22.10.1939 Eino Kuisma rintamalta Jenny Kuismalle Inkilään
[Alkuperäinen kirje Esko Kuisman hallussa. Kirjoitettu Inkilän Myllyn paperille. Kirjekuori ”OLYMPIA HELSINKI-HELSINGFORS 1940. LAATOKAN MYLLY – ELISENVAARA. Toimitettu ”käteen”. Osoite ”Rouvani Jenny Kuisma, Käteen”.]
Piitsjoella lokakuun 23 p:nä 1939 klo 22.00.
Rakas Jenny!
Parhaimmat kiitokseni kirjeestäsi ja paketista. Niitä eväitä tuli vallan mahdottomasti – ja rahaa. Eihän täällä paljon rahaa kulu, minkä nyt tupakkaa, kahvia t.m.s. ostaa. Kermat ennättivät hapata, nyt ei niillä muuta kuin paistakoon lätyiksi. Tässä saat nyt paketissa semmoiset, likaiset ”terveiset” takaisin päin. Täällä on vaikeata saada vaatteita pestyiksi, kun paikkakunnan naisväki on suureksi osaksi karkuteillä.
Keitin tässä teltassa kaminan päällä äsken ”römpsässä” (tarkoitan kenttäkeittoastiaa) kahvit ja otin vapaaehtoisesti tulivartijan homman, kun se menee tämän kirjeen kirjoittamisen sivussa. Kerron nyt, mitä tähän mennessä on koettu.
Ajoimme härkävaunussa 9-10 p:än välisenä yönä Inkilästä Huuhanmäelle. Noin klo 5.30 aamulla marssimme VR:n kasarmille, jossa saimme nukkua kovalla ”petillä” pari-kolme tuntia. Vakinainen väki oli sieltä jo lähtenyt rintamalle. 10 p:n aamulla jaettiin meille ensimmäiseksi ”häkäpärstät” (kaasunaamarit) ja sitten muita varusteita sikäli kuin niitä tuli ja varastoista saatiin. Kaikilla vallitsi kova kiire ja sekasotku. Tuntui siltä se meininki kuin rintamalla jo olisi paukkunut täysiään. Varusteita tuotiin hevoskuormittain kasarmille, ja jokainen sai itse niistä valita parasta. Kivääreitä, konekivääreitä, pikakivääreitä, konepistooleita, ja pistooleita jaettiin sekä niille kovia patrooneja tukuittain. Kukaan ei varoittanut että olkaa varovaisia ampuma-aseitten suhteen. Kaikilla oli kiire kova aseistaa miehet niin pian kuin mahdollista. Minä en ottanut muuta kuin oman pistoolini, kiväärin jätin Elisenvaaraan Ilmarille tullessa, se kun oli niin huono ”kränä”. ”Sotapesässä” käytiin kahvilla ja söin niitä sinun laittamiasi eväitä. – 11 p:nä jatkui sama meininki kuin edellisenäkin. Uusia miehiä tuli jatkuvasti siviilistä ja kiireellä aseistettiin. Me makailimme ja odottelimme mitä tuleman pitää. Ei enää oikein ketään naurattanut ja jokainen kiroili ryssää. 11 p:n iltana meille jaettiin n.s. tuntolaput. Ne ovat numeroituja alumiinilaattoja ja kahdesta narulenkistä riippuvat kaulassa paidan alla. Näiden tarkoitus on, että jos mies kaatuu, niin katsotaan mikä numero tuntolevyssä on, ja sitten tarkastetaan kirjoista kenelle sen numeroinen tuntolevy on annettu. Niin voidaan todeta kaatuneen henkilöllisyys, jos ei muuten tunneta. Tätä levyä ei saa minuutiksikaan poistaa kaulasta, semmoinen on määräys. – 12 p:nä annettiin käsky: ”Kaikki lähtövalmiiksi”. Se oli kuin kylmää vettä olisi kaadettu niskaan. Klo 13.30 olimme ulkona rivissä marssivalmiina. Marssimme takaisin Huuhanmäelle, jossa odotti pitkä proikka härkävaunuja. Taas lähdettiin härkävaunuissa matkalle – Sortavalaan päin. Nyt oli varmaa, että joudumme Laatokan pohjoispuolelle ryssiä vastaanottamaan. Tämä matka oli hyvin hiljainen matka. Jokainen varmaan ajatteli, - onkohan tämä menoa viimeisen kerran. Yhtään ei kukaan tietänyt onko sota jo alkanut vai ei. Naisia oli paljon radan varrella, jotka hyvästiksi vilkuttivat. Miehiä ei kuitenkaan näkynyt, ne oli tietysti jo aseissa. Sortavalassa huhusivat, että Pitkärannassa on kolme ryssän lentokonetta ammuttu alas – tietysti perätön huhu, kuten myöhemmin selvisi. N. klo 19.00 tulimme Matkaselkään, siinä söin ensikerran valtion ruokaa – kaurapuuroa. Kohta taas jatkoimme matkaa, nyt Suojärven radalle. Nyt tiesimme missä meidän rintamaosuutemme on. N. klo 23.00 tulimme Loimolan asemalle, siinä alkoi purkaus. Kaikki tapahtui pimeässä. Se mitä täällä hommataan, tehdään melkein aina pimeän aikana, etenkin kaikki matkat ja siirrot. Hyvin kiusallista kun ei aina saa taskulamppuakaan käyttää!
