Noin 12-14-vuotiaana oli mielilukemistani mm. Zane Greyn kertomukset. (Grey kouluttautui ensin hammaslääkäriksi, mutta alkoi sitten kirjoittamaan.) Kajaanin kirjastosta niitä tuli lainattua, kirjasto oli entinen Elias Lönnrotin kaupunkikoti. Niinpä siellä haisi Kalevalalta. Sitä en kuitenkaan miettinyt, vaan että miten saisin käsiini seuraavan Greyn teoksen.. Koska olin aloittanut saksan kielen opiskelun, en tiennyt, että Grey tarkoitti englanniksi harmaata. Harmaa ei sen sijaan ollut Greyn kuvaama maailma: intiaanit, villi länsi, uudisasukkaat ja hevoset. Hänen kirjojensa nimet eivät suomeksikaan olleet mitään Jani-Petterin seikkailuja tai Peppi Pitkätossuja: ei, niissä oli tosi mielessä. Purppurinteiden ratsastajat, Jylisevät kaviot, Rajaseudun sissit lupasivat Navajo-intiaanien puolelta jatkuvaa vihamielisyyttä uudisasukkaita kohtaan ja intiaanit katselivat heitä mieluummin kiväärin tähtäimen läpi. Muutamilla intiaaneilla oli lähes ylimaallisia ominaisuuksia: uudisasukkaan mökin ovea vahdittiin silmä kovana päivätolkulla ja osumatarkkuus oli parempi kuin Linnosvuolla olympialaisissa. Joskus rupesin ihmettelemään, miten yleensä yksikään uudisasukas selvisi perillisineen nykyaikaan saakka. Vastavuoroisesti punanahat olivat vapaata riistaa, joiden ampumisen katsottiin olevan hyveellistä ja toivottavaa. He olivat omilla maillaan vähän samassa asemassa kuin salametsästäjät 1800-luvun Englannissa kartanon mailla. (Tätähän saamme kiittää merkkiromaanista Lady Chatterleyn rakastaja.) Näistä kirjoista ei selvinnyt, että suurin osa intiaaneista oli rauhallista väkeä, joka viljeli tyytyväisenä maitaan ja peltojaan kuin Saarijärven Paavo nummillaan – molemmat odottivat jumaliltaan siunausta. (Ettäkö Saarijärven Paavolla olisi ollut vain yksi jumala? Siteeraan Vanhan testamentin eksegetiikan professoria, Martti Nissistä: “Ei ole sellaista uskontoa, jossa jumala on taivaassa yksin.”)
Zane Greyn kirjoissa vilahteli lukuisten intiaaniheimojen lisäksi sellaisia nimiä kuten mestitsi ja mulatti. Noiden nimitysten kohdalla en edes ajatellut, mitä ne tarkoittivat – kaiketi jonkin sorttisia intiaaniheimoja. Yhtä vähän kuin tiesin mikä on mulatti, tiesin samaan aikaan lukemisen alla olevien Agatha Christien kirjoissa usein esiintyvän yksityisetsivän, Hercule Poirot’n nimen ääntämisestä. Ranskaa tulin lukemaan vasta muutaman vuoden kuluttua. Erkyl puaro – niinhän se pitäisi olla. (Muuten, samaan aikaan lukemissani Guareschin Isä Camillo kirjoissa esiintyi kiivas kommunisti nimeltä Peppone – aina luulin, että nimi olisi pitänyt kirjoittaa Pepponen.) Niin pitkälle ei tiedonhaluni riittänyt, että olisin selvittänyt mestitsin tarkoittavan intiaanin ja europidin jälkeläistä. Vielä vähemmän tutkimukseni laukkasi siihen suuntaan, missä olosuhteissa tuollainen mestitsi varsinaisesti tehtiin.
Mestitsin ja mulatin luulin tarkoittavan jotain ihmisen itsensä hankkimaa ominaisuutta, eikä syntyperää. Mulattihan on taas euripidin ja mustan sekoitus. Kajaanissa ei ollut mustia, joten minulla ei ollut mitään faktatietoa ihonväreistä. Kun kävin muutamia vuosia sitten Intiassa, oli siellä niin mustia kuin valkoisia intialaisia ja kaikkia vivahteita siltä väliltä. Työelämässäni kävin muutaman kerran USA:ssa ja Tampereella. Tamperelaisen asiakkaani suu oli mennyt Philadelphiassa vaahtoon, jos hän aina tummemman havaitessaan olisi sanonut “kato laku-pekka”, kuten sanoi Tampereella, kun tummaihoisempi kuin me käveli vastaan.
