3.5.1945 Suomen Kuvalehti Helsingistä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan

 

Helsingissä 3.5.45.

Rouva Sylvi Pärssinen.

Tuupovaara.

Kuten lehdissämme on tiedoitettu, on Vapautemme Hinta-teoksen jatko-osien julkaisemisesta ollut luovuttava nykyisten olosuhteiden aiheuttamien vaikeuksien vuoksi.

Sankarivainajien kuvien ja henkilötietojen keräys suoritetaan kuitenkin kaikesta huolimatta loppuun mahdollisuuksien mukaan. Samoin kopiointi suoritetaan entiseen tapaan ja alkuperäiset kuvat palautetaan omistajille joko suoraan tai kerääjän välityksellä.

Kuvien kopiot jätetään sotamuseoon säilytettäväksi mahdollista vastaista käyttöä varten. Kun tällaisella kokoelmalla, jota myöhemmin on mahdoton enää hankkia, on julkaisemattomanakin suuri historiallinen arvonsa, olisi tärkeätä saada se mahdollisimman täydelliseksi. Tämän vuoksi toivomme, että Tekin suoritatte todennäköisesti jo aloittamanne keräyksen loppuun ja toimitatte kertyneet kuvat meille lähiaikoina.

Keräyksen tuottamista kuluista luonnollisestikin vastaamme lupauksemme mukaan.

Jo etukäteen kiittäen toimenpiteistänne merkitsemme

                                            Kunnioittaen

                                            Suomen Kuvalehti

                                            <allekirjoitus epäselvä>

 

7.5.1945 Ida Salomaa Helsingistä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan

[Kotilieden kummikerhon edustajalle. Alkuperäinen kirje Sini Kouvosen hallussa. Kirje kirjoitettu esipainetulle paperille: ”KOTILIESI / YHTYNEET KUVALEHDET OY / Helsinki, Bulevardi 7, puhelin: sarja 20561. Postiosoite: Helsinki, Postilokero O150”. Kirje kirjoitettu koneella. Kirjekuoressa osoite ”Kirkkoherranrouva Sylvi Pärssinen / Tuupovaara”. Postimerkki 3 ½ markkaa. Postileimassa kehotus ”SÄÄSTÄEN KAIKKI KÄYTÄ”.]

 

7.5.1945

Kirkkoherranrouva Sylvi Pärssinen,

Tuupovaara.

Hyvä Rouva Pärssinen. Lämpimät kiitokset ystävällisestä kirjeestänne ja toimistanne avustustyömme hyväksi. Mielellämme lähetämme lähipäivinä suosittelemallenne Ihanuksen perheen lapsille vaatetavaraa. Sydämelliset kiitokset myös lupauksestanne edelleenkin alttiisti palvella avustamisasioissamme, vaikka varmaan Teillä on kädet täynnä oman perheennekin keskuudessa. Eräässä tapauksessa on tohtorinrouva Mirjam Suurpää antanut suosituksen ja kun hän näyttää olevan huoltolautakunnassa, tietää hänkin varmaan monen puutteenalaisen perheen asiat tarkkaan, joten mahdollisesti pyydämme myös hänen apuaan joskus. Yleensäkin mielellämme tiedustelemme huoltolautakunnasta anojien taloudellista tilaa. Vaikka pyytäisimme maisteri Suurpäältä suosituksia, ei se estä, että Te ystävällisesti pyydätte sellaisille, joiden arvelette olevan puutteessa. Onhan meillä ollut antamista melko paljon, joten toivottavasti ensi syksynä taas voisimme hyvinkin monelle apua lähettää, jos sellaisia suosittelette.

Kunnioittavasti

Kotilieden Kummikerho

Ida Salomaa

Vähemmän virallisesti lisään tähän muutaman rivin omasta puolestani. Kuullessani, että odotatte seitsemättä lastanne tässä kuussa, haluan ilmituoda ihailuni reippaalle papinemännälle ja sydämestäni toivottaa Jumalan runsasta siunausta Teille ja kodillenne. Vai on se pappilan mamseli, pikku Helena-tyttönen, niin isoksi kasvanut, että käy kansakoulua. Toivottavasti hän edelleenkin on yhtä valoisa ja päivänpaisteinen kuin siellä käydessäni. Hänen olemuksensa suloisuus on jäänyt mieleeni.

Jumalalle kiitos, että sodat alkavat loppua. Kyllä on meidän kansamme joutunut ahdinkoon, mutta kai silläkin on tarkoituksensa, vaikka emme sitä vielä näe. Meiltä kaatui vanhempi poika suurhyökkäyksen aikana viime kesänä. Suru painaa meitä raskaana ja kaipaus, mutta olen saanut joka päivä kokea, että niinkuin on päiväsi, niin on myös voimasi oleva. Siksi en isänmaan kohtaloa ja omieni kohtaloa nytkään murehdi eteenpäin, vaan olen varma siitä, että kaikki, mikä osaksemme tulee, on todelliseksi parhaaksemme ja voimia kantamaan osamme saamme armorikkaalta Isältä.

Parhain terveisin ja toivotuksin

Ida Salomaa

 

24.5.1945 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen

 

Tuupovaara 24. 5. 45

klo 21.30

Toini hei!

Istun nyt Sanervaa nukutellessani vierashuoneessa ja Arvin veropaperien joukossa alotan kirjeen Sinulle.

Ainoa mustepullo näkyy olevankin ”punetta”. Vaihtelu virkistää. Arvi on ”seuroissa”, joihin minä en harmikseni päässyt vauvin takia. Talossa alkaa taas vallita hiljaisuus, mutta uni tahtoo voittaa minutkin. – Ei sieltä teiltä päin kuulu kirjeitä. Aira eikä myös Itti ole vastannut kirjeeseeni. Sinä et tietysti jouda kirjoittelemaan. Joko teillä on olleet ristiäiset? Ja minkä on uuden serkun nimi? Oletteko ilman apulaista? Entä jalat, miten niiden laita on? Nyt minä yritän omin neroin tulla toimeen, Sylvi piika läksi helluntaina [20. – 21. 5. ] pois, ja Taimi tulee kesäk. 1. pnä kun pääsee kansakoulusta. Vauvan syntymästä sait kai tiedon Ittiltä, kuten pyysin häntä kertomaan. Se syntyi kolmatta viikkoa liian aikaisin, mikä oli hyvä asia, sillä nyt pääsin sen aikaisemmin kuormastani, ja sain sen Sylvin laskea sen aiemmin kotiinsa. Olen hyvin tervehtynyt, mutta entistä kalpeampi ja silmän seudut sinertävinä. Vauva painoi 2.5 kokonaista 3,2 kg, ja nyt 3-viikkoisena 3,6 kg. Hän tuli maailmaan ”vallan hävyttömästi peppu edellä”, kuten Kalle-Ville sanoi. Niin, vallan! Kaksinkerroin ja kuristumaisillaan. Pää tuli pahanmuotoinen, taakse pitkä, mutta toivottavasti se korjautuu ajan kanssa. Polttoja oli minulla jo viikon päivät silloin tällöin, mutta loppu meni verrattain nopeasti, noin neljässä tunnissa, klo 1.50 yöllä syntyi. Ääneen valitin oman arvioni mukaan minuutin, mutta Arvin sanojen mukaan (hän oli myös laitoksella) muutamia sekunteja. No nyt se historia on kerrottu. Hassua vain, että meillä silloin vappuiltana oli vieraita tohtorilta, apteekilta, kanttorilasta, koululta + Aarne, ja heidän lähdettyään piti minun heti lähteä.

Ilmat ovat täällä olleet kovin ikävät ja tänäänkin satoi lunta, joka kuitenkin kohta hävisi maan pinnalta. Eliaksessa ja Sanervassa on nyt kuukauden päivät ollut hinku, kuitenkin verrattain lievä. Kohtaukset harvenevat, joten toivottavasti siitä kohta päästään. Arvi on hoidellut Sanervaa yöllä. Vauvapoika nukkuu melkein aina. Hän kyllä itkeskeli ennen helluntaita, mutta kun nyt olen antanut yhden pulloaterian päivässä, nukkuu hän. Minulla ei riitä ruoka hänelle, ja minun piti sitä oikein ääneen pyytää häneltä anteeksi, että vaikka toiset lapset olen ruokkinut, niin ei hänelle riitä kuin rippehiä.

Helluntaina oli lasten konfirmaation ja silloin meillä oli yksi Joensuun pappi vieraana. Aarno ja Kari olivat myös kotona käymässä ja se heidän asuntorouvansa. Kyllä oli silloin hulinaa. Olin jo mielissäni, kun talo tyhjeni pyhistä päästyä, mutta silloin tuli Arvin isä kylään tai lieneekö tullut kokonaan, en tiedä. Hän on nyt sairastellut täällä pari päivää. Uskaltaapa hän lähteä matkalle, vaikka olisi kuinkakin heikkona.

Pistäysin tänään apteekissa kysymässä vesilämpömittaria. Ei ollut, mutta apteekkari oli niin kohtelias, että antoi oman mittarinsa siksi kun saa tilattua minulle uuden. Hän kertoi, että sieltä Muuramesta on kuollut nimismies. – Arvi vei kerran heille kalaa, ja silloin sattui olemaan Esterin päivä ja hän oli siellä nimipäivillä. Minä en pääse vauvilta mihinkään.

Meidän vasemmistolaisemme alkavat nyt kovasti painostaa Arvia. Kohta voi olo alkaa tuntua sietämättömältä, ja minä alan olla sitä mieltä, että pois on täältä lähdettävä.

[kirjoitus tästä eteenpäin kuuluu 21.6.1945 päivättyyn kirjeeseen.

