – Täytyyhän ihmisellä olla joku kiintopiste. Siis: nimisherra Masa [Martti Honkavaara] antaa minulle henkilötodistuksen, merkiten: Kotipaikka: M:vaara. Tämä koulu on samanlainen kuin Heinäaho ja Sonkajanranta. Raunolla on alakerrassa 5 huonetta, uusia ja kauniita (uunilämmitys, ei vesijohtoa). Oppilaita on hänellä 18, IV – VII lk. Opettajatoveri on rva Hilja Lauronen, 50-vuotias, mukava. Hänellä on 22 oppilasta.

Minä olen täällä sen vuoksi, että Rauno lähti Vuolijoelle tekemään minun edestäni pesänositusta isän kanssa. Hän saa sitten tuoda minulle tulevat tavarat tänne. Eihän sitten tarvitse ostaa kaikkea aivan heti.

Minulla on kuitenkin sellainen vain hiukan arpeutunut haava tuolla n.s. sydämessä, että en viitsi repiä sitä auki lähtemällä jakamaan sitä entistä kotia. Rauno oli kiltti poika ja lähti. – Ikävä on täällä muutenkin.

Anna-Leena hallitsee tämän lukuvuoden Kangasvaarassa, joka on Tuupovaaran, Kiihtelyksen ja Värtsilän nurkkaus.  Leevi Lauttamus on Kokinvaarassa. Tuupovaaraan rakentavat täysiään uutta koulua Kolehmaisille.

Isä ”hommatui” sinne Helsinkiin Eliaksen puheen mukaan. Hän oli suorittanut kasvatusopin approbaturin Jyväskylässä. Isän tapaista on elellä mielellään toisten kustannuksella. Nyt hän kuuluu Sanervaa sovittelevan Kyllikin luo, ja minä ihmettelen, mitä siitäkin tulee. Helena kuuleman mukaan järjestetään Sallisten luo Tampereelle ja Elias on täällä Raunon luona. Hän kehoitti minuakin turvautumaan tuttaviin, jotka pitäisivät lapset puoli-ilmaiseksi. Ehdotteli, että te Kari ja Eva ottaisitte Ilmon. (IP:n huom. Minun siirtyminen opiskelijaperheen jäseneksi on absurdiudessaan ylittämätön aie. Kari oli juuri 22-vuotias ja Eva 21 – he olivat menneet naimisiin muutama kuukausi aikaisemmin. Opiskelurahat olivat tiukassa, ja siihen talouteen vielä lisää 10-vuotias vikkelä poika – mahdoton yhtlöö ratkaistavaksi varsinkin kun tietää Arvi Pärssisen anteliaisuuden elatusrahoissa esimerkiksi Eliasta ylläpitävälle Raunolle.

Elias siis kävi kansakoulun viimeisen luokan opettajanaan Rauno ja käytännössä huoltajanaan. Rauno sai kuitenkin vaimon Mannervaarasta, ja kohta lapsikin oli tulossa. Siinä perheessä ei oikein 14-vuotiaalle pojalle ollut roolia. Lisäksi Rauno kovasti säästi rahaa opiskeluaan varten – suuntaus oli aluksi kansakoulunopettajaksi, mutta sitten psykologiaan, jossa opetusta annettiin Helsingin yliopistossa.

Eliakselle piti löytää uusi asemapaikka, kun koulu oli menossa alta. Arvi Pärssisellä ei ollut mitään aikomusta kouluttaa Eliasta pätkääkään eikä varsinkaan maksaa siitä.. Siispä töihin mihin vain. Avuksi haastettiin Mari-täti. Lahdesta. Mari-täti ei alkujaan ollut naimisissa, kuten eivät yleensäkään naiset. Myöhäsyntyinen herännäisyys miehiin ilmeni vasta kypsässä 54 vuoden iässä. Sullhanen oli 25 vuotta Maria nuorempi, mutta muuten aivan tavanomainen nuori 29-vuotias mies, kuten minäkin voin myhemmin todeta, kun hänet tapasin.  Saku kuoli 3,5.1990 65-vuotiaana. Avioliittoa kesti kuitenkin 34 vuotta., Mari kuoli pari v uotta aikaisemmin, vuonna 1988.