Nimittelyn käytäntö on muuttunut ja viime vuosina yhä neutraalimmaksi. Niinpä jotenkin töksähtää, kun luen Musiikin tietokirjasta vuoden 1956 painoksesta, että Anderson, Maria on amerikkalainen neekerilaulajatar. Kyllä hän tietenkin jo siihen aikaan oli hiukan tummempi-ihoinen, mutta en vieläkään keksi, millä logiikalla häntä mainitaan neekerilaulajattareksi kun ketään ei tuossa tietokirjassa sanota valkonaamalaulajattareksi. Nyt avuksi tulee Helsingin sanomat ja Aikakone. Hesarin kaikki numerot löytyvät, joten haetaanpa hakusanalla “neekerilaulajatar”. Useimmiten tuloksena löytyy Marian Anderson, mutta muitakin on kuten Eartha Kitt ja Josephine Baker. Neekerilaulajatar mainitaan vuosina 1932, 1933, 1944,1947, 1948, 1949,1951, 1952, 1953, 1954 jne. Tasapainoisuuden vuoksi mainitaan kerran valkeaihoinen ajazz-laulajatar ja yhden kerran “orkesterin ainoa valkoihoinen mies”. Vuonna 1935 on luettavissa matkakertomuksesta että “vuoteessa nukkui mulatti, yläpuolella ruotsalainen ja mulatti ja mulatin yläpuolella meksikolainen”. On siinä ruotsalainen seuransa valinnut ja muut syntyperänsä. Mestitsi esiintyy Hesarin tekstissä ilmeisesti viimeisen kerran vuonna 1972.
Iso tietosanakirja vuodelta 1933 omistaa pitkän kappaleen hakusanalle ihmisrodut, joita artikkelin kirjoittajat ovat keksivinään. Jos rodulla tarkoitetaan sitä, pystyvätkö rodun edustajat lisääntymään keskenään on meitä olemassa vain yksi rotu: ihmiset. (Joku on vitsaillut, että jos alienit tulisivat tutkimaan maapalloa, he toteaisivat kärpäsestä ja ihmisestä: sama laji, niin paljon samat dna-ryhmät toimivat molemmissa samalla tavalla.) Tietosanakirjan artikkelin kirjoittaja antaa hieman periksi lukijan ennakkoluuloille kirjoittaessaan: “Älyllisissä kyvyissä, kehityskelpoisuudessa, ei voida osoittaa selvää jonkun rodun etevämmyyttä toisen edellä. Niinpä esimerkiksi puhdasrotuiset kiinalais-, neekeri- tai intiaanilapset oppivat sopivalla ohjauksella yleensä yhtä hyvin ja yhtä helposti kuin valkorotuiset lapset. On tosin väitetty, että näihin rotuihin kuuluvat, joskin aluksi edistyvät hyvin, sitten pikemmin väsyvät ja seisahtuvat älyllisessä kehityksessään. Tällä väitteellä näyttää olevan perää muutamiin rotuihin nähden, mutta se ei pitäne paikkaansa kaikkiin nähden. On myös jonkunmoisia perusteita sillä mielipiteellä, että roduissa vallitsee erilainen tunne- ja tahtoelämä, eri luonteensävy ja erilaiset pyrkimykset. Esimerkiksi neekeri on hetken ihminen, lapsellinen, sangviininen, antautuu hillittömästi hetkellisten tunteiden valtaan, ilmaisee äänekkäästi ilonsa ja surunsa, joka näyttää sillä hetkellä olevan voimakas ja kiivas; mutta ne haihtuvat pian, hän siirtyy hyvin helposti vastakkaiseen mielialaan.”
(IP:n huomautus: yllä oleva artikkelin osa on tietenkin huuhaata kokonaisuudessaan. Kun käsitettä ihmisrotu ei ole olemassa, miten voidaan rotuja verratakaan. Esitetyt tulokset eivät ole tutkimustuloksia vaan “on myös perusteita sillä mielipiteellä”-tapaisia olis-mukava-jos-asiat-olis-niinkuin-ne-olis”.)
Kun tietosanakirjakin on tuota mieltä, ei ole ihme, että sama ajattelutapa tulee myös tavalliseen arkielämään. Kirjeessään koulukaupungistaan Riihimäeltä kotiin Tuupovaaraan 3.11.1948 Helena-siskoni (11-vuotias) kertoo vitsin: “Olen kuullut sellaisen hauskan vitsin että Ameriikassa on niin nopeita junia että kun eräs mies suuteli heilaansa niin juna lähtikin liikkeelle ja samassa mies huomasi suutelevansa – mulattia.”
Afrikasta kertoo Iso tietosanakirja: “Afrikan väestön pääosana on neekerit, jotka muodostavat yhtenäisen rodun.” (IP:n huomautus: tämähän on aivan huuhaata – jos puhutaan perimästä, niin kovin epäyhtenäisiä rotuja siellä asuu. Jos on tarkoitus, että rodulla tarkoitetaan pelkästään ihonväriä, on sekin pielessä – kaikkia värejä tummasta vaaleaan löytyy.)
Kieliä on tietosanakirjan mukaan löydetty Afrikasta (“kulttuurin vähimmin koskema maanosa”) 591 kieltä ja murretta. Keski-Afrikassa puhutaan “neekerikieliä”. Artikkelin kirjoittajalla on ilmeisesti se käsitys, että ihonväri määrää, mitä kieltä puhutaan. Savossa puhutaan paksunahkaisen punottavan savolaisen kieliä.
Syntyperäisen amerikkalaisen kirjeestä 10.2.1968: “Our country seems to be in deep trouble at home and abroad. We answer calls for help and then we really get into it and everyone seems to hate us. We are trying to give the Negro equal rights at home and now he wants to over run us. We are almost the only store (small) in Waterloo which hasn’t been “held-up” all negro bandits, the police catch them and more pop up. Then each one sentenced cries “discrimination”. We’ll talk when you com but we must plan how, and your reservation and need for fare?
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.