Nyt on ehtinyt hallitustasollekin kuohkaaminen tunnin junista. Aivan oikein hallitus hiukan pidättelee hankkeita. Tunnin kestävä junayhteys olisi Helsingistä Turkuun ja Tampereelle. Minusta hanke tunnin kestävästä junamatkasta Helsingistä kahteen suhteellisen pieneen kaupunkiin on resurssien tuhlausta ja varsinkin rahojen tuhlausta. En ymmärrä mitä etuja tunnin yhteyksistä on. Ajatus ilmeisesti ehdottajien mielestä kulkee KIKY-mielessä,. Nykyisin pääsee esimerkiksi Helsingistä Tampereelle ajassa 1 tunti 32 minuuttia. Tunnin juna siis säästäisi tuon 32 minuuttia. Tunnin junan puolestapuhujien mukaan ilmeisesti tuo 32 minuutttia on poissa tuottavasta työstä, joka siis junan kulkua nopeuttamalla saataisiin kansantaloutta hyödyttämään. Em. ajatuskulku on saattanut syntyä vain sellaisen päässä, joka ei koskaan käytä junaa.

Minä matkustelin aikoinaan pitkiäkin työmatkoja junassa. Siinä oli läppärin kanssa mukavasti aikaa valmistautua asiakaskäynnille tai jos valmistautuminen oli jo tehty, niin vaikkapa koodata ohjelmia, suunnitella uusia toimintoja tai testata systeemiä jne. Ravintolassakin ehti aivan rauhassa käydä ruokailemassa ja ehkä paluumatkalla ottamassa yhdet oluet.

Tunnin junassa et oikein ehdi tehdä mitään. Ravintolaan pääset hätäisesti käymään, mutta ruokailu taitaa jäädä nakkisämpylän syömiseksi. Läppärin virittäminenkin voi jäädä tekemättä, kun jo kohta ollaan perillä. Se aika, minkä aikaisemmin käytit vaikkapa työskentelyyn, muuttuukin nyt hukka-ajaksi.

Mielestäni tunnin junia paremmin rahat pitäisi kohdistaa junien ja ratojen toimintavarmuuden nostamiseen, eikä turhaan kiitämiseen. 1972 junalla meni aikaa Helsingistä Tampereelle kiireimmillään tunti ja 59 minuutia. Siinä ajassa ehti hyvin lukea päivän lehdet ja hoitaa ruokailut ja muut ruumiin tarpeet. Kukaan ei paljoa valitellut hitaista junista.