Sota nytkähtelee hiljalleen käyntiin heinäkuussa 1941. Tuupovaaran pappila on jälleen ajan hermolla. Valmistellaan Karjalan armeijan hyökkäystä Tuupovaaran Ruhovaarasta Korpiselkään. Siitä tulikin tykistön osalta valtavin keskitys, mitä Suomen sodissa on siihen saakka nähty Suomen puolelta. Sylvi Pärssisen päiväkirjaa heinäkuussa 1941. (Eversti Kraemerista Tuup0vaarassa löytyy SA-kuva.]

Meidän vierashuoneemme on eversti Kraemerin huoneena. Sen viereinen makuuhuoneemme on omassa käytössämme. Siinä minä hoitelen Ilkka-Eliasta, ja pakosta joudun kuulemaan asioita seinän takaa. Ja ne eivät ole rauhallisimpia. Kuulen, miten järjestellään hyökkäystä, sen vahvistamiseksi tykistötulta jne.

Sunnuntaina 6.7. sotilaspastori Niininen saarnasi kirkossa. Arvi oli alttarilla.

Maanantaina 7.7. Arvi lähti liikekannallepanon määräyksen mukaan Joensuuhun suojeluskuntapiirin kenttäpapiksi, ja seuraavana päivänä saapui tänne hänen sijaisekseen Ilomantsista pastori Jaakko Turunen. Aitassamme on valokuvaamon laboratorio, jossa hallitsevat Laaksovirran veljekset. Toinen on Eero. He ovat iloisia ja reippaita TK-kuvaajia. Pihan valkoruusut alkavat aueta näihin aikoihin.

7.7.1941 Arvi Pärssisen päiväkirjasta

7.7.1941 Ilmoittautuminen piirin komentajalle. Hoidettu kaatumisilmoituksia seura- ja suojeluskuntiin.

8.7.1941 Hoidettu kaatumisilmoituksia suojeluskuntiin sekä valvottu KEKin no 21 perustamista. Käyty pitämässä iltahartaus Onttolan kasarmilla. Tilaisuudessa avusti torvisoittokunta ja läsnä oli noin 950 miestä. Päämäärätietoisuus antaa voimia tehtävän suorittamiseen.

9.7.1941 Hoidettu kaatumisilmoituksia suojeluskuntiin ja valvottu KEKn nro 20 perustamista. Viisi ilmahälytystä, mutta koneita ei näkynyt. Suoritin sankarihautauksen Joensuun hautausmaalla.

10.7.1941 Surunvalittelukirjeiden lähettämistä. Henkisen huollon suunnittelua piirin alueella. Korpiselkä vallattu.

- - -

Ehkä kaikille ei ole niin tunnettua Kaatuneitten evakuointikeskusten (KEK) toiminta. Kun rintamalla tuli kaatumisia, tunnistettiin kaatunut siellä joko tuntolevyistä tai muista tiedoista – talvisodan tuntolevy oli soikea ja jatkosodassa suorakaiteen muotoinen (minun tuntulevyni on reunoistaan pyöristetty suorakaide). Kaatunut kuljetettiin sitten JSP:n (joukkosidontapaikka) tuntumaan ja sieltä huollon paluukuljetusten mukana KEK:n. Näitä keskuksia oli kaikkiaan 13, joista yksi siis Joensuussa. Talvisaikaan ruumiit sulatettiin. Vainajat myös siistittiin, ainakin pään haavat ommeltiin kiinni. Arkkuun sitten lopullinen osoite. Jos vainaja oli pahasti silpoutunut, pantiin arkun päälle ilmoitus ”Avaaminen kielletty”. KEK:ssa luetteloitiin myös vainajan jäämistö. Yhden työn vainajien hoidossa muodosti talvisodassa kaatuneiden toimittaminen kotipaikkakunnilleen haudattavaksi sitä mukaa kun menetettyjä alueita saatiin takaisin, talvisodassa oli näitä evakuointikeskuksia, mutta ne eivät toimineet niin keskitetysti alusta alkaen. – Tuupovaaran pappilassa oli sodan jälkeen isäni lukitussa kirjoituspöydän laatikossa sellainen kirja, jonka olemassaolon tiesin, mutta minulle ei sitä näytetty kuin vilaukselta. Siinä oli tunnistamattomien vainajien kuvia sellaisina kuin he kaatumisen jälkeen olivat, kaikkine haavoineen ja puolikkaine päineen. [Jatkosodan pikkujättiläinen. WSOY 2006, ja omat muistot. ]  Varsinkin tästä ”ei saa avata” –lauseesta oli juttuja kovasti Tuupovaarassa. Joskus sattui vahinkoja tunnistamisessa, ja väärä vainaja haudattiin – se nyt ei enää kaatuneita koskenut, mutta sen enemmän omaisia.