Minun selkäni tuli taas kipeäksi. Muuten olen voinut hyvin. Nukun vain kovin vähäisen. Työtä on niin äärettömän paljon, etten välistä tiedä miten selviän. – Nyt minulla muuttuu pyykkäri, sillä Anni Määttänen, joka kolmatta vuotta on käynyt meillä pyykillä, on saanut päähänsä käydä tekemään kuudetta vauvaansa.

Sanerva ja Elias nyt yskivät hinkuansa vain itkiessään, mutta minusta tuntuu, että heille jäi se yskiminen vähän tavaksi, eikä se enää olisi tautiyskää. Sanervaan se tauti vaikutti siten, että hän tuli jälleen vähän siivottomaksi. – Kun eräänä päivänä tutkin, miten nyt taas housut likaantuivat, hän sanoi: ”Te itettään vain kävi kakkimaan”. Ja minkäs sille voi, otappas ja rankaise, kun se teki sellaiset tepposet. Sillä hyvä!

5. 6. 45

Jo tässä nyt on Sinulle lukemista. – Ilmoita tuliko paketti perille.

 

30.5.1945 Helena Kuisma Nuppulinnasta Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan

[Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje IP:n arkistossa.]

                                                                 Nuppulinna 30. 5. 45.

Onnea pienelle pojalle ja Jumalan siunausta.

Sitte, tuhannet kiitokset äitienpäivä paketista, joka sisälsi kaakun, sokeria, korviketta ja kuvakortin, vielläkö siinä mitä olikaan. Kyllä ne paketit on mukavat saada, mutta en raaskisi millään ottaa sieltäpäin tälläisenä aikana kun niitä ei ole liikoja kellään. Ja niistä valokuvista myös paljon kiitoksia, sinullakin on siis kolmaskymmenesseitsemäs vuosi ja pojat kun ovat kasvaneet isoksi, ihan Aarno ja Kari  vaikuttavat melkein aikamiehiltä. Raunokin on jo niin suuren pojan näköinen. Sinun kuvasi on myös niin hyvin onnistunut, että sen saisi suurentaa.

Mutta minun sinne tulostani ei vaan tule mitään, Kertakaikkijaan se on ihan mahdotonta, isä on tässä, niinkuin on. Ilmari käy jokapäivä työssä, kuka heille ruuan laittaisi, sitte on viellä minulla yksi lammas, jonka toivat Muuramesta ja se pitkä matka jota en voisi enää uskaltaa ajatellakaan lähteä taivaltamaan. Toini kirjoitti laittavan ristimämekon sinne, niin antakaa vain pienelle pojalle nimi ja kaunis ja sopiva, ettei käy niinkuin Ittille, ettei huoli kaiken ikänsä nimeänsä hävetä.

Minullekin kävivät äitienpäivä aamulla täällä vinnissä laulamassa ja toivat kukkia, sitte kutsuivat äitien päivää viettämään, jotka oli metalitehtaan ruokasalissa. Kävinkin, joka on tässä ihan likellä, siellä oli Hyvinkään pappi pitämässä puheen, lapset leikkivät ja lauloivat, lopuksi annettiin pullakorvikkeet. Mukava olikin käydä.

Wiimeviikolla kävivät Eino, Wäinö ja Itti täällä auton kansa. Wäinö toi jonkun siirtolaisen muuttokuorman Muuramesta tänne Hyvinkäälle ja samalla kävivät meitä katsomassa. Toivat myös meille jauhoja.

Wäinöllä ja Ittillä oli aikomus mennä yhä pohjoiseen, muuttamaan Ruotsista siirtolaisia kotipaikkakunnilleen sinne Oulunlääniin. En nyt ole saanut mitään tietoa, ovatko menneet, vai ei.

Anoivat täältä vuokramaata, mutta viljelyspäälliköltä joutuivat määräykset niin myöhään tänne, että ihmisillä oli kylvöt kylvetty ja niin jäimme ilman. Potattia laittoi Eino Muuramesta tänne viisi säkillistä, niistä saatiin siemenet ja jätettiin syötäväksi. Potatti saadaan tähän omantalon peltoon ja muutkin juurikasvit, ei muuten rahalla millään, vaan piti luvata heinäaikana töihin, sitte kyllä saisi vaikka enempikin.

Katri täti laittoi minulle noita kurkun siemeniä ja sanoi jos minä en tarvitsisi, niin laittaisin sinulle ja Toinille ja niin teenkin, sinulle laitan pussin, Muurameen toisen, kuka heistä sen sitte tarvitsee. Minä sain niitä jo aikaisin keväällä ostaa ja annoin jo Einollekin.

Mainitsit jotakin tässä aikaisemmin Pärssisien sinne arennille tulosta, tuliko siitä mitään ja tulevatko he, olishan siitä jos tulisivat teillekin rattoa ja Marista apua, ainakin hän ompelisi lapsille vaatteita tai toisin sanoen paikkaisi. Uutta kangasta ei täältäkään tunnu saavan ensinkään. Kävin maanantaina Hyvinkään kauppalassa, olisin ostanut Ilmarille työpuseron ja housut, mutta en saanut, armeijan varusteita sain  siirtoväen huollosta ostaa villapaidan ja rätit, olisin saanut ostaa manttelin, vaan sekin oli niin resunen. Itti sanoi talvella, että ottaisi, että saisi vaikka pienille pojille housuja, vaan ei niin huonoja maksanut ottaa. Kankaita ja mitä vain, saisi kyllä, jos olisi voita, sijanlihaa ja munia, mutta kun ei ole millä vaihtaa, niin saa olla ilman. Mustapörssi kukoistaa ja jos on paljon rahaa, niin hyvä on, suotta panen tämän puolen hintoja, että onko samat sielläkin, voi 400.mk kilo, sianliha 100. mk. vaikka Helsingissä sanovat olevan 200. mk, kananmunat 10. mk. kap. ja  maito 10. mk. litra. Nämä tämän paikkakunnan hintoja, niin ja potatit 2200. mk hehto.

Onko Arvi kalastellut, että olis teillä kalaa mitä syödä ja hyvää onkin kun saa sellaiseen perheeseen, kun teilläkin on.

Täällä olivat tavallisen vilut ilmat jo pitemmän aikaa, vaan  nyt ovat ilmat lämmenneet ja kirkastuneet kesäisiksi, tässä on meillä talon ympärillä suuret aarnio koivut, nytkin parhaillaan tuossa käki kukkuu helskyttää.

Hyvää vointia ja kaunista kesää toivotan teille jokaiselle. Mamma.

[Sylvi Pärssisen huom. 1980: Mamman lähettämät kurkun siemenet jäivät käyttämättä keväällä 1945. En jaksanut ---]

- - -

Israel Kuisma nuorempi muutti nimensä sodan jälkeen Ismoksi. Kaiken kaikkiaan Suomen väestörekisterissä kautta aikojen on 555 kappaletta  miespuolista Israelia ja onpa sitten vielä ennen vuotta 1899 rekisteröity yksi nainenkin sillä nimellä, joten kanssakärsijöitä on ollut enemmänkin.

 

7.6.1945 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen

                                                                                       Tuupovaara 7.6.45.

Toini hyvä!

Parhaat kiitokset ristimämekosta, pullasta ja kirjeestä. Ei Sinun olisi pitänyt lähettää minulle ”rotinoita”, kun tämä aika on tällainen. Airahan se kirjoitti Ilkka-Eliaksen syntyessä, etti hän nyt voi lähettää rotinoita, vasta kun seuraava syntyy niin pitäisi muistuttaa häntä siitä ”velvollisuudesta”. Sanervan syntyessä minä sitten omasta aloitteestani kirjoitin, että  edelleen vapautan hänet lupauksestaan. Sano nyt taas sellaiset terveiset, etten vieläkään odota rotinoilta häneltä, mutta ensi kerran sitten.

Vai olet Sinä taas ilman apulaista. Niin ollaan täälläkin helluntaista asti. Sen pienen Taimin kodissa on sairaustapauksia, joten hän ei pääsekään meille. Nyt on ikävää, kun minulla ajettaa sormea niin etten saa edes kunnolla kirjoitetuksi. Valvottaa joka yö, mutta en mene lääkäriin. Raunossa on vihurirokko. Ei minunkaan vauvalleni riittänyt ruokaa, vaan syötän sitä pullosta melkein puoliksi. Hän on ulkona joka päivä, jopa viisikin tuntia yhteen menoon. Pahalla ilmalla salin ikkunan luona, synt.paino 3,200, 2 viikk. 3,4 kg, 3 viikk, 3,6 kg, 4 viikk 3,7 kg, 5 viikk 3,9 kg. Kiltti poju. Saanut 13 rotinat ja 2 adressia. Lähetän tuon entisen kirjeenalun myös. – Aarno ja Kari pääsivät III luokalle. Keskiarvo Aarnolla 7,6 (7,4) Karilla 7,6 (7,2). Rauno sai matikassa ehdot pääsytutkinnossa.

Kirjoitan toiste enemmän, pakottaa nyt niin että.  – Impi tuli täksi päiväksi auttamaan.

                                            Terv. Sylvi.

Arvin isä lähti 4/6 pois. Hän sairasti täällä useita päiviä vuoteessa. Hän taitaa tulla Marin kanssa kokonaan meille elämään.

                                                                                                             Tuupovaara 21.6.45

                                                                                                                              klo 21

Toini hei!

