Päähenkilöt

Arvi Pärssinen, Tuupovaaran kirkkoherra, isäni, s. 1907

Sylvi Pärssinen, Arvin vaimo, äitini, s- 1909

Ukko (ukki) Simo Pärssinen, Arvin isä, ukkini, s. kauan sitten

Mari, Maria Pärssinen, Arvin sisko, s. 1900

Helena Kuisma, Sylvi Pärssisen äiti, s. 1882

Tapani Pärssinen, Arvin veli, s. 1909

Arvin ja Sylvin lapset: Aarno s. 1932, Kari s. 1933 Rauno s. 1934, Helena s. 1937, Elias s. 1941, Sanerva s. 1942 – loput syntyneet vähän myöhemmin: Ilmo 1945, Sini 1949.

Isä (Sylvi Pärssisen isä) = Iserael Kuisma, liikemies.

 

 

11 päivä (1926 Arvi Pärssisen päiväkirja)

Tänään läksi siskoni [Maria] Suomen Nuoriso-Opistoon. En tiedä, miten hänellä käy onnistumaan.

(IP huom.: Suomen uoriso-opisto toimii vieläkin Mikkelin Paukkulassa. Opintoaiheena on pääosin  varhaiskasvatus – ohjaajat, ym. Tutkinnot antavat pohjan pyrkiä ammattikorkeakouluihin. Alun pitäen opisto lienee perustettu kouluttamaan ohjaajia nuorisoseurojen tarpeisiin, kuten nykyäänkin.)

 

29,6.1926 Arvi Pärssssisen päiväkirja

Iltajunilla matkustin jo Pyhäjärvelle, jossa oli Maikin opistotoveri Maria Virolainen vieraana. Kokoillan teimme hänen kanssaan kukkapenkkejä.

 

16 päivä (16.7,1926)

On ollut synkkä päivä koko päivän, sillä satoi kaiken päivää. Maria lähti meiltä ehken viimeisen kerran, koska Maikki viitsii olla niin hävytön ja väärä tuomitessaan häntä ilman, että hänellä olisi asiat selvillä.

 

12.3.1940 Sylvi Pärssinen sisarelleen Toini Linjamalle

 

Olemme Arvin kanssa puhuneet, että teitä sukulaisia saa tulla tänne asumaan, jos vain haluatte. Arvilla on suunnitelma, että hänen isänsä, Tapani ja Mari tulisivat tänne arenteeraajiksi tähän pappilaan, kun olot rauhoittuvat.

 

17.4.1940 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta äidilleen Helena Kuismalle Murameen

 

Meillä on nyt talo vieraita täynnä niinkuin ennenkin. Tulemme kyllä verrattain hyvin toimeen, vaikka ahdasta onkin. – Arvi on pyytänyt isäänsä ja Maria tänne asumaan, ja mielellään he tietysti tulisivatkin jos uskaltaisivat, mutta minun mielipiteeni on, että he pysyisivät jonkun aikaa muualla, jos vain tulevat toimeen. Kun ei omia asukkaitakaan vielä ole luvattu tänne, niin kuinka vieraita laskettaisiinkaan matkustamaan? Sitten kun nähdään, että todella saamme olla rauhassa, kotimme on avoinna kaikille sukulaisillemme. Arvi pyysi myös vastoin minun toivomustani Maria lähettämään kaikki meidän tavaramme Muuramesta tänne. Olisi niin paljon kirjoitettavaa ja kyseltävää teidän muutostanne, Einon ja Väinön hommista, toimeentulostanne jne. Missä on Itti ja missä Ilmari? Entä Katri ja Vappotädit? Entä enolaiset?

 

Viime yönä saatiin tietää, että evakuoidut tuupovaaralaiset saavat tulla kotiin niin pian kuin suinkin. Jos Arvin isä uskaltaa lähteä matkalle, niin tulkoon vaikka heti, samoin Maria oikein toivon tänne avukseni.

 

24.4.1940 Sylvi Pärssinen Helena Kuismalle

 

Arvin isä jää kyllä nyt meidän luoksemme elämänsä loppuun asti, niin Arvi sanoi hänelle heti hänen tultuaan. He aikovat Marin kanssa tuoda tänne lehmätkin, jos kannattaa ja käydään yhdessä elämään. Mari tulee myös tänne heti kun saa käsiinsä J:kylään osoitetut tavarat.

 

11.6.1940 Sylvi Pärssinen Helena Kuismalle

 

Einohan lupasi varmasti tässä kuussa tulla tänne käymään. Eiköhän Jenny lasten kanssa tulisi myös. Tapani on vielä täällä, mutta hakee työpaikkaa. Mari kirjoitti Ylistarosta eilen. Hän käy nyt kaikki ystävänsä tapaamassa. Ei ole tähän asti vielä kuulostellutkaan lehmistä. Isänsä on jo kovin suuttunut häneen. Kyllähän siitä riita nousee kun neiti saapuu. Minun puolestani olkoon missä on, minulla on nyt palvelija, hakekoon Mari tointa mistä tahtoo. Olkoot hillot siellä missä nyt ovat, mutta jos Mari haluaa tuoda jotain niin antakaa.

Meillä on kylvetty paljon juurikasveja. Perunaa myös Tapani laittelee lapion kanssa kasvamaan missä vain on sopivaa paikkaa. Meillä on myös sokerijuurta ja sikuria. Täällä on kylmää ja lapsiin tuli yskä ja kuume, joka kestää aina pari päivää.

 

Sylvi Pärssisen päiväkirjaa 20.6.1940,

 

Torstai 20.6.40. Mari tuli Tuupovaaraan kahden väsyneen lehmänsä kanssa. Nämä lehmät olivat kulkeneet maaliskuusta asti seuraavan reitin: Inkilä – Kouvola – Riihimäki – Tampere – Teuva – Seinäjoki – Jyväskylä – Joensuu – Tohmajärvi – Öllölä – Tuupovaara. Ne ovat Arvin isän lehmät.

 

Sylvi Pärssinen Helena Kuismalle 1.7.1940

 

Mari tuli 21. kesäk. tänne kahden lehmän kanssa. Niille hän oli saanut vapaan matkan Pohjanmaalta. Nyt me käytämme niiden maidon, mutta 4 l. annetaan ”huimille”. Tapani on yhä täällä. Hän on tehnyt meidän töitämme ja sitten oli sk-töissä varusteita luetteloimassa, nyt hän valmistaa yli 40 ristiä sankarihaudoillemme. Tapani ja isänsä ovat oikein avuliaita ja ystävällisiä minulle, tuovat puita ja vettä aina pyytämättäkin. Mari taas puurtaa töitä, mutta ei hänestä iloa ole. Hän on hoitanut lehmät ukon kanssa. Ja on kipeä.

 

Sylvi Pärssinen Helena Kuismalle 17.7.1940

 

Mari on hoitanut lehmät yksin ja saa myös tinkimaidosta rahat. Kyllä hän auttaa muissakin töissä, mutta siitä huolimatta on minullakin hommaa alituiseen, kun hänen tapansa on tehdä mitä lystää eikä hän paljon välitä töiden ajanmukaisesta tärkeydestä, ja sitten hän jättää useimmat työt kesken, joten minulla on kaikki huolena kuitenkin. Tapani meni nyt muutamaksi päiväksi kirvesmiehen töihin Tohmajärvelle, eväät laitettiin mukaan. Sitten hän tulee taas tänne työskentelemään. Hän teki haudoille ristit, 45 kpl, ja nikkarintyötä olisi miten paljon tahansa. Tähän asti on ollut. Hän tulee huomenna.

,…

Minä olen itsekseni ajatellut, että Eino ja Jenny voisivat hyvin menestyä, jos saisivat itselleen jonkun kaupan. Millä vain saisivat. Molemmat ovat pystyviä siihen ja työ olisi mieluista. Kuulin että Jenny olisi päässyt M:n Os-k:n myyjättäreksi jos Eino olisi laskenut. Eikö mitenkään kävisi päinsä hommata omaa kauppaa, vaikka pienempääkin?  Väinö ja Ittikin varmasti innostuisivat jonkinlaiseen liikeyritykseen. Enhän minä tiedä, mitä he itse kaikki ajattelevat, mutta kelpasipa kaupanpito Hannes Kolehmaiselle ja Paavo Nurmellekin. Ei kai siitä myllyn perustamisesta tule enää mitään, jos valtio ei käy korvaamaan entisiä täydellä hinnalla. – Kun minäkin ajattelin viime kesänä oikein vakavissani pienen kirjakaupan perustamista tänne kirkonkylään – mutta nyt se on kyllä turhaa toistaiseksi. Mari ajattelee kutomon perustamista J:kylään. Se on mielestäni viisas aate. Voi, kunhan vain ei tulisi nälkä! Ja kun saisi ryssän etemmäksi! –

Kirjoitelkaahan te sieltä päin oloistanne. Ja sanokaa terveisiä kaikille sukulaisille!

Sylvi Pärsinen Helena Kuismalle 26.7.1940

Pastorin [Huima] perhe lähtee huomenna pois meiltä. Kyllä on nyt pappila huonossa kunnossa. Eikä korjauksista ole tietoa. – Arvi, Mari ja Kari ovat juuri kalastamassa Loitimolla. Siellä on pieni maja jossa voi yöpyä. Tulisipa Itti tänne! Meille tulee ensi maanantaina kotiapulaiseksi hieno (lihavahko) tyttö Elvi Korhonen Tolvajärveltä siiheksi kun pääse rajavartioston upseereille emännäksi. Hän kysyi Ittiä ja laittoi terveisiä, kun muisti rippikouluajoilta. Hän oli talvella Syskyjärvellä koko ajan. Oikein mukava tyttö.

[Arkin reunassa jatko]

Tapani tulee kai myöskin pyhäksi taas tänne, nyt hän on jossain Lieksan puolessa töissä. Terveisiä nyt oikein paljon teille kaikille, Jennylle, Airalle y.m. Muistakaa kirjoittaa. – Olemme nyt terveitä kaikki.  

 

Sylvi Pärssinen Helena Kuismalle 28.8.1940

Yrityksistäni huolimatta en ole onnistunut vielä saamaan voita teille sinne. Ehkä nyt loppuviikolla saan. Aika menee nyt kovin nopeasti. Marin piti jo tänä aamuna lähteä Kontioniemelle päin, mutta ei ole tähän puoleen-päivään asti tullut lähtökäskyä. Miehet menevät, toisia tulee sijalle. Ovat kai rakentaneet tänne korsujakin maan sisään. – Ehkä nyt saamme taas jonkun viikon elää rauhassa sodan odotukselta. Ilmat ovat kauniit, ihmiset korjaavat viljojaan. Meidän rukiista tuli – kolme kuhilasta. – Mari keitti saippuaa siitä lehmän lihasta. Ettekö lähettäisi minulle postietuantina taas lipeäkiveä n. 2 kg, ja Valo-pulveria pari pakettia!

 

Sylvi Pärssinen Helena Kuismalle 1.9.1940

Mari lähti viime pyhäaamuna patteriston mukana Kontiolahdelle. Kyllä hän oli riemuissaan – ja minä myös. Ei hänestä ollut paljon muuta kuin harmia. Päivisin ei viitsinyt huonettaan siivota vaikka nukkui siellä useita kertoja päivälläkin, kerran viikossa lienee isänsä vuoteen kunnostanut.

 

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle muurameen xx.9.1940

Kiitos viimeisistä!  

Palatessani luotanne sain matkaseuraa eräästä Korpiselän opettajasta. – Täällä on kauhea siivo, apulainen eräs tyttö kylältä, Mari lottatöissä. Käteni on kipeä, nyt siitä vuotaa mätä pois. Tapani on myös yhä täällä. Lähetän nyt teille vähän voita. – Korviketta ja sikuria ei kaupasta saa. – Helenan takki oli aivan paras, ei saa yhtään lyhentää. – Tällä on täysi rauha, ei mitään hätää vielä. – Poissaollessani oli viimeinen lehmämme pudonnut vesiojaan ja kuollut. Sen piti poikia syyskuun 1 päivänä. – Viime yönä olivat taisteluharjoitukset. Huusivat ja ampuivat niin kovasti, että luulimme ryssän jo tulleen kylään. Aamulla vasta saimme tietää asian oikean laidan.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaaarasta Helena Kuismalle Muurameen 29.10.1940

Ukko [Simo Pärssinen] myi molemmat lehmät kun ei saanut heiniä. Meillä on nyt 1 kk porsas elätettävänä. Siitä on keväällä toivo saada hyvät lihat. Siirtolaistyttö, josta ennen mainitsin, lähtee nyt lähiaikoina pois, emmekä tarvitsisi toistakaan palvelijaa, mutta Arvi sanoi että pidetään ettei minulle tule liikaa työtä. Ja ainahan tuo Tapanikin on pyhäisin täällä, täällä evästetään, ja täällä pestään pyykki hänellekin. Hän on nyt kolmatta viikkoa työskennellyt Ilomantsissa niiden ruotsalaisten lahjatalojen pystyttämisessä. Ukko ei kehtaa nyt enää tehdä paljon mitään työtä, kirjoittelee rakkauskirjeitä sille entiselle Marilleen. Se meitä Arvin kanssa suututtaa, mutta Arvi sanoi ettei hän ilkeä kieltää, mutta tänne ei missään tapauksessa se saa tulla. Mari oli käynyt Helsingissä tavaranäyttelyssä, ja löysi hetekansa koskemattomana. Hän on yhä Kontiolahdessa.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 4,12,1940

Mari kävi pyhän aikana lomalla. Hän oli ollut Irenen luona ja kertoi Irenen ja Einarin ottopojasta. Mukavahan se on, ettei enää heidän tarvitse koiralle hellyyttään tuhlata. [Sylvi Pärssisen huom.: Laajava-Lönnbäck]. Tapani on Luumäellä.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 5.2.1941

 

Ukki on nyt parhaillaan Kontiolahdessa Marin luona käymässä. Tapani lähetti taas minulle kahvinsa ja sokerinsa.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 10.3.1841

Arvin isä on yhä täällä. Ei hän Marin luona ollut kuin viikon. Niinhän se Tapanikin kirjoitti että hän tulisi myös tänne kun siellä Luumäellä ovat ”asunto-olot niin huonot”. Arvaa sen että mukavampi olisi meillä asua. Arvi kai vastasi että pysyköön vain siellä linnoitustöissä kun saa lähes 90 mk päivässä palkkaa. Eihän hänenkään mielensä tee ottaa sellaista laiskaa miestä enää tähän syötettäväksi. Marikin taitaa saada lähes 1000:- kuussa ja täysihoito lisäksi. Ukollakin on joku tuhat markkaa taskussa, ei uskalla mihinkään jättää. Eihän hän muuhun raaski menettää kuin mitä tupakkaan menee, mutta onhan talottomalle isännälle vähän enemmän itsevarmuutta antavaa, kun on takana edes hiukan rahaa. Kyllä hänkin viime viikolla eli muistoissa Inkilässä ja uudelleen eli ajatuksissaan viime vuotiset ikävät matkat.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 15.3.1941

Mari soitteli tänne ja kertoi taas olleensa huvimatkoilla Lappeenrannassa asti. Kyllä sillä on huoleton elämä. – Vaikka mitäpäs huolia tässä meilläkään on, senkun eletään, syödään ja juodaan. Ei ne huolet taida huolehtimisella hävitä. Jos ryssäkin hyökkäisi niin mihinkäs sitä ennemmin osaisi mennä ennenkuin yhdessä rytäkässä. Aioin minä jo lähettää jotain omaani, säilytettävää teidän taaksenne kaiken varalta, mutta en ole viitsinyt vielä.

 

Sylvi Pärssinen tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 8.4.1941

Pääsiäiseksi on meille luvassa tulla Mari ja Tapani, saarnaaja Tenkanen, ja vielä pastori Malmivaarakin olisi tullut, mutta Arvi pyysi tulemaan keväämmällä. Niin harmittaa kun noita vieraita tulee niin paljon, vielä tuollaisia passattavia. Tulee niin kalliiksi.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 18.4.1941

Sain illalla kirjeenne, kiitokseni siitä. Nyt olemme päässeet pyhistä ohi ja pitäisi toimella käydä kevättöihin, siivoamiseen y.m. Ei meillä ollutkaan vieraita muita kuin Martti Tenkanen ja Tapani. Mari ei tullutkaan.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen  20.4.1941

Mari tuli eilispäivänä tänne meille ja lähtee pois huomisaamuna. Terveisiä häneltä! Tänään pyhäiltana tuli pastori Kosonen Vapaan huollon palkkaamana siirtolaisia varten. Hän tuli Kiihtelysvaarasta. Siellä ei otettu pappilaan asumaankaan, vaan hän sai olla majatalossa. Täällä häntä passataan tietysti. Taitaa olla itsekin siirtolaisia. Pieni on ja ihan nuori, lisäksi sokeritautinen. Huomenna pitäisi hänen mennä Korpiselkään. Se Vapaa huolto kummittelee nyt meillä taas, ja senvuoksi minäkin valvon näin myöhään odottaen tavara-autoa Joensuusta.

Nyt se tuli, klo 23. Sotapojat toivat. Ukko on yhä kylässä (!)

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 8.6.1941

Arvi sai oikein hyvin kaloja tässä lämpimänä aikana ja me myimmekin ainakin 150 mk:n edestä, mutta nyt ei ole saanut kuin nimeksi, ei oikein omiksi tarpeiksikaan. Hiukan minä kuivasinkin pieniä kaloja.

Ukko lähti viime keskiviikkoaamuna Arville ja minulle mitään virkkamatta matkalle, lieneekö mennyt Kontiolahdelle Marin luo vai mihin. Kyllähän minun mielestäni hän nyt sai mennäkin, kun vain olisi niinkauan, että täällä kotona ehtivät asiat selvetä. Elintarvekorttejaan ei kuitenkaan ottanut mukaan.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 17.9.1941

Arvi teki viime viikolla oudon matkan: Kävi Aunuksessa. Kun Tapanista on nähty – tai hän itse on nähnyt – pahoja unia, niin tuli hänestä huoli, ja Arvi kun on hyvä tuttu Karjalan Armeijan pastorin kanssa, pääsi hän sinne käymään, muka hautausmaiden järjestelyasioissa, mutta tosiasiassa veljeään katsomaan. Mari paistoi evästä (Kontioniemessä) ja täältä otettiin lisää, vietäväksi Tapanille. Ja uskotteko! Arvi löysi Tapanin Tuuloksesta, missä parhaillaan taisteltiin. Puoli kylää oli ryssällä, toisella puolella olivat suomalaiset. Tapani oli kaksi viikkoa ollut taisteluissa, mutta nyt oli ”lepäämässä”, n. 1 km:n päässä tulilinjalta. Pitkän etsimän jälkeen Arvi sattumalta osui Tapanin luo. Parrottunut oli poika, mutta olosuhteisiin katsoen reipas, ja hyvissä voinnissa. Arvaatteko, että jälleennäkeminen oli iloinen. Arvi kuvaili minulle, millaista oli olla kranaattien ulottuvilla kun parinkilometrin päästä ampuivat ryssät heitä ja ne sitten jonkun sekunnin perästä räjähtelivät suomalaisten puolella. Siellä on Tuupovaaran lotat Salmissa hoitelemassa kaikki sieltä saapuvat vainajat arkkuihin ja hautaan ja Arvi sanoi, että he ovat jo sotaan tottuneita. Ei heillä ole enää pahaa järkytystä, jos ryssät pommittavat ilmasta. Sitä oli kovasti tapahtunut silloin kun Lunkulan saaresta kävi taistelu. Olen tavannut noita lottia, myös erään meidän lääkintälotan, ja he voisivat kirjoittaa kirjan kokemuksistaan, ja kertomuksia rajan takalaisista on heillä myös paljon. Ihmeellinen on siellä myös varjelus vaarallisissa paikoissa. Se lääk.lotta oli samassa paikassa kuin Juhani Jääskeläinen.

Nyt se sota varmasti pian loppuu, ja pääsevät kaikki koteihinsa.

Mitenkä on, ettekö Te pääsisi käymään täällä kylässä? Ukkikin kävi Joroisissa ja tuli äsken pois. Eihän täällä mitään vaaraa ole enää, lentokoneetkin ovat omia, mitkä lentelevät

 

Tapani Pärssinen Viteleestä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 28l.8.1941

Sydämmelliset kiitokset paketista, jonka sain eilen. Ruuvasta on täällä vähän puutetta, joten on hyvänä apuna lisäksi. Eihän sitä kyllä ole liikaa nyt kyllä sivilissäkkään, joten pitää tulla vähemmällä toimeen. Sitäpaitsi  olinhan juuri, joku aika sitten saanut Marilta.

 Me olemme edelleen olleet samassa paikassa, missä Arvi kävi täällä. Vaan nyt saattaa taas tulla lähdön aika milloin tahansa ja sitten sitä ei pysähdytäkään aivan pian. Ennenkuin  siellä viimeisessä tavotteessa. On varattu materiaalia monenlaista. Aina hyökkäysvaunuja myöten. Tässä on sentään ollut kiva olla. On saanut uida ja käydä saunassa. Vaikka eihän sitä teltassa olossa ole juuri kehumista.

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 8.9.1941

Arvin isä saisi kyllä täksi talveksi mennä Ainon luo, eihän Ainolla ole kuin yksi iso poika. Inkilään ei ukko kuulemma aio mennä – ei Marinkaan kanssa, ellei myös Tapani pääse.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen 5.10.1941

Tapanista olen pitänyt huolta, kirjoitellen ahkerasti. Hän oli m.m. Aunuksen valtauksessa ja Syvärillä. Viimeisen kortin mukaan oli matkalla Äänislinnaan. Siellä taisi käydä Arvikin. Hän lähti viikko sitten käymään tuupovaaralaisten luona ja mahtaa nyt olla kotimatkalla. Ittiltä sain myös viime viikolla kirjeen. Hän oli silloin Onkamusjärvellä. Tilasin hänen osoitteellaan pari sanomalehteä. Mari on Valamossa rakkaine poikineen.

Ukki tuli eilen illalla Inkilästä käymästä. Hän tapasi kotinsa surkeassa kunnossa, mutta sanoi mamman ja isän voivan hyvin siellä myllytalossa. Siellä hän oli ollut yhden yön, ja toisen Kortteella. Laitoin ukolle eväät kahvineen ja sokerineen, ettei tarvinnut sieltä mammalta verottaa. Einokin oli juuri pistäytynyt yötä olemassa kotona. Minä en saanut mammalle paljon tuomisia, kun piti juuri laittaa sinne rintamalle Tapanille ja Arville eväät.

 

 

Sylvi Pärsssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään 10.10.1941

Mari kävi viime viikolla lomalla täällä, matkustaen eilen, lauantaina, takaisin Valamoon.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään 9.11.1941

Jäi mainitsematta, että Mari toi Valamosta ryssien tattariryyniä maistiaisiksi, ja Tapani Petroskoista yhden vellin verran hersryynejä. Pulla on meillä jo harvinaisuus. Nyt aion säästää ne loput vehnäjauhot vain vauvan tarpeiksi kesään asti. Sain vielä eilen Pekka Vatasen miniältä rotinat. Siitä rinkilästä laitan 3 pakettia rintamalle! Ei sitä nyt sovi itseään niin paljon kestitä, kun sotilaat ovat siellä puutteessa.

Minä ajattelin pyytää, että jos Isällä olisi aikaa, niin tekisi minulle taas kapustan. Kerran ennen hän teki, mutta nyt on taas pula edessä.

Minä olen nyt suurimmaksi osaksi tehnyt käsitöitä, lapsille kaikkea, ja minulla on lisäksi nuori tyttö lapsenlikkana, toisen apulaisen rinnalla. Sanoin Arville, että pidän kahta apulaista niin kauan kuin hänen isänsä on myös täällä. Olisin niin hartaasti toivonut ukon menevän jo pois, tai edes hommaavan sotilasperheavustuksen, mutta hän ei välitä mistään, on vaan ja elätyttää Arvilla itsensä, vaikka hänellä kyllä olisi varaa ja mahdollisuutta tulla itsekin toimeen. No, te sanotte että edestään hyvän löytää. Saattepa nähdä, olisiko minulle paikkaa Pärssisen talossa viikkoakaan lapsineni, jos vaikka jäisin leskeksi. Kyllä ne hyvät on varmasti aika tiukassa sieltä päin, kuten ovat aina olleet. Eiköhän tuosta kohta asiat selvenne, johan sota on loppupuolillaan. – Ja sen muinosen Marin kanssa on eto mies vielä kirjeenvaihdossa! Ihan ilettää.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen 18.11.1941

Minä en ole ottanut osaa mihinkään seuraelämään, olen vain kotona lasten luona. Ukki on vielä täällä,  Tapani kävi 12 vr:n. lomalla ja Mari 9 vrk. Muita vieraita ei sitten paljon ole käynytkään.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen 21.12.1941

Mari on täällä joululomalla. Ukki oli sairaana, mutta nyt on taas terve. Leipähuolistakin pääsin, saatuani jauhoja Eimisjärven kaupasta 30 kg. Vehnäjauhoja saan myös pari kiloa, ja niin se joulu tuli! Piparkakut teen ruis- ja ve

hnäjauhoista, samoin kaakun. Lapsille tulee hiukan joululahjojakin

 

Toini Linjama Muuramesta Helena Kuismalle Inkilään 30.12.1941

 

Mari taitaa olla viellä Walamossa toimessa. Wielläkö Mari aikoo milloin tulla kotiin Inkilään, ehkä keväällä.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen xx,1,1942

Lähetän vihdoinkin tämän ja rahan. Joulut ovat menneet – kaikki lapset sairastivat, mutta nyt ovat melko terveet. Vieraat ovat poissa. Ukki ja Mari matkalla Joroisiin. Pappi kotonaan.

Tapani haavoittui K:mäen valtauksessa. A on lähellä Maaselkää, Itti samoin siellä.

Tänne ei kuulu erikoista muuta kuin pakkasta. Lähetän tällä viikolla ne vauvan vaatteet Sinulle. Voi hyvin!

3.1.1941  Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen Joulut menivät, ja nyt lähtivät Ukki ja Marikin sukulaisiinsa Joroisiin. Pappi on myös tiessään, tulee vasta loppiaisena ja pieni palvelustyttöni on 4 vrk:n lomalla kotonaan. Olen siis aivan yksin lasten kanssa ja kiire on, sen arvaat. Meillä on täällä sellainen pimeys, ettei ole muuta valoa kuin uunit ja kuutamo.

 

Helena Kuisma Inkilästä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan

Tässä kävin justiin tädin Einarin Aili pienen Railin kanssa, hän tässä kysyi onko Pärssisen Mari käynyt meillä. Ei meillä ole käynyt jos ei huomenna tule. Marilla oli iltajunassa aikomus lähteä pois, tuleeko sinne Tuupovaaraan, vai meneekö saareensa [IP:n huom.: Valamoon], tai liene jo siellä ollut. Liekö Tapani ollut siellä lomaansa viettämässä.

 

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään 13.3.1942

Pärssisen Mari ei ole käynyt täällä kuin jouluna, eikä ole väliäkään. Hänestä on vain sen enemmän puuhaa ja siivoamista.

 

Jenny Kuisma Inkilästä Toini Linjamalle Muurameen 18.3.1942

Pärssisen Mari kävi viime pyhänä meillä. Hän tuli Lappeenrannasta, oli siellä sairastamassa ja täältä hän lähti Valamoon. Siellä on hänen nykyinen vakituinen olinpaikkansa nykyään. Kyllä se Mar’tät on laihtunut ja ränsistynyt. – Kovasti heillä on kuulemma työtä. Marilla on ”hoidettavana” yli kolmekymmentä miestä. – Pärssisen pappa taitaa tulla ensi kuussa kotiin.

Isä meni taas eilen sairashuoneelle Antreaan. – Kovasti se taas rupesi häntä vaivaamaan.

 

Helena Kuisma Inkilästä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 28,6,1942

Arvin isä kävi aikaisemmin meillä pari kertaa, vaan ei nyt ihan äskettäin. Mari on ja kotona, hän oli käynyt tässä meillä, vaan minä en sattunut olemaan koton

 

Helena Kuisma Inkilästä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 4.10.19542

Aarnosta ensin, hän voi hyvin, on terve poika eikä hänestä ole mitään erikoista kertomista. Silloin kesällä sen tuhkarokon jälkeen hän oli viidettä viikkoa yhtä kyytiä meillä ja enimmäkseen koko ajan sen jälkeen. Kaksi kertaa tätä ennen hän oli kaksi yötä kerrallaan Pärssisellä ja nyt taas on parhaillaan siellä eilisestä asti, ukko mihin liene mennyt lääkäriin, niin Mari oli kutsunut Aarnon sinne ratokseen. Ymmärtäähän sen, että hänellä on täällä mukavampi toisten lapsien kanssa, kuin siellä. Pyysin Aarnon tuomaan vaatteensa ja tänne, niin Mari oli laittanut ostokortit ja tänne sekä 100.mk. rahaa. Elo ja syyskuun voi annokset ostin minä tänne, samoin syyskuun sokerin joka on Aarnolla omituisena, vaan jauho puolet ovat varmaan Pärssiset ostaneet

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään

Sanerva tyttö voi hyvin ja painoi 2 kk:n 5 ¼ kg, siis yli normaalin. Mari tuli tänne tiistai-iltana ja samaan aikaan kirkkoherratar Ruuskanen ja pastorska Manninen. He viipyivät kaksi yötä ja minulle heidän vierailunsa oli kovin virkistävä ja mieluinen. Harvoinpa täällä näkee virkasisaria. Arvi oli koko viikon kinkereillä, joten meillä oli talossa naisvalta. Lapset ovat nyt kaikki terveitä. Ilkka Eliaskin naureskelee jo entiseen tapaan. Marin kanssa on ollut puhetta, että hän toisi Helenan Inkilään nyt tullessaan. Minä epäröin, sillä ei oikein tiedä, miten tämä tilanne muuttuu ja toiseksi pelkään, että Helenasta tulisi Teille vaivaa, kun hän voi tehdä saman tempun kuin Aarno poikakin ja tulla sinne Teille pitkiksi ajoiksi. Helena on muuten ujo ja tottelevainen tyttö, joka mielellään hoitelee pienempiä, lakaisee lattiaa j.n.e.  Nyt hän on opetellut neulomista. Kun hän pahastuu, niin hän itkee niiskuttaa pitkät ajat yksikseen. Miten tekisin, voisinko luottaa hänet Marin hoitoon? Minä olen päättänyt, jos Jumala suo, tulla Inkilään toukokuussa, samaan aikaan kuin Itti tulee lomalle. Siiheksi täytyy Sanervakin vieroittaa. Kuinka isä taas jaksaa? – Mari palaa Inkilään ensi viikolla. Hän on aika kätevä ompelija.

 

11.2.1943 pappilan vieraskirja

Kiittäen suuresta vieraanvaraisuudestanne

                         11-2.43

                         Maria Pärssinen

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen 14.2.1943

Muistan häntä aina kun puen Eliakselle Helenan saman mallisen samettitakin, - sen sinisen, joka oli jo siellä Muuramessa. – Eipä sitä tarvitakaan pojulle vaan säästetään Sanervalle, sillä Mari ompeli viime viikolla Eliakselle takin vanhasta Raunon takista. Mari kävi täällä viipyen viikon ja korjasi lapsille vaatteita minkä ennätti. – Olin totisesti kiitollinen hänen vierailustaan, joka tapahtui pyynnöstämme. Hän palasi Inkilään toukokuussa tuodakseni silloin tytön takaisin.

 

 

15.2.1943 Helena Kuisman diaariosta

 

15.2. Sylviltä toi Pärssisen Mari kirjeen ja 500.mk. rah.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen 24.2.1943

Kuten tiedät, on Helena I:ssä [Inkilässä], mutta en minä vienyt häntä sinne, vaan Mari, enkä minä mamman vaivoiksi häntä ajatellut, joten sen puolesta voit sinä kyllä viedä lapsiasi sinne. Miksikä muuten otit Riitan pois sieltä?

 

Helena Kuisma Inkilästä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 2.3.1943

Mari täti kävi viimepyhänä taas täällä. Pyysin Helenaa jäämään tänne mummolaan, mutta tyttö tillahti itkemään, ettei jää tänne ja mikäs siinä taas muuta kuin Mari tädin kansa takaisin Pärssiseen. Mari sanoikin nyt tälläviikolla Helenalle ompelevan vaatteita, kyllä niistä mitä sieltä laitoit, jo saapikin usean vaatekappaleen tytölle.

 

Helena Kuisma Inkilästä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 14.3.1943

Kirjoitan nyt sinulle vähän tämän puolen kuulumisia. Ei täällä ole mitään erikoista, mutta aina jotakin kertomista sitä aina on.

Mari kävi taas Helenan kanssa meillä. Pyysin jäämään Helena tänne minun luokseni, koska olen nyt tällä kertaa ihan yksinäni (on tietysti Aira ja Raimo). Mari oli tehnyt tytölle oikein mukavan ja lämpöisen talvi palton ja mekon, sanoi viellä tekevänsä lisää.

On se Mari aika näppärä tekemään vaikka mitä. Olkoon Helena siellä, kyllä täti hänestä hyvän huolen tuntuu pitävän, sekä on heillä ruokaa kyllälti, koska on kaksi lehmää ja vasta olivat tappaneet sian, vaikka pienemmän, vaan eihän heillä ole suurta perettäkään. Ei sanonut Mari pääsevän mihinkään matkoillekaan, koska ei ole palveliaa.

 

Sylvi Pärssisen päiväkirjaa ja muistelmia 17.33.1943

Arvi palasi sitten rintamalle, ja viikon perästä Pentti Evijärvi muutti meille perheineen. Näiden rakkaiksi tulleiden vieraiden avulla tuli raskas elämäni iloisemmaksi. Irmasta tuli hyvä ystäväni. He muuttivat toukokuussa 1942 Ilomantsiin, sillä Pentin piti olla myös Nike Railan apulaisena. Edellisenä päivänä kuin he lähtivät, matkustivat myös Arvin isä ja sisar Mari Inkilään, ja Aivan samana päivänä Arvi saapui kotiin lomautettuna toistaiseksi virkaansa hoitamaan. Illalla veisasimme yhdessä Pentin, Irman ja lasten kanssa, ja Arvi luki iltarukouksen. Niin sitten aloitimme taas elämän omassa perheessä (4.5.42).

Arvin omaisten täälläolo oli tullut minulle taakaksi, sillä olin fyysisesti huonossa kunnossa, jopa aivan vuodesairaanakin viikon päivät. Olin myös kokenut suuren järkyttävän surun, mikä oli luhistaa minut henkisestikin. Huomasin, että mieheni suhteen olin elänyt aivan pimeässä ja valheiden verkossa. Elias oli nyt alle vuoden ikäinen, ja odotin taas uutta vauvaa, mutta sen tuottamaa iloa sumensi mainitsemani surusanoma.

 

Sylvi Pärssisen muistelmia 1942 – 43

Siitä tultiin talveen, ja marraskuun 17 p:nä syntyi minulle tyttönen, joka painoi 3,5 kg ja joka kastettiin joulupäivänä 1942 Sylvi Salme Sanervaksi. Hän täyttää juuri tänään 4 kk ja on kehittynyt hyvin. Hänelle on tuotu lähes kolmetkymmenet rotinat, joten vieraita on käynyt aika paljon. Tänään iltapäivällä kävivät vielä rotinoilla Sanervan kummit op. Tuulikki Lehikoinen ja kapt. Aimo Määttänen, jotka samalla pantiin kuulutukseen, kihlapari.

Tämä talvi on kulunut kotona rauhallisissa töissä. Arvi on hoidellut virkaansa. Lapsista kolme, Aarno, Kari ja Rauno käyvät kansakoulua. Helenan vei Mari helmikuun 11 päivänä Inkilään, missä hänen on lupa olla kesään asti. Elias oppi 1 v 4 kk ikäisenä kävelemään, mutta ei osaa vielä puhua. Minä olen tietysti hoidellut vauvaa.

 

Helena Kuisma Inkilästä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 24.6.1943

Nyt on Helena kotona ja aillaisella höyryllä, ettet usko. Oli sillä emännällä ränttyä jos vähänkin viellä oli hänellä omia viemisiä. Minä laitoin täältä paketin, mutta en itse joutanut asemalle, vaan laitoin Airan ja sanoin, että kuin Mari tulee Helenan kansa, niin jättäköön Helenan vaatteita tänne ja sen pulla paketin vie mukana. Se menikin sillä lailla, että se Saara Watanen tulikin suoraan junassa Wiipurista ja Mari Helenan kanssa joutui asemalle viime tingassa, kuin juna oli ollut jo asemalla ja siinä ei ollut muuta kuin työntää kaikki sillään junan rapuille emännän käteen ja niin sitä läksivät. Miten liene emäntä Elisenvaarassa selvinnyt junan muutossa. Aira kyllä sanoi, että olkaa huoletta, kyllä se niin touhukas ihminen aina selviää ja kaikkineen ne varmaan tulivat perille.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään 28.12.1943

Itti oli siis kotona, ja se oli Teistä varmasti hauskaa. Minä odotan nyt suurella jännityksellä kahta asiaa, Marin tuloa tänne ja vastaustanne kerjuukirjeeseeni. Maria varten on jo suuri korillinen varustettu korjattavia rääsyjä, paljon muuksi ei voi sanoa meidän pitovaatteitamme. Ellen olisi silloin syksyllä saanut ommelluksi siellä Inkilässä, eivät Kari ja Aarno nyt kykenisi kouluun vaatteiden puolesta. Pitänee minun Toini lailla käydä valittelemaan tätä elämääni, kun olen niin kovasti väsynyt tähän huusholliin ja kaikkeen. Tämä joulun aika on taas ollut niin vaikeaa. – Minulla alkaa nyt hajota se muinoin keväällä 1936 Viipurista ostamanne talvitakki, ja muutoinkin olen aika rääsyinen. Aikomukseni on mennä Joensuuhun ja ompeluttaa Arvin vanhasta liian pieneksi käyneestä takista itselleni talvitakki ja korjauttaa hattuni. – Kun saisin Einolta rahaa. – Arvilta ei riitä minulle rahaa, hän sanoo että olemme tänä vuonna kuluttaneet rahaa yli palkan. Ihmettelen sitä, sillä onhan hän ajoittain nauttinut täyttä palkkaa, kun oli rintamallakin. En käsitä, miten olisin voinut niin paljon tuhlata rahaa.

 

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään 1.6.1944

 

Se tuottaisi minulle vain suuren ilon, jos Te tai Jenny tai Aira tulisitte tänne mukaan juhlimaan. Olisin siitä oikein iloissani, saatte uskoa.  Pärssisen ukkoa en nyt haluaisi, sillä hänet pitäsi vuoteen y.m. puolesta passata vielä erikoisemmin. Tulkoon hän sitten joskus myöhemmin. Maria odotan taas kuin päivännousua, sillä hän on luvannut tulla ja juhlavaatteita pitäisi kunnostaa. Olkaa hyvä ja lähettäkää Marille sana että tulkoon jos suinkin voi ja tuokoon sen silkkipeiton, mistä puhui, samoin jos hän voisi tuoda pienenpuoleisia ruokaliinoja, niin se olisi oikein hyvä. Täytyy tässä turvautua lainailemisiin, kun ei itsellä ole tavaraa. Vieraita pappeja sijoitamme tänne Vatasiin yöksi, niin ei tarvitse ahtaa meillä yksiin huoneisiin. He ovat luvanneet sen jo aikoja sitten.

 

Kari Pärssinen )9 v kohta 10) Inkilästä veljelleen Aarno Pärssiselle Tuupovaaraan

Inkilässä, Maanantaina 19.6.44

Rakas Aarno veli!

Nyt istun Maritädin luona pienemmässä tuvassa. Varmaankin olet huolissani minusta, mutta nyt on tyyntä. Tykkien jyskettä ei ole kuulunut, tänään eikä eilen. Sunnuntaina olimme Kortteella Toinin häissä. Eilen aamulla oli tässä päällä jännä ilma taistelu. Noin 15 ryssän pommikonetta tuli pohjoisesta. Ne lensivät pilvien alapuolella. Äkkiä näin neljä kiiltävää konetta niiden perässä. Ryssän koneet olivat näet mustia (näyttivät mustilta), menin rappusille katselemaan ja samassa näin myös etelässä yhden kiiltävärunkoisen Fokkerin. Silloin alkoivat Fokkerit sanoa ärriä (Brrr Brrr Brrrrrrrr), ja yksi pommari kääntyi aivan takaisin ja savusi ja sanoi (Bovvvouuuhouuuuuuuu), sen kohtalo oli sinetöity, vielä muutamia ärriä ja kaksi muuta pommaria savusi (en nähnyt muuta kuin yhden kohtalon mutta kun toiset koneet alkoivat ulista tiesin, että ne ovat tulessa). Tänään kävi täällä Kosken emäntä ja sanoi, että ne kaikki koneet oli pudotettu. ei sinun tarvitse lähettää lyijypistoolia, enkä minä voi lähettää sinulle lyijyä kun posti ei kulje enkä minä saa sitä lyijyä. Kannakselta tulee loppumattomana jonona karjaa. Hevosilla tuodaan sieltä tavaroita. Eilisiltana tuli tänne Pyhäjärveltä Matti Pärssinen perheineen. jotka ovat minun pikkuserkkujani. Maritäti lähti tänä iltana viemään tavaroita Rautjärvelle, ja tämän kirjeen vie Maritäti sinne postiin, josta se menee paremmin. Terveisiä Karilta, Maritätiltä, ja ukilta,

Kari Pärssinen Inkilä as.

JK. Jos posti kulkee niin laittakaa kirje. sama.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Päähenkilöt

Arvi Pärssinen, Tuupovaaran kirkkoherra, isäni, s. 1907

Sylvi Pärssinen, Arvin vaimo, äitini, s- 1909

Ukko (ukki) Simo Pärssinen, Ar in isä, ukkini, s. kauan sitten

Mari, Maria Pärssinen, Arvin sisko, s. 1900

Helena Kuisma, Sylvi Pärssisen äiti, s. 1882

Tapani Pärssinen, Arvin veli, s. 1909

Arvin ja Sylvin lapset: Aarno s. 1932, Kari s. 1933 Rauno s. 1934, Helena s. 1937, Elias s. 1941, Sanerva s. 1942 – loput syntyneet vähän myöhemmin: Ilmo 1945, Sini 1949.

Isä (Sylvi Pärssisen isä) = Iserael Kuisma, liikemies.

 

 

11 päivä (1926 Arvi Pärssisen päiväkirja)

Tänään läksi siskoni [Maria] Suomen Nuoriso-Opistoon. En tiedä, miten hänellä käy onnistumaan.

(IP huom.: Suomen uoriso-opisto toimii vieläkin Mikkelin Paukkulassa. Opintoaiheena on pääosin  varhaiskasvatus – ohjaajat, ym. Tutkinnot antavat pohjan pyrkiä ammattikorkeakouluihin. Alun pitäen opisto lienee perustettu kouluttamaan ohjaajia nuorisoseurojen tarpeisiin, kuten nykyäänkin.)

 

29,6.1926 Arvi Pärssssisen päiväkirja

Iltajunilla matkustin jo Pyhäjärvelle, jossa oli Maikin opistotoveri Maria Virolainen vieraana. Kokoillan teimme hänen kanssaan kukkapenkkejä.

 

16 päivä (16.7,1926)

On ollut synkkä päivä koko päivän, sillä satoi kaiken päivää. Maria lähti meiltä ehken viimeisen kerran, koska Maikki viitsii olla niin hävytön ja väärä tuomitessaan häntä ilman, että hänellä olisi asiat selvillä.

 

12.3.1940 Sylvi Pärssinen sisarelleen Toini Linjamalle

 

Olemme Arvin kanssa puhuneet, että teitä sukulaisia saa tulla tänne asumaan, jos vain haluatte. Arvilla on suunnitelma, että hänen isänsä, Tapani ja Mari tulisivat tänne arenteeraajiksi tähän pappilaan, kun olot rauhoittuvat.

 

17.4.1940 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta äidilleen Helena Kuismalle Murameen

 

Meillä on nyt talo vieraita täynnä niinkuin ennenkin. Tulemme kyllä verrattain hyvin toimeen, vaikka ahdasta onkin. – Arvi on pyytänyt isäänsä ja Maria tänne asumaan, ja mielellään he tietysti tulisivatkin jos uskaltaisivat, mutta minun mielipiteeni on, että he pysyisivät jonkun aikaa muualla, jos vain tulevat toimeen. Kun ei omia asukkaitakaan vielä ole luvattu tänne, niin kuinka vieraita laskettaisiinkaan matkustamaan? Sitten kun nähdään, että todella saamme olla rauhassa, kotimme on avoinna kaikille sukulaisillemme. Arvi pyysi myös vastoin minun toivomustani Maria lähettämään kaikki meidän tavaramme Muuramesta tänne. Olisi niin paljon kirjoitettavaa ja kyseltävää teidän muutostanne, Einon ja Väinön hommista, toimeentulostanne jne. Missä on Itti ja missä Ilmari? Entä Katri ja Vappotädit? Entä enolaiset?

 

Viime yönä saatiin tietää, että evakuoidut tuupovaaralaiset saavat tulla kotiin niin pian kuin suinkin. Jos Arvin isä uskaltaa lähteä matkalle, niin tulkoon vaikka heti, samoin Maria oikein toivon tänne avukseni.

 

24.4.1940 Sylvi Pärssinen Helena Kuismalle

 

Arvin isä jää kyllä nyt meidän luoksemme elämänsä loppuun asti, niin Arvi sanoi hänelle heti hänen tultuaan. He aikovat Marin kanssa tuoda tänne lehmätkin, jos kannattaa ja käydään yhdessä elämään. Mari tulee myös tänne heti kun saa käsiinsä J:kylään osoitetut tavarat.

 

11.6.1940 Sylvi Pärssinen Helena Kuismalle

 

Einohan lupasi varmasti tässä kuussa tulla tänne käymään. Eiköhän Jenny lasten kanssa tulisi myös. Tapani on vielä täällä, mutta hakee työpaikkaa. Mari kirjoitti Ylistarosta eilen. Hän käy nyt kaikki ystävänsä tapaamassa. Ei ole tähän asti vielä kuulostellutkaan lehmistä. Isänsä on jo kovin suuttunut häneen. Kyllähän siitä riita nousee kun neiti saapuu. Minun puolestani olkoon missä on, minulla on nyt palvelija, hakekoon Mari tointa mistä tahtoo. Olkoot hillot siellä missä nyt ovat, mutta jos Mari haluaa tuoda jotain niin antakaa.

Meillä on kylvetty paljon juurikasveja. Perunaa myös Tapani laittelee lapion kanssa kasvamaan missä vain on sopivaa paikkaa. Meillä on myös sokerijuurta ja sikuria. Täällä on kylmää ja lapsiin tuli yskä ja kuume, joka kestää aina pari päivää.

 

Sylvi Pärssisen päiväkirjaa 20.6.1940,

 

Torstai 20.6.40. Mari tuli Tuupovaaraan kahden väsyneen lehmänsä kanssa. Nämä lehmät olivat kulkeneet maaliskuusta asti seuraavan reitin: Inkilä – Kouvola – Riihimäki – Tampere – Teuva – Seinäjoki – Jyväskylä – Joensuu – Tohmajärvi – Öllölä – Tuupovaara. Ne ovat Arvin isän lehmät.

 

Sylvi Pärssinen Helena Kuismalle 1.7.1940

 

Mari tuli 21. kesäk. tänne kahden lehmän kanssa. Niille hän oli saanut vapaan matkan Pohjanmaalta. Nyt me käytämme niiden maidon, mutta 4 l. annetaan ”huimille”. Tapani on yhä täällä. Hän on tehnyt meidän töitämme ja sitten oli sk-töissä varusteita luetteloimassa, nyt hän valmistaa yli 40 ristiä sankarihaudoillemme. Tapani ja isänsä ovat oikein avuliaita ja ystävällisiä minulle, tuovat puita ja vettä aina pyytämättäkin. Mari taas puurtaa töitä, mutta ei hänestä iloa ole. Hän on hoitanut lehmät ukon kanssa. Ja on kipeä.

 

Sylvi Pärssinen Helena Kuismalle 17.7.1940

 

Mari on hoitanut lehmät yksin ja saa myös tinkimaidosta rahat. Kyllä hän auttaa muissakin töissä, mutta siitä huolimatta on minullakin hommaa alituiseen, kun hänen tapansa on tehdä mitä lystää eikä hän paljon välitä töiden ajanmukaisesta tärkeydestä, ja sitten hän jättää useimmat työt kesken, joten minulla on kaikki huolena kuitenkin. Tapani meni nyt muutamaksi päiväksi kirvesmiehen töihin Tohmajärvelle, eväät laitettiin mukaan. Sitten hän tulee taas tänne työskentelemään. Hän teki haudoille ristit, 45 kpl, ja nikkarintyötä olisi miten paljon tahansa. Tähän asti on ollut. Hän tulee huomenna.

,…

Minä olen itsekseni ajatellut, että Eino ja Jenny voisivat hyvin menestyä, jos saisivat itselleen jonkun kaupan. Millä vain saisivat. Molemmat ovat pystyviä siihen ja työ olisi mieluista. Kuulin että Jenny olisi päässyt M:n Os-k:n myyjättäreksi jos Eino olisi laskenut. Eikö mitenkään kävisi päinsä hommata omaa kauppaa, vaikka pienempääkin?  Väinö ja Ittikin varmasti innostuisivat jonkinlaiseen liikeyritykseen. Enhän minä tiedä, mitä he itse kaikki ajattelevat, mutta kelpasipa kaupanpito Hannes Kolehmaiselle ja Paavo Nurmellekin. Ei kai siitä myllyn perustamisesta tule enää mitään, jos valtio ei käy korvaamaan entisiä täydellä hinnalla. – Kun minäkin ajattelin viime kesänä oikein vakavissani pienen kirjakaupan perustamista tänne kirkonkylään – mutta nyt se on kyllä turhaa toistaiseksi. Mari ajattelee kutomon perustamista J:kylään. Se on mielestäni viisas aate. Voi, kunhan vain ei tulisi nälkä! Ja kun saisi ryssän etemmäksi! –

Kirjoitelkaahan te sieltä päin oloistanne. Ja sanokaa terveisiä kaikille sukulaisille!

Sylvi Pärsinen Helena Kuismalle 26.7.1940

Pastorin [Huima] perhe lähtee huomenna pois meiltä. Kyllä on nyt pappila huonossa kunnossa. Eikä korjauksista ole tietoa. – Arvi, Mari ja Kari ovat juuri kalastamassa Loitimolla. Siellä on pieni maja jossa voi yöpyä. Tulisipa Itti tänne! Meille tulee ensi maanantaina kotiapulaiseksi hieno (lihavahko) tyttö Elvi Korhonen Tolvajärveltä siiheksi kun pääse rajavartioston upseereille emännäksi. Hän kysyi Ittiä ja laittoi terveisiä, kun muisti rippikouluajoilta. Hän oli talvella Syskyjärvellä koko ajan. Oikein mukava tyttö.

[Arkin reunassa jatko]

Tapani tulee kai myöskin pyhäksi taas tänne, nyt hän on jossain Lieksan puolessa töissä. Terveisiä nyt oikein paljon teille kaikille, Jennylle, Airalle y.m. Muistakaa kirjoittaa. – Olemme nyt terveitä kaikki.  

 

Sylvi Pärssinen Helena Kuismalle 28.8.1940

Yrityksistäni huolimatta en ole onnistunut vielä saamaan voita teille sinne. Ehkä nyt loppuviikolla saan. Aika menee nyt kovin nopeasti. Marin piti jo tänä aamuna lähteä Kontioniemelle päin, mutta ei ole tähän puoleen-päivään asti tullut lähtökäskyä. Miehet menevät, toisia tulee sijalle. Ovat kai rakentaneet tänne korsujakin maan sisään. – Ehkä nyt saamme taas jonkun viikon elää rauhassa sodan odotukselta. Ilmat ovat kauniit, ihmiset korjaavat viljojaan. Meidän rukiista tuli – kolme kuhilasta. – Mari keitti saippuaa siitä lehmän lihasta. Ettekö lähettäisi minulle postietuantina taas lipeäkiveä n. 2 kg, ja Valo-pulveria pari pakettia!

 

Sylvi Pärssinen Helena Kuismalle 1.9.1940

Mari lähti viime pyhäaamuna patteriston mukana Kontiolahdelle. Kyllä hän oli riemuissaan – ja minä myös. Ei hänestä ollut paljon muuta kuin harmia. Päivisin ei viitsinyt huonettaan siivota vaikka nukkui siellä useita kertoja päivälläkin, kerran viikossa lienee isänsä vuoteen kunnostanut.

 

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle muurameen xx.9.1940

Kiitos viimeisistä!  

Palatessani luotanne sain matkaseuraa eräästä Korpiselän opettajasta. – Täällä on kauhea siivo, apulainen eräs tyttö kylältä, Mari lottatöissä. Käteni on kipeä, nyt siitä vuotaa mätä pois. Tapani on myös yhä täällä. Lähetän nyt teille vähän voita. – Korviketta ja sikuria ei kaupasta saa. – Helenan takki oli aivan paras, ei saa yhtään lyhentää. – Tällä on täysi rauha, ei mitään hätää vielä. – Poissaollessani oli viimeinen lehmämme pudonnut vesiojaan ja kuollut. Sen piti poikia syyskuun 1 päivänä. – Viime yönä olivat taisteluharjoitukset. Huusivat ja ampuivat niin kovasti, että luulimme ryssän jo tulleen kylään. Aamulla vasta saimme tietää asian oikean laidan.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaaarasta Helena Kuismalle Muurameen 29.10.1940

Ukko [Simo Pärssinen] myi molemmat lehmät kun ei saanut heiniä. Meillä on nyt 1 kk porsas elätettävänä. Siitä on keväällä toivo saada hyvät lihat. Siirtolaistyttö, josta ennen mainitsin, lähtee nyt lähiaikoina pois, emmekä tarvitsisi toistakaan palvelijaa, mutta Arvi sanoi että pidetään ettei minulle tule liikaa työtä. Ja ainahan tuo Tapanikin on pyhäisin täällä, täällä evästetään, ja täällä pestään pyykki hänellekin. Hän on nyt kolmatta viikkoa työskennellyt Ilomantsissa niiden ruotsalaisten lahjatalojen pystyttämisessä. Ukko ei kehtaa nyt enää tehdä paljon mitään työtä, kirjoittelee rakkauskirjeitä sille entiselle Marilleen. Se meitä Arvin kanssa suututtaa, mutta Arvi sanoi ettei hän ilkeä kieltää, mutta tänne ei missään tapauksessa se saa tulla. Mari oli käynyt Helsingissä tavaranäyttelyssä, ja löysi hetekansa koskemattomana. Hän on yhä Kontiolahdessa.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 4,12,1940

Mari kävi pyhän aikana lomalla. Hän oli ollut Irenen luona ja kertoi Irenen ja Einarin ottopojasta. Mukavahan se on, ettei enää heidän tarvitse koiralle hellyyttään tuhlata. [Sylvi Pärssisen huom.: Laajava-Lönnbäck]. Tapani on Luumäellä.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 5.2.1941

 

Ukki on nyt parhaillaan Kontiolahdessa Marin luona käymässä. Tapani lähetti taas minulle kahvinsa ja sokerinsa.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 10.3.1841

Arvin isä on yhä täällä. Ei hän Marin luona ollut kuin viikon. Niinhän se Tapanikin kirjoitti että hän tulisi myös tänne kun siellä Luumäellä ovat ”asunto-olot niin huonot”. Arvaa sen että mukavampi olisi meillä asua. Arvi kai vastasi että pysyköön vain siellä linnoitustöissä kun saa lähes 90 mk päivässä palkkaa. Eihän hänenkään mielensä tee ottaa sellaista laiskaa miestä enää tähän syötettäväksi. Marikin taitaa saada lähes 1000:- kuussa ja täysihoito lisäksi. Ukollakin on joku tuhat markkaa taskussa, ei uskalla mihinkään jättää. Eihän hän muuhun raaski menettää kuin mitä tupakkaan menee, mutta onhan talottomalle isännälle vähän enemmän itsevarmuutta antavaa, kun on takana edes hiukan rahaa. Kyllä hänkin viime viikolla eli muistoissa Inkilässä ja uudelleen eli ajatuksissaan viime vuotiset ikävät matkat.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 15.3.1941

Mari soitteli tänne ja kertoi taas olleensa huvimatkoilla Lappeenrannassa asti. Kyllä sillä on huoleton elämä. – Vaikka mitäpäs huolia tässä meilläkään on, senkun eletään, syödään ja juodaan. Ei ne huolet taida huolehtimisella hävitä. Jos ryssäkin hyökkäisi niin mihinkäs sitä ennemmin osaisi mennä ennenkuin yhdessä rytäkässä. Aioin minä jo lähettää jotain omaani, säilytettävää teidän taaksenne kaiken varalta, mutta en ole viitsinyt vielä.

 

Sylvi Pärssinen tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 8.4.1941

Pääsiäiseksi on meille luvassa tulla Mari ja Tapani, saarnaaja Tenkanen, ja vielä pastori Malmivaarakin olisi tullut, mutta Arvi pyysi tulemaan keväämmällä. Niin harmittaa kun noita vieraita tulee niin paljon, vielä tuollaisia passattavia. Tulee niin kalliiksi.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 18.4.1941

Sain illalla kirjeenne, kiitokseni siitä. Nyt olemme päässeet pyhistä ohi ja pitäisi toimella käydä kevättöihin, siivoamiseen y.m. Ei meillä ollutkaan vieraita muita kuin Martti Tenkanen ja Tapani. Mari ei tullutkaan.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen  20.4.1941

Mari tuli eilispäivänä tänne meille ja lähtee pois huomisaamuna. Terveisiä häneltä! Tänään pyhäiltana tuli pastori Kosonen Vapaan huollon palkkaamana siirtolaisia varten. Hän tuli Kiihtelysvaarasta. Siellä ei otettu pappilaan asumaankaan, vaan hän sai olla majatalossa. Täällä häntä passataan tietysti. Taitaa olla itsekin siirtolaisia. Pieni on ja ihan nuori, lisäksi sokeritautinen. Huomenna pitäisi hänen mennä Korpiselkään. Se Vapaa huolto kummittelee nyt meillä taas, ja senvuoksi minäkin valvon näin myöhään odottaen tavara-autoa Joensuusta.

Nyt se tuli, klo 23. Sotapojat toivat. Ukko on yhä kylässä (!)

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 8.6.1941

Arvi sai oikein hyvin kaloja tässä lämpimänä aikana ja me myimmekin ainakin 150 mk:n edestä, mutta nyt ei ole saanut kuin nimeksi, ei oikein omiksi tarpeiksikaan. Hiukan minä kuivasinkin pieniä kaloja.

Ukko lähti viime keskiviikkoaamuna Arville ja minulle mitään virkkamatta matkalle, lieneekö mennyt Kontiolahdelle Marin luo vai mihin. Kyllähän minun mielestäni hän nyt sai mennäkin, kun vain olisi niinkauan, että täällä kotona ehtivät asiat selvetä. Elintarvekorttejaan ei kuitenkaan ottanut mukaan.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 17.9.1941

Arvi teki viime viikolla oudon matkan: Kävi Aunuksessa. Kun Tapanista on nähty – tai hän itse on nähnyt – pahoja unia, niin tuli hänestä huoli, ja Arvi kun on hyvä tuttu Karjalan Armeijan pastorin kanssa, pääsi hän sinne käymään, muka hautausmaiden järjestelyasioissa, mutta tosiasiassa veljeään katsomaan. Mari paistoi evästä (Kontioniemessä) ja täältä otettiin lisää, vietäväksi Tapanille. Ja uskotteko! Arvi löysi Tapanin Tuuloksesta, missä parhaillaan taisteltiin. Puoli kylää oli ryssällä, toisella puolella olivat suomalaiset. Tapani oli kaksi viikkoa ollut taisteluissa, mutta nyt oli ”lepäämässä”, n. 1 km:n päässä tulilinjalta. Pitkän etsimän jälkeen Arvi sattumalta osui Tapanin luo. Parrottunut oli poika, mutta olosuhteisiin katsoen reipas, ja hyvissä voinnissa. Arvaatteko, että jälleennäkeminen oli iloinen. Arvi kuvaili minulle, millaista oli olla kranaattien ulottuvilla kun parinkilometrin päästä ampuivat ryssät heitä ja ne sitten jonkun sekunnin perästä räjähtelivät suomalaisten puolella. Siellä on Tuupovaaran lotat Salmissa hoitelemassa kaikki sieltä saapuvat vainajat arkkuihin ja hautaan ja Arvi sanoi, että he ovat jo sotaan tottuneita. Ei heillä ole enää pahaa järkytystä, jos ryssät pommittavat ilmasta. Sitä oli kovasti tapahtunut silloin kun Lunkulan saaresta kävi taistelu. Olen tavannut noita lottia, myös erään meidän lääkintälotan, ja he voisivat kirjoittaa kirjan kokemuksistaan, ja kertomuksia rajan takalaisista on heillä myös paljon. Ihmeellinen on siellä myös varjelus vaarallisissa paikoissa. Se lääk.lotta oli samassa paikassa kuin Juhani Jääskeläinen.

Nyt se sota varmasti pian loppuu, ja pääsevät kaikki koteihinsa.

Mitenkä on, ettekö Te pääsisi käymään täällä kylässä? Ukkikin kävi Joroisissa ja tuli äsken pois. Eihän täällä mitään vaaraa ole enää, lentokoneetkin ovat omia, mitkä lentelevät

 

Tapani Pärssinen Viteleestä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 28l.8.1941

Sydämmelliset kiitokset paketista, jonka sain eilen. Ruuvasta on täällä vähän puutetta, joten on hyvänä apuna lisäksi. Eihän sitä kyllä ole liikaa nyt kyllä sivilissäkkään, joten pitää tulla vähemmällä toimeen. Sitäpaitsi  olinhan juuri, joku aika sitten saanut Marilta.

 Me olemme edelleen olleet samassa paikassa, missä Arvi kävi täällä. Vaan nyt saattaa taas tulla lähdön aika milloin tahansa ja sitten sitä ei pysähdytäkään aivan pian. Ennenkuin  siellä viimeisessä tavotteessa. On varattu materiaalia monenlaista. Aina hyökkäysvaunuja myöten. Tässä on sentään ollut kiva olla. On saanut uida ja käydä saunassa. Vaikka eihän sitä teltassa olossa ole juuri kehumista.

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 8.9.1941

Arvin isä saisi kyllä täksi talveksi mennä Ainon luo, eihän Ainolla ole kuin yksi iso poika. Inkilään ei ukko kuulemma aio mennä – ei Marinkaan kanssa, ellei myös Tapani pääse.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen 5.10.1941

Tapanista olen pitänyt huolta, kirjoitellen ahkerasti. Hän oli m.m. Aunuksen valtauksessa ja Syvärillä. Viimeisen kortin mukaan oli matkalla Äänislinnaan. Siellä taisi käydä Arvikin. Hän lähti viikko sitten käymään tuupovaaralaisten luona ja mahtaa nyt olla kotimatkalla. Ittiltä sain myös viime viikolla kirjeen. Hän oli silloin Onkamusjärvellä. Tilasin hänen osoitteellaan pari sanomalehteä. Mari on Valamossa rakkaine poikineen.

Ukki tuli eilen illalla Inkilästä käymästä. Hän tapasi kotinsa surkeassa kunnossa, mutta sanoi mamman ja isän voivan hyvin siellä myllytalossa. Siellä hän oli ollut yhden yön, ja toisen Kortteella. Laitoin ukolle eväät kahvineen ja sokerineen, ettei tarvinnut sieltä mammalta verottaa. Einokin oli juuri pistäytynyt yötä olemassa kotona. Minä en saanut mammalle paljon tuomisia, kun piti juuri laittaa sinne rintamalle Tapanille ja Arville eväät.

 

 

Sylvi Pärsssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään 10.10.1941

Mari kävi viime viikolla lomalla täällä, matkustaen eilen, lauantaina, takaisin Valamoon.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään 9.11.1941

Jäi mainitsematta, että Mari toi Valamosta ryssien tattariryyniä maistiaisiksi, ja Tapani Petroskoista yhden vellin verran hersryynejä. Pulla on meillä jo harvinaisuus. Nyt aion säästää ne loput vehnäjauhot vain vauvan tarpeiksi kesään asti. Sain vielä eilen Pekka Vatasen miniältä rotinat. Siitä rinkilästä laitan 3 pakettia rintamalle! Ei sitä nyt sovi itseään niin paljon kestitä, kun sotilaat ovat siellä puutteessa.

Minä ajattelin pyytää, että jos Isällä olisi aikaa, niin tekisi minulle taas kapustan. Kerran ennen hän teki, mutta nyt on taas pula edessä.

Minä olen nyt suurimmaksi osaksi tehnyt käsitöitä, lapsille kaikkea, ja minulla on lisäksi nuori tyttö lapsenlikkana, toisen apulaisen rinnalla. Sanoin Arville, että pidän kahta apulaista niin kauan kuin hänen isänsä on myös täällä. Olisin niin hartaasti toivonut ukon menevän jo pois, tai edes hommaavan sotilasperheavustuksen, mutta hän ei välitä mistään, on vaan ja elätyttää Arvilla itsensä, vaikka hänellä kyllä olisi varaa ja mahdollisuutta tulla itsekin toimeen. No, te sanotte että edestään hyvän löytää. Saattepa nähdä, olisiko minulle paikkaa Pärssisen talossa viikkoakaan lapsineni, jos vaikka jäisin leskeksi. Kyllä ne hyvät on varmasti aika tiukassa sieltä päin, kuten ovat aina olleet. Eiköhän tuosta kohta asiat selvenne, johan sota on loppupuolillaan. – Ja sen muinosen Marin kanssa on eto mies vielä kirjeenvaihdossa! Ihan ilettää.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen 18.11.1941

Minä en ole ottanut osaa mihinkään seuraelämään, olen vain kotona lasten luona. Ukki on vielä täällä,  Tapani kävi 12 vr:n. lomalla ja Mari 9 vrk. Muita vieraita ei sitten paljon ole käynytkään.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen 21.12.1941

Mari on täällä joululomalla. Ukki oli sairaana, mutta nyt on taas terve. Leipähuolistakin pääsin, saatuani jauhoja Eimisjärven kaupasta 30 kg. Vehnäjauhoja saan myös pari kiloa, ja niin se joulu tuli! Piparkakut teen ruis- ja ve

hnäjauhoista, samoin kaakun. Lapsille tulee hiukan joululahjojakin

 

Toini Linjama Muuramesta Helena Kuismalle Inkilään 30.12.1941

 

Mari taitaa olla viellä Walamossa toimessa. Wielläkö Mari aikoo milloin tulla kotiin Inkilään, ehkä keväällä.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen xx,1,1942

Lähetän vihdoinkin tämän ja rahan. Joulut ovat menneet – kaikki lapset sairastivat, mutta nyt ovat melko terveet. Vieraat ovat poissa. Ukki ja Mari matkalla Joroisiin. Pappi kotonaan.

Tapani haavoittui K:mäen valtauksessa. A on lähellä Maaselkää, Itti samoin siellä.

Tänne ei kuulu erikoista muuta kuin pakkasta. Lähetän tällä viikolla ne vauvan vaatteet Sinulle. Voi hyvin!

3.1.1941  Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen Joulut menivät, ja nyt lähtivät Ukki ja Marikin sukulaisiinsa Joroisiin. Pappi on myös tiessään, tulee vasta loppiaisena ja pieni palvelustyttöni on 4 vrk:n lomalla kotonaan. Olen siis aivan yksin lasten kanssa ja kiire on, sen arvaat. Meillä on täällä sellainen pimeys, ettei ole muuta valoa kuin uunit ja kuutamo.

 

Helena Kuisma Inkilästä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan

Tässä kävin justiin tädin Einarin Aili pienen Railin kanssa, hän tässä kysyi onko Pärssisen Mari käynyt meillä. Ei meillä ole käynyt jos ei huomenna tule. Marilla oli iltajunassa aikomus lähteä pois, tuleeko sinne Tuupovaaraan, vai meneekö saareensa [IP:n huom.: Valamoon], tai liene jo siellä ollut. Liekö Tapani ollut siellä lomaansa viettämässä.

 

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään 13.3.1942

Pärssisen Mari ei ole käynyt täällä kuin jouluna, eikä ole väliäkään. Hänestä on vain sen enemmän puuhaa ja siivoamista.

 

Jenny Kuisma Inkilästä Toini Linjamalle Muurameen 18.3.1942

Pärssisen Mari kävi viime pyhänä meillä. Hän tuli Lappeenrannasta, oli siellä sairastamassa ja täältä hän lähti Valamoon. Siellä on hänen nykyinen vakituinen olinpaikkansa nykyään. Kyllä se Mar’tät on laihtunut ja ränsistynyt. – Kovasti heillä on kuulemma työtä. Marilla on ”hoidettavana” yli kolmekymmentä miestä. – Pärssisen pappa taitaa tulla ensi kuussa kotiin.

Isä meni taas eilen sairashuoneelle Antreaan. – Kovasti se taas rupesi häntä vaivaamaan.

 

Helena Kuisma Inkilästä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 28,6,1942

Arvin isä kävi aikaisemmin meillä pari kertaa, vaan ei nyt ihan äskettäin. Mari on ja kotona, hän oli käynyt tässä meillä, vaan minä en sattunut olemaan koton

 

Helena Kuisma Inkilästä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 4.10.19542

Aarnosta ensin, hän voi hyvin, on terve poika eikä hänestä ole mitään erikoista kertomista. Silloin kesällä sen tuhkarokon jälkeen hän oli viidettä viikkoa yhtä kyytiä meillä ja enimmäkseen koko ajan sen jälkeen. Kaksi kertaa tätä ennen hän oli kaksi yötä kerrallaan Pärssisellä ja nyt taas on parhaillaan siellä eilisestä asti, ukko mihin liene mennyt lääkäriin, niin Mari oli kutsunut Aarnon sinne ratokseen. Ymmärtäähän sen, että hänellä on täällä mukavampi toisten lapsien kanssa, kuin siellä. Pyysin Aarnon tuomaan vaatteensa ja tänne, niin Mari oli laittanut ostokortit ja tänne sekä 100.mk. rahaa. Elo ja syyskuun voi annokset ostin minä tänne, samoin syyskuun sokerin joka on Aarnolla omituisena, vaan jauho puolet ovat varmaan Pärssiset ostaneet

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään

Sanerva tyttö voi hyvin ja painoi 2 kk:n 5 ¼ kg, siis yli normaalin. Mari tuli tänne tiistai-iltana ja samaan aikaan kirkkoherratar Ruuskanen ja pastorska Manninen. He viipyivät kaksi yötä ja minulle heidän vierailunsa oli kovin virkistävä ja mieluinen. Harvoinpa täällä näkee virkasisaria. Arvi oli koko viikon kinkereillä, joten meillä oli talossa naisvalta. Lapset ovat nyt kaikki terveitä. Ilkka Eliaskin naureskelee jo entiseen tapaan. Marin kanssa on ollut puhetta, että hän toisi Helenan Inkilään nyt tullessaan. Minä epäröin, sillä ei oikein tiedä, miten tämä tilanne muuttuu ja toiseksi pelkään, että Helenasta tulisi Teille vaivaa, kun hän voi tehdä saman tempun kuin Aarno poikakin ja tulla sinne Teille pitkiksi ajoiksi. Helena on muuten ujo ja tottelevainen tyttö, joka mielellään hoitelee pienempiä, lakaisee lattiaa j.n.e.  Nyt hän on opetellut neulomista. Kun hän pahastuu, niin hän itkee niiskuttaa pitkät ajat yksikseen. Miten tekisin, voisinko luottaa hänet Marin hoitoon? Minä olen päättänyt, jos Jumala suo, tulla Inkilään toukokuussa, samaan aikaan kuin Itti tulee lomalle. Siiheksi täytyy Sanervakin vieroittaa. Kuinka isä taas jaksaa? – Mari palaa Inkilään ensi viikolla. Hän on aika kätevä ompelija.

 

11.2.1943 pappilan vieraskirja

Kiittäen suuresta vieraanvaraisuudestanne

                         11-2.43

                         Maria Pärssinen

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen 14.2.1943

Muistan häntä aina kun puen Eliakselle Helenan saman mallisen samettitakin, - sen sinisen, joka oli jo siellä Muuramessa. – Eipä sitä tarvitakaan pojulle vaan säästetään Sanervalle, sillä Mari ompeli viime viikolla Eliakselle takin vanhasta Raunon takista. Mari kävi täällä viipyen viikon ja korjasi lapsille vaatteita minkä ennätti. – Olin totisesti kiitollinen hänen vierailustaan, joka tapahtui pyynnöstämme. Hän palasi Inkilään toukokuussa tuodakseni silloin tytön takaisin.

 

 

15.2.1943 Helena Kuisman diaariosta

 

15.2. Sylviltä toi Pärssisen Mari kirjeen ja 500.mk. rah.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen 24.2.1943

Kuten tiedät, on Helena I:ssä [Inkilässä], mutta en minä vienyt häntä sinne, vaan Mari, enkä minä mamman vaivoiksi häntä ajatellut, joten sen puolesta voit sinä kyllä viedä lapsiasi sinne. Miksikä muuten otit Riitan pois sieltä?

 

Helena Kuisma Inkilästä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 2.3.1943

Mari täti kävi viimepyhänä taas täällä. Pyysin Helenaa jäämään tänne mummolaan, mutta tyttö tillahti itkemään, ettei jää tänne ja mikäs siinä taas muuta kuin Mari tädin kansa takaisin Pärssiseen. Mari sanoikin nyt tälläviikolla Helenalle ompelevan vaatteita, kyllä niistä mitä sieltä laitoit, jo saapikin usean vaatekappaleen tytölle.

 

Helena Kuisma Inkilästä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 14.3.1943

Kirjoitan nyt sinulle vähän tämän puolen kuulumisia. Ei täällä ole mitään erikoista, mutta aina jotakin kertomista sitä aina on.

Mari kävi taas Helenan kanssa meillä. Pyysin jäämään Helena tänne minun luokseni, koska olen nyt tällä kertaa ihan yksinäni (on tietysti Aira ja Raimo). Mari oli tehnyt tytölle oikein mukavan ja lämpöisen talvi palton ja mekon, sanoi viellä tekevänsä lisää.

On se Mari aika näppärä tekemään vaikka mitä. Olkoon Helena siellä, kyllä täti hänestä hyvän huolen tuntuu pitävän, sekä on heillä ruokaa kyllälti, koska on kaksi lehmää ja vasta olivat tappaneet sian, vaikka pienemmän, vaan eihän heillä ole suurta perettäkään. Ei sanonut Mari pääsevän mihinkään matkoillekaan, koska ei ole palveliaa.

 

Sylvi Pärssisen päiväkirjaa ja muistelmia 17.33.1943

Arvi palasi sitten rintamalle, ja viikon perästä Pentti Evijärvi muutti meille perheineen. Näiden rakkaiksi tulleiden vieraiden avulla tuli raskas elämäni iloisemmaksi. Irmasta tuli hyvä ystäväni. He muuttivat toukokuussa 1942 Ilomantsiin, sillä Pentin piti olla myös Nike Railan apulaisena. Edellisenä päivänä kuin he lähtivät, matkustivat myös Arvin isä ja sisar Mari Inkilään, ja Aivan samana päivänä Arvi saapui kotiin lomautettuna toistaiseksi virkaansa hoitamaan. Illalla veