Sainpahan tavattua loppuun Wolf Harlangerin kirjan 42 Grad. Viimeisen sivun numero on 522. Kirja ilmestyi 2020 kesäkuussa, joten aika tuoreesta tuotteesta oli kyse (tänään on 2.9.2020).

Minuun iski tavanomainen liekö vain suomalaisille ominainen, vika: elokuvateatterissa huonokin elokuva katsotaan loppuun saakka, kun siitä on maksettukin. Kirja oli huono, mutta luin sitä kuin saksan kielen  oppikirjaa – yhtä haluttomasti kuin joskus koulussa.

Kirjan juoni on yksinkertainen: Saksasta loppuu vesi pitkän kuivuuden takia. Sitten ihmiset alkavat kapinoimaan, kun vettä ei ole. Rikolliset tulevat kuvaan myymään vettä, joka maksaa enemmän kuin huumeet. Sitten sotaväki ja poliisi alkavat ampumaan siviilejä, jotka etsivät vettä ja hyökkäävät tankkiautojen kimppuun. Panssarivaunut suojaavat vesikuljetuksia. Rikolliset suhdanteita vielä entisestään parantaakseen uhkaavat räjäyttää tekojärven padon (tekojärvessä on vielä vettä). Rikolliset myrkyttävät vielä jäljellä olevat vedet ja kymmeniätuhansia ihmisiä kuolee. Juonen sivussa kukkii jokin romanssi, jotta kirjaa filmatessa ei tarvitse itse keksiä jotakin romanttista.

Tahattoman humoristisia kirjassa ovat tietojenkäsittelyn kuvaukset. Yksi päähenkilöistä – nainen – on tietokone-ekspertti. Nettiä käytetään kovasti rikollisten jäljittämiseen. Rikollisethan tyypillisesti jättävät nettiin joka paikkaan käyntikorttinsa, joita etsimällä ja seuraamalla saa paljon tietoa. Esimerkiksi rikollisilta jää tihutyöretkillään jälkeensä selvät navigointitiedot, joita katsomalla  saadaan metrintarkasti selville paikat, missä he pahoja aikeitaan ovat hautoneet.  Tietokoneesta tulee melkein pyhä esine: jos siinä vain on tietokanta ja paljon suorituskykyä, niin siltä voi kysyä vaikka Mooseksen sandaalin kokonumeron. Jos ei suoraa vastausta saa, niin täti muutamassa minuutissa koodaa graafisen ohjelman, josta näkyy vaikkapa Mooseksen käyttämät reitit Siinailla. Minkä laatuinen tietokanta on kyseessä tai millä ohjelmointikielellä koodataan, ei käy tekstistä selville.

Tyypillinen tietokantaihailu löytyy esimerkiksi sivulta 483: ”Sie brauchte unbedingt Hochleistungscomputer für ihre Aufgabe, sie brauchte Zugang zu allen möglichen Datenbanken.” – Heh heh.

Minulle outoja sanoja löytyi tahtia noin yksi per sivu. Tässä muutamia:
joggen – hölkätä, liern – aloittaa rakkaussuhde, anheuren – pestata työhön, das Rollo – rullakaihdin, die Knete – fyrkka, benibel – kiusallinen, meine Erachtens – minun mielestäni, das Gekritzel – raapustus, Einheimer – paikkakuntalainen, das Rotauge – sorva.