Perjantai 12. 10.
Koko yön saimme värjöttää Loimolan asemalla, hyvin kylmä yö. Minä tosin sain tilaisuuden käydä s.k:n talossa kahvilla, - kahdestikin. Vasta aamutunneilla siinä 4.00 tienoissa majoituimme n. 1 km. päähän Loimolan asemalta. Toiset olivat teltoissa, toiset taloissa. Minä nukuin n. 20 cm leveällä penkillä täysissä varusteissa jonkun tunnin. Kyllä oli sitten kurjaa se meininki. Päivällä saimme erään talon haltuumme, josta tuli komppaniamme toimisto ja aliupseerien ja minun asuntoni. Nyt muuttui olomme hyvin mukavaksi, elimme kuin herrat konsanaan. Meillä oli täysi talous, - talonväki oli ”karkuun juossut”. Emäntä kävi päivällä siellä katsomassa ja luovutti talon käytettäväksemme, ehdolla, että elämme siivosti ja jätämme lähtiessämme talon kaikin puolin jonkinlaisen siistiin kuntoon. Se talo jossa aamulla nukuimme jonkun tunnin oli semmoinen ”toverillinen” talo ja nimitimme sitä ”Moskovaksi” kuten paikkakuntalaisetkin. – Nyt kerron välillä ketä tässä komppaniassamme on. Kompp. päällikkö on res. vänr. Ahponen Sortavalasta. Oikein mukava mies. Kompp. vääpelinä on Räihän Väinö, Sairalasta. Eri vinha mies tarinoimaan. Anttosen Antero Sairalasta oli toinen kirjurimme, mutta kun hän joutui patalj. esikuntaan, jäin minä yksin komppanian kirjuriksi. Sitten on vielä Sairalan poikia kers. Anttonen, alik. Mertanen, se Virolaisen Ainon mies, alikers. Jortikka Toimi, Karvassalmelta y.m. Suurin osa komppaniaa taitaa olla Sairalasta. Minä, Väinö, Väisäsen Eino, Laurilan Eemeli ja Loikkasen Unto olemme tässä samassa komppaniassa. Väisäsen Eino on keittäjä ja kyllä sieltä padasta tulee aina hyvät osumat. Meidän Väinö on puhelinryhmässä. Itti ei ole, ikävä kyllä, tässä komppaniassa, vaan konekiväärikomppaniassa, joten hänen kanssaan ei saa joka päivä yhteyttä. -
Lauantai 14. 10.
