Tuupovaara on taattua –nen seutua, kuten seuraavakin osoittaa. Joitakin ruotsalaisperäisiä nimiä kuten Örn on päätynyt tähänkin pitäjään ja tietenkin kaikkialle ennättävä Varis. Joku latinankielinen tietenkin pitää nimensä erossa kantaväestöstä. Mutta kuitenkin, mukaan ei mahdu yhtään Abdullahia, vielä. Kaikki kokoukseen osallistuneet eivät olleet niin kovin nuoria iältään, mutta kyllä mieleltään.

29.5.1944 Pappilan vieraskirja

29 / 5 –44

Nuorten kokouksessa Herran ahdistamina

Maija Mujunen

Impi Heinonen

Linnea Alenius Öllölä

Hilja Räty Konnunniemi

Iines Kontturi Heinäaho

Leena Laatikainen Kinnasniemi

Hilkka Pesonen Kinnasniemi

Anja Haaranen Kovero

Jussi Suhonen Kovero

Olavi Vatanen Konnunniemi

Kerttu Meriläinen Kinnasniemi

Kerttu Piipponen – ” –

Sylvi Piipponen – ” –

Maija Turpeinen Kovero

Alma Törrönen Eimisjärvi

Aune Mirjam Ronkainen Pirttijärvi

Emmi Rautiainen Kovero

Rauha Johanna Puustinen Eimisjärvi

Viljo Ihanus Kattila-aho

Sulo Parviainen Eimisjärvi

Pentti Pursiainen Kinnasniemi

Jenny Piipponen Kinnasniemi

Esteri Parviainen Kinnasniemi

Elsa Puustinen Kuusjärvi

Otto Ronkainen Tuupovaara

29.5.1944 Sylvi Pärssisen päiväkirjaa

 

29.5.44. Helluntaimaanantai. ”Nuorten kokous”. Alustin keskustelukysymyksen ”Jumalan ahdistamana”. Rippikoululaiset olivat kylässä. Iltapäivällä olimme Koverossa Tuupovaaran opettajayhdistyksen kokouksessa. Sinne menimme yhtä matkaa Ratisten kanssa. (Sylvi oli tätä kirjoittaessaan 35-vuotias.)

 

17. – 31.5.1944 Helena Kuisman kirjepäiväkirjan toukokuun lopun 1944 merkinnät

 

16.5. Wäinö läksi 12. vuor. lomalta Äänislinnaan.

17.5. Toinille laitoin kirjeen.
Ilmarille paketti No. 16. sis. leipää, väh. voita, sipulia ja kaksi kananmunaa.

19.5. Aarnolle ja Karille laitoin kirjeen.
Ittiltä sain pak. Sis. lapasia sukkia korviketta ja kirjeen.
Ittille paketti No. 5. sis. voita, lihaa ja pullaa.
Ilmarille ja paketti No. 16. sis. lihaa ja pullaa.

20.5. Itti tuli lomalle.

23.5. Ilmarille paketti No. 17. sis. pullaa, voita, lihaa ja sokerikaakku.
Tyyneltä sain valokuvat ja Liisalta kirjeen.

30.5. Toinille laitoin paketin sis. sylttyä, rasvaa, saippuaa ja pullaa.

31.5. Ilmarilta sain paketin sis. sokeria ja tupakkaa.

(23.5. Sylville laitoin kaksi pakettia
1) sis. I   luokan vehnäjauhoja
2)   ”   II       ”            ”      ”          ja pullaa

.Sotilaat kesäkuun 1944 alusta alkaen

Itti oli kesäkuun alussa lomalla Inkilässä ja lähti joukkoihinsa 5.6. Ittin pataljoona on 27.6. siirtynyt Kannakselle. Rauhan tultua Itti on Lappeenrannassa edelleen JR 5 kolmannen pataljoonan esikunnassa kirjurina, josta pääsee 1.11. siviiliin ja matkustaa Muurameen. Hänen taistelupaikkansa on nimetty kantakorttiin Vuohtjärvi, Onkamus, Pävijärvi, Porajärvi, Semsjärvi, Kumsa, Tsopina, Vitskajoki, Karhumäki, Vansjärvi, Voljärvi, Hiisjärvi, Näätälä, Kavantniemi (toisessa kantakortissa lyhyemmin: Porajärven-Karhumäen suunta, Näätälä, Ravanttila). Helena Kuisman pojista korkea-arvoisimpana hänet kotiutetaan alikersanttina. Muut jäivät korpraaleiksi.

 

Tapani Pärssinen kotiutetaan 22.11.1944. Kummasti vasta sodan jälkeen havaitaan, että ensiksi palvelusluokan pitää olla A II (12.10.1944) ja sitten vielä B I (15.11.1944) kotiutuksen jälkeen. Hänen sotapaikkoinaan tässä toisessa sodassa olivat: Tuulos, Tunksi, Aunus, Enomojoki, Dunjannoje, Murtujärvi, Syväri, Äänislinna, Karhumäki, Poventsa ja Ilomantsi. Tapani pysyy koko sodan ajan sotamiehenä.

 

Hannes Iivanainen (nykyisen vaimoni isä) on Äänislinnassa edelleen 1.Vaat.K:n päällikkönä. Sijoituspaikastaan, sitten kun Äänislinnasta oli lähdettävä, ei ole tietoa. Hänet kotiutetaan 24.11.1944. Palvelusaikaa kertyi 3 vuotta viisi kuukautta ja viisi päivää. Heti vapauduttuaan armeijasta hän menee naimisiin Irene Markkasen kanssa 25.12., ja jatkaa heti seuraavan vuoden alussa Helsingin yliopistossa.

22.6. Ilomantsissa vyöryy suuri venäläisten hyökkäys, jonka suomalaiset torjuvat hävittäen vahvuudesta kaksi venäläisten divisioonaa.  Tykin jyske helisyttää Pappilan ikkunoita ja evakuoimisuhka on koko ajan olemassa. Arvi Pärssinen on Tuupovaaran evakuoimispäällikkö, joten siinä suhteessa tieto kulki. 12.7. oli suurin mahdollisuus Tuupovaaran evakuoimiselle, mutta sitten se väistyy, kun ne kaksi divisioonaa venäläisiä haudataan Ilomantsissa.

 

4. – 5.7 Väinö käy pyörällä kotonaan. 31.7. Itti on Antreassa ja Ilmari yhä Viipurinlahdella. Ilmari on saanut jopa 4 päivän loman, jonka viettää Inkilässä Einon seurana. 1.8. Itti käväisee kotona Päivölässä. Samoin 6.8. Väinö käy Inkilässä vääpelinsä kanssa.

 

Ilmari on siirtynyt Viipurinlahdelle 16.5. Ilmari aloittaa lomansa 6.6., mutta joutuu sen keskeyttämään, kun kaikki lomat peruutetaan ja jokaisen on palattava yksikköönsä 12.6.

27.6. Ilmari on edelleen Viipurinlahdella. Ilmari pääsee armeijasta noin. 29-30.10. Väinö ei sen sijaan vielä pääse pois, vaan ajaa kuorma-autoa Lapin sodassa. Vuoden lopulla hän on Muoniossa.

Loppuvuosi kotirintamalla 1944, rauha ja evakkomatkat

Ukko Pärssinen saapuu 3.6. Tuupovaaraan ja lähtee sieltä Kari mukanaan 8.6. takaisin Inkilään. 12.6. Kari Pärssinen on Inkilässä. Sotatoimien kiihtyessä oli kyse jo 20.6. Karin hakemisesta Inkilästä, mutta tapahtumat menevät edelle suunnitelmista.

Tuupovaarassa pitää asessori piispantarkastuksen 14.-17.6. Ajankohta on aivan merkillinen, kun Suomi taistelee olemassaolostaan, mutta tarkastus pidetään kuin pidetäänkin.

Sitten tuli Inkilään evakuoimiskäsky. Helena Kuisma lähtee miniöidensä Airan ja Jennyn kanssa 22.6. evakkoon. Itti otti lähes omaa lomaa ja auttaa pakkaamisessa. Kyydistä ei ollut tietoa ennen kuin Väinö, omin luvin, tulee kuorma-autollaan Inkilään ja vie kaikki Punkasalmelle, Heikki Linjama on myös mukana. Israel Kuisma on viety muutama päivä aikaisemmin muiden ”vanhusten” kanssa Jalasjärvelle. Esko Kuisma jää kuume- ja ripulisairaana Kirvun kenttäsairaalaan heikossa kunnossa. Eino Kuisma jää myllyä hoitamaan. Lähinnä hoitaminen on myllyn koneiden purkamista ja lähettämistä Jalasjärvelle. Jalasjärvi oli Kirvulaisten muuttokohde.

23.6. on Kari Pärssinen Putikossa ukkinsa Simo Pärssisen kanssa, heitä ei kiireessä ehditty saada mukaan Väinön kuormaan. Autolla kuitenkin pääsivät Putikkoon. Ukki Pärssinen ja Kari ovat takaisin Tuupovaarassa kolmantena tai neljäntenä päivänä heinäkuussa.

Helena Kuisma ei mennyt Jalasjärvelle muiden kirvulaisten luo, vaan tyttärensä luokse Muurameen. Hän käy sieltä käsin 23.8. Jalasjärvellä ja löytää heille kuuluvat 11 kollia, jotka toimittaa Jyväskylään.  Israel Kuisma tulee myös Jalasjärveltä Muurameen.

Elokuun loppupuolella Jenny lähtee Muuramesta – ilman lapsia – Inkilään Einon avuksi kolmeksi viikoksi. 11.9. Jenny ja Eino ovat vielä Inkilässä, Simo Pärssinen 12.9. Karijoella.  Lopullinen evakuointi alkaa. Väinö Kuisma käväisee Inkilässä, Itti saa evakuointilomaa 16.-21.9. Viimeinen lähtö Inkilästä on 20.9. klo 8, Jääskessä 10.40 jne.

Pappilan pojista Aarno ja Kari aloittavat oppikoulun toisen luokan Joensuun lyseossa, kunhan olot ovat rauhoittuneet. Lukukausi on varmasti koululaisten mieleen: vain yksi kuukausi marras-joulukuussa. Pappilan vanhin tytär Helena aloittaa kansakoulussa Tuupovaarassa. Aarno ja Kari saavat asunnon yhden Joensuun kaupungin merkittävimmän miehen, nimittäin kauppaneuvos Kosti Aaltosen talosta Suvantokadun ja Torikadun kulmassa, se puutalo on vielä tallella, kertoi Rauno, mutta ränsistyneenä ja kovin autiona.  Aaltosen perilliset vieläkin omistavat paikkakunnan suurlehden Karjalaisen. Rauno muistaa silloin käyneensä elämänsä ensimmäisen kerran Joensuussa elokuvissa ja vieraili poikien asunnossa, jonka sanoo muistavansa tarkoin.

Suurpolitiikkaa vuonna 1944

Elokuun 1. päivänä Risto Ryti eroaa presidentin tehtävistä, häntä sitoo Saksan kanssa tekemänsä sopimus jolla sitouduttiin erillisrauhattomuuteen ja joka nyt onkin este rauhanteolle. Eduskunta tekee poikkeuslain, joka asettaa Mannerheimin presidentiksi. Venäläiset eivät enää vaadi Suomen ehdotonta antautumista rauhanteon edellytyksenä. Elokuun lopulla aloitetaan rauhanneuvottelut. 4.9. solmitaan välirauha. Kuinka paljon Suomi enää sitten oli sodassa? Sen voi päätellä siitä, että elokuun 25. päivänä pidetään Helsingissä stadionilla urheilukilpailut, joita katsomassa oli 15000 ihmistä: ei siis ollut paljon pelkoa ilmahyökkäyksistä Helsinkiin, vaikka venäläisten joukot olivat jo Virossa vain pienen pyrähdyksen takana. Viljo Heino juoksee siinä kilpailussa 10.000 metriä maailmanennätyksen 29.35,4 joka alittaa edellisen Taisto Mäen ennätyksen peräti 17 sekunnilla.

4.6.1944 Sylvi Pärssisen päiväkirjasta

4.6.44 Sunnuntai. Kesä on todella saapunut. Viime viikko oli ikävän kylmä, ja kesän sadosta ennustellaan vaikka sun mitä. Arvi kävi poikien kanssa kalastamassa vaanien lahnan kutua. Eilen tuli vieraaksi suurena yllätyksenä hänen isänsä.

5.6.44. Impi tuli meille, ja aloitettiin oikein suursiivous. Olisi syytä saada paikat loistamaan, sillä pian on piispantarkastus, ja vieraita tulee ylen paljon. Tänään kävi Aarne Vatanen lentelemässä täällä, lennellen talomme yli hyvin matalalla. Sanerva pelkäsi hiukan, mutta Elias rohkaisi itsensä nyt jo näin suurena poikana, ja kun vierailu oli ohi, sanoi lystisti: ”Kiltti Aarne!”.

'6.6.1944 Sylvi Pärssisen päiväkirjasta

6.6.44. Siivousta. Kaunista ilmaa. Lahnan kutu alkoi. Arvi, Aarno, ja Rauno olivat yötä Loitimolla, myös Veikko Pietarinen.

7.6.44. Kaunista säätä edelleen. Pyykin silitystä.

8.6.44. Ukki lähti Inkilään ja hänen mukanaan Kari.

9.6.44. Merkkipäivä: Pieni Elias täyttää kolme vuotta. Sitä juhlittiinkin suurenmoisesti: Sattuivat näet sankarihautojen kunnostamistalkoot, joiden osanottajille lotat tarjosivat korvikkeet pappilan pihalla. Minä sain tietysti olla emäntänä Hanna Piipposen kanssa. Helena kantoi pihalle nostetulle pöydälle suuren orvokkikimpun. Oli ihana ilma. Elias sai Aune-kummiltaan 500 mk:n säästökirjan. Arvi on saanut komeasti lahnaa. Minä ajoin vielä illalla Eimisjärvelle ja sain sieltä emänniltä ostetuksi piispanpäivällisiä varten 6 munaa, 1 naudankielen ja 600 g maksaa.

Suurhyökkäys Kannaksella

Seuraavissa kirjeissä ja päiväkirjoissa käsitellään vain vähän venäläisten suurhyökkäystä. Muutenkin se ”Kannaksen halkijuoksu” oli kaikkien tiedossa.

Hyökkäys alkoi alkoi 9.6.1944 kello 6 Karjalan kannaksella tunnin kestäneellä pommituksella satojen lentokoneiden voimalla. Sitten seurasi tykistövalmistelu, joka kesti puolitoista tuntia. Kohteena oli 10.D. Sen 70 tykkiä ampuivat vastaan vain 3000 laukausta, Vastapuolella oli 3000 tykkiä, joten vastatuli vastasi venäläisten yhtä laukausta. Valkeasaaressa koko puolustus romahti. Painopistesuunnassa ollut Jalkaväkirykmentti 1.:n taistelukyky loppui. Jo kello 7.55 rykmentin komentaja ilmoitti murron tapahtuneen. Yhdessä päivässä venäläiset etenivät 15 kilometriä.

Toisen hyökkäyspäivän kuluessa alkoi tilanne selvitä ylhäälläkin. Itä-Karjalasta alettiin siirtää joukkoja Kannakselle mutta auttamattomasti myöhässä. VT-linjaan (Vammelsuu-Taipale) siirryttiin ja siellä alettiin taistella 12. 6. Koko asema oli laiminlyöntien vuoksi pahasti keskeneräinen ja vajaasti miehitetty, kun joukkoja ei ollut. Lisää väkeä jouduttiin irroittamaan Syväriltä Kannakselle, mutta matka oli pitkä.

15.6. Siiranmäessä venäläisiä kuitenkin pidäteltiin, joka olikin ainoa paikka, jossa vähän pantiin tähän mennessä vastaan. Kesäkuun 16. päivänä päätettiin luopua Itä-Karjalasta. Kesäkuun 17. päivänä rintamalinja meni reittiä Muurla-Kuolemanjärvi-Hatjalahdenjärvi-Kaukjärvi-Perkjärven asemakylä – Muolaan järvi. 18.6. pidettiin puolia Summan-Leipäsuon linjalla, mutta vain vähän aikaa. 19.6. annettiin Ratsuväkiprikaatille käsky siirtyä Viipurinlahden länsirannalle.

Viimeisin linnake perustettiin linjalle Viipuri-Vuoksi. Saksalta piti pyytää apua. 17.6. Saksa lähetti Immolaan Imatralle Taisteluosasto Kuhlmeyn 70 lentokonetta. Lisäksi tuli 10 500 panssarinyrkkiä. 20.6. venäläiset valloittivat Viipurin, tai oikeammin suomalaiset perääntyivät sieltä melkein taistelutta. Sen verran oli kuitenkin vastarintaa tehty, että venäläisten joukkojen komentaja Govorov oli joutunut pyytämään lisävoimia, joita ei kuitenkaan tullut. Sen sijaan suomalaisille tuli: Itä-Karjalasta vapautetut divisioonat saapuivat linjoille. Tämän jälkeen nimet Tali ja Ihantala ovatkin kunniakasta sotahistoriaa, siellä asemat alkoivat pitää.

Venäläisillä oli kuitenkin kiire Saksan rintamalla kilpajuoksussa Berliiniin. Toisarvoisessa Suomen suunnassa ei voitu kirjaimellisesti panostaa enää niin paljon – hyökkäykselle varattu aika oli ummessa. Vielä kuitenkin Vuosalmella jouduttiin koviin taisteluihin, jotka päättyivät suomalaisten torjuntavoittoon. Heinäkuun puolivälin jälkeen rintama vakiintui, eikä enää käyty kovin aktiivisia sotatoimia. Ilomantsissa sen sijaan korpisodassa tuhottiin kaksi venäläistä divisioonaa taistelukelvottomiksi.

Kesän 1944 taistelut veivät suomalaisista 11 200 kaatuneena, haavoittuneita oli 49 100 ja kadonneina tai lipettiin lähteneinä 13 900. 12.7. venäläiset lopettivat hyökkäyksensä Kannaksella, koska näytti siltä, että tavoitetta ei saavuteta – Suomi saavutti sensijaan tavoitteen, että rauhantunnusteluista jäi sana ”antautuminen” pois. Oli vielä sen verran asekuntoista väkeä Karjalan metsissä. Sodan jälkeen venäläiset vaativat Ilomantsissa tuhottujen divisioonien kalustoa itselleen, koska ”ne olivat vain varastoituna siellä”.

10.6.1944 Sylvi Pärssisen päiväkirjasta

10.6.44, Hiljaiseloa. Nappien kiillottamista. Sain apulaiseksi Iines Kontturin. Taas tuli kylmä ja ruma ilma. Sanervassa on kuumetta.

11.6.44. Impinpäivä. Olimme illalla seuroilla hänen kotonaan. Nyt on suuressa maailmassa tapahtunut seuraavaa: Englantilaisten ja amerikkalaisten maihinnousu Ranskaan, Rooman valloitus, ryssien hyökkäys Kannaksella. Herra, armahda meitä!