Tänään Arvi vei postiin Sinulle tarkoitetun paketin, jossa lähetettiin Sinun yhdeksännen vauvasi johdosta rotinantapaisia. Hän törmäsi ovella kahteen Koveron rouvaan, jotka toivat minulle päin rotinoita. Nyt olemme siis saaneet 19 rotinat. Nytkin valtavat rinkelit ja maukkaat kakut ja piiraat + kermaa. Kyllä täällä ihmiset muistavat hyvälläkin, jos on pahallakin muistajia. Muuten. tästä päivästä Helena sanoi, että tämä on onnen päivä. Kävin eilen illalla Iivosen Auran kanssa (+ kaksi hänen siskoaan) Asennossa, ja sieltä sain piimää, maitoa ja juustomaitoa, viime mainitun ilmaiseksi. Tänä aamuna toi Airion emäntä juustomaitoa, ja päivemmällä ja Konnunniemen Vatasen isäntä 20 l. hyvää piimää. Sitten puolen päivän maissa tulivat ne rotinat! Vieraita oli sitten kans’ koko päivän. Pietarisen Saimi kävi pesemässä aamulla astiat ja nyt illalla oli Kauravaaran palvelija samassa hommassa. Sormeni on nyt terve, hiukan hellä vain, mutta kun minä olen keittiössä, tulevat vieraat usein apuun ja hyvähän se onkin. Olen nyt heilunut pystyssä klo 4:stä asti. - Kello 7 minulla olivat jo piirakat perheelle tarjottavina. Onkohan teilläkin siellä yhtä paha sää kuin täällä? Kesän valoisin aika on käsillä, ja sittenkin on synkkää ja pimeää. Sataa taas joka päivä. Ja lapset ovat sisällä tai jos menevät ulos, niin pian tulevat märkinä pois. Sanovat näiden huonojen säiden johtuvan maan akselin siirtymisestä, ja minä arvasin heti, että sekin on tietysti fascistien syy!! Minä olen näet lukenut tilaamaani ”Vapaata sanaa”, niin että ilman muuta osaan tehdä oikeat päätelmät sellaisista ilkivaltaisuuksista. Sabotaashia! Ajatella, että meidän fascistimme voivat keksiä tuollaisia ihmeellisiä juonia, että heilauttavat maan napaakin.

Perjantaina 29. 6. 45. Ja en millään ehdi hoitamaan kirjeenvaihtoani säännöllisesti, aina tuppaa olemaan kiire tai uni. Yritän taas jatkaa kirjettäni. - Nyt on kello juuri 22. Perhe nukkuu saunan jälkeen, vauvin ruoka on lämpenemässä ja minä kirjoittelen. Ei ole sinultakaan tullut mitään tietoja. Onko Jaakko kotona vai jossakin töissä? Minä en nyt oikein muista, mitä viimeisessä kirjeessäsi oli. Pääsikö Jouko kouluun? Meidän pojat ovat nyt panneet luvut kokonaan syrjään, paiskivat töitä ja urheilevat, retkeilevät ja nauttivat kesästä, joka vihdoinkin täydessä kukoistuksessaan tuli juhannuksen jälkeen meillekin. Minun täytyy aika-ajoin teettää heillä töitä. Nyt he kitkevät myös kasvimaata. Aarno ja Karia halusivat mennä Kattila-ahoon pilke-”savottaan”, ja niin pistettiin pillit pussiin ja pussit selkään ja pojat painuivat Kattila-ahoon. Aarno on nyt ollut neljä päivää, välillä kotona käyden, mutta Kari tuli kahden päivän perästä kylläntyneinä pois ja  sanoi että ”koput” tulivat kipeiksi. Kädet olivatkin haavoja ja pikku mustelmia täynnä. Aarno käy nyt kotona, kun sinne työpaikalle on matkaa vain 5-6 km. Muuten hHeillä on kortteeripaikka Impi Heinosen kotona, joten he eivät olleet muiden työmiesten joukossa. Täällä maksavat 55 mk kuution pilkkomisesta.

4. 7. 1945 Yhä jatkoa. Aarno on yhä ollut siellä pilkesavotassa. Tuli juuri nyt keskiviikkoiltana tuli pois taas, oltuaan yhtä mittaa maanantaista asti. Sanoi saaneensa yli 500:- rahaa, ja yhä aikoo jatkaa. Sisukas poika. Kari ja Rauno käyvät vuoroin kitkemässä ja ongella. Veivät juuri 2 kiloa pikkukalaa ilmaiseksi – kun minä en tarvinnut – postille rouva Hakalalle (jonka luona Kari ja appiukko majailivat kesällä 1944 evakkoina pari viikkoa Putikossa) ja hän lämmenneenä ”huomaavaisuudesta” antoi pojille kilon voita! Voisiko sellaista tapahtua Muuramessa?!!

Tänä päivänä näkyivät ensimmäiset valkoruusut pihallamme. Nyt sitten pari viikon ajan elämme ruusujen yltäkylläisyydessä. Riistämme niitä ylenmäärin huoneisiimme, eikä se tunnu lainkaan pensastossa.

Nyt minä keksin: Lähetä Sinä tämä kronikkani mammalle, kun en kuitenkaan malta kaikesta hassutuksesta kirjoittella kahteen kertaan ajan vähyyden takia, ja pyydän vielä, ettette hävittäisi kirjeitäni, vaan antaisitte joskus minulle takaisin. Pidän näet päiväkirjaa, mutta olen aika saamaton nykyään kirjoittelemaan siihen, ja siksipä nämä kirjeeni kävisivät joskus päiväkirjan lehditä. Olen iloiten lukenut muistoja viiden vuoden takaa, jona aikana olen pistellyt muistiin asioita ja tilannekuvia päiväkirjoihini. Ajattele, miten suurella mielenkiinnolla niitä lukisin joskus kymmenien vuosien perästä! -  [Sylvi Pärssisen huom.: = Huom. Nyt kirjoitan näitä elokuussa 1968, - on siis jo edellisestäkin kulunut aikaa 23 vuotta.] [Ilmo Pärssisen huom.: Kirjoitan tätä kirjettä muistiin 18.7.2015, joten tuosta ajasta on kulunut 47 vuotta lisää.]

Viime torstai-iltana tuli Impi meille ja ehdotti, että minä lähtisin seuroihin 5 km:n päähän Härmiin, ja hän jäisi vauvien luo. Kohta tuli myös Saimi, joka ehdotti, että hän jää kotimieheksi ja hän tarjosi minulle vielä pyöränsä, kun omani oli rikki. Niin kävi, että hän ja Impi ja minä läksimme, sekä Arvi ja Aarne + monta muuta. Oli oikein virkistävää ja hyvää olla siellä kuulemassa Jumalan sanaa. Viime pyhänä tuli taas Tyyne ja sanoi, että minun pitää mennä tynkä-Korpiselkään nuorten retkelle, kun hän ei pääse ja minä menin. Toiset menivät pyörillä, minä Arvin kanssa autolla. Tultiin poiskello 11. Kyllä noilla heränneillä on ystävänrakkaus aivan toisenlaista kuin maailmamielisillä. Tunnen usein suorastaan häpeäväni heidän hyvyydestään.

Pistäysin Helenan kanssa eilen Joensuussa. Sain järjestykseen poikien asuntoasian, ja ostelin yhtä ja toista pientä, Poistullessa särkyi linja-auto ja matkaa jatkettiin ensin kuorma-, sitten henkilöautolla. Kotimiehenä oli entinen Sylvi.

Vauvan ristiäiset olivat ennen juhannusta. Orvokkien koristamassa salissa kastoi Isä hänet ja antoi nimeksi Ilmo Ahti, kuten jo ilmoitin sinulle. Minun ehdotukseni oli Ilmo Kosti Samuel tai Ilmo Toivo Samuel, mutta Arvi ei hyväksynyt niitä. Kummit ovat Ilmari, opettaja Pietariset ja Saimi Torikka. Vauva painoi kahden kk:n vanhana vain 5 kg, synt. painon ollessa 3,2 kg.

Mamma halusti tietää meidän ruokapolitiikastamme jotain. Ei meillä mitään ihmettä puutetta ole ollut. Välillä olemme olleet ilman voita, sitten taas on saatu. Hinta on ”mustassa pörssissä” 140 mk:sta 300 mk:aan. Me emme maksa kuin 140 mk, joskus 200 mk. Maitoa saa nyt sen kun tarvitsee, jos kehtaa kerjätä ja hinta on 4-8 mk. Kerma 45 mk. litra,  kananmunat 5-10 mk, mutta niitä en ole saanut kuin nyt yhdellä ostoluvalla. Perunoita eivät kuulu paljon saavan kukaan. Meillä on omia. Lihaa ja vehnäjauhoja emme ole sivusta ottaneet koskaan, vaikka niistä on aina pieni puute. Kalaa olemme syöneet ainakin sata kiloa tänä kesänä ja suolassa on puoli isoa saavillista. Ostettu eiole yhtään, mutta myyty on isoja kaloja 25 mk/kilo. Joensuussa kuulutaan kaloista tarjottavan 60 mk kilolta eikä sitenkään saa. Leipäpuoli riittää hyvin niukalti jakelusta toiseen. Villaa olen kysellyt ostaa monesta paikasta, mutta en saa. Vaatetta saa joskus. Tänään sain pojille housut ja 8 m paitakangasta.

Minun selkäni tuli taas kipeäksi. Muuten olen voinut hyvin. Nukun vain kovin vähän. Työtä on niin äärettömän paljon, etten välistä tiedä miten selviän eteenpäin, mutta aina olen päässyt. Kyllä se päiväläisen pito on minusta mukiinmenevä apua. Eihän sitten ole viera aina aret-pyhät syömässä. Nyt minulle muuttuu pyykkäri, sillä Anni, joka on kolmatta vuotta pessyt meidän pyykkimme, on saanut päähänsä käydä tekemään kuudetta vauvaansa.

