9.12.1944 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen [Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje IP:n arkistossa]

                                                        Tuupovaarassa 9/12 44

Mamma hyvä!

Eilen tuli ukilta kirje. He voivat hyvin. Tapani on hiukan  suutaroinut siihen taloonkin missä asuvat. Mari kehrää sillalankaa ja yrittää sitten tietysti käydä kutomaan. Terveitä kuuluvat olevan. Tapani taitaa mennä uudelleen puolustusvoimien hommiin, kirjoitti hän. Eivät taida hekään tulla tänne jouluksi.

Kyllä mahtoi olla lopultakin hyvä, että te piditte niin ihmismäisesti niitä vankeja. Nyt näet vankien kohtelun takia useat ovat joutuneet sotarikollisiksi. Täältäkin vietiin aikoja sitten eräs mies, joka oli ollut vanginvartijana, eikä siitä tiedetä nyt mitään. Kuulin kyllä oikein ylemmältä, että kaikissa pidätyksissä on ollut tähän asti perusteltu syy, eikä aiheetta ole ketään vangittu.  No niin. Käyköön vain oikeus täytäntöön, toista on, jos ne näiden vaihtelevaisten ja kierojen inkeriläisten juttujen mukaan alkavat etsitä sotarikollisia. Se komissaari kävi täällä juuri kyselemässä niiltä inkeriläisiltä, millaista heillä on ollut. Jotkut ovat valitelleet kohteluaan, ei kuitenkaan tietysti meillä ollut.

Lienettekö kuulleet huhua, että kenraali Pajari on myös vangittu. Se on kyllä totta. – Polttakaa tämä kirje, ettei jää vetelehtimään. - Kun se komissaari oli täällä, niin ajatelkaa, että eräs suomalainen mies, tunnettu tuupovaaralainen, meni kysymään siltä, että täytyykö hänen maksaa kadottamansa kiväärin arvo valtiolle kun hänet on tuomittu maksamaan. Vastaus kuului, ettei se komissaariin kuulu, hän ei ole  tullut tänne muuta kuin neuvostokansalaisiaan varten. Ajatelkaa, mikä häpeä meille! Eräässä toisessa paikassa oli sot.karkuri tullut  myös hakemaan oikeutta ryssän komissaarilta, mutta tämä, kysyttyään ja saatuaan tietää, että mies ei ollut Venäjän armeijassa, oli kylmästi vastannut, että heillä ammutaan heti kaikki sellaiset. Niin ne meidän kommunistit  yrittävät nyt päästä vihollisen suosioon vehkeilemällä.

Olen kirjoitellut tätä varhain aamulla., lapset kuuluvat vielä nukkuvan Arvin hoivissa. - Kurkku on vielä sellainen, että on kuin nauloilla pistelisi, jos hengittää ilman suun edessä olevaa käärettä.

Meillä on taas käynyt ihan liiaksi satunnaisia vieraita. Edellisenä viikkonakin viitenä päivänä juuri parhaana työaikana ja – päivälepoaikanani, että ihan harmitti, ja kuka sattuu ruoka- tai juomisaikana, se syötetään tai juotetaan. On sekin vitsaus pappilan elämässä. Eräs inkeriläisnainen, tosihurskas emäntä, oli toista vuorokautta, nyt taas sairaana ollessani tulla taapersi 35 km:n päästä Korpiselästä kaksi pikkuista emäntää – yli 70-v. toinen –  ja ne olivat yötä. Mitenpä heitä on pitämättä vieraina, kun ovat vanhoja ja kilttejä ja väsyneitä, nekin juuri äsken palanneet siirtolaismatkaltaan takaisin sinne rajan pintaan, n. 800 m. päässä rajalta olivat heidänkin kotimökkinsä. Toissa yönä oli myös eräs opettajatar yötä jne. Uskon, etten olisi sairastunutkaan, ellen olisi ollut niin lopen uupunut. Oli miten oli, niin vierasystävällisiä ollaan kuin suinkin. Eilen tuli taas tuolta salolta eräs pieni äiti, 5:n lapsen äiti, oli käynyt lääkärissä ja tuli tänne syömään eväitään ja lepäämään. Hän toi minulle ½ kg sokeria. He sanovat usein, ettei heillä ole täällä sen parempaa tuttua täällä.

Kuten kai muistatte, on meillä ope kanttorin v.t:na. [opettaja Veikko Pietarinen] Nyt on tänne valittu kanttori, kaukolalainen Veikko Iivonen kirjoittanut ja pyytänyt, että pääsisi virkaa hoitamaan, kun joutui siirtolaiseksi. Tietysti otetaan mielihyvin vastaan, jos saadaan seurakunnan ukot maksamaan hänelle palkkaa. Ensi viikolla ratkaistaan asia.

Nyt pitää jo lähteä keittiötöihin, taitaa olla se aika.

16.12. Kirje on yhä viivästynyt. Nyt voidaan meillä taas hyvin. Rauno täytti eilen 10 vuotta. Pojat tulevat lomalle maanantaina.

Terveisiä!                                       Kiireessä Sylvi.

 

14.12.1944 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen [Alkupräinen mustekynällä kirjoitettu kirje IP:n arkistossa. Teksti alkuperäisen mukaiseksi 18.7.2015.]

                                                                       Tuupovaarassa 14.12.44

                                                                                               klo 21.40

Toini hei! (Ym. sukulaiset.)

Yritän mitenkuten kirjoittaa kirjettä vielä näin myöhään Sinullekin. Mamman kirje taisi jäädä vähän keskeneräiseksi. Olkoon tämä jatkoa siihenkin. Tämä joulun alus menee kovin sukkelasti. Minun on turhaa koettaa saada teille joululahjoja, vaikka olen yökaudet miettinyt pääni ympäri, millä ajalla voisin tehdä niitä. Yhä edelleen olemme ilman vakituista apulaista, ja tiedät, ettei silloin jää liikoja aikoja muuhun hommaan. Aamuin yhdeksään asti menee laitellessa lasten ja eläinten aamuruokia, pukiessa lapset ja laittaessa koululaiset matkaan. Sitten menee kello yhteen-kahteen asti ennenkuin olen selvinnyt aamiaishommasta ja siivonteoista, ja silloin pitää jo käydä ajattelemaan päivällistä, ja sen seitsemän muuta puuhaa kuuluu päiväohjelmaan siinä välillä, kuten tiedät. Se uskollinen Impi käy yhden päivän viikossa raatamassa. Mikä lie ollut, kun ei tänään tullut, vaikka tänään piti olla meillä ohjelmassa saunan suursiivous, ja Arvi kiusasi lähtemään vielä eräisiin ristiäisiin Konnunniemen Ronkaiseen. En ensin luullut pääseväni sinne, mutta sattui meidän opettajatar [Sylvi Pärssisen huom.: Pietarinen?] tulemaan tänne, ja kun hän sanoi ottavansa hoitoonsa Eliaksen ja Sanervan, vieden ne kotiinsa, ja niin minäkin istuin rekeen ja olin koko iltapäivän siellä kylässä, ja hauskat ristiäiset ne olivat. Sukulaisia vain iso tupa täysi ja lisäksi me kirkonkylästä tullevat: me, tohtori-neiti ja nimismies. Kyllä siellä oli ylellistä. Kuusi täytekakkuakin, ja ristiäisten jälkeen herkullinen päivällinen. Täällä osaavat viettää hauskoja perhejuhlia, kaikki sukulaiset koolla juhlapuvuissaan ja kaikki keskenään vapaita. Ja aina tarjotaan oikeaa kahvia. (Sen kahvin ansiosta minäkin nyt olen virkku kirjoittamaan kirjettä.) Kotimatkalla pyysimme kyytimiestä hakemaan koululta lapset. Ne oli jo pantu siellä nukkumaan. – Ja nyt vetelevät jo kaikki hirsiä. Kyllä täällä olisi paljon vielä tänä iltana tehtävää, mutta jääkööt aamuksi.

Mitenkäs Sinun terveytesi laita on? Jalat tietysti yrittävät tehdä stoppia. Kun Sinä saisit sen herra miehesi ravaamaan edes ne raput ylös ja alas, niin se auttaisi paljon. Kun minussa on nyt ollut nuha, on Arvi melkein yksin ja pyytämättä pitänyt huolen kaikista ulkotöistä likaämpärin viemiseen saakka. Yleensä terveyteni on hyvä, lukuunottamatta tätä viimeistä angina-aikaa.

Sunnuntaina 17.12.44. Kirjeeni venyy yhä. Kirjoitin edellisen torstaina. Perjantaina sitten tuli se Impi, ja siivosimme keittiötä oikein nurkkia myöten. Kävi vieraitakin, eräs herännyt nuorukainen, ja kun kaiken touhun jälkeen sain ”riihikot” ylleni lähteäksemme ”Immin” kanssa saunanpesuun, tuli Arvi ja ilmoitti, että ilman muuta on taas heti muutettava vaatteet ja lähdettävä seurustelemaan ensi kerran talossa olevan vieraan, majuri Saarelaisen kanssa. Arvi oli tutustunut häneen Syvärillä, jossa hänen ptlj:nsa kuului yksi kompp. tuupovaaralaisia. Nyt hän saapui vastavierailulle, ja mukava mies olikin. Kutsuin kahvipöytään myös hänen autonkuljettajansa, joka oli Simolasta päin kotoisin. – Ja niiden lähdettyä sain vielä saunan pestyksi. (Arvi teki päivällisen, huuhtomatta keitettyjä perunoita ja patapaistia!)  Vielä on mainittava tästä päivästä, että aamiaisella oli myös vieras, Vatasen Pekka ja sain lähetyksen sieltä ristiäistalosta, rinkilän puoliskon ja piparkakkuja. - Se majuri on nyt Rajavartiostojen komentaja täältä Kiteeltä Lieksaan asti. Iso herra siis,

Niin minun päiväni kuluvat ihan arvaamattomien ohjelmien mukaan, välistä luulen olevani melkein yhteishyvä. Tänään oli Rauno järjestänyt minut pyhäkoulun pitäjäksi ja sanoi sen vasta päivällä. Lauma lapsia taapersi tänne kantaen lumia jaloissaan sisälle. Veisasimme vain vain jouluvirsiä, Sanervan ja Eliaksen häiritessä koko ajan.

Kyllä minä ihmettelen, miten Sinä vielä pystyt kärsimään vieraita lapsia, kun omiakin on kovin runsaasti.

Joko isä ja mamma nyt pääsevät asumaan muualle, kun niitä inkeriläisiä viedään pois? Kyllä minulle oli suuri pettymys, kun en saanut poikia tänne vierailulle. Mikä lienee syynä, että kaikki sukulaiset kiertävät minun kotiani. En minä enää koskaan poyydä ketään tulemaan tänne. Kyllähän meidän kotimme on myös olevinaan ihmisten asunto, vaikka omaiset tätä niin halveksivat.

Aarno ja Kari tulevat huomisiltana joululomalle. Raunolla ja Helenalla on joulujuhla keskiviikkona 20/12. Sinne on jo vaadittu meitä vanhempia kovasti katsomaan.

Tänään oli kirkkovaltuuston kokous. Siellä päätettiin, että kutsutaan uusi kanttori, joka on pyrkinyt tänne, hoitamaan heti virkaansa. Palkkaa maksaa seurakunta 1000:- ja ent,kanttorin leski 500:- kk:ssa. Lisäksi hän saa 2 huonetta vapaasti asuttavakseen seurakunnan omistamasta talosta, ja 4 syltä halkoja itse tehdä seurakn metsästä. Kyllä se on pieni palkka loppujen lopuksi.  [IP:n huomautus: Jenny Kuisman takki maksoi vähä aika sitten 5000:-]

Kunpa nämä lapset kasvaisivat pian! Tuntuisi niin helpolta, kun ei aina tarvitsisi pitää heitä silmällä. Johan Elias kyllä sanoi tänään kun minä puin hänelle henkselihousuja, että ”minutta näkkyy miet”, mutta pieni mies se on ja lyhyt on järki. Viikko-pari sitten hän keritsi saksilla Santun tukan, ja sen jälkeen tyttö itsekin on vähän väliä saksimassa hiuksiaan. Elias vain ”arveli”, että ”Tanttu on pojan näköinen”, ja niin se onkin. Ne kumpikin puhuvat aina alottaen sanoilla ”minä arvelin”.

Kuinka isä jaksaa? Minä kyllä olisin suonut, että hän olisi tullut tänne. Olisi saanut oman huoneen mamman kanssa ja muutenkin olisi koko talo ollut heidän käytettävänään.  Mutta sekin on nyt loppuunkäsitelty.

Kirjoitahan, jos on aikaa. Hyvää joulua!

Terveisin Sylvi.

20.12.1944 Rauno Pärssisen todistus IV kansakoululuokan syyslukukaudelta                                                                          

Sota on käyty, mutta koulu jatkuu. Ei ole tietoa, alkoiko Tuupovaarassa kansakoulu tavalliseen tapaan syyskuussa, kun ainakin Joensuun lyseon alku lykkääntyi. Veikko Pietarinen on edelleen Raunon opettajana. Arvosanat alkavat olla aika hyviä. Nousua on numeron verran laskennossa ja piirustuksessa ja plussan verran laulussa. Poissaolotunteja ei ole merkitty. Plussat huomioiden keskiarvoksi kaikissa aineissa tulee 7,95.

Käytös                                                                       10

Huolellisuus ja tarkkaavaisuus             9

Uskonnossa                                                               9

Äidinkielessä a) lukemisessa                                     9

                            b) kirjall.harjoituksissa                   7

Kotiseutuopissa ja maantiedossa                               8

Laskennossa ja mittausopissa                                    9

Piirustuksessa                                                            8+

Kaunokirjoituksessa                            7

Käsitöissä                                             7

Voimistelussa, leikissä ja urheilussa    7

Laulussa                                               8+

Poissaolotuntien lukumäärä                                                            

20.12.1944 Helena Pärssisen todistus I kansakoululuokan syyslukukaudelta                                                       

Opettajana on Saimi Pietarinen. Huolellisuus heti alkuun on vain tyydyttävä. Poissaolotunteja ei ole merkitty.

Arvosanat

Käytös                                                                       10

Huolellisuus ja tarkkaavaisuus                                   8

Uskonnossa                                                               7

Ympäristöopissa ja askartelussa                                8

Äidinkielessä a) lukemisessa                                     7

                            b) kirjall.harjoituksissa                   7

Laskennossa                                                              7

Leikissä ja voimistelussa                                           7

Käsitöissä                                                                 

Laulussa                                                                     7

Sylvi Pärssisen summaus vuodesta 1944 pappilan vieraskirjassa

PALJON KOETTELEMUKSIA KANSALLEMME

TUONUT VUOSI 1944 LOPPUU. SOTA ON HÄVITTY,

KARJALA MENETETTY. KUITENKIN TÄYTYY SANOA:

”HÄNEN KÄTTENSÄ TYÖT OVAT OIKEAT JA TOTISET;

LUOTETTAVAT OVAT KAIKKI HÄNEN ASETUKSENSA,

NE PYSYVÄT JÄRKKYMÄTTÄ AINA JA IANKAIKKISESTI,

NE OVAT TEHDYT TOTUUDESSA JA OIKEUDESSA.”

                                                              (PSALMI 111:7,8)

Pärssiset vuonna 1945

Tänä vuonna täyttävät pappilan sisarukset ja heidän vanhempansa vuosia seuraavasti: Aarno 13, Kari 12, Rauno 11, Helena 8, Elias 4, Sanerva 3, sekä Sylvi Pärssinen 36, Arvi Pärssinen 38 ja minä Ilmo 0. Tämä on siis syntymävuoteni, täsmällinen syntymähetkeni on 2.5.1945 kello 1.50. Silloin ei ollut kesäaika käytössä, joten kyseessä on oikea kellonaika. Minut kastetaan Ilmoksi, toinen nimi Ahti, josta toisesta en ole koskaan pitänyt. Olisi ollut vaikka Almu. Koko suvussa ei ollut ollut yhtään Ahti-nimistä. Veistonopettaja Kajaanin Lyseossa oli etunimeltään Ahti, yksinkertainen mies kuten nimensäkin.

25.2.  joutuu Arvi Pärssisen isä Simo korvaklinikalle Helsinkiin saamaan hoitoa korva-syöpäänsä. Kesäkuun alussa Simo ja tyttärensä Mari muuttavat Kytäjälle

Arvi Pärssinen on Kokoomuksen kansanedustajaehdokas, mutta ei tule valituksi. Vaimonsa Sylvi Pärssinen kirjoittaa hänelle puheita.

Pappilan oppikoululaiset Kari ja Aarno saavat melko heikkoja arvosanoja, ovat kevään oppikoulussa Joensuussa toisella luokalla, mutta siirretään kuin siirretäänkin kolmannelle. He asuvat myös kevään kauppaneuvos Aaltosen talossa. Rauno pyrkii oppikouluun Joensuuhun toukokuussa ja pääsee. Helena Pärssinen on kansakoulun ensimmäisellä luokalla Tuupovaarassa.