Olemme samassa talossa vielä, <epäselvää> katon alla. Väinö asuu teltassa. Meillä on sitten eri kiva elämä. 3 keittiömiestä on emäntinä ja ne hoitavat vakanssinsa moitteettomasti. Keittävät kahvia, paistavat lihaa pannulla ja paistettiinpa pullatkin miessakilla. Kaupasta saimme 2 kg vehnäjauhoa, kananmunia, hiivaa, kardemumma, inkivääriä ja mitä kaikkea siihen laitettiin siihen laitettiin, en enää muista. Pullat ne vaan tuli ilman naiskäsiä. Tosin sille taikinalle lämmitettiin uunia kolme kertaa ja kypsäksi ne pullat tulivat, sekä puleerattiin sokerivedellä kuten tapa on. Sitten lämmitettiin sauna ja kylvyn jälkeen juotiin ne pullakahvit. Se kahden kilon taikina ei riittänyt vaan loppui kesken kahvia. Päätettiin leipoa uusi taikina ja isompi. - Äsken en muistanut mainita että tässä kompp. on Torajärven sahan työnjoht. Puustio ja räätäli Ovaskan poika Sairalasta, alikers. Ovaska, Aulis. Tämä on sitten mahdollisimman suulasta joukkoa joiden sakissa ei voi olla nauramatta, vaikka ollaankin vakavalla asialla.
Sunnuntaina 15. 10.
Elämä jatkui kuten edellisenäkin päivänä. Söimme ja joimme. Sattui nim. pataljoonassa semmoinen erehdys että saimme rokkaherneiden asemesta 26 kg raakaa helmikahvia ja niitä sitä paahdettiin ja keitettiin. Kompp. päällikkö ja esikunnan upseereita kävi meillä herkuttelemassa, kun ne herrat eivät kykene mitään itse järjestelemään vaan kärppivät meiltä. Vatsa oli niin täysi että oikein kipeää teki. Ei täällä luulisi laihtuvan, pikemminkin lihoo kun ei muuta kuin syö ja makaa. Sunnuntai-iltana kuitenkin kelkka kääntyi. Siinä klo 20.00 tuli komento, että komppania marssivalmiiksi. Siihen se herraselämä sitten päättyi. Kaikella kiireellä kuormasto ja pakkaukset kuntoon. Klo 23.00 lähdettiin marssimaan. Taas ajatus - jokohan nyt rintamalle.
Maanantaina 16. 10.
Marssimme yön aikana 18 km kunnes leiriydyimme maantien reunaan synkkään korpeen aamun sarastaessa. Kyllä olimme väsyneet ja keljutti kovasti kaiken sen mukavuuden perästä mitä vietimme pari kolme päivää. Olimme teltoissa päivän ajan, ei saatu kahvia t.m.s. Teetä keitettiin kuraisesta suovedestä ja latkittiin sitä paremman puutteessa. Ei näkynyt taloja eikä mitään elämän merkkejä muuta kuin maantie, jota myöten kulkivat autot, sisässä sotilashenkilöitä, ja kuormasto-karavaaneja, jotka kuljettivat ”muonaa” rajalle päin. Tämä marssimatka oli Loimolasta Suojärvelle päin. Kyllä täällä on mahtavia metsiä. Iltapimeällä taas lähdettiin marssimaan. Ei muuta kuin teltat kasaan, pakkaukset selkään ja eteenpäin pimeässä yössä, kuten tavallista on näin sotatilan aikana. Kirottiin taas ryssiä ja uhottiin että nyt marssitaan suoraa päätä Moskovaan saakka ja leikkaamme Molotovin parran sekä tulemme sen tien kotiin. Kun olimme kulkeneet kilometrin verran, pysäytettiin komppaniamme ja annettiin leiriytymiskäsky. Voi yhden kerran kun nyt suututti. Yhden kilometrin takia semmoinen ruljanssi kuin leirin muutto, kun on toista sataa miestä ja 42 hevosta. Se ei ole niinkään mukavaa homma, kaiken lisäksi pimeässä yössä. Ja vielä ne uhot, joita lähtiessä manattiin. – Mikäs auttoi, jokainen kiroili, pystytettiin teltat. Sitten selvisi, että olimme noin kilometrin päässä Piitsjoen pysäkiltä. Me menimme Räihän Väinön ja kansliakunnan ajomiehen Puhan Laurin Sairalasta kanssa kylään ja olimme sen yön erään kaupparakennuksen yläkerrassa, vinttikamarissa.
Torstaina 17. 10.