Sanerva ja Elias yskivät nyt hinkuansa vain itkiessään, mutta minusta tuntuu, että heille jäi se yskiminen vähän tavanomaiseksi, eikä se enää olisi varsinaista tautiyskää. Sanervaan se vaikutti niin haitallisesti, että hän tuli jälleen siivottomaksi kastellen vuoteensa ja vaatteensa yöllä ja päivällä. Kun eräänä päivänä tutkin, miksi hän likasi housunsa, ihan tahallaan, sanoi tyttö katsellen viattomin silmin minua: ”Te vain kävi kakkimaan”, ja minkäs sille voi, otappas ja rankaise, jos se teki tepposet.  Sillä hyvä. Muuten Sanerva [lause keskeytyy] 5.6. Jo tässä nyt on Sinulle lukemista, Kirjoitahan joskus teidänkin elämästänne. Paljon terveisiä teille kaikille. Ilmoita, tuliko paketti sinne. Hyvää vointia. Lähetä seuraavassa postissa mammalle.

Tervehtien Sylvi.

Atomipommi Hirošimaan

6.8.1945 aamulla klo 8.15, toisin sanoen noin kello 0.15 Suomen aikaa eversti Paul W. Tibbets pudotti johtamastaan lentokoneesta mallia B-29 – jolla oli hänen äitinsä nimi Enola Gay – atomipommin Hirošiman kaupunkiin, jossa ei ollut mitään merkittäviä sotilaskohteita. Pommi tappoi heti noin 60000-70000 siviiliä, vaikeasti vammautuneita hoidettiin vielä viisikymmentä vuotta myöhemminkin. Japanin sotaan ei tällä eikä sitten Nagasakiin pudotetulla pommilla ollut  vaikutusta, koska Japani oli joka tapauksessa luhistumassa sotilaallisesti. Japani antautui virallisesti 15.8. Nykyään joka vuonna USA:n liikenteessä kuolee yli 30 000 ihmistä (32719 vuonna 2013), joten ei se siinä mielessä paljon ole, jos vain lukuja tuijotellaan. Tieliikenteessä oltiin turvattomampia kuin Irakin sodassa. Irakin sodan aikana kuolleisuus USA:n joukoissa oli pienempi kuin rauhan aikana.

 

5.9.1945 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Nuppulinnaan [Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje IP:n arkistossa.]

                                                                 Tuupovaara 5.9.1945.

Mamma hyvä!

Olen pitänyt ehkä elämässäni pisimmän kirjoitustauon, mutta nyt yritän taas kirjoitella Teille näitä ”Tuuparovan” terveisiä. Teidän elämässänne ei kai ole tapahtunut mitään erikoisempaa, kun ette ole kirjoittaneet Tekään. Toinihan se pistäytyi täällä ja sitten matkusti sinne Hyvinkäälle. Uskalsipas jättää lapset kaikki sinne Jaakon seuraan.  Ja Arvikin kävi siellä Hyvinkäällä eikä tiennyt isänsä ja Marin asuvan Kytäjällä. Heillä taitaisi olla meininki pitää lehmät yli talven, mutta ei ole ruokaa. Saisivathan he tulla tänne meillekin, mutta minä haluaisin, että Mari joko auttaisi meidän taloudessamme tai sitten olisi isänsä kanssa eri ruuassa, ettei minulle tulisi enää lisää työtä. - Rahaa saa Arvi antaa heille vaikka kuinka, se ei minusta ole yhtään epämieluista. Vaikka ei hän ole tähänkään asti ole antanut isälleen mitään, minun kehotuksistani huolimatta.

Olemme päässeet syksyyn. Koulutkin alkoivat. Raunokin on nyt lyseolainen. Tuntui vaikealta lähettää hänetkin sinne maailmaan, mutta kun hän itsekin halusi sitä innokkaasti, niin annettiin mennä.

Pojat ovat täysihoidossa, joka taitaa tulla maksamaan yli 2000 mk lapselta. Olemme nyt ajatelleet, että emme ota palvelijaa ensinkään talveksikaan, kun tänne kotiin jää vain neljä lasta. Helena käy toista vuotta kansakoulua. Hän auttaa minua erittäin mielellään vauvin hoidossa ja osaa pestäkin sen, mutta riepuja ei edes yritä puhdistaa. Ilmo poika on taas oikein kiltti poika milloin on terve. Viime sunnuntaina 2/9 täytti 4 kk. Kävin Ilmon ja Eliaksen (Arvi!) pari kolme viikkoa sitten Herajärvellä erään emännän 75-vuotispäivillä. Jäimme sinne koululle [Sylvi Pärssisen huom.: op. Saarimäet] kolmeksi vrk:ksi ”kesälomalle”. Kävin kyliä ja emännät lahjoittivat ”rotinoita”: sain sukat ja käsineet, omp.lankaa, kangasta, 3 kg voita y.m. Tuntui melkein kuin olisin ollut kerjuulla, kun tulin kotiin.

Joku aika sitten meillä kävi kerrassaan harvinainen vieras, Laitisen Yrjö. Hän on varatuomari ja Kuopion läänin verotarkastaja, missä ominaisuudessa teki matkan Arvin luo. Hän oli meillä yötä. Sain tässä juuri terveisiä myös Kyllikki Halmeelta. [Arkkitehti, hän piirsi sittemmin 1952 toteutetun pappilan korjauksen piirustukset]. Vatasen Ukko-Pekka oli tehnyt hänen kanssaan junatuttavuutta keski-Suomessa. Kuuluu tulevan käymään pian täälläkin kun hänellä on Joensuussa valvottavana joitakin töitä. En minä toivoisi sellaista vierasta.

Nyt meille tulee 8-9-10  päiväksi Vuonislahden krist. kansanopistonjohtaja Eino Ojajärvi ja Ilomantsin kirkkoherra Nike Raila. Silloin pidetään seuroja ja kirkkojuhlia Siionin hengessä. Aarne, se kiltti mies, on pyytänyt heidät Pomiloon sisälle, että minä pääsisin vähemmällä. Minä aion kuitenkin valmistaa jonkun päivällisen ja tarjota pyhänä kirkkokahvikkeet, ettei talon maine kokonaan katoa. Katsokaas, mistä Karjalan Maan edustaja kirjoitteli tässä äsken, käytyään ensin tutkistelemassa täällä paikan päällä! Kai Te säilytitte tämän lehden minun kirjeitteni joukossa, että sitten joskus aikojen perästä saa taas muistella entisiä. Kun nyt vieraita luettelen, niin pitänee vielä mainita, että lääninrovasti Pärnänen vieraili viime maanantaina meillä.

- Me olemme tänä kesänä Arvin kanssa tehneet ja teemme edelleen niin ahkerasti töitä, ettette usko. Melkein kymmenen minuutin tarkkuudella on minunkin päiväni määrätty, ja Arvi ei oikeastaan hetkeksikään jättäydy laiskottelemaan. Verohomma antaa hirveästi työtä, mutta palkkaa tulee myös kovasti. Eikä mitään jää säästöön rahoista. Kaikki menee. – Ihmettelemme joskus, miten kauan jaksaa ihminen tällaista rasitusta kestää. Jos minä työskentelen yhtämittaa, niin näin huonon yölevon kanssa  voin tehdä työtä vain 12 t. mutta jos lepään päivisin, saa päiväni huoletta virua 16-tuntiseksi. Arvi ei koskaan lepää päivisin, mutta vaihtaa muutaman päivän perästä työnlaatua, käyden järvellä tai metsässä, tahi halkoliiterissä. Tänään hän kävi sienessä.

Nyt on illalla (klo 22) seuroissa Kauravaarassa.

Käydessäni Joensuussa pistäysin Ikävalon Lillin luona, ja siellä tapasin Veijalaisen emännän, joka on Kololahen Kustin sisar. Hän käski sanomaan Teille terveisiä.

Lapset sanovat joskus heillä olevan mummoa ikävän, mutta eihän se kai ole mahdollista, että Te tulisitte tänne.

Toini kertoi, että Ilmarikin aikoo lähteä pois Teidän luotanne. Onko siitä tullut sen selvempää?

Kirjoitelkaahan Te nyt omista asioistanne. Parhaat terveisemme Teille y.m. omaisille.

                 Sylvi.

17.9.1945 Helena Kuisma Nuppulinnasta Toini Linjamalle Muurameen

Terveiseni sinulle Toini.

Nyt vasta kirjoitan sinulle, vaikka pyysit paikalla ilmoittamaan siitä paita jutusta. Olen ajatellut, että jätä se kangas itsellesi, vaan jos saat valmiin paidan niin laita se suoraan Ilmarille. Lähetän tässä sinulle 500 mk rahaa siitä paidasta, jos se vähempi maksaa niin ei sitä rahaa huoli laittaa takaisin, pidä se itselläsi.

Eino toi sinun kirjeesi ja sen rahan, kiitos vaan. Viellä toi meillekin käyttörahaa, joten emme ole puutteessa. Ostettiin 100 kg vehniä, ne kyllä maksoivat 20 mk kilo, vaan sekään ei ollut mukavaa, kun aina loppukuussa tahtoi loppua leipä.

Itti on nyt täällä perunan kaivussa. Kasvoivat oikein suuria, vaan on hyvin paljon pilaantuneita, nekään ei sentään mene hukkaan, kun on sika nassu, sekin on kasvanut kohtalaisesti sitä nähden kun ei ole maitoa saanut. Kyllä olen monta kertaa siunannut sinua niistä keväillisistä, se oli koko apu ruokapuolelle. Jos sieltä saisitte, niin ostakaa tekin itsellenne lisäjauhoja, potattia teillä kyllä on, mutta jos ei sattuisi ensi kesä puolella saamaan joka kuun leipäannoksia, silloinhan olisi hyvä kun vähän olisi omasta takaa. Maailma tuntuu olevan leipäpuolesta huolissaan.

Yksinkö sinä vain huhkit sen joukon kanssa, vai oletko saanut apua? Wai pidit sinä parsimatalkoot, saihan edes vähän vahvaa lapsille. Miten hän Heikki rassukka jaksane, hän on minulle erikoisesti mielessä, kun hän on vähän jälessä toisista. Kun tuo isä ei olisi sellainen kuin on, niin Heikki poika olisi mummon luona.

Kyllä minullakin olisi ollut siellä rattoisa olla, kun siellä oli kaikki oma joukko, vaan nyt ainakin kevääseen asti voi mennä täällä, jos ei kotiin päästä, sanovat Inkiläläisten ja Sairalaisten olevan määrätyt Kärkölään ja kun meillekin on anottu maat, niin sinne se taas on sitte matka meilläkin. [Kirjoitan tätä 28. 7. 2004 Kärkölässä, jossa olen nyt asunut ”inkiläläisten” mailla peräti 15 vuotta]

Ei nyt muuta, voikaa hyvin

    mamma

[Jaakolle ei enää terveisiä Helena-anopilta mene.]

21.10.1945 Helena Kuisma Nuppulinnasta Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan

                                                                 Nuppulinna 21. 10. 45.

Terveiseni teille sinne Tuupovaaraan.

Nyt jo ihan minua pakotti kun ei ole tullut sinulle kirjoitetuksi mitään tämän puolen asioista, vaikka sain kirjeesi jo aikoja sitten. Kiitos paljon kirjeestäsi. Tiedän kyllä ettet sinä jouda oikein usein kirjoittamaan, etkä jaksakkaan, eikä huoli yöunia uhrata kun ei päivällä ole aikaa, minulta ja menevät päivät niin tarkkaan, ettei huomaakaan kun jo on ilta. Sitte viellä yksi asia, minulla on niin monta joille pitää ja joskus kirjoittaa.

Teillähän käy vieraita niin ihmeen paljon ja kaikki sellaisia hienoja ihmisiä joille kaikki pitäisi olla puhtaasti ja hyvästi, miten sinä kaikki kerkiät ja osaat, olen monasti ajatellut. Kun Laitisen Yrjökin kävi virkamatkoilla teillä, kuka sen olisi ennen uskonut, että siellä tapaatte. Lieneekö Yrjöllä rouva ja oliko yhtään entisen näköinen. Wieläkö ukko Laitinen eläne.

Olis hyvä kun pojat jaksaisivat lukea vuosi ja luokka kun niin ihmeen paljon rahaa menee kouluttaissa. Niinhän Arvi kesällä sanoi, että kyllä hän niin kauvan jaksaa kouluttaa kun sivu toimia hänellä riittää. Kunhan pysyisitte terveinä koulunkävijät ja käyttäjät, niin ainahan sitä eteenpäin menisi. Kun ne pienimmät kotona pysyisivät terveenä, niin voisit jotenkuten tulla paljeliattakin [kyllä mummo kirjoitti noin!] toimeen.

Nyt olen isän kanssa kahden ja mikäpä meidän on ollessa, meillä on lämmin pieni vinnikamari, samanlainen kuin kotona etukamari. Ruokaa on mitä tarvitsemmekin, on perunaa, porkkanoita, lanttuja, sokerijuurikkaita on ja melkein säkillinen jotka Ilmari tahtoisi minun keittävän siirapiksi, jos osaisin. Wiljaa saatiin ostaa syksyllä vähilleen 300. kg. 20. mk. maksoivat kilo. Nyt maksaisivat ihan tarjoamalla 40. mk. jos kellä olis antaa. Talon neiti tuli eilen Helsingistä ja luetteli sieltä torihintoja, ne ovat ihmeitä, kun kananmuna maksaa 40. mk. kappale, porkkana ja punajuuret 20. mk. kilo, puolat 140. mk. kilo j.n.e. Eino kun kävi täällä, niin sanoi sielläpäin, jos olis luovuttanut kuukauden kaikkein pienen leipäkortin maksaisivat 500. mk. Olkoot nyt, ajattelin sitä, oletteko sieltä saaneet yhtään lisää, vai riittäkö teille lailliset annokset, pojille ei ainakaan riitä.

Minä tässä vaalin sika-possua, se on kohta neljän kuukauden ikäinen, niitä oli kaksi, vaan toinen vietiin syksyllä Einolle Muurameen. Possu kasvaisi tavallisen hyvin, vaan nyt on paha pulma kun ei neiti taida antaa evakon elukoille talvimajaa, vaikka olen jo kahdesti pyytänyt. Sika on muonamiehen halkokuurissa ja lammas tässä neitin halkokuurissa, hän vain  yllyttää lammasta tappamaan ja se ei passaisi minulle mitenkään, kun syksyllä keritsin sai villoja 900. gr. ja nyt on taas niin pitkä ja hieno villa.

Pojat ovat aina vaan Muuramessa, Einolla oli toiveet päästä Suonenjoelle johtajamylläriksi johonkin osuusmyllyyn, mutta ei se tainnut onnestaa, kun ei ole kuulunut mitään. Wäinö myi autonsa ja nyt hän on ja touhunnut paikkaa, vaan ei ole hänellekään sattunut ja oikeastaan hän taitaisi ostaa toisen auton, niin hän ainakin kirjoitti. Itti on ja Muuramessa, hän asuu Wäinön ja Airan kanssa viellä. Pitäisin Ittin niin mielelläni täällä, vaan eihän noita huvita olla. Yhtään en ihmettele sitä, tässä ahtaassa karsinassa viellä isä aina voivottelee, eihän siinä viihdy, jos kenen ei ole pakko. Esko on  Muuramen maalaisten kaupassa puotilaisena ollut kesästä asti ja saa palkkaa 2000. mk. kuukaudessa. Jenny kirjoitti, että Eskon mieli tekee seminaariin, keväällä menisi tutkintoon. Miten hän Eino siihen suhtaitune kun hän ennen oli niin kouluja vastaan.

23.10.

Jäi eilen tämä kirje kesken ja laittamatta, nyt jatkan viellä. Nyt neiti lupasikin sika porsaalle karsinan paikan heidän kanalaan jossa on heidän sikansa ja lampaansa, vaan meidän lammas pitäisi laittaa lehmä läävään kytkyeen talveksi. No, hyvä näinkin.

 Toini rukalla on varmasti niin paljon työtä kuin sinullakin jos ei enempi sen koulunpidon tähden, mutta hänen elämällään on suuri ero miehen puolesta jos hänelläkin olisi sellainen mies kuin Arvi, niin olis hänenkin elämänsä vähän valoisampaa mitä se nyt on. Minä olisin syksyllä niin mielelläni ottanut sen Heikki rukan tänne meille talven ajaksi ja kirjoitin Toinillekin siitä, josta Toini oli oikein hyvillään, vaan mites kävi, isä panikin siihen jyrisevän vastalauseen ja minun ei auttanut muuta kuin kieltää tänne laittamasta. Se Heikki poloinen minua niin säälittää, ettet usko, siellä kun näin miten sitä saivat ne toiset pojatkin Seppo ja Jaakko aina lyödä. Nyt Toini kirjoitti, että uusi opettaja auttaa häntä kaikessa ja Heikin on ottanut ihan erikoiseen suojellukseensa, siitä olen hyvilläni.

Pirkko oli kesällä täällä kuukauden, sen ajan se tyttö aina leikki, nyt tulee minulle melkein joka viikko Pirkolta kirje tai kortti. Wiime talvena kun Muuramesta lähdimme, niin Pirkolla olivat hänen omat tavaransa pakatut, hänkin olisi lähtenyt meidän kansamme ja Riitta kysyi Ittiltä (kummiltaan) saako hänkin lähteä ja viekö Itti eno hänetkin Jokelaan.

Kävin tänään Järvenpäässä isälle hakemassa lääkkeitä vaan en saanut. Hänellä oli jalka kipeä, kun hän kirveshamaralla satutti siihen, sitä on höyrytetty, pidetty savikääreitä ja haudettu vesi-kääreillä, ihme kyllä se paranee nyt.

Hyvin me toimeen tulemme ruuan ja kaiken puolesta, joskus tuppaa vain ikävä, mutta eiköhän tuo joskus loppune. Ei sinne kotiin menostakaan tullut sen selvenpää, jos ei viellä tule.

Laitan tuon Ilmarin viimeisen kirjeen, että näet millaista hänellä siellä on.

Sydämelliset terveiset teille jokaisella.

voikaa hyvin.       Mamma

 - - -

[Vaikka mummo niin mainitseekin, ei lämmin vinttikamari ollut sitä, mitä hän vanhuudeltaan toivoi. Muutamassa lauseessa ehkä vilahtaa se todellinen tunnelma siellä vintillä: ”Pitäisin Ittin niin mielelläni täällä, vaan eihän noita huvita olla. Yhtään en ihmettele sitä, tässä ahtaassa karsinassa viellä isä aina voivottelee, eihän siinä viihdy, jos kenen ei ole pakko.”]

31.10.1945 Helena Kuisma Nuppulinnasta Toini Linjamalle Muurameen

Terveiseni sinulle Toini.

Tuhannet kiitokset sinulle paketista. On ihan liikaa Sinulta sellaiselta joukolta kuin teillä on, lähettää tänne mitään, hyvä se kyllä oli ja mukava kun saa, mutta sanon kuin Ittikin rintamalta kirjoitti minulle ”taas sain Toinilta paketin, mutta en millään raaskisi – syödä”. On meillä isän kanssa ruokaa, emme me nälällä ole. Maitoa ollaan otettu vain 1 ½ litraa päivässä ja sitä on ihan kylliksi. Leipäpuoli riittää liian kanssa. Kävin eilen Jokelan osuuskaupassa. Siellä oli puolukoita myytävänä, maksoivat 135 mk kilo. Suotta kysyin hintaa, en minä heitä aikonutkaan ostaa.