Elias liittyi siis Tuomolan perheeseen ei täysivaltaisena jäsenenä, mutta saman jääkaapin käyttäjänä. Elias meni siis töihin täysikasvuisena lapsena 15-vuotiaana. Hänen palkkansa meni lähes lyhentymättömänä Marille ja sitä kautta omaan elatukseen. Tämä asetelma ei kuitenkaan kauaa säilynyt.

22.9.1956 Sylvi Pärssinen Kajaanista Elias Pärssiselle Lahteen

Kajaani 22.9.56

Rakas Eliaspoika!

Paljon kiitoksia kirjeestäsi, jota odotin jo pitkän aikaa. Totta kai Sinä saat kirjoittaa äidille kysymättä Maritädiltä lupaa. Oletko kirjoittanut isälle asioistasi ja siitä, millaista Sinulla on? Kerro vain aivan suoraan kaikki hänelle, sillä hän on sinun holhoojasi, vaikka onkin huonosti hoitanut tehtävänsä. Kehoitan Sinua nyt aivan heti kirjoittamaan hänelle. Minäkin jo aikaisemmin kirjoitin, että hän ottaisi Sinut luokseen, mutta ilmeisesti se ei vaikuttanut mitään. Tytötkään eivät ole kirjoittaneet mitään.

Sini ja Ilmo heti sanoivat, että kutsutaan Elias tänne. Mutta niin mielelläni kuin sen tekisinkin, en ainakaan nyt heti sitä voi tehdä. Olen hakemalla hakenut suurempaa asuntoa, mutta turhaan. Minullakin on nyt niin suuria lukuja, että pitäisi olla vallan erikoinen huone. Voi hyvä Elias, mitä me tekisimme?

Viime talvena oli Sinulla sentään parempi olla siellä Raunon luona. Jospa isä sittenkin ottaisi Sinut Ylivieskaan, onhan sielläkin joitakin paikkoja, eikä 15-vuotiasta saa raskaissa töissä pitää.

Ilmo voi oikein hyvin ja on reipas poika. Sinikin aloitti kansakoulun, mutta oli viikon poissa koulusta kuumeen ja hammas-säryn vuoksi, ja nyt on jo kuusi kertaa käynyt hammaslääkärissä, eikä pelkää yhtään. Minä opetan nyt I-VI luokkia, yhteensä on kahdeksan luokkaa, kun on rinnakkaisluokkia. VI:lla luokalla opetan fysiikkaa. Lisäksi opetan Kajaanin työväenopistossa iltaisin – kerran viikossa vain – matematiikkaa. Siellä on oppilaina sähköasentajia, teknikkoja, automiehiä, liikeapulaisia y.m. ”isoja” oppilaita. Heille pitää opettaa sellaista mitä tarvitaan esim. teknillisten ja kaupallisten koulujen tutkinnoilla. Lisäksi luen kotona itse fysiikkaa ja kemiaa. Enää en edes tunne kaikkia, jotka kaupungilla tervehtivät minua opettajanaan. Täällä on kyllä hyvä olla, kun vain saisin suuremman asunnon.

Millaisia vaatteita Sinulla on? Pyydä Maritätiä pitämään kunnossa vaatteitasi, mihin et itse kykene. Koeta olla kiltti ja tottelevainen poika, vaikka ikäväkin olisi. Muista, että jos Sinussa on mitä muistuttamista, niin äidille vihamielinen Maritäti sanoo kaiken minun syykseni, senhän olet huom

annut. Ne ovat ne ”hurskaat” sellaisia. Et kirjoittanut mitään siitä miehestä. Onko hänkin siellä työpaikassa missä Sinä, ja millainen hän on Sinua kohtaan? Oletko saanut itsesi pysymään puhtaana? Osta pieni tiheä kampa, jolla kampaat tukkasi. Mitä Sinä teet vapaa-aikoinasi? Koeta olla kunnon poika.

Ehkäpä minunkin elämäni selkenee, että voimme vielä asua yhdessä, ellet isän luota löydä kotia. Minä ainakin uskon, ettei näin kurjana olot aina olla.

Minullakin on siellä Lahdessa sukulaisia, Repo-nimisiä. Rouva Meeri Repo on minun serkkuni. Hän on Raija Junnan täti. Mies Toivo Repo on asemavarikolla ja asuvat n.s. Varikkoalueella. Jospa kävelisit joskus sinne. Se on aivan radan varrella. Sano terveisiä äidiltä, jos löydät heidät.

Kirjoita nyt pian uudelleen äidille. Kyllä minäkin pidän Sinut mielessäni.

Nyt on lauantai-ilta ja odottelemme saunaa. Tyttölyseon opettajat menivät kaikki eräälle pienelle yhteiselle saunaretkelle, mutta minä en raaskinut jättää lapsia, kun niin vähän saamme muuten olla yhdessä. Ja Siniä nytkin juuri pakoittaa toista hammasta, kun toisessa on hoito paraikaa – mätää juuressa. Tuossa loikoo sängyssäni ja lukee ”Ihmeellistä puutarhaa”. Terveisiä paljon häneltä Sinulle.

Muista kirjoittaa tänne pian uudelleen. Äläkä anna Maritädin lukea minun kirjeitäni. Polta nämä kohta, älä jätä hänen käsilleen, hän voi vaikka etsiä taskuistasi. Ja yksi asia: älä anna hänen pikkusormellaan liikuttaa itseäsi kurittaakseen. Siihen hänellä ei ole mitään oikeutta. Onko hän tarttunut Sinuun kiinni? Kirjoita suoraan äidille. Mutta muista, että koetat olla kohtelias ja kiltti poika hänelle kaikesta huolimatta. Ja jos hän käy Sinulle minua moittimaan, käske hänen silloin pitää suunsa kiinni. Kirjoitan pian uudelleen, kun vastaat tähän. Ole rohkea poika, älä masennu ikävästä!

24.9.1956 Arvi Pärssinen Ylivieskasta Elias Pärssiselle Lahteen

[Alkuperäinen mustekynällä kirjoitettu kirje Elias Pärssisen hallussa. Kirjekuori ei ole tallessa..]

 

Ylivieska

24.9.56

Rakas Elias!

Kiitoksia kirjeestäsi!

Olen iloinen paikkaan pääsemisestäsi. Toivon Sinun suorittavan tehtäväksesi uskotut työt mahdollisimman hyvin, sillä vain siten tehden Sinulla on mahdollisuus saavuttaa esimiestesi suosio, jota tarvitaan kaikkialla eteenpäin pääsemiseksi. Varmaan myöskin alat käsittää, että tällainen järjestely Sinun kohdallasi on tulevaisuutta silmälläpitäen paras näissä olosuhteissa. Mutta muista olla jokaiselle kohtelias ja avulias. Ennen muuta ole sitä Sakulle ja Mari-tädillesi, joka tahtoo Sinun parastasi. Käyttäydy heillä siivosti noudattaen puhtautta. Kaupungissa on elämä toisenlaista kuin maalla. Et siellä maalla olisi paljon mitään oppinutkaan. Koeta nyt pitää silmäsi auki ja korvasi auki oppiaksesi taitoja, joita elämässä tarvitaan. Opi käyttämään rahaa säästäväisesti. Neuvottele aina Sakun ja Marin kanssa mitä kannattaa ostaa, mitä ei.

Minulla olisi täällä ehyet minulle kovin ahtaat pussihousut, jos Sinä tarvitset työssäsi sellaisia niin kirjoita, jolloin voin ne Sinulle lähettää. Kerro nyt seuraavassa kirjeessäsi tarkalleen millaisia tehtäviä joudut siellä suorittamaan ja paljonko Sinulle maksetaan palkkaa. Jos jouluna saat lomaa, niin koeta silloin tulla täällä käymään.

Jos siellä pidetään iltarippikoulua niin koeta hakeutua sellaiseen voidaksesi työn ohessa suoriutua sellaisestakin koulusta.

Vieläkin toivon, että pirteästi ja tarmokkaasti suoritat Sinulle uskotut tehtävät, se on menestymisen ehto tässä maailmassa. Jumalan siunaus seuraa myöskin rehellistä yrittäjää, etenkin jos me Hänen siunaustaan pyydämme.

Lämpimät terv. isä.

 

24.9.1956 Elias Pärssinen Lahdesta Sylvi Pärssiselle Kajaaniin

[Alkuperäinen lyijykynällä kirjoitettu kirje Elias Pärssisen hallussa. ]

 

Lahdessa

Maanantaina 24.9.-56

Klo 4.50

Rakas Äiti

Kiitos kirjeestäsi. tulin juuri työstä Viime sunnuntaina kävivät Mari ja Saku Tapani sedän luona ja minä olin yksin kotona. En ole kirjoittanut kolmeen viikkoon. Saan nyt palkkaa 55 mk/t ta. Noin 6 tuhatta kuukaudessa.

Mulla ei ole täällä kuin 5 paitaa, kolmet alus housut ja kolmet päällyshousut. Sain Karilta yhet päällys housut ja sitten sain Maritädiltä yhen kuluneen nahkapuseron. Saku on työssä erään rakenteilla olevan talon nostokurjen hoitajana. ja saa palkkaa 25000 mk. [kuva nostokurjesta - > ]

Maritäti ei raaski antaa mulle oikeata kirjoitus paperia eikä mustekynää. sen tähden tämä kirjoitus on niin hoipertelevaa.

Vapaa aikoina minä luen toista kymmentä vuotta vanhoja kaluttuja paloja. Kerran maritäti sanoin minulle kun luin lehteä valoisan aikana – että lue illalla ja sitten kun ilta tuli ja mä yritin aloittaa lukemisen kielsi hän sen koska sähköä kuluu turhaan vaikka Maritäti ittekkin luki. Mari täti puhuu paljon pahaa äidistä. Hän on omasta mielestään täys kristitty vaikka on kova juoruamaan ja kiroamaan. Viime viikon tilistä jäi minulle tasku rahoiksi kokonaista 5 mkaa. Kaikki menee ruokaan. Niin tulee olemaan joka viikko. Milloinkahan minä voisin tulla sinne käymään.

Terveisiä Eliakselta Ilmolla ja Sinille Äidille

 

Elias.

 

15.12.1956 Arvi Pärssinen Ylivieskasta Elias Pärssiselle Lahteen

[Alkuperäinen mustekynällä kirjoitettu kirje Elias Pärssisen hallussa. Kirjekuori ei ole tallessa.. Päivämäärä 15.12-56 kirjoitettu kirjeeseen Eliaksen käsialalla.]

 

Rakas Elias poika!

Maria-tätisi ilmoitti kirjeessään, ettei hän voi enää pitää Sinua luonansa. Jos täällä olisi saatavana jotain työtä, niin pyytäisin Sinua tulemaan heti luoksemme, mutta työttömyyden vallitessa täällä, en mielelläni näkisi Sinua vetelehtimässä täysin joutilaana. Kirjoitin Karille Sinusta, mutta en ole vielä saanut vastausta. Et ole oppinut tuntemaan ketään, joka voisi ottaa Sinut täysihoitoon asumaan. Jos joutuisit maksamaan vaikka vähän enemmänkin kuin Mari-tätisi luona, niin koettaisin maksaa Sinulle erotuksen voidaksesi tulla toimeen. Haluan pitää Sinua kaikin mokomin työssä, koska se kuuluu Jumalan järjestykseen tässä elämässä ja koska sillä on myöskin kasvattava merkityksensä jokaisen elämässä. Toivoisin Sinun ymmärtävän minua. Jos et pääse siellä mihinkään asumaan ja ellei Kari voi myöskään Sinua ottaa Helsinkiin, niin silloin tulet luoksemme. Kirjoita pian minulle näistä asioista. Minä myös ilmoitan, mitä Kari asiasta tuumii, kun saan kirjeensä.

Lämpimät terv. isä.

 

3.5.1957 Elias Pärssisen taskupäiväkirjaa

 

3.5. Sahasin koko päivän. Kädet ovat hellät. Kylmä ja tuulinen päivä. Maa on taas paljas.

4.5. Tänään tulee kuluneeksi kaksi kuukautta siitä, kun viimeksi kävin elokuvissa omilla rahoilla. Eipäs ole kulunut.

5.5. Sateinen päivä. Nukuin kaksi tuntia. Mari ja Saku Ahtialassa. Rohmusin vähän ruokaa kun oli nälkä. Voi kurja kun täällä on ikävää. Ostin eilen Avun, mutta se oli pian luettu. Luen nyt maan antimet nimistä kirjaa, jonka lainasin Äidiltä.

6.5. Sateinen päivä. Näin Björnin pojan.

7.5. Sain pyörän lainaksi.

9.5. Tänään leiketiin akselia. Tulin pyörällä töihin hyvin kaunis päivä.

10.5. Lähetin äidille kortin ja kirjeen. Sain Arnolta kirjeen. Hän pyytää minua sinne Äitien päiväksi.

12.5. Äitien päivä.

13.5. Isän syntymäpäivä.

 

13.8.1957 Elias Pärssisen taskupäiväkirjaa

 

13.8. Tänään parempi vauhti töissä. Kävin illalla marin luona. Hän on säilönyt mansikoita 70 lt. Ja myönyt 20 lt. Ki. Tupsu ei vierastanut minua ollenkaan.

15.8. Tänään maksoin emännälle 3750 mk.

16.8. Sain Isältä kirjeen ja paketin. Hän kirjoitti minulle, että minun olisi parasta muuttaa halvempaan asuntoon.

17.8. Miehillä ei ollut rahaa ja en saanut tiliäni. Pesin housut aika hyvin, mutta en oikein perusteellisesti.

18.8. S. Heräsin sateeseen. Aulis tuli kotiin puoli yksitoista. En saa ruokaa tänäänkään päivänä.

19.8. M. Mukava päivä. Hakala oli outo. On vettä uudessa. Etupyörä vääntyi. Tiliä annettiin minulle liikaa viissatanen, vein sen takaisin ja sain antamispalkkiota 80 mk. Olen onnellinen kun voitin itseni.

25.8. Liikaliha<> kymmenykset kirkosta eroaminen

 

IP: loppukaneetti. Sylvi-äiti sai hankituksi huoneen ja keittiön asunnon Kajaanista. Siihen asuntoon sitten mahtuivat Elias ja minä (nukkumapaikka keittiö) ja Sylvi-äiti ja Sini. Minulle Eliaksen tulo oli onnenpotkaus: oli vihdoinkin kaveri ja vielä sekin etu, että Elias meni täysi-ikäisestä, jonka seurassa minäkin pääsin muina miehinä katsomaan lapsilta kiellettyjä amerikkalaisia sukellusvenekuvia, jonka pääosassa oli saksalaislähtöinen näyttelijä. Elokuvateatterin nimi Kajaanissa oli kekseliäästi Kino Kainuu. Elias oli tsupparina osuuskauppa Maakunnassa ja hänen luontaisetunaan oli varastettu ruuti, leipomon kaakkujen tähteet ja kolmipyölräinen tavarankuljetusvekotin.