Heti aamulla tuli meille sieltä ihmisasunnosta lähtö, se kun näes muuttui upseerien asunnoksi. Tulimme asumaan telttaan. Toljailimme päivän täällä pysäkillä. Siviiliväestö on melkein kaikki mennyt pakoon. Täällä on sahalaitos, kaksi kauppaa ja joitakin taloja sekä yksi väärentämätön tukkilaisten kämppä lutikoineen joita on seinän raot täynnä. Siinä kämpässä saa kahvia kun on oma sokeri ja maito. Kämpässä on meidän komppanian poikia osa asumassa. Pojat ovat keksinee tehokkaan keinon lutikoita vastaan ja kerron sen tässä - Kun pojat illalla käyvät nukkumaan ja sammuttavat valot, tulevat lutikat laumoittain seinien raoista illallisella. Noin kymmenen minuutin kuluttua hiipii yksipoika pimeässä ovelle, rämäyttää ovea, sytyttää äkkiä valot ja karjaisee: ”Hyvää huomenta!”. Silloin loikkaavat lutikat kuin tykin piipusta takaisin rakoihin. Pojat sammuttavat valot ja käyvät jälleen nukkumaan. Lutikat eivät uskalla enää seinän raoista ulos kun luulevat näes, että aamu on tullut. – Vinha keino, eikä totta. Jos ette siellä usko, niin koettakaa.
18-23. 10.
Olemme nyt asuneet nämä päivät samassa paikassa. Kyllähän tämä telttaelämä alkaa tuntua aika kodikkaalta kun on jo tottunut. Tässä teltassa on meitä 14 miestä, muunmuassa Räihän Väinö, Koljosen Väinö Sairalasta, Jortikan Toimi y.m. komentoryhmän miehiä. Tämä on n.s. toimistoteltta, tässä on sokerilaatikkoon on lyöty jalat, joka toimii pöytänä, on puhelin, kamina y.m. Teltta on pyöreä, läpim. n. 6 metriä, joten ahdasta on, vaan kyllähän sopu sijaa antaa. Alusina on kuusen havuja ja heiniä joilla yöt, sekä myös päivät körnötämme. Keitämme ”römpsässä” kaminan päällä kahvia kun mieleen juohtuu. Räihän Väinö osti paistinpannun, jolla paistamme ”Osakarin” kylkeä, Kaupasta saamme pullotettua ”puulehmän maitoa” (kookosvalmistetta) joka on hyvää kahvin kanssa, makkaraa, juustoa ja yhtä ja toista. Räihän Väinö on kiva mies ja muutenkin reilu. Osti tänään kaupasta sardiinia ja sanoi, että huomenna täytyy saada hanhen maksaa, jonka saantia pahasti epäilen. Ostamme yhtä ja toista vuoroin ja eväämme Väinön kanssa ovat melkein kuin yhteisiä. Vuoroon keitämme ja järjestämme. Nämä minun hommani ovat kovin helpot, noin tunnin työ koko päivänä. Silloin oli kiirettä kuin sen pysäkin hoitajan emännän mukana kirjoitin Sinulle kirjeen. Huomasit kai jo kirjeestäkin. Se oli sellaista sekasotkua. Minä jätin viime perjantaina loma-anomuksen sisään, jota patalj. komentaja puolsi, sitten se meni rykm. komentajalle Loimolaan ja sille tielle se hävisi, ei ole tullut mitään tietoa takaisin. Täällä on vähän sekavaa se meininki. Huomenna otan selvää, mihin ne paperit oikein ovat hävinneet. Puumalan Valtteri kävi siellä lomalla. Kirjeestäsi päätellen siellä luistaa asiat ja hommat sentään jotenkuten ja se on hyvä. Pidä rahoista huolta, sano miehille että minä kyllä huolehdin heidän palkoistaan. Airalle ja mammalle saat antaa rahaa jos tarvitsevat. Väinö ja Itti myös lähettävät likaiset vaatteensa sinne eri paketissa. Itti on nyt myös täällä Piitsjoella joten olemme toistemme lähellä. Itti oli tänään vähän huonossa kunnossa, kävi lääkärin vastaanotolla ja sai pari päivää vap. palveluksesta. Väinö on ollut kunnossa. Minä sain kovan yskän kun tämä teltta on välistä kuuma kuin sauna ja taas joskus kylmä kuin hauta. Lauantai-iltana kävimme valtion saunassa kylpemässä, myös Itti kävi. Vuokrasimme sen omalle sakillemme. Täällä on karstaa liikkeellä vaan ei ole tarttunut, käytämme lysoolia säännöllisesti.