[Sylvi Pärssisen huom.: - villoista – lampaasta – lapsista]

Täällä nyt joskus tuppaa olemaan ikävä, mistähän se johtuu. Kun tuo rauhan asiakin sotkeutui, ettei siitä tullut sen selvempää. – Melkein joka yö olen nähnyt unta teistä – lapsista – Einosta. Mutta antakaa ajan kulua, eiköhän tuo maailman elämä vielä joskus selkene, kunhan nyt mylläävät tarpeekseen.

Laitan tässä vaatekorttini, jos tällä saisi miehen paidan Ilmarille. Kauluksen mitta on 42. Ilmarin osoite on Rauha M.S.

6.11.1945 Helena Kuisma Nuppulinnasta Toini Linjamalle Muurameen

Toini hyvä.

Lähetän tässä ne lankavähät, ei niistä kovin paljon neulota, mutta hyvä sekin. Sitten on sinulle perunajauhoja, saat niistä jonkun marjasopan. Minun on pitänyt syöttää porsaalle suuria potattia, vaan kaikkein isot murikat olen kuorinut ja tehnyt potattijauhoja, ei mitenkään raatsisi, eikä ihmisruokaa sopisikaan sijalle syöttää, mutta viellä pitäisi joku aika pitää kun on niin pieni ja lihakin olisi talvella makiaa. Nyt teen viellä ja laitan Airalle ja Jennylle, ne kuoret ja mäskin syötän sijalle, ettei nekään mene hukkaan.

Meillä oli kasvamassa sokerijuurikkaista, niistä olen nyt keittänyt siirappia, en minä kyllä ole saanut sakeaa kuin siirappi, mutta oikein on makiaa. Siitä tein noita pipelöitä, kun olis ollut jotakin mausteita sekaan, vaan kun ei ollut niin ei, syöväthän lapset kun ovat vähän imeliä.

Lähetin lauvantaina sinulle kirjeen ja sen minun vaatetuskorttini jos naisten kortilla saa miesten paitoja, vaan ei sinun tarvitse sitä mistään etempää etsiä jos ei siihen naapurikauppoihin tule.

Olen monta kertaa aikonut sinulle sanoa, että älä yö untasi menetä minulle kirjoittaissa, jos minulle on mitä asiaa niin sano Pirkolle, kyllä se tyttö mummolle kirjoittaa. Tiedän kyllä miten sinun aikasi on tarkalla, ei sitä saa enää turhan päiten menettää.

Eipä minulla mitään erikoisempaa ollekkaan kerrottavana. Ittille laitoin pienen paketin, hän kieltää mitään hänelle lähettämästä, sanoo tulevan hyvin toimeen, miten hän sitten liene.

Terveisiä teille jokaiselle, voikaa hyvin

     mamma

7.11.1945 Ale Muranen Öllölästä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan

[Kotilieden kummikerhon edustajalle. Alkuperäinen kirje Sini Kouvosen hallussa.]                                                                                  

Öllölä 7.11.45.

Rouva Pärssinen

Tuupovaara

Pyydän ystävällisesti teitä että antaisitte meillen totistuksen kummikerhoa varten että saisimme joitakin vaatteita kun meillä on suuri joukko kuten papin totistuksesta näkyy siis 8 henkinen pere eikä ole lapsille mitään vaatteita eikä myös ole peti vaateita peite vaatteita ei ole ollenkaan. eikä myös kenkiä. Niin pyydämme teitä ystävällisesti, jos auttaisitte meitä tästä asijasta

Kunniottaen

Ale ja Anna Muranen

Öllölä

1.12.1945 Israel Kuisma Nuppulinnasta Ilmari Kuismalle

[Alkuperäinen kosmoskynällä kirjoitettu kirje Seija Norannan hallussa.]

                                                                                       Nuppulinna 1/12-45

                      Hyvä Ilmari

Nyt teki minunkin mieleni vähän kirjoittamaan asioista. Nyt tuli Ittin ja sinun anomuksistanne etukäteen ilmoitus että teidät on hyväksytty tilan saantiin Kärkölästä, Lahden ja Riihimäen välillä, Järvelän aseman seudulla josta päätös tulee myöhemmin ja ehkä lopullinen maanala, onko siinä sitten rakennuksia vai aivan kylmä tila ja n.e. sitten sitä voipi käydä katsomassa, että sitoutuuko 5 v. valtion määräyksiä noudattamaan ja kannattaako se etujensa puolesta ottaa tahi hylätä silleen, se siinä vaan on ettei valtio auta muualtakaan ostoissa ja rakennuksissa, kaikki jää omaan varaan. Me tuumimme ettei sinun toimialasi jos vaan tahdot jatkaa sitä, kannata vaihtaa mihinkään maatila hommaan, no Ittistä ei tule tilamiestä koskaan hän on eriluontoinen sinuun verraten. Näistä kerrotaan myöhemmin. Eino tuopi lehmän tänne meille ja nyt ennen joulua muuttaa Suonenjoelle ja hyvähän se onkin, pääsee leivän luo ja saadaahan sieltä mekin ehkä jotain myllyn tuotteita vastaisuudessa. Tämä Rööhkinä ei luvannut lehmääkään navettahan, kun hänellä on valiokarja tarkastettu ja ettei saisi meidän lehmästä sorkka tai luomistautia, hävitön nainen, mutta olkoon. me saamme Pohjalaisen läävään siinä jossa Kuparinen asui jollei sitten Aholan Insinööri tai sen Rouva lupaisi, nyt 5 p. ne tulee tänne tämän rööhkinän 60 vuotis kalasseihin niin kysytään Ahol. olishan vähän lähempänä hoitaa. Minä kirj. Ittille että menisi Einon kanssa sinne Suonenjoen myllyn, siellä olisi tilava kyökki ja kamari samassa rakennuksessa missä Einon asunto 2 kam. ja kyökki on, apumyllärin asunnoksi, siihen sopisimme me mamman kanssa myöskin asumaan mutta mitä se Itti meinaa ei tiedä ennenkuin Eino on siellä asumassa, jos sinä et nyt olisi niin hyvässä hommassa niin se olisi myöskin tulevaisuuden paikka vaan sinulla on siinä olossa hyvä tulossa kun pääset ja maltat nämä alkuopetusajat menetellä eelleenpäin. Lieneekö mamma kirj. korvausanomus summista ne tulivat:

                      yhteiset talot 1,920,363: }  Yhteensä

                      Einon nimissä                     2,768,372: }  4,688,735:

mutta ne alenee yli miljoonan mrk. suur omaisuuden ja ehkä muun alennuksen kanssa. Pienemmät henkilö erät ovat vielä tämän lisäksi.

Sika possu tapettiin se oli vallan vaivaantunut painoi vain 24 kl, ei siitä suuria osia tullut 6 hengelle, kun se ei syönyt kuin vähän joi nirusti ruokaansa niin eihän miten kasvanut. Heiniä ei ole antaneet lehmää varten ennenkuin pitivät kokouksen onhan luulossa saada se jäännös osa mikä puuttui tahi ei se Virtanen antanut saa sitten nähdä, nyt täällä jo maksaa 8 – 10 mk ja jotkut pyytävät 15 mk heinäkilosta, ne kun on vapaassa kaupassa niin tolkkua ei ole enää niiden hinnoissa,. Kyllä se oli onni että ostettiin viljaa nyt maksaa 35 – ja 40 mkn jauhot pörssissä, ratavartija Suni osti joltain tunnetulta ja maksoi 35: jauhokilo.

Muuten on mennyt kuten ennenkin, yhden kerran minä olen käynyt lääkärissä, en tiedä jos ennen joulua pitää käydä tuntuu sen mukaiselta. Se lehmä poikii 3 päivä huhtikuuta, nyt on siinä kolmisen litr. lypsänyt, kyllähän se on paha kun talven syö eikä saa maitoa mutta minkäs sille voi.

Minä luulisin että sentään se maa jos saa mukavalta paikalta olisi ehkä otettava onhan se Lahden puoli paremmin kuin muualla oman puolen arvoinen ja Kirvulaiset sijoitetaan rajapitäjiin.

Kärkölään tulee seuraavat kylät: Kuismala, Virola, Torajärvi, Sairala, Pirilänniemi, Merola, Kirkonkylä, Inkilä ja Apula.

Mie liitän tähän leikkelen Hypoteekin rahoituksista tilan ostajille siirtoväen asuttamisesta, olishan siihen helpot lainaehdot ja lainhuudatukset sekä kauppakirjain verotus leimamerkeistä olisi vapaa ja sen lainan kuuluu saavan maksaa ennemminkin kuin määräaika loppuu, jos kävisi rakentamaan niin 5 v. perästä maksaisi pois. Miten teette kirjoita Ittille. Laita samalla oheinen kirja ja Ittille elkää sitä hukatkaa sekä mielipitteesi mitä tuumit.

Saisithan sinä pitää hommasi edelleen niin vanhan päivän koti jäisi tilalle.

Nyt ei muuta, Terveisiä meiltä mamman kanssa ja kirjoitahan väliin oloistasi meidän ikävään että miten voit.

Isä.

 

9.12.1945 Helena Kuisma Nuppulinnasta Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan [Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje IP:n arkistossa.]

                                                                 Nuppulinna 9. 12. 45.

Parhaat terveiseni teille jokaiselle.

Onpa jo pitkä aika kuin sinulle Sylvi viimeksi kirjoitin, tässäkin väliajassa on sattunut minkämitäkin kirjoittamisen aihetta, vaikka ei mitään oikein erikoista.

Sinulla on nyt varmaan työtä työn päälle, koska joulu tekee tuloaan ihan tuossa paikassa, ja ne siivot ja paistamiset mitä sellainen kuin teidän perhe jo vaatii vievät oman aikansa, muistanhan sen ajan kun te hääritte pieninä ympärilläni ja sitte ne työntäyteiset kouluvuodet, kuin melkein jokainen olitte kouluijässä Ne ajat ovat olleet ja menneet, niitä aikoja olen niin useasti muistellut mielihyvällä.  Pojatkin ja ovat, tai kohta tulevat joulu-lomalle, saanevatko hyvät joulutodistukset, sehän riippuu siitä, miten jaksavat ja malttavat lukea. Warota sinä poikia etteivät mene heikonjään aikana jäälle, ettei tulisi vahinkoa. On niin paljon hukkuneita sanomalehdistä päätellen, muistathan kuin minä ennen teille aina sanoin  ”Jos isä lupaa jäälle, niin silloin ei viellä sovi mennä, vaan kun mamma lupaa, sitte vasta saa mennä”, ja mamma lupasi jäälle sitte kun jo hevosella ajoivat.

Olet varmaan kuullut, kun aikaisin syksyllä Eino haki mylläriksi Suonenjoelle. Nyt hän kumminkin sai sieltä paikan, 7000. mk. kuukaudessa palkkaa, nyt justiin valmistumassa oleva uusi asunto, kaksi kamaria ja keittiö, valo ja lämmin. Eikös olekin hyvä alku? Sinne rakentavat yhtiön, uuden aikaisen vehnämyllyn ym. Eino joutuu  sinne johtajamylläriksi, nyt pitäisi Einon joutua sinne jo ennen joulua koneita asettamaan paikoilleen jos asunto siiheksi valmistuu, että pääsevät sisään. Wiime keväinä toivat tänne lampaan ja nyt on Einolla aikomus tuoda lehmä Lemmikki tänne. Se poikii vasta huhtikuun alussa, vaan antaa se viellä 4. litraa päivässä maitoa. Otan sen  niin mielelläni kun se on viellä kotonta tuotu ja tietty lehmä ja muuten hyvä lypsämään, mutta yksi asia on viellä, tämä talon neiti-isäntä ei laske läävään vaikka siellä on kolme tyhjää paikkaa. Muuten hän on hyvä ihminen, nytkin päivällä kutsui minut ratiokirkkoon ja laittoi oikeat kahvit leivoksien kansa. Kumminkin saatiin noin ½. km. päästä lehmälle läävä jos Eino sen tänne tuo. Kirjoitin kyllä Einolle, että saa myydä jos hyvän hinnan sa[a] ja siinä tapauksessa me täältä ostettaisi lehmä. Heiniä saatiin huollosta 1200. kiloa ja 300. kiloa sain tehdyksi tuolta pientareista, joten ne osapuilleen sievästi syöttäin riittävät lehmälle ja lampaalle kesään asti.

Väinö hommaa nyt parhaillaan itselleen toimipaikkaa tänne Hyvinkäälle erään Korpilahden miehen, Illisen kansa, he ovat porukassa ja perustaa huonekaluliikkeen. Kävin perjantaina Hyvinkäällä ja vein Wäinölle evästä. Wäinö läksi perjantaina sen Illisen kansa Helsinkiin hommaamaan sieltä ministeriön kautta  asuntoa perheelleen, samoin toinen, kun Hyvinkään huollon kautta ei olisi toivoa asunnosta kun viiden kuukauden perästä. Tänään aikoi mennä Noppoon Kortteelta tai Laurilaisilta pyytämään moottoria lainaksi. Miten sellainen homma onnistane. Kyllä se porukka mies on hyvin rivakan näköinen ja ammatiltaan puuseppä, luulisi hänenkin sen alan työt ymmärtävän. Jos ei onnesta, niin eihän se vie, kun ”luuva päält lattijal”. Wäinö kyllä sanoi, ettei huolisi ilmoitella, vaan eihän minusta siinä mitään salaista ole jos rehellisesti käy hommaan käsiksi.

Itti rukka minua niin säälittää, hän käy vain soittelemassa ja muun ajan makaa, kun muuta hommaa ei hänellä ole. Lottalassa käy syömässä, vaikka joku aika täällä käydessään ei ottanut minulta mitään ruokaaineita vaikka hänelle varasin, sanoi tulevan Muuramessa hyvin toimeen ruuvan puolesta. Ei sanonut tulevan tänne, kun vasta tammikuussa. Siinä Wäinö Airalla on kortteeria, kuten ennenkin.

Ilmari ei nyt ole kirjoittanut, se oli viimeinen kirje jonka sinulle laitoin.  Tiedysti hänellä on kaikki hyvin, olisihan hän jotain ilmoittanut jos jokin paikka olisi vinossa.

Pojilla oli tilan hakemukset, Einolla erikseen ja Ittillä Ilmarin kanssa yhteinen. Wiimeviikolla tuli tänne Ittille ja Ilmarille ilmoitus, että kokouksessa on heille hyväksytty tila sellaisena kuin on anottu. Einolle voi tulla samanlainen ilmoitus. Wäinö ei hakenut tilaa ensinkään. Nyt pojat joutuisivat Kärkölän pitäjään jos menevät, vaan eihän niitä kuulu olevan pakko ottaa vastaan jos ei halua. Jos sattuisi mukava paikka, niin mikä olis ottaa. En sentään minäkään menisi ihan salokorpeen asumaan, kun on oppinut ihmisten ilmoilla olemaan. Kärkölä on Riihimäen ja Lahden välillä.

Wieläkö sieltäpäin on saanut ostaa yhtään vaatteenpuolta lapsille tai itsellesi. Laitan tässä tuhatlappusen, osta sillä mitä haluat, eihän sillä nykyään paljon saakaan, mutta aina sentään vähän. Olen jo aikoja sitten aikonut laittaa, niinkuin joku aina minulle muistuttaisi, että se on viellä laittamatta ja nyt minä siitä pääsen rauhaan.

Joululahjat saavat tänäkin jouluna olla jokaiselta laittamatta, kun kerran ei mitään saa ostaa, niin mitä sitä laittaa, muistellaa vaan entisiä jouluja. Ei missään tapauksessa meille ajatella laittaa mitään. Tiedysti lapsille mielen hyväksi jotakin.

Isä on viellä kuin ennenvanhaan, joten lähetyksestäni ei huoli virkkaa muuta kuin sen verran, jotta tiedän että olet sen saanut.

Isä tuossa käskee sanoa terveisiä teille jokaisella ja hyvää joulua. Isä oli tässä huonompi, vaan nyt taas selkenee parempaan päin. Maalisen mammonan päälle hän on kuin ennenkin, vaan nyt hän lukee aina, yölläkin kun havatsen, hän on virsikirja kädessä.

Ei muuta hyvää vointia ja sydämelliset terveiset teille jokaiselle.

                                                                 Mamma.

(Laitankin sen rahan postietuannilla, en laita paketissa]

[”postietuanti” = postiennakko. Kyllä sitä postietuanniksi silloin ihan virallisestikin nimitettiin. ”Ennenvanhaan” tarkoittanee, että Israel oli tarkka rahoistaan silloinkin kun sitä oli paljon. Rahaa ilmeisesti kuitenkin oli Helenalla ja Israelilla tallella keskimääräistä enemmän vielä nytkin. Kirjeen sivussa jatkoa:]

Tämä on Ittin housukangas, vaan hänelle se ei riitä, joten hän käski jo syksyllä laittaa teijän pojille, kelle se vaan sopii, vuoriksi on tuota lanelia vähän, jos sinulla olis muuta kangasta, niin lanelista saisi parit lapsen liivit.

 

 

 

16.12.1945 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Nuppulinnaan

                                                                 Tuupovaara 16.12.45.

Mamma hyvä!

Te olisitte kirjoittamisen vuorossa, mutta ette kai ennätä kirjoitella. Kuinka olette Isän kanssa voineet? Tuleeko poikia teille joulun ajaksi? Onko siellä päin kovat pakkaset?

Täällä meillä on ollut Arvin isä jo kuukauden ja jää yli joulun. Kutsuin muuramelaisia tänne joulujen viettoon ja joitakin Toinin lapsia on tulossa tänne. Siitähän tulee lapsille hauska joulu. Meidän pojat tulevat 18:ntena päivänä joululomalle. Eivät kai satu samaan kyytiin Linjamien kanssa. Jaakko kuuluu saattavan Joensuuhun asti ja siitä pitäisi meidän hommata heidät perille.

Ilmo on taas hiukan sairaana, mutta toivottavasti pian paranee. Arvi kävi tänään kohta jumalanpalveluksen loputtua vuoteeseen. Nyt on kuume 39º ja angina vallitsee täysiään. Saa nähdä miten pääsee huomenna ylös, kun olisi tohtorilan kasvattivauvan ristiäiset. Se on jo 9-kuukautinen.

Meidän vauva kehittyy hyvin. On lihava ja pullea, juuri puhkeaa neljäs hammas. Hän ryömii hyvin nopeasti ja kävelee puita myöten, jo 6-kuukaudesta lähtien. Nyt on 7 ½ kk.

Sanerva on niin kehittynyt, että oppi sanomaan ”ässän”. Elias ei osaa sanoa, ja siitä pitää kiistellä. Sanerva sanoo että ”minä olen tuur’ tyttö, kun ottaan tannoo äss”. Eliaksella on kuitenkin toinen valtti: ”Minäpä oon tuur’ kun ottaan tehhä iin!”. Kerrankin ”jouvutin” lapsia ulos. Ensin sai Sanerva päälleen  ja lähti ulos. Elias sanoi: ”Nyt tuurelle pojalle laitetaan päälle!”. Sanerva oli jo oven välissä, mutta vielä oven raosta kääntyi kehumaan: ”Minä ottaan tannoo äss”.  Hän ei vielä muista puhua ässän kanssa, ellei oikein käske. Olenko kertonut, että Sanervalle ovat kaikki markan rahat ”tatakymppejä”.

Minulla on nyt ollut taas muutaman päivän apulainen, lähtee tiistaina pois. Sitten joulujen ajaksi olen kysellyt kotiapulaista, mutta en ole vielä saanut. Olen pessyt itse muutamia pyykkejäkin ja Arvi on kantanut vedet ja puut.

Joululahjat ovat tänä vuonna jääneet laittamatta. Mitä on vähän ostettu lapsille.

Terveisiä Teille meiltä kaikilta!

     Hyvää joulua toivottaen

                                            Sylvi

 

 

16.12.1945 Helena Kuisma Nuppulinnasta Toini Linjamalle Muurameen

Terveiseni Toini sinulle.

Tänne ei saa lähettää mitään lahjoja, kyllä me vanhat tämä aika ymmärretään. – Kävin viime viikolla Hyvinkäällä – niin kallista – paperia olisi saanut.

Einokin joukkoineen kohta muuttaa Muuramesta pois. – Lemmikki lehmä on aiottu tuoda tänne. Minulla on niin hyvä mieli, kun saan vielä Lemmikin hoitooni.

Pojille Einolle, Ittille ja Ilmarille antavat Kärkölän pitäjästä maata, vaan ei sitä ole pakko ottaa jos ei halua, ja se vielä riippuu niin monesta asiasta, onko hyvällä liikepaikalla, onko kartanoa jne. Ja se entinen asia, jos vaikka mentäis kotiin Inkilään, ei sekään ole ihan mahdoton asia, nythän se pian nähdään. Usko ei ole vielä [mennyt] tämän puolen siirtolaisilla, ja mitä oikein toivoo ja uskoo, niin ehkä se täyttyykin.

Isä on minusta nyt viime aikoina ollut vähän huonompi, mutta ehkä hän siitä selkiää. Nyt alkaa jo itse toivoa niin kuolemaa, mutta eihän se tule enne aikaansa.

Ei nyt muuta. Hyvää joulua ja Onnellista uutta vuotta.

 

25.12.1945/13.1.1946 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Nuppulinnaan                

                                            Tuupovaara joulupäivän iltana klo 21 [1945]

Mamma hyvä!

Taas on yksi joulu parhaillaan vietettävänä. Koko joulunalusviikot ovat olleet kovia pakkasia, ja nyt koko talven kylmyys näyttää huipistuneen juuri joulun pyhiksi, emmekä saa huoneita millään pysymään tarpeeksi lämpöisinä. - Kirkko oli myös tänä aamuna (klo 6) ollut kauhean kylmä. Elias piti tuodakin kesken pois. Kuutamo valaisi kirkkomiesten matkan tekoa. Ensimmäisen kerran oli jumalanpalvelus taas aamuvarhaisella, sitten vuoden 1938. Useasti, liikkuessani ulkona pimeällä pakkas- tai ”purku”säällä huokaan Jumalaa kiittäen siitä, ettei miesten enää tarvitse olla sodassa, ja pimeässä ja kylmässä  tehdä vartio-palvelusta, tai olla pahoissa vaaroissa vihollisen uhkaamana. Päivisin valoisan aikana esim. ollessani kaivolla muistuvat taas mieleen ne lukemattomat kirkkaat talvipäivät, jolloin taivaalta kuului pahaaennustava vihollisen lentokoneiden surina. Miten paljon onkaan tapahtunut meille kaikille näiden sotavuosien aikana. Niin, nythän meillä on rauha – rauha, josta emme tiedä, kauanko se kestää. Yritettiin viettää nyt rauhan ajan joulu, mutta ei se ulkonaisesti sitä ollut. Joululahjat kaiken muun mukana toista laatua kuin enne. Ruuissa myös eroja j.n.e. Joulupukki sentään kävi ja sillä oli yhtä iloinen naamataulu kuin ennenkin. Toi se lahjoja: minulle kangaspalan, jonka aion laittaa vanhaan täkkiin päällykseksi, vasenkätisen paperiveitsen, tämän kirjepaperilehtiön, Karin tekemän kapustan, ja sitten meillä jouluvieraana olleen parturineidin lahjana Eau de Colognea (”otikkaloonia”) ja saippuan, ja pari patalappua. Einolta ”Seura”-lehden. Arvi sai 3 kirjaa ja kaulaliinan sekä partavaahdoketta. Aarno sai hokkarit (maksoi 2000:-) hiihtolakin.

- Yritän jatkaa tätä kirjettä tammikuun 13. päivän iltana, sen päivän, jolloin 14 vuotta sitten Aarno syntyi.

En enää oikein muista, mitä lahjoja joulu-ukko toi jokaiselle, joten jääköön se juttu kesken. Se vanha joulu oli tosiaan peloittavan kylmä, mutta uudenvuoden ajat olivat lauhkeammat. Silloin tapaninpäivänä olimme Arvin, Helenan ja Eliaksen kanssa kylässä Kauravaaran Vatasessa, missä tarjottiin hienot päivälliset. Siellä olivat myös sukulaisten lisäksi tohtorilaiset, opettajat ja apteekin vanha neiti [Sylvi Pärssisen huom.: = Aino Kokkonen].

Uudenvuodenpäivänä oli kylän väki tavan mukaan kokoontunut meille. Taisi olla parikymmentä henkeä; Tarjoamiset olivat pienet, mutta hauskaa oli. Meidän Helenamme oli silloin tosin sairaana vesirokossa ja eristettynä vierashuoneessa, jossa toiset pikkulapsemme yhtämittaa salaa kävivät hänen kanssaan leikkimässä. Nyt tänään tuli vesirokko Ilkkaan ja Sanervaan, ja tietysti myös vauva on saanut tartunnan.

Arvin isä, joka oli meillä jo kuukauden, lähti juuri ennen uuttavuotta pois. Kyllä minulla oli erittäin raskas joulunaika töitten puolesta, kun perhettä oli niin paljon. Nyt tuntuu  ihan hiljaiselta, kun pojatkin menivät kouluunsa. Olen nyt ihan kuin lamaannuksissa kaiken jälkeen, tuntuu vain väsyttävän ja työhalua ei ole vähääkään. Kun vaan pääsisin, niin lähtisin minäkin tästä ”joululomalle” jota en ole vielä viettänytkään. Tekisi mieleni tulla sinne Teitä katsomaan, mutta mitenpäs lähet?

Teurastimme ennen loppiaista sian 5-kuukautisena, ja se mahtoi painaa 80 kg. Heti loppiaisen jälkeen Piti teki kaksi vuonaa, mutta on niin ihmeellinen, ettei syötä vuoniaan kuin pitelemällä kiinni. Viime vuonna oli sama juttu. Nyt meillä on siis 4 lammasta. 

Meille piti viikko sitten tulla eräs sveitsiläinen kreivi Vapaan huollon asioissa, katsomaan ”miten veljet ja karja voivat”. Minun piti laittaa päivällinen mutta sellainen, josta näkyy että meillä olisi pieni puute. Laitettiin ja odotettiin, mutta sitten sitä kreiviä ei tullutkaan. Tohtorilla oli saksan sanakirja taskussa ja esitelmä lasten kuolevaisuudesta j.n.e., ja sitten me söimme sen kreivillisen päivällisen omin joukoin ja mentiin tohtorilaan juomaan kreivilliset iltakahvit. Keli oli pettänyt sen kreivin Ilomantsin matkalla, eikä jäänyt aikaa enää tulla tänne. Olin kovin pettynyt, kun sellainen tilaisuus meni ohi suun. Tuli jo kerrattua saksaakin mielessään.

Kirjoitin Ittille pyytäen häntä Arville kanslia-apulaiseksi kahdeksi kuukaudeksi. Arvi paralla on niin kovasti työtä. Arvi ei kyllä voi maksaa kuin 2000-3000 mk/kk + täysihoito, mutta eihän siinä mene montaakaan tuntia päivisin, joten jäisi Ittille muuhunkin aikaa. Sen minä kyllä toivoisin, että hän auttaisi minulle vesiä ja puita sisälle. Toivon kovin hänen tulevan, että Arvi pääsisi työruuhkastaan, kun minunkin pitäisi vielä auttaa kansliassa. Voi kun Itti tulisi! Minulle se olisi suuri ilo. Painaa tunnolla sekin, ettei hänestä ole tullut huolehdituksi niinkuin pitäisi, ei sodan aikana eikä nyt. Kirjoittakaa Te hänelle, että tulisi edes vähäksi aikaa. Aarnekin on täällä vakituisesti ja hänen seuransa tekisi hyvää Ittille. – Muuten sivumennen mainittuna, antoi Aarne minulle Satulan Seuroihin 5-6 km:n päähän mainion hevoskyydin toissa torstaina. Sää oli mainio ja Liukas-hepo oli nimensä mukainen.

Millaisissa voinnissa Te Isän kanssa nyt olette? Vaivaako siellä kovasti pakkanen?

Elias se kyselee usein mummosta. Taitaa olla ikävä. Hän piirtelee mielellään, milloin ”papumuurahaisia” ja ”mörkö-matikoita”, milloin mitäkin. Kerran uteli kovasti minulta, mitä hänen kuvansa esittää, enkä minä voinut hoksata, että se oli ”tärkynyt talo”.

Olisi paljonkin kirjoittamista vielä, mutta ei nyt johdu mieleen. Paljon terveisiä teille!

         Sylvi

Sanerva osaa sanoa ässän, mutta ei käytä sitä.

15 p. – Ilmo on myös sairaana. – Onko mammalla sakariinia. Meillä ei ole, eikä saada.