 

10.7.1941 Sylvi Pärssisen päiväkirjasta

 

10.7.1941. Kertovat, että rajan lähellä on otettu kiinni eräs vakooja, suomalainen, jolla oli bensiinipulloja varattu reppuun; siis tuli tuhoamistarkoituksessa. Kertovat myös, että Korpiselän kirkonkylä olisi motissa ympäriinsä, ja sitä nyt pehmittävät. Sen mukaan, mitä kuulen seinäni takaa, asiassa on perää, mutta tietysti minä pidän nämä kuulemani jutut tarkoin omana tietonani. Lähin lottakanttiini kuuluu olevan tuupovaaralaisine lottineen neljän kilometrin päässä kylästä, ja siellä kuuluu olevan aika räiskettä, mikä ei kuitenkaan pelota lottiamme. Me täällä elämme entiseen tapaan. Kuuluu tykkien jyskettä. Vihollisen koneet lentelevät, kun sää on kaunis. Lähin it-tykki on pappilan liiterin takana, noin 20-30 metrin päässä. Eilenkin oli meillä 10-12 ilma-”halutusta”, niin kuin Helena sanoo, mutta sanoivat koneiden usein olleen omia koneita. Joskus ainakin oli ryssien hännillä omia hävittäjiä, ja saimme myös olla seuraamassa jännittävää ilmataistelua, jossa eräs vihollisen lentokone putosi. Miehet hyppäsivät laskuvarjolla maahan. Toinen oli tullut ”suutarina”, toisen olivat saaneet voitetuksi. Hänet on kai haudattu kirkkomaan aidan ulkopuolelle, en tiedä varmasti. Me emme enää mene edes kellariin. Toivotaan, ettei lapsille tapahdu mitään pahaa. He eivät pelkää sotilaitamme, jotka ovatkin hyvin mukavaa väkeä.

Meillä käy paljon pappeja. Eilen oli Jyväskylästä pastori Tukiainen. Ilkka täytti eilen kuukauden. Pojat löysivät kypsiä mansikoita.

10.7.1941 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen[Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje IP:n arkistossa. Kirjeessä painettu kuva Pallastunturin hotellista ja pororaidosta.]

Kiitoksia kirjeestänne! Nyt ne taas menivät ristiin kun minä tämän lähetän, mutta menkööt, onpahan rattoisampaa kun useammin kirjoittelee. Odotan nyt sitä kahvipakettia vesi kielellä. Tosin jo pahimmasta janosta pääsin kun pastori Turuselta sain papuja. Vai on Eino vielä siellä niin lähellä. Missähän Itti mahtanee olla? Ette Te muistaneet antaa osotteita! Onko Jenny kovin ikävissään? Mitenkä Toinin asiat ovat? Lähetän Eskolle Karin kirjeen. – Älkää vain yleisesti kertoko siellä mitä minä kirjoittelen, ettei tulisi vakoojain tietoon. Täällä saivat rajan lähellä kiinni erään vakoojan. Se oli luultavasti K:selän asukkaita tältä puolen rajaa. Bensiinipulloja oli varattu reppuun – siis tuli tuhotarkoituksessa. Mutta onpa siellä sellaiset vartiot, ettei niiden läpi pääsekään. K:n kk kuuluu olevan motissa ympäriinsä. Sitä nyt ”pehmittävät”. Lähin lottakanttiini, missä on tuupovaaran lottia, on n. 4 km ryssistä. Siellä kranaatit räjähtelevät ympärillä, mutta eivät naiset pakoon lähde. Tupakasta kuuluu olevan huutava puute. Me täällä elelemme entiseen tapaan, tykkien jyske kuuluu joskus, ja harjoituksen vuoksi ampuvat kk:llä ihan lähellä. Eipä ole lähimmälle tykille meiltä matkaa kuin 20-30 m. Koneita lentelee, eilenkin oli ainakin 10 – 12 ”halutusta”, mutta sanoivat enimmän olleen omia koneita (mikä ilo!) Joskus ainakin oli ryssien hännillä oma hävittäjä ja jännittävää oli katsella kamppailua. Ei täällä kukaan mene kellariin, sattuu se pommi sinnekin. Toivotaan, ettei mitään ikävää tapahdu lapsille. Nyt ei meitä ole pommitettu, vaikka jyske on ympäristöstä kuulunut.

Täällä on pappeja kovasti ja käyvät usein meillä asioilla. Eräs on J:kylästä, Tukiainen. Arvi on tämän viikkoa ollut jo J:ssa. Tänne on lähetetty hänelle viransijainen, pastori Turunen. Hän asuu meillä. Arvi kuuluu tulevan lomalle lauantaina. – On se mukava, kun lapset eivät pelkää sotamiehiä enää, vaan ovat heidän parissaan kuin ainakin ystävien luona. Meillä onkin tässä mukavaa väkeä. Eräs lotta Turusta on vain niin innostunut että on itsensäkin pannut sotamaalaukseen.

Ilkka täytti eilen kuukauden. Hän oksentaa kovin, ettei oikein kasva. Muuten on terveenä.

Terveisiä!

                 Sylv

Karjalan Armeijan hyökkäys

Karjalan armeijan hyökkäyksen painopiste oli Jänisjärven itäpuolella VI Armeijakunnan kaistalla. Oli pyrittävä nopeaan ja syvään läpimurtoon ja edettävä linjalle Suistamo-Loimola. Armeijakunnan sisällä painopiste oli asetettu 5.D kaistalle (Koskimies). Sen takana oli 1. Jääkäriprikaati (Lagus), joka oli määrätty etenemään heti läpimurron tapahduttua. 5.D ensimmäinen tehtävä oli ottaa haltuunsa Korpiselän kirkonkylä, joka oli vahvasti varustettu. Oikealla siivellä oli 11.D (Heiskanen), sen piti saada haltuunsa Värtsilä ja tunkeutua Jänisjärven pohjoisrantaa pitkin Soanlahdelle. 11.D katkaisi jo ennen yleishyökkäystä Korpiselästä etelään vievän tien, seuraavana yönä 5.D määrättiin valtaamaan Ristijärven tienhaara Korpiselän pohjoispuolella. Talvela ei ollut Koskimiehen taitoihin tyytyväinen, ja mies sai vaihdon heti kohta: eversti Lagus määrättiin ottamaan johtoonsa myös 5.D. Näin syntyi osasto Lagus. Osasto Lagus eteni hyvin ja valtasi Korpiselän kirkonkylän 12.7. Jääkäriprikaati käännettiin sitten etenemään Korpiselkä-Tolvajärvi-tieltä etelään ja kärkiyksiköt saavuttivat Muuannon-Uuksun linjan 13.7. ja Loimolan 14.7. Laatokan rantaan Koirinojalle saavuttiin 16.7. ja iltaan mennessä oli Pitkäranta vallattu. Heiskasen 11.D juuttui – vallattuaan Värtsilän 11.7. – Jänisjärven pohjoispuolella muutaman päivän taisteluihin ja saavutti vasta 16.7. Jänisjoen yläjuoksun. 17.7. divisioonan etujoukot olivat Läskelässä, joten Jänisjärven ja Laatokan välinen kannas oli saatu suljetuksi. [Lähde: Jatkosodan pikkujättiläinen.]

11.7.1941 Sylvi Pärssisen päiväkirjasta                                                                                                        

11.7.41. Arvi pistäytyi viime yönä kotona. Korpiselän kirkonkylä on vallattu! Joukkomme etenevät hyvää kyytiä itään päin! Tänä aamuna kertoi eräs ”vieraistamme” käyneensä siellä, ja esikunta muuttaa sinne entiseen pappilaan, lieneekö kysymyksessä kreikkalaiskatolinen vai meidän luterilainen pappilamme.

Korpiselän valtauksessa päävastuun maahyökkäyksistä kantoi majuri Teppo Sorrin johtama pataljoona. Taistelumaasto olikin Sorrille tuttua, koska hän oli Korpiselän entisen kirkkoherran poika. 250 sotilasta kaatui hyökkäyksessä.

11.7.1941 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen

Arvi kävi viime yönä kotona ja aamulla lähti taas. Eräs vieraistamme kertoi tänä aamuna käyneensä tässä naapurikylässä ja huomenna muuttavat melkein kaikki asukkimme meidän entiseen pappilaamme – tai johonkin taloon siihen lähelle. Voisivat jo mennä nyt, mutta kuuluvat vielä siivoilevan kun edelliset ”vuokraajat” olivat kovin siivottomia. Tänä iltana jo kuuluvat jotkut käyvän niillä entisillä hyvillä kalavesillämmekin.

Niin! Lentokoneita lentelee yhtenään, mutta enimmäkseen ne ovat suomalaisia. Kävivät eilen pudottamassa tähän tienristeykseen sellaisen viestin, että ryssät perääntyvät hissukseen koko lohkolla. Ikävää vain, että haavoittuneita ja kuolleita tulee, ei kuitenkaan kovin paljoa. Meidän pitäjästä on kaatunut yksi tähän asti. Kuolleet haudataan heti, tähän asti tähän meidän kirkon hautaan, pohjalaisia ja keski-Suomalaisiakin, mutta nyt käyvät huomisesta lähtien luullakseni hautaamaan K:n hautoihin. Sitten sodan jälkeen on yhteinen hautojen siunaus, että omaisetkin pääsevät mukaan. Nyt ei siunata.

Terveisiä nyt taas paljon! Älkää kertoko uutisiani muille kuin omaisille.

Voikaa hyvin!  Sylvi.

12.7.1941 Arvi Pärssisen päiväkirjasta

12.7.1941 Opastettu KEK:sta kirjanpidossa. Hoidettu SS:sta vainajat hautaan. Pyrin piirin komentajan puheille tarkoituksenani ilmoittaa KEK:en toiminnasta. – Tuloksetta.

12.7.1941 Sylvi Pärssisen päiväkirjasta

Lauantai 12.7.41. Kauravaaran lähelle eräs ryssän lentokone pudotti tänään pommeja ja kyläämme ammuttiin konekivääreillä. Halkoliiterimme takana olevat it-tykit vastasivat.

Saimme eilen viestin, että vihollinen peräytyy koko lohkolla, ja se on totta. Ikävää on vain, että edellisten päivien rajalle marssivien joukkojen sijasta nyt sieltä tuodaan paljon haavoittuneita ja kuolleita takaisin päin. Meidän pitäjästämme on tähän asti tietämäni mukaan kaatunut vain yksi, Pekka Heinonen, mutta meidän kirkkomme viereen haudataan myös toisia, pohjalaisia ja keskisuomalaisia. Nyt ei toimiteta siunaamisiakaan.

13.7.1941 Arvi Pärssisen päiväkirjasta

Käyty perustamassa II armeijakunnan alueelle hautausmaa. ”Asetettiin Jumala viralle” Korpiselän kirkossa.

13.7.1941 Helena Kuisma Muuramesta Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan

 

Sain taas eilen kirjeesi, kiitos. No eikös peloita ilmapommitus, kyllä minusta toissatalvena tuntui kaamealta, kuin vihollis koneet olivat pään päällä vaikka ei silloin pommeilla tervehtineetkään, mutta siihenkin tottuu. Tänään päiväuutisissa sanottiin Tuupovaaraa taas pommitetut. Toivottavasti ei teille mitään pahaa tapahtunut. Eikös olisi jo parempi mennä lasten kanssa vähän syrjempään paikkaan asumaan sota ajaksi.

Tämän päivän uutisissa sanottiin, että Saksalaiset jo lähenevät Pietaria. Kyllä se oli hyvä, kuin saimme sellaisen avun kuin Saksa on. Eino ja Jennykin puolsivat aina Englantia, vaan nyt on heiltäkin tuuri muuttunut ja kiittävät Saksaa.

Eikös kenttäpappi ole rintamalla, sanoit Arvin olevan J:suussa Joko hänestä yskä on mennyt jos se pitkittyy, niin pitäisi mennä lääkärin hoitoon, ennenkuin on myöhäistä, mutta itse hän sen parhaiten tietää.

4. – 14.7.1941 Helena Kuisman kirjepäiväkirjasta heinäkuun alun 1941 merkinnät

4.7. Laitoin Ittille paketin.

5.7. Sain Sylviltä ja Ilmarilta kirjeen.

6.7. Sain Wäinöltä kortin.

7.7. Laitoin Wäinölle paketin ja Sylville kirjeen.

9.7. Lähetin Ilmarille kirjeen.

10.7. Toini lähetti Sylville rotinat.

10.7. Sain Wäinöltä kirjeen Wirmutjoelta.

11.7. Ittin palvellustodistus saapui tänään.

12.7. Laitoin Wäinölle kirjeen. Sain Airalta ja Sylviltä kirjeen.

13.7. Sylville ja Ittille laitoin kirjeen.

14.7. Tänään sain kirjeen Sylviltä.

Helena Kuisma piti koko sodan ajan tällaista kirje/pakettidiaariota. Myöhemmin hän alkoi myös numeroida lähettämänsä paketit, joten vastaanottajan tarvitsi vain mainita, että ”kiitos paketista 36”. Muutamia paketteja katosikin matkalla, parempiin suihin.

14.7.1941 Ilmari Kuisma rintamalta Helena Kuismalle Muurameen

Mamma hyvä!

Terveisetpä vaan täältäpäin ja kiitos suuri kirjeestä. Eipä täältä erikoista hiljalleen vaan menee. Nyt pitääkin pian kirjoittaa Ittille ja Väinölle kun sain osoitteet. Sielläpäin taitaa olla nykyään perin hiljaista. Hyvinhän Väinöä ja Einoa tuurasi, mutta Itti on tietysti niissä iskujoukoissa, minä puolestani luulen ettei täällä muuten voi kuolla jos ei vanhuuteen. Ittiä se varmasti ottaa lujille, kunpa säilyisi. Paketteja ei saa lähettää minulle nykyään, ennemmin Ittille, Hän tarvitsee.

14.7.1941 Arvi Pärssisen päiväkirjasta

14.7.1941. Hoidettu ohjesäännön mukaiset asiat. Vastaanotettu auto KEK:sta varten. Huolehdittu kuuden sankarivainajan hautaan saattamisesta. Illalla toimitettu vielä ruumiinsiunaus hautausmaalla, minkä jälkeen suunniteltu rintamamiesten hautausmaan käyttämistä myöskin sankarihautaukseen.

15.7.1941. Vastaanotettu sydänhalvaukseen kuolleen lääkärin ruumis Turkuun lähettämistä varten. ”Molotovin herätys”. Huollettu 32 ennakkoilmoituksen välitys paikallisille suojeluskunnille ja haettu neljä sankarivainajaa Kontiolahdesta. Huollettu seitsemän sankarivainajaa hautaan.

16.7.1941. Järjestetty haudankaivajaryhmä sankarihautoja kaivamaan ja huollettu viiden sankarivainajan noutaminen Kontiolahdesta. Käyty siunaamassa luutnantti Saratien sankaritomu Kontiolahdella.

15.7.1941 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen

Arvi on piirikenttäpappi, ja suojeluskunnan kenttäpapit kuuluvat täällä p-Karjalassa hänen piiriinsä rauhan aikana. Nyt hän huolehtii kaikkien täällä Karjalassa olevien joukkojen vainajien ilmoittamisesta kotiseurakuntiin ja heidän tavaroittensa saattamisesta perille. Siellä on hänen toimistossaan 20-30 henkeä. Samalla tavoin hän huolehtii J:n sairaaloiden vainajista. On siellä vielä muutakin hommaa hänellä. Rintamalle hän ei jouda. Arvia kyllä se ”rintatauti” vaivaa vähän, mutta ei paljoa.

Emme me täällä ajattelekaan pakoon lähtöä, kun ryssät ovat jo aikoja sitten työnnetyt kauas täältä. Ja pommeja ne pudottavat joka puolelle maata. Tänään on vielä kuulunut tykkien jyskettä Värtsilästä päin, mutta varmasti se oli vielä kauempaa kun Värtsilä on jo aikoja sitten ollut meidän. Loimolakin pitäisi olla vallattu. Lukekaahan S-Kuvalehdestä ennustukset! Eivätkö lupaa hyvää! Saa vain nähdä palaako Ilomantsin kirkko, kuten Ryhänen on vielä ennustanut.

Meillä ei nyt käy muita vieraita kuin eräs nuori vänrikki, turkulainen papin poika, joka ikävissään usein pistäytyy täällä, kun kaikki muut ovat menneet jo edelleen.

 

 

Katarina Eskola: Itään. Elsa Enäjärvi-Haavion ja Martti Haavion päiväkirjat ja kirjeet 1941-1942, WSOY.

 

Martti Korpiselkä 15.7.1941. [päiväkirjaa] Eilen illalla lähdimme Poijärven, Tiilikaisen ja Oksalan ym. kera Korpiselän kirkolta kohti Loimolaa Uuksun ja Muuannon kautta. Kuoppainen tie – hävitetyt sillat – tien vieressä haisevia hevosenraatoja – korpit kiskoneet suolet – ryssänraato, punertava käsi rinnalla ojassa – kypäreitä, valojuova-ammuksia, vaatteita. Tien ohessa sammuneita traktoreita – kärryjä. Korpiselän kr. kirkko saanut täysosuman. Kunnantalo täynnä reikiä. – Omat joukot marssilla kohti Loimolaa; kevyet osasto polkupyörillään, tykistö, kuusi hevosta edessä, ratsumiehiä, jalkamiehiä, kenttäkeittiöitä, suunnattomasti ammuksia. Kilometreittäin. Divisioonat marssilla. – Olemme Laguksen divisioonan esikunnassa. Yö. Ihana paikka Kuikkajärven partaalla. Tykit jyrisevät Jalonvaarasta päin. Lagus, esikuntapääll. tutkivat karttoja maassa. Radio soi. Pieni nuotio, puun alla palaa. Paljon upseereita. Kahden puun alla tiedustelu-upseerin paikka, kartat, tilanneselostus.

Metsät palavat tien vas. puolella. Värtsilästä päin suunn. tulipalo.

Vielä kulk. ryssän partiot synkissä metsissä. Inkeril. vanki kertoo, että suurin osa pakeni metsiin (Samana päivänä 6 meidän miestämme sai surmansa aivan Korpiselän kirkolla – ryssäpartio konepistoolilla). – Jalonvaarassa päin (11D) 6 tykistöups. ajoi miinaan. – Suomal. nukkui metsässä. Ryssä tuli luokse kädet koholla, tarjosi kiväärin, vangiksi.

Tunsin todella valtavaa iloa: Suomen armeija marssii itään. Reippaita, vahvoja, vakaita poikia, osasto osaston jälkeen, salamasotaa! Tykit – lentokoneet – konepistoolin sarja.

Ent. aliupseerikoulu. Kirjasto viskelty korsun eteen. ”Bustajeva ” English ( Leninin kootut teokset XXI osa. Lenin ja Stalin (laaja) I. Stalin pieni Punainen uudismaa – Puolueen rakentaminen – Stalin on marxisti Nekrasovin ruonelmassa 1935)

Kävin Heiskasen (11) div:ssa. Korkeita vaaroja, todella jylhiä vaaroja. Kävin myös lentokentällä Jänisjärven äärellä. Siellä 2 lentuetta. Vähää aikaisemmin ryssät olivat käyneet hävittäjillä ampumassa (lentokoneista osa täynnä räjähtävien luotien repeämiä) – Sotasaalisvarasto (kuvia); pyöriä, kenttäpulloja (tuhansia) ja eril. koneita, kenttäkeittiöitä jne.

Korpiselkä. Rykm. Schrowe hyökkäysvalmiusasemaan Tuupovaarasta Korpiselkään johtavan maantien vas. puolelle launt. heinäk. 5 pnä. – Maj. Lampinen – maj. Sorri, kapt. Lahtinen. – Ukkossade. 9 pnä 23,42 aloittivat tykistöpatterimme valtavan valmistuksen. Kranaatit ulvoivat vih. leirialueelle Korpiselän kirkonkylään, sen patteriasemia kohti. – Kaatun. vähän haavoitt. melkoisesti. – Hyökkäys – reikä puolustukseen. Isopyssy keskellä tietä – ja 400 suorasuuntaukset.

Martti 16.7.1941 [Päiväkirjaa] Tuupovaarassa kävin vankileirillä. Järven rannalla – piikkilanka-aitaus. Oikealla puolella ryssät, vasemmalla inkeriläiset ja suomalaiset. Parturi ajaa partaa, leikkaa tukkaa. Inkeril. Toksovasta – pieniä, 21-vuotiaita, 8-kk. palvelleita, kehittymättömiä.

Korpiselässä: hirveä kranaattituli. – Inkeriläinen sanoo: Kunpa pian ajaisitte ryssän pois. – 200 gr. leipää kolhoosista annettiin. Kurjuutta.

Korpiselkää 36 patteria. – Valtava tykistöylivoima. Mannervaara ympärillä. Sotahuuto: Hei Häme!.

Korpiselän kr. kirkko. Saastainen – leivänpalasia – hautakivestä pöytä – ruokasali – tavaton, nyt rikki ammuttu uuni, padat pois. – Mitään korist. – Leipäpaloja pöydällä, luukut alttarilla, josta ruokaa jaet. – Torni ammuttu hajalle.

Martti 16.7.1941 [TK-kirje ”Me marssimme itään”] Se kuva, mikä voimakkaimpana on vallannut minut ollessani ensimmäisiä päiviä täällä ”Venäjän” puollella, vaarojen ja metsien Karjalassa, on kuva herkeämättömästä, nopeasta, voimakkaasta eteenpäinmarssista, joka yhä etenee haarautuen eri teille. Näiden kaikkien joukkojen yhteinen päämäärä on Suomen vanha raja, joka yhä lähenee; ja minä teidän jo nyt, että sama marssi jatkuu yhä kiihtyen vanhan rajan taakse.

Äsken valloitettiin Korpiselkä Tuupovaarasta käsin. Tuota historiallista tapausta edelsi ukkosilma; tuntui kuin se lännen pakanallinen pitkäisen jumala, jonka roomalaiset tunsivat nimellä Juppiter, germaanit nimellä Donar, mutta muinaissuomalaiset nimellä Ukko, olisi itse halunnut aloittaa lännen kulttuurin taistelun idän barbariaa vastaan. Meidän patterimme yhtyivät keskiyön hetken lähestyessä mukaan ukkosen pauhinaan – kysyin jälkeenpäin eräältä vangiltamme tykistön tehoa, ja hän vakuutti kokeneensa helvetin. Kranaattien riehunta vihollisen patteriasemia vastaan, jättiläistykkiemme suorasuuntausammunta, jalkaväkijoukkojemme rohkeus ja päälliköiden taitavuus aiheuttivat sen, että vihollisen puolustusasemiin tuli aukko, johon heti heitettiin nopeat keveät osastomme.

Kevyet osastot vyöryivät nyt kohti itää. Niitä seuraavat tienkorjaajat, pioneerit, moottoroidut patterit, jalkaväki, moottoroimaton tykistö, kuormastot; yhä uudet muodostelmat kansoittavat tiet katkeamattomana, kiireisenä virtana

[kirjoituksen alkuosa]