Jos sieltä minun vapauttamiseksi lähetetään jotain papereita, tulisi ne osoittaa Sortavalan Sotilaspiirille. Palvelusjoukko-osastoni on Esik.k./III p/J.R.34. Sinä voit kirjoittaa minulle os. Piitsjoki. Ei tarvitse titteliä muuta kuin (Herra) Eino A. Kuisma. Jos muutamme täältä, niin pysäkinhoitaja palauttaa kirjeesi tai paketin takaisin Inkilään. Kirjoita kuitenkin kirjeesi taakse oma nimesi ja osoitteesi selvyyden vuoksi. Kenttäposti toimii niin epävarmasti, että siihen ei voi luottaa. Lähetän sinulle kortin kenttäpostissa kokeeksi.
Kun peset tämän vihreän paidan, niin lähetä se minulle sotilaspakettina os. Piitsjoki. Evästä ei missään tapauksessa saa lähettää, ei sokeriakaan, sitä saan täältä tarpeeksi. Se bensiinikortti-juttu on hyvä ottaa nimismieheltä sikäli kuin saa. Samoin saisi ottaa sikäli osuuskaupasta bensiini pois jos on astioita.
Lähetä myös paidan mukana 1 pullo Aqua Veraa se on melkein lopussa.
Nämä päivät ovat nyt hyvin tärkeitä taas meille, kun ne Moskovan neuvottelut ovat nyt luultavasti ratkaisupisteessä. Saa nyt nähdä miten käy. Täällä hommataan asioita kovasti, vaan niistä ei voi kertoa.
Tähän elämään alkaa tottua, eikä täällä kukaan valita, kun pitää olla, vaan jokainen alistuu kun tietää että tämä on välttämätön tehtävä meille kaikille. Tietysti jokainen toivoo että asiat mahdollisimman pian ratkeaisi rauhallista tietä. Täällä on Helsingistä eräs res.vänr. Brinck, joka on hyvin onneton, kun on kihlattu morsian kotipuolessa. Sitä aina kiusaamme, että vasta tammikuun lopulla pääsemme pois, ja se suututtaa häntä. Ei täällä tarvitse asennossa seisoa, ei kunniaa tehdä kenellekään, jos ei itse halua. Ei ainakaan kukaan sellaista vaadi, vaan tuntuu siltä kuin herratkin ymmärtäisivät että olemme asialla jossa eivät turhuus ja muodollisuus ole pääasia kuten rauhan aikana varuskunnissa.
Kello on puoli kolme aamulla ja taitaa olla parasta vähitellen lopettaa tämä kirjoittaminen. Onhan tätä jo vähän tullutkin paperille ja luulen että saat pääpiirteisen selon tähän astisista vaelluksistamme. Ei tiedä olemmeko enää huomenna täällä, vaan kirjoita silti edellä mainitulla osoitteella, kyllä pysäkin [emäntä] palauttaa, jos ei vastaanottajaa löydy. Samoin myös paketit. Muista lähettää postipakettina, ei rautat. pak.
Sanon taas hyvää yötä teille kaikille siellä kotona, Isälle, mammalle, Ilmarille ja etenkin sinulle, Eskolle ja Sakarille parhaimmat terveiseni.
Eino
P.S. Pikku-Sakaria tahtoisin niin mielelläni nähdä ja tietenkin sinut ja Eskon. Kiitos kuvista!
Hyvää yötä!
24. 10. 39
Oikaisen edellä mainitun virallisen osoitteeni, joka on: Sortavalan Sotilaspiiri (J.R.34/ III P. / Esik. Komppania) Tällä osoitteella tulevat kaikki viralliset paperit s.k:sta ja kunnan puolelta, vaan ei sinun kirjeesi.
Lähetän tämän tänään klo 14.00 junassa.
Anna myös mamma lukea tämä sepustus.
Näkemiin
Eino
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.