13.5.1944 Karjalan Viesti                                                                               

Seuraava on yhteenveto Karjalan Viesti –lehdestä, joka ilmestyi 13.5.1944. Lehti oli Hannes Remolan (vaimoni isä) jäämistössä siitä syystä, koska siinä kosketeltiin nimenmuuttoa. Hannes Remola toteutti kuitenkin muutoksen vasta vuonna 1953 muuttaen sukunimensä Iivanainen syntymäkotinsa nimeksi, Remolaksi.

Karjalan Viesti tituleerasi itseään ”Rintamalehti” nimikkeellä ja osoitekin oli sen mukainen 1. Kpk. 2375. Lehden numero oli 109. Toukokuun 13. päivä sattui vuonna 1944 lauantaiksi.

Lähestyvää englantilaisten ja amerikkalaisten maihinnousua ennakoitiin jutussa ”Vilkas ilmatoiminta lännessä jatkuu”. Jutussa kerrotaan amerikkalaisten pommittaneen yhtätoista ratapihaa Belgiassa, Ranskassa, Länsi-Saksassa ja Luxemburgissa 600 tonnin yhteispainoisiltaan pommeilla. Pohjois-Ranskan kerrotaan olleen pääkohteena Ranskan suunnalla ja Calais mainitaan nimeltä. Englantilaisethan tekivät tunnetun hämäysoperaation antaen muka hukkuneen kuriirin ajelehtia Espanjan rannikolle, jolla kuriirilla oli seikkaperäisiä tietoja maihinnousun paikasta ja hämäyksen vuoksi ei tietenkään kohde ollut Bretagne vaan Calais. Espanja oli puolueeton maa ja siksi saksalaisten agenttien suosiossa, joilla oli kanavansa viranomaisiin ja saivat tiedon rantautuneesta kuriirista lähes välittömästi. Ranskan pommitusten kohteilla hämättiin saksalaiset täysin hakoteille ja luulemaan, sitten kun maihinnousu alkoi, että kyse oli sielläkin hämäyksestä.

Toivorikkautta pidetään yllä, vaikka saksalaisten menetykset olivat jo ehkä melkein kaikkien tiedossa. Uutinen kertoo, että saksalaiset ovat Välimerellä upottaneet hävittäjän ja 7 höyrylaivaa. Huono uutinen on että liittoutuneiden hyökkäykset vain jatkuvat vaikka Berliinistä ilmoitetaan, että hyökkäykset on torjuttu ”viholliselle tappioita tuottaen”. Tästä kolmen viikon päästä liittoutuneet ovat jo Roomassa, kun saksalaisten taistelujohtaja Kesselring julisti kaupungin avoimeksi ja poistui pohjoiseen. Sitä ennen kuitenkin 18.5.1944 Monte Cassinon luostari ja kaupunki tuhoutui, kun saksalaiset linnoittautuivat sinne taistellakseen. Uudelleen rakennetun luostarin näimme Eevan kanssa bussin ikkunasta kaksi kertaa, kun matkustimme noin vuonna 1999 Roomasta Napoliin ja takaisin.

Lehti arvelee yleishyökkäyksen Saksaa vastaan alkavan myös venäläisten taholta, eikä paljon erehdykään. Painopistealueeksi lehti arvelee erheellisesti Venäjän valitsevan etelän, mutta kovasti venäläiset tulivat päälle täällä pohjoisessakin. Suuresta voitosta saksalaisille Dnjeprin varrella kerrotaan: 7 divisioonaa hajoitettu jne. Mutta entäs kun divisioonia on vastassa satoja?

Suomen rintamaa kommentoi (päämaja) virallisesti: Rintamiltamme ei erityistä ilmoitettavaa.

Tippaustoimisto pelaa jalkapallolla. Vielä Suomessakin pelataan otteluja: HPS-HT, KIF-HJK, Yritys-VT, T. Voima Ponnistus. HJK näyttää olevan asiantuntijoiden suosikki, koska kaikki suomalaiset povaavat sen voittoa. Loput kohteet ovat ruotsalaisten joukkueiden välisiä otteluita. Kierroksen numero on 14., joten, kun vuoden alusta on kulunut jo noin 19 viikkoa, ei tippausta voinut harrastaa aivan joka viikko. Ihmetyttää hiukan, minkälaisia miehiä potkupalloseuroissa pelasi, kun jo melkein kaikki kaksikymppiset olivat armeijan riveissä. Ilmeisesti nuoria ja yli kolmivitosia.

Kymmenen kysymystäkin on, yritän vastata: Minkä kaupungin edustalla on Hovinsaari? (oma: Viipuri, oikea: Kotka), Missä kaupungissa ilmestyy Maaseutu-niminen sanomalehti? (oma: Joensuu, oikea: Hamina), Mikä on Jerusalemin vanha raamatullinen nimitys? (oma: luvattu kaupunki, oikea: Salem), Kuka elokuvanäyttelijätär sai aikoinaan lempinimen ”koko maailman pikku morsian” ? (oma: Shirley Temple, oikea: Mary Pickford), Minä päivänä vietetään valtakunnallista sankarivainajien muistojuhlaa ( oma: 4.6., oikea: 21.5.), Minkä joen lisäjoki on Sereth (oma: Dnjepr, oikea: Tonava), Kuka esitti pääosaa ”Kultakuume”-nimisessä elokuvassa? (oma: Charlie Chaplin, oikea: Charlie Chaplin), Kuka on Ruotsin arkkipiispa (oma: Tötterström, oikea: Eidem), Kuinka monta päivää on pääsiäisestä helatorstaihin (oma: 40, oikea: 40), Minä viikonpäivänä on ensi juhannusaatto (oma: torstai, oikea: perjantai). Enpä olisi pärjännyt.

Musiikkia on päässyt lehteen yhden laulun verran, jonka sanat ja sävel ovat Kauko Käyhkön. Otsikko on ”Pikku Irmeli” ja laulu alkaa sanoin ”silloin tuomet oli kauneimmillaan kun mä läksin pois”.

Surkeampia tapauksia on lompakkonsa kadottaneen ilmoitus. Lompakko katosi joko Aunuksen keskustaan tai hotelli Aunukseen. 1000 markkaa luvataan palkkioksi. Lompakossa oli rahaa 850 markkaa, joten palkkion suuruus vähän ihmetyttää.

Armas J. Pulla pakinoilee mönkään menneestä rauhantunnusteluista ja kauhistelee 600.000.000 dollarin sotakorvauksista. Mitähän lie mies ajatellut, kun sitten rauha tuli ja korvaukset olivat vähän isommat. Paasikivi, vaikka oli pankkimies, ei tajunnut, että valuuttakurssit muuttuvat, eikä sitä, että olisi pitänyt ainakin panna papereihin, minkä vuoden kurssilla markat muutetaan dollareiksi. Venäläiset tulkitsivat sitten kurssia parhaansa mukaan. Armas J. Pulla puhelee vielä sujuvasti ”ryssistä”, vaikka ryssittelyä muuten oli jo hiukan rajoitettu, kun sodan lopputulos alkoi tulla selväksi.

17.5.1944 Sylvi Pärssisen päiväkirjaa

Helatorstain aatto 17.5.44

Pentti Evijärvi tuli vierailemaan seurakunnassamme Arvin pyynnöstä rippilasten juhlan ajaksi. Hänen veljensä Veikko Bruun, joka oli tullut lomalle, saapui myös tänne Tuupovaaraan Penttiä tapaamaan. Meille tulivat myös Unto ja Iines Kontturi sekä emäntä Anna Salmela Kokinvaarasta. Illalla olivat sippikoululaisten koristamassa kirkossa seurat. Sitten seurasi juhlallinen kastetilaisuus. Kontturit olivat ennen olleet babtisteja, joten Iines ja Unto olivat jätetyt pieninä kastamatta. Nyt heidät kastettiin. – Meni myöhään, ennenkuin olin saanut kaikki vieraat yösijoilleen.

17.5.1944 Pappilan vieraskirja

17-18.5.44 Pentti Evijärvi Ilomantsi

- ” – Veikko Bruun Muuruvesi

18.5. 44 Ida Suhonen Kovero

- ” – Uuno Kontturi

18.5. 44 Alina Kontturi

  ”  Iines Kontturi

  ”  Unto Kontturi

  ”  Anna Salmela Eimisjärvi

18.5.1944 Sylvi Pärssisen päiväkirjaa

Helatorstai 18.5.44

Rippilasten konfirmaatio ja ehtoollisellakäynti. Senia (Eugenia) meni kirkkoon katsomaan toimitusta, jota ei ollut koskaan nähnyt. Minä hääräsin vielä kotitöissä ja odottelin Aarnoa ja Karia joensuusta kotiin aloittamaan kesälomaansa. Jopa hyrräsi keltainen postiauto kello 11 maissa pysähtyen portillemme. Pihalla leikkivät lapset kirmasivat maantielle päin. Kolme-neljä isoa kollia purettiin autosta, ja Aarno ja Kari hyppäsivät suinpäin syleilemään Eliasta ja Sanervaa. Riemusaatossa kylän poikien avustuksella raahattiin sitten tavarat kotiin. – Siitä selkisin minäkin vielä kirkkoon ja ehdin uskontunnustukseen. Aarne Vatanen oli urkurina ja Veikko Pietarinen avusti häntä lukkaroimisessa. Pentin saarna oli liikuttava, mutta Arvi sanoi jälkeenpäin, ettei se ollut hiukkaakaan temaattinen. – Minun piti lähteä kirkosta kesken pois ehtiäkseni laittamaan kirkkokahveja vieraillemme, joita kahvipöytään kertyi seitsemän.

Lapset pitivät eri elämää.

Vieraiden lähdettyä pois ja Arvin mentyä Karin kanssa Loitimolle lepuuttamaan itseään minä kävelin hiljalleen Aunen luo Kauravaaraan [3 km]. Ilma oli ihana. Tie kiemurteli notkoista mäennyppylöille, joskus harjanteella, juuri siinä, missä minä pimeässä pelkään, ovat syvät notkelmat tien syrjillä. Toisella puolella on pienenpieni metsälampi, jonka tyyneen mustaan pintaan kuvastuvat valkeat koivunrungot. Koivut ovat nyt kuin vihreissä hennoissa harsopuvuissa. Kauravaarassa vietettiinkin isännän, Eeron nimipäiviä omassa perhepiirissä. Istuin jonkun aikaa, mutta kun sinne tuli lisää vieraita, läksi minä pois. [Siis Sylviä ei ollut kutsuttu, muita vieraita kyllä.] Minusta tuntui paremmalta päästä luonnon rauhallisuudesta nauttimaan kuin jutella siellä ison ihmisjoukon kanssa. Kotiin tullessani Arvi oli jo palannut järveltä.

Perjantai 19.5.44. Aloitin pyykinpesun ja lämmitin saunaa. Lapset olivat suurimman osan ajasta ulkona. Viivyin saunassa klo 11:een pyykkini parissa. Kaikki olivat jo levolla tultuani sisälle.

Lauantai 20.5.44. Ei ollut minusta enää pyykkäriksi, jatkukoon maanantaina. Impi tuli iltapäivällä ja laitettiin kukkapenkkejä. Siivottiin pihaa ja käytiin juhlistamassa kirkkoa huomista päivää varten.

21.5.1944 Sylvi Pärssisen päiväkirjaa

Sankarivainajain muistopäivä, rukouspäivä 21.5.1944.

Suruliputus. Aurinkokin lakkasi paistamasta. Kylmänkolkkoa, juhlallista, vakavaa. Kirkossa jumalanpalvelus ja lottalupauksen antaminen, sankarihaudoilla lotat rivistönä. Hytistään kasvot keltaisina, sillä sää on muuttunut kylmäksi. On viiden sankarivainajan ruumiinsiunaus, niiden, joiden ruumiit ovat jääneet kentälle tuntemattomiin leposijoihin. Sk-talossa juodaan sitten Koveron lottien tarjoamaa korviketta. Ovat Onni Örnin hautajaiset, edellisten lisäksi. Odotellessa ruumissaattoa kuljeskelen hautausmaalla rouva Aino Parviaisen kanssa Kokinvaarasta. Täällä on paljon poisnukkuneita. Jotkut kunnostelevat kiireesti omaistensa hautoja. Tuossa opettaja Kortelainen Koverosta yrittää tyttärensä Vellamon ja vävynsä Yrjö Petsalon kanssa suoristaa sukuhaudan kiveä. Tuolla taas kanttorimme leski Tyyne Sinervo kuoputtelee Aaponsa haudalla kukkien juuria. Toiset keskustelevat surumielisen näköisinä. Askeleemme johtivat myös harmaan kiven merkitsemälle sukuhaudalle, ja mieleeni juolahtavat ajat seitsemän vuotta sitten. Tällä haudalla seisottiin silloin tehden viimeistä palvelusta nuorukaiselle, joka ei ollut löytänyt valopilkkua elämästään, vaan jonka täytyi lähteä tästä maailmasta. – Ase laukesi, luoti tunkeutui tappavana nuoreen ruumiiseen – kuka tietää, oliko se vahinko vai tahallaanko. – Näen vieläkin ajatuksissani haudan ympärillä seisovat ihmiset, joita en silloin vielä montakaan tuntenut, koska olimme juuri muuttaneet pitäjään. Hauta oli Vatasten. – Seison siinä muistoihini vaipuneena, ja sitten saapuukin ruumissaatto hautausmaan portilta. Arvi on komeana luutnantin puvussaan, ja nyt – ihme! Huomaan seuralaiseni suorastaan ahmivan häntä katseillaan. Liiankin pitkään. Mieleeni juolahtaa, että onkohan heillä jotain välillään, hehän ovat sinujakin keskenään ja minä en ole esittänyt sitä. En saattaisi uskoa kuitenkaan pahinta, ja tunnelmani oli rikki. [Sylvi Pärssisen huomautus kirjoitusaikana 1980-luvulla: HUOM! Miksi Arvi pröystäili asepuvussaan? – Vastaus toiseen aprikointiin. heillä oli.]