Juoksin. Juoksin niin kovaa kuin pääsin. Lehtikankaalta alas tulin alamäkeen kuin lentämällä. Sitten oli vielä tämä tie Kuurnaan. Ja uimalaitokselle. Tai eihän se mikään laitos ollut. Vähän hiekkaa heitetty rannalle ja rakennettu hyppytorni. Oli se kuitenkin korkea torni, kymenen metriä. Kuurnan tie oli soratietä. Päälle oli levitetty paperitehtaan lipeää. Kun nyt oli pouta, oli pinta kuivaa. Sateella ja varsinkin paljasjaloin se oli liukas. Minulla ei ollut ulkokenkiä päällä. Läksin niiltä seisovilta kotoa juoksemaan. Joku oli tullut sanomaan, että Risto putosi laiturilta. Mitä ihmeen tekemistä hänellä oli laiturilla ollut? Sää oli jo syksyisen kylmä ja vain harvat enää uivat Kajaanijoen viileässä vedessä. Järvissä oli vesi lämpimämpää. Oli sunnuntai ja syyskuuta. Hiki nousi pintaan ja kirveli silmissä. Hame jarrutti menoa vaikka painoin sitä pois juoksun tieltä. Tuossa mutkan takanako se on? Ei vielä, yksi suoranpätkä ja viitta Uimaranta. Rannan niityllä näytti seisovn poliisiauto ja palokunnan auto. Jospa tilanne olisi jo ohi ja Risto päässyt rantaan. Tiedon tuonut kaveri tosin ehti sanoa, että Risto meni pyörän kanssa pohjaan. Se oli minun pyörä: sininen naistenpyörä. Sellainen näytti olevan rannassa. Viimeisinä kymmeninä metrinä tuntui kuin keuhkoni hajoaisivat ja palleaan pisti. Ryntäsin palokuntalaisten sekaan. Minun Risto oli saatu lepäämään jollekin lavitsalle, jota keinutettiin. Ylös, alas. Ryntäsin laitteen viereen ja minulle tehtiin tilaa. Tartuin Riston käteen kuin vetäen häntä ylös. Käsi oli aivan kylmä ja kostea. Ihmiset ympärillä olivat vakavia eivätkä paljoa puhuneet: ylös ja alas. Riston kasvot olivat oudon vaaleat ja huulet puoliavoimet ja siniset. Rapaa oli tarttunut poskiin. kauanko siinä olin, en tiedä. Ylös alas. Oli Risto ollut pienenä toisenlaisissakin keinuissa, niissä oikeissa. Kohta eräs keinua liikuttavista miehistä saoi: ”Ei taida kannattaa enää yrittää”. Ambulanssimieskin totesi: ”Mennyt on”.

 Keinun heilahtelu loppui ja kolme miestä tarttui Ristoon. Ambulanssi oli siinä vieressä, joten kantomatkaa ei ollut pitkälti. Ambulanssin takaovet menivät kiinni ja auto lähti. Pillit eivät soineet. Polkupyörä jäi rannalle, siihen enimmäisenä naara tarttui, sitten vasta poikaan, siihen pudonneeseen.