Varmasti olen sortunut (kuten ehkä jotkut muutkin) ns. nimikerskailuun. Donner kirjassaan Lilla mammuten kertoo muutamista ikävistä ihmisistä, joilla on tämä tapa. Tämähän menee seuraavasti: ikään kuin sivumennen lausutaan joidenkin yleisesti kuuluisien ihmisten nimiä sivulauseessa ja annetaan epäsuorasti ymmärtää, että kertoja on lähemminkin tuttu nimetyn henkilön kanssa, vaikka olisi vain vilaukselta nähnyt hänet Helsingin rautatieasemalla. Seuraavassa vähän demonstroin, kuinka tapaukset menee.
”Juu, kyllä Yhdysvaltain hallinnossa on paljon tekemistä. Puhuessani varapresidentti Hubert Humphreyn kanssa itsenäisyyspäivän vastaanotolla Washingotn DC:ssä mainitsin tästä asiasta painottaen USA:ta varovaisuuteen Neuvostoliiton suhteen jo vuonna 1965.” Todellisuus: olin kyllä itsenäisyyspäivän vastaanotolla Washingtonissa Suomen suurlähetystössä, mutta en päässyt Humphreytä lähellekään, koska hänellä oli ainakin kuusi turvamiestä paikalla, saatikka että olisin hänen kanssaan jotain jutellut.
”Keskustelin Kekkosen kanssa Suomen akatemiasta Suomen Kulttuurirahaston apurahojenjakotilaisuudessa vuonna 1967. Kekkonen piti kuitenkin oman päänsä, joka osoittautui vahingolliseksi akatemialle.” (Olin YL:ssä laulamassa tuossa tilaisuudessa, mutta en tietenkään puhunut Kekkosen kanssa mitään, vaikka hän oli minua niin lähellä, että sylki laulaessa varmaan roiskui sinne saakka).
”Kokoomuksen puheenjohtajan Suomisen kanssa meillä oli mielenkiintoinen keskustelu Kärkölässä Suomen poliittisen kentän tulevaisuudesta”. Totuus: olin esiintymässä naiskvartetin kanssa (minä soitin pianoa) Järvelässä ja Suominen oli kutsuttu juhlapuhuja. Tietenkään emme puhuneet mitään, vaikka minulla oli sarkapuku ja luutnantin arvomerkit (joka silloin myös olin).
”Laulaja Fredi oli tietenkin kummissaan, kun sanoin, että hänen tyttärensä pitäisi keskittyä enemmän klassiseen kuin kevyeen musiikkiin.” Totuus: Fredin tytär kyllä lauloi samassa Savonlinnan oopperakuorossa, mutta ei mitään puhuttu saatikka Fredin kanssa.
”Olin laulamassa Savonlinnan oopperakuorossa Pave Maijasen ja Pepe Willbergin kanssa. ” (Tämä nyt on ihan totta.)
”Ministeri on jo kahtena vuonna pistänyt minulle henkilökohtaisen joulukortin.” (Tämäkin on totta.)
”Oopperalaulajien Matti Salmisen ja Kimmo Lappalaisen kanssa esiinnyttiin televisiossa laulun merkeissä –” (tämäkin on totta).
”Presidentti Niinistö unohti kutsua minut itsenäisyyspäivän juhliin.” (Tämä on aivan totta.)
Johannes Virolaisen vaimo opetti minulle lausuntaa. (On totta.)
Arja Saijonmaa kysyi minulta, miten oppisi laulamaan. (On totta)
Okko Kamu ja Ralf Gothoni olivat opiskelukavereitani. (On totta)
Ilmavoimien komentaja Raunio Meriö kävi kättelemässä minua, kun olin kertausharjoituksissa. (On totta)
Minua ja paria muuta varten oli varattu yksityiskone, jolla lensimme kertausharjoitusten aikana Kuopiosta Kajaaniin ja takaisinkin. (On totta.)
”Postipankin pääjohtaja Tuominen ja minä allekirjoitimme sopimuksen vuonna 1979.” Pitää paikkansa. Kuuluin virkaehtosopimusneuvottelukuntaan ja kun sopimus tuli, allekirjoitin sen – Tuominen allekirjoitti ensin.
Taisitte jo keksiä jujun.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.