11.11.1959 Ilmo Pärssinen Savonlinnasta Kari Pärssiselle Turkuun [Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje Kari Pärssisen hallussa. Kari lienee merkinnyt päivämäärän kirjekuoresta, jota ei ole tallella.]
Terve taas!
Jatkan vielä tähän kirjeeseeni hieman, koska sain sinun bullasi eilen. Neuvosi ovat hyviä ja muutenkin hyviä ja päätin silloin jättää TURISTIN opintoni hyvin harvemmaksi koska osaan sen ulkoa. Katsotaan sitten mitä joulu tuo tullessaan. Antaapa ajan kulua. Lähden kosta [kohta] meidän Saksankielenopettajamme luokse. Hän pitää nimittäin iltatunteja muutamille kerrallaan (vapaaehtoisia). Menen siis sinne.
Elias ei voinut, niin ilahduttavaa kuin se teille olisi, tulla käymään siellä Turussa. Huolimatta siitä, että lähetit hänelle rahaa. Hän lähti Kajaanista äkkiä että ehti tänne Kansanopistoon. Täältä on sinne matkaa 4 km.
Olen käynyt jo 1½ kuukautta hammaslääkärissä. 4 hammasta paikataan ja yksi nyhjäistään pois. Sinikin aloitti hammaslääkärissä-käynnit ja Elias aloittanee pian. Muuten olemme säilyneet kaikki ehjinä täällä Pohjolan kylmässä syksyssä. (Te turkulaiset).
Lyseo täällä Savonlinnassa arvokkaan näköinen Rakennettu 1890. Juuri tänävuonna olivat koulumme 75 v.tis juhlat. Saimme ylimääräisen lomapäivän siitä, että möimme Lyseon 75 vuotiskertakirjaa 100%. Huomasin siitä, että yhtään Pärssistä ei ole käynyt tätä koulua. Tosiaan ihme vaikka tähän kouluun kirjoittautuneita on ollut yli kolmetuhatta. Huomasin siitä myös, että eräs minua Kajaanissa opettanut opettaja on opettanut tässä koulussa vv 1921-1923. Samoin eräs minua opettanut opettaja on käynyt tämän koulun vuonna 1943-1951. Kiinnipitäviä siteitä on siis Kajaanin-Savonlinnan lyseoiden välillä.
Osoitteemme on muuttunut. Se on nyt: SAVONLINNA, KUNINKAANKARTANONKATU 12. Me kylläkään emme ole muuttaneet, mutta talon seinään iskettiin lappu jossa seisoi 12.
Nyt en enää tosiaankaan keksi mitään.
ILMO
SAVONLINNA KUNINKAANKARTANONKATU 12
Kirjoita niinkuin olet ennenkin kirjoittanut minulle ja muille meille.
Sano EVALLEKIN TERVEISIÄ.
PS. Lähdittekö te sieltä mökistä sitävarten kun siellä alkoi haista sukkamehu ja hapsenkakkiaiset[t] kuolivat ja ampiaiset kuolivat?
6.12.1959 Sylvi Pärssinen Savonlinnasta Kari Pärssiselle Turkuun
[Alkuperäinen musteella kirjoitettu kirje Kari Pärssisen hallussa. ]
Savonlinna 6.12.59
Kiitoksia 19.11. tulleesta kirjeestä!
Kirjoitin heti silloin vastauksen, mutta se jäi lähettämättä. Nyt yritän uudestaan.
Olivatko Andalusian neilikat hehkuvampia kuin täältä saatavat? Olipa aika hienoa, että Sinä Eva sait sellaisen lahjan siltä arkkitehdilta.
Kirjeeseenne on vastattava vielä, että minä ehdottomasti kiellän kaikenlaisen painon pitämisen ja valvomiset minun kirjeitteni vuoksi. Kyllähän minä teidät tiedän ja tunnen. Ette varmasti kokoaan unohda minua, vaikkette aina kirjoittelisikaan. Mutta kyllä kai te lähetätte joulutervehdyksen vanha-mummo-harmaaryppyiselle? Ja saanko esittää toivomukseni: Pari tusinaa pohjaltaan valkoisia, mutta itse kirjailemianne ja nimikoituja paperilautasliinoja. – Kun on teillä kaikenlaiset tushit ja kynät ja värit. – Sellaisia valkeita ostatte.
Onkohan Helena ehtinyt kirjoittamaan teille viime uutisiaan? Kun tässä pannaan töpinäksi ja pidetään hänelle jouluna häät. Löysi sieltä Iisalmesta erään Tomperin Heikin.
Olemme suunnitelleet, että 23 pnä joulukuuta he tulisivat tänne minun luokseni vihittäviksi. Olen niin tavattoman pahoillani, etten ollut teidän ja Aarno-Rauhan vihkiäisissä ja nyt haluan nähdä jokaisen lapseni sinä hetkenä. Kirjoitit, Kari, ettette tulisi jouluna tänne, ja kyllähän ne matkustelut tulevatkin kalliiksi, mutta ettekö nyt, kun sellainen tapaus sattuu. Toivoisin niin hartaasti, että näkisin kaikki lapseni nyt luonani. Tuntuu niin oudolta, että tytär menee naimisiin.
Pyydämme pastori Mikko Kivekkään vihkimään. – Sen opiston papin. Ja täällä kotona se kaikki käy mukavimmin. Eikä paljon tule vieraita. Ajattelin, että täällä lähinnä oleva Eino-eno pyydetään minun sisaruksistani. Sitten tässä naapurissa asuva ”Turusen Aili” ja oman talon väki, 3 x pari. Ja sen sulhon äiti ja sisar kuulemma tulevat. Ja kaikki tulee olemaan mahdollisimman yksinkertaista. Mahdollisesti te vieraat itse saatte suoriutua ruokapuuhistannekin. Mutta eikö olisi mukava pitkästä aikaa tavata koko sisarusparvi? Toimittakaa te sana Aarnolle. Toivon, että tässä yläkerran nuorten pariskuntien luona järjestyy myös yösija.
Voisimme sitten myös viettää yhdessä jouluaaton ja mennä joulukirkkoon. Tulkaa nyt! Otetaan sitten valokuviakin yhdessä.
Minä en saa Helenalle kapioita paljon mitään kun tämä tuli näin äkkiä, mutta eihän hän omaan kotiinsa mene vielä kohtakaan, kun asuu siellä koululla.
- Minä pyydän, että pistätte tämän heti postiin menemään Rauno-Anjalle, että hekin tietävät asian. Ja varustautuvat tulemaan tänne jouluksi. Niin, hiekkaharjulaiset! Tulkaa näyttämään Maaritia tänne. Kun tuo Helenan asia tuli nyt, niin ette saa kukaan minulta suuria lahjoja. Ostan vuodevaatteita hänelle ja tulevathan vihkiäisetkin maksamaan.
Kari ja Rauno! Elias ja Ilmo ovat kovasti innostuneet kirkkokuorolauluun. Tänäänkin olivat sairaalassa laulamassa. Se on sen Kivekkään ansiota. Varustautukaapas lauluilla tänne tullessanne, että saatte juhlistaa sisarenne juhlaa (tautologiaa). Lähettäkää Eliakselle aivan heti joku nuotti, jonka haluaisitte laulaa ”äänissä”. Ilmo ja Elias laulavat bassoa. Ja Mikko on innokas kuoromies. Ja kaikki asianhaarat huomioonottaen sanon, ettei joululahjojen osto ole mitenkään välttämätöntä. Mutta jos teillä on jotain toisillenne, niin antakaa vain täällä.
Siis ellei jotain estettä väliin tule, niin 23 pnä, ehkä klo 15 ovat vihkiäiset. Seuraavana päivänä on yhteinen joulukuusen koristaminen ja aatonvietto, jouluaamuna mennään kirkkoon yhdessä ja sitten jokainen saa täällä viettää joululomaansa täällä niin kauan kuin haluaa. Lähetän kutsun myös isälle.
Niin ne paperilautasliinat. Ne tulevat a) Helenan vihkiäiskahvi-pöytään. Ja b) jouluaterioille, mitkä kyllä tulevat olemaan mahdollisimman yksinkertaisia. – Kirjoittakaa nyt mahdollisimman pian vastauksenne minulle.
Koulu on mennyt hyvin. Huomenna on lupa. Lomani alkaa 19 p. Opettajatoverini on 22-v. mat.yliopp. Raimo Piiroinen Hg:stä. Joku viikko sitten kävi sattumalta ilmi, että hänen rouvansa on minun ristityttöni, kanttori Monos-vainajan Marja-Leena-tyttö. He ovat menneet naimisiin 18-vuotiaina molemmat. M-L oli HG:ssä bussi 18:n rahastajana, ja oli sitä ennen ollut Raudaskylän opistossa yhtaikaa Arvi Pärssisen uuden vaimon kanssa!
Ja tupakanpoltosta vielä sana: Vastustan sitä siksi, että minua säälittää, kun sekä Elias että Helena ovat sauhuttaneet minun vaivalla ansaitsemiani rahoja samaan aikaan kun itse saan kieltäytyä paljosta tärkeämmästä (kirj.koneestakin!)
Vastatkaa pian!
Terv. Äiti
H:n sulho on ammatiltaan pakkaaja eräässä suuressa liikkeessä.
Eliaksen os.: S:linna, Säämingin krist.kansanopisto.
[kirjeen alkuun lisätty]
Kiertokirje N:o 2.
Alkujaan tark. Eva-Karille, mutta kun olen jälleen osoitetta paitsi, pistän ensin Anja-Raunolle. Koettakaa ymmärtää.
Keskikoulun viimeistä luokkaa aloin käydä Savonlinnan lyseossa V B:llä. Arvosanat tippuvat pahasti Kajaanin aikaisista. Alankin olla luokkani huonoimpia oppilaita. Kaikkien aineiden keskiarvo on vain 6,4 kun koko luokan vastaava on 7,09. Lukuaineiden keskiarvo on 6,08. Sitä ei kyllä erikseen todistukseen ole laskettu. Oma käytösnumeroni on 10, mutta luokan keskiarvo vain 9,89. Taaskaan en muista montako ja miksi saivat käytöksen-alennuksen. Monta heitä kuitenkin on täytynyt olla, koska luokallani oli lähes 40 oppilasta. Huolellisuus on minulla 8, koko luokassa 8,83. Muissa aineissa noteerattiin osaamattomuuteni seuraavasti: Uskonto 7, Kielioppi, kirjallisuus ja suullinen esitys 5, Kirjallinen esitys 7, Historia, yhteiskuntaoppi ja kansantaloustiede 6, Kasvioppi 7, Maantiede 8, Fysiikka 7, Aritmetiikka ja algebra 6, Geometria ja trigonometria 5, Ruotsin kieli 4, Saksan kieli 4, Terveysoppi 7, Voimistelu 8, Urheilu 7 ja Kuvaamataito 9. En ollut yhtään poissa koulusta. Rehtorina toimii Veikko Ervola ja luokanvalvojana Taisto Piiparinen. Piiparisella oli hermovika: pää nytkähteli sivuille aina muutaman sekunnin välein; varmaan todella kiusallinen tauti. Seuraava toivottavasti parempi lukukausi alkaisi tammikuun 11. päivänä klo 9. Todistuksen allekirjoittaa Sylvi Pärssinen, joka sopii todistukseen kirjattuun kategoriaan ”Isä tai holhooja”. Ehkä nelospari hälytti Sylvi-äidin niin, että hän pakotti minut ottamaan saksankielen tunteja eräältä tyttölyseon opettajalta, jolla oli isot rinnat, näppylöitä, kireä pusero, polkkatukka ja rasvasta kiiltelevä otsa, mutta saksaa se osasi. Nykyään (2009) puhun ja kirjoitan saksaa sujuvasti.
27.12.1959 Elias Pärssisen päiväkirjasta. Savonlinna
[Lahjoitin Eliakselle jouluna päiväkirjan täytettäväksi. Sitä hän sitten täyttikin seuraavat pari vuotta. Tästä seuraavasta merkinnästä se alkaa.]
Äiti yrittää saada Elmaa ottamaan evästä matkalle.
Sunnuntai 27/12-59. Joulu on mennyt ohitse ja kaikki vieraat koteihinsa. Eilen lähti yhteensä 9 henkeä pois 9 tunnin sisällä. Sini, Helena, Heikki, Kari, Eeva [Eva], Rauno, Anja, Maarit, Elna. Juu. 9 niitä on. Tänään heräsin kello kymmenen. Menin Ilmon kanssa klo 14 sairaalaan laulamaan. Tapasin Irman ja Ilmon tytön. Ilmo suuteli eilen tyttöänsä, olen aivan lyöty, kun nuorempi veljeni menee noin karkeasti edelleni. Kuljimme sairaalasta Heikinpohjaan ja saimme houkutelluksi he meille. Lähdimme takaisin kaupunkiin. Ilmo meni Tuulan kanssa sen kotiin.
Minä Irman kanssa Heikinpohjantielle puhelinkoppiin. Ajattelin soittaa Neiti Ajalle, mutta en muistanut numeroa. Sitten soitin umpimähkään numeroon 2111. Kenenkähän lie ollut. Ollessani Irman kanssa kadulla, tapasin Evan. Sitten menimme Irman kanssa katsomaan Olavin linnaa ja sitten saatoin hänet kotiin. Hän lupasi pyytää minut heille. Minulla on kova tupakkanälkä. Olen polttanut tänään kolme natsaa. Juuri kun aloitin kirjoittaa tätä, sanoi Ilmo/hän etten saisi kirjoittaa mitään hänestä ja Tuulasta. Olenko syönyt sanani. Kivekäs ei ollut laulamassa oli varmaan niin paljon muuta kiireitä. Yritän huomenna lähteä käymään siellä. Hyv. yöt.
Maanantai 28/12-59. Heräsin aamulla klo 9. Pakkasta on vähän enemmän kuin eilen. Näin yöllä sellaista unta, että tulin pimeään luokkahuoneeseen, jossa oli oppilaita ja menin Annelin viereen, työnsin käteni hänen rintoihin, havaitsin ne kypsyneiksi ja täyteläisiksi. Otin hänen päänsä käsieni varaan ja suutelin häntä. Huomasin että hän punastui jonkun verran. Sitten heräsin. – Saimme [?]tettua leipää aamiaiseksi. Sain houkuteltua Ilmon opistolle. Menimme autolla. Kävelimme Laitaatsillasta. Poukkusillan yli ehdittyämme ehdotti Ilmo että kiipeisimme ”Hiljaiselle kalliolle”. Niinpä kahlasimme polvia myöten hangessa. Kalliolla oli mukava nousta, mutta vielä mukavampaa laskea mäkeä. Menin oikopolkuja pitkin tielle. Minä satuin juuri risteykseen ja siellä oli Antti, Heikki, Olli ja ”Esistään” lapioimassa lunta tieltä. Pojat saivat työnsä loppuun. Esistään jäi vähän leventämään. Kun tulimme opistolle tuli siihen osuusliikkeen auto ja pudotti siihen muutamia tyhjiä laatikoita ja pikkupaketin veistosaliin. Menimme sisälle Johtajan huoneistoon. Siellä oli hirveä sekamelska. Laatikoit ja taas laatikoita. Lapioimme yhden tunnin tietä. Näin Ailan. Menimme kahville. Joimme tavallista kahvia ja purkkisellaista. Sain soittaa pianoa. Menin sitten luokkaan ja soitin harmoonia. Sitten menimme tutkimaan Tählätään. En löytänyt mitään. Sitten kiipesimme Jukolaan. Kävin siellä VC:ssä. Tulimme alas ja me Ilmon kanssa lähdimme autolle laulaen. Yritin laulaa autossa, mutta Ilmo kielsi. Kumma että aina ajattelen Annelia. En muistanut kysyä kirjettä. Johtajan väki tuli meille kello 21.00 ja lähtivät pois klo 22. Tappelimme Ilmon kanssa ja Äiti sanoi, että tappelimme näyttääksemme. Menimme nukkumaan klo 24.00.
Tiistai 29/12-59
Heräsin kello seitsemän kellon soittoon. Ilmo kähisi vierelläni, että etkö saatanan kello lopeta. Lopettihan se. Veimme yhden pöydän Jylhälle. Juoksimme kiireesti kotiin. Meidän mittari näytti 10ºC, mutta pakkasta oli ainakin 15º. Kello 11.30 soitti Rouva Kivekäs ja sanoi että pakettiauto tuo Antin sängyn, patjan ja kirjahyllyn. Auto tuli. Kannoimme Ilmon kanssa tavarat sisään. Iskimme ryysyt selkään. Juoksin kukkakauppaan ja osti kaksi tulppaania. Hyppäsimme Mertalaan menevään bussiin. Siellä oli myös herra Qintus, pikkutyttönsä kanssa. He jäivät päätepysäkillä pois. Mertalassa. Me menimme Marja-Leenan ja Raimon luokse. Ojensin Marja-Leenalle kukat, kassin jossa oli pullaa ja leipäkori ja tietysti sanoimme heille päivää. Kuuntelimme kaikki levyt. Joimme kahvin. Raimo näytti hyvin mukavan kuvan ja kiihoittavan. Pelasimme kortti[a]. Söimme. Pelasimme, soitimme radiota. Hieno Radio, Salora muistaakseni. Lähdimme sieltä klo 19.45. Auto lähti 20.15. Tulimme kotiin. Kaupunki oli aika autio. Koti tyhjä. Äiti elokuvissa. Elokuvakone rikki. Keitimme vettä ja joimme sen. Makaan nyt sohvalla ja kirjoitan. Kello on jo vähän vaille yksitoista. Heillä on alpiino kissa joka on kuuro. Puree kuin piru. Ei kuule mitään. Miksi en ole nähnyt Irmaa? Haluaisin valloittaa hänet! Mitä hän tarkoitti puheillaan Ereestä. Ei uskaltanut varmaan puhua, kun luuli että Eva on minun tyttöni. Olisiko minun pitänyt suudella häntä siellä rannassa? Se oli romanttinen kävely. Miksi miehen täytyy olla pelkuri?
Täytyy kysyä Annelilta, onko hän käynyt heidän luonaan. Irma? En pidä hänestä mutta annan hänen luulla että pidän hänestä. Anneli? Pitää minusta? Haluaa olla pitämättä opiston seuraksi. Pidän hänestä mutta en rakasta. hahaa! En ole vielä koskaan rakastunut kehenkään, tulisesti. Eva? Hänestä tulisi hyvä jalkavaimo. kihi. hiiih. Yritän valloittaa hänet. Tuo on turha luulo. huom EP 10. 1. 60 klo 23.00. Opiston VC:ssä. HÄNET VOI KYLLÄ SAADA VALLOITETUKSI, KOSKA ANTTI RYÖKÄLE NÄYTTÄÄ HYLJÄNNEEN HÄNET. YRITÄNKIN puh. 3029 klo 16 jälkeen. EP 28. 2. -60 klo 00,5. TURILAAN SÄNGYSSÄ MAKAAMASSA:
Keskiviikko 30/12-59
On vähän haikeata piirtää nuo historialliset numerot. Huomenna on vielä tämä vuosi. Ja sitten muuttuu luku. Tulee uusi vuosi kymmen. Saan 24.18 t päästä kirjoittaa kirjaani numerot 1960. Ihmeellistä. Tänä aamuna kello soi seitsemältä. Löin sitä. Ja ihme kyllä se heti vaikeni. En viitsinyt nousta. Heräsin uudestaan tasan yhdeksältä. Äiti on sairas. Angina. Keitin teetä. Luin kirjaa. Kävin kaupassa. Luin kirjaa. Söin sillivoileipää. Ja maitoa. Kävin Rouva Malisen Äidin luokase. Lähetin Ilmon hakemaan Rva Jylhää ja kuumemittaria. Sain kuumemittarin, mutta Rva itse ei ollut kotona. Tuli meille vasta 6 maissa. Ylhäältä kuului Basso viulun jympytys. Välistä on mukava kuulla sellastakin kun on pakko. Ellei halua lähteä ulos. Pakkanen 18º - 22º. Yritin saada Ilmoa lähtemään kaupungille. Turhaa. Lähdin yksin. Kaupungilla hiljaista. Kylmää. Tyttöpareja. Rakastuneita. Yksinäisiä. Tulin pois. Ei tuttuja naamoja. Tutkin Evan asuntotalon ikkunoita. Ei mitään.
31/12-59 Viimeinen päivä tätä vuotta. Kaupungilla käydessäni tapasin Tuulan. Hän pyysi meitä kylään huomenna. Irma pyysi meitä Ilmon kanssa kylään klo 19.30. Menimme. Vanhemmat olivat vielä kotona. Ne lähtivät. Hän keitti meille teetä, menimme katsomaan kun vuosi vaihtui. Ampuivat yhden raketin. kello 12 -. Menimme – ei kun ensin kävimme elokuvissa. Piffasin hänet kuviin. Sitten palasimme heille. Pojat olivat lähteneet. Pelasimme ”maijaa”. Hän on pihkassa minuun. Poliisilaitoksen edessä oli kansaa. Ampuivat yhden raketin. Soittokunta soitti, mieskuoro lauloi. Reportteri napsutteli kuvia. Saatoimme Irman kotiovelle saakka. Tuula ei voinut saapua. Piti olla jonkun kamalan tädin seurassa.
- - -
Tuulan kanssa oli ihan mukavaa. Minä olin neljätoistavuotias ja Tuula taisi olla hiukan vanhempi. Lisäksi hän oli pitempi kuin minä. Voisiko sanoa luiseva. Viulua kuitenkin soitti ja lauluääni riitti kirkkokuoroon ja muut tiedot tyttölyseoon kun Savonlinnassa oli ne molemmat: tyttölyseo jossa oli vain tyttöjä ja varsinainen lyseo jossa oli sekä tyttöjä että poikia.
Savonlinnassa asuimme koko ajan Heikinpohjassa osoitteessa Kuninkaankartanonkatu 12. Katu ja sen nimi on tälläkin hetkellä yhtä pitkä. Paljon oli asujiakin siellä varsinkin vuonna 1960-1961: minä Ilmo, veljeni Elias, sisareni Sini, tietenkin äitini ja vielä kaiken lisäksi viimeisenä vuonna Antti Kivekäs, kun oli kirjoittamassa ylioppilaaksi Savonlinnan lyseossa ja isänsä Mikko Kivekäs muutti Helsinkiin Diakonissalaitoksen pastoriksi.
1.1.1960 Elias Pärssisen päiväkirjaa Savonlinnassa
Aina tahtoo tulla vanha vuosiluku. Menimme Ilmon kanssa kirkkoon kello yhdeksi p.m. Lauloimme laulun. Aika kehnosti. Sitten lähdimme Tuulan, Irman ja Ilmon kanssa Tuulan kotiin. Juuri kun Irma oli päässyt hyvälle alulle tuli vanhemmat kotiin! Olimme jonkun aikaa ja lähdimme Ilmon kanssa saattamaan Irmaa kotiin. Saatoimme Irman linja-autoaseman luokse. Ilmo vei Tuulan illalla kotiin. Irma puhui sellaista että he muka ”jälestävät” meitä. On ja Ei. Savonlinna on pieni kaupunki! En muistanut sanoa, että Irma kävi meillä eilen illalla ja tuli uudestaan Tuulan kanssa?
3.1.1960 Sunnuntai.
Eilinen opistolla oloaika vei kaiken ajan, jonka vuoksi olemme nyt melkein kuin nälässä. Tulimme kohtauspaikalle kello 14.58. Irma tuli vain Tuula ei päässyt. Saatoimme Irman kotiinsa ja menimme Ilmon kanssa syömää linja-autoasemalle. Maksalaatikkoa. Hyvää! Paskanen haju oli siellä. Mustalaisia. Menimme illalla elokuviin. Äitikin oli, mutta ei meidän kanssa. Tapasimme Tuulan. Hän tuli vastaan äitinsä kanssa ja ojenteli Ilmolle käsiään apua anovasti. Rakastunut! Tietäähän sen, kun Ilmo on kysymyksessä ja vaikkapa minäkin.
4.1.1960 Maanantai.
Nukuin taas puoliväliin päivää. Lähdimme Ilmon kanssa retkelle. Menimme autolla. Oliko se nyt Kellarpelto vai mikä. Samapa se. Sieltä kävelimme metsätietä n. 3 km. Sitten 500 m metsään. Pystytimme hankeen teltan. Yritimme neljä tuntia tehdä nuotiota, ei syttynyt. Suutuin ja heitin kahvipannulla vesilintua. Lähdimme 8 aikaan pois. Kivaa olla kotona. Ilmo sanoi minulle että hän taitaa olla rakastunut. Minullakin on ikävä sinua Irma. Toivottavasti tapaamme huomenna. Lähetän Sinulle teloepatian kautta ”suukon”! [Eliaksen huomautuksia myöhemmältä ajalta] Ja Annelia! huom.10.1. -60 klo 23 OPISTON WC:ssä. Irma on aivan hullu, olen päässyt eroon hänestä 28/2-60 klo 00.06 Turilas.
5.1.1960 Elias Pärssisen päiväkirjaa Savonlinnassa
Menimme päivällä Pyöräniemelle kylään. Sinne tuli Raimo ja hänen vaimonsa, pikkutyttö jäi kotiin tutustuin siellä TL entiseen Matikan opettajaan. Kun lähdimme pois kertoi hän kesäisistään retkistä. Aarno setä [Arno Palkama] oli tullut meille. Hän oli kierrellyt Pyöräniemen talon lähellä parituntia. Hän sanoi että kuusi sytytettiin kello 6 ja kaikkea muuta. Hän on aivan ilmetty salapoliisi.
Maanantai 11. 1. -60
Nyt istuu kämpässämme Yrjo ja Erkki jotka piereskelevät kovasti. Odotamme Johtajan tuloa mutta ei ole vielä saapunut. Täällä haisee paska, ja sukkamehu. Topi ja osmo karjuu hiljaisuutta kello on 22. 10. Ilmari kiusaa poikia. Erkki lähti pois kun Yrjö rupesi repeämään. Perustamme opiston toverikunnan v. -59-60 oppilaista. Puheenjohtaja Ilmari. Tilapäinen johtaja Eero. Pöytäkirjan tarkastaja Erkki ja Yrjö. Osmo: Pitäkää päänne kiinni. Yrjö: ei osaa sanoa mitään. Topi: seuraava ehdotus kokouspaikka WC. Topi: Ylijärjestyskomitea. Kaplas johtajaksi. Yrjö: hirveä pieraisu, toverihenki elää. Klo 22.11 naisasiat. Elvies: nukkuu, laimea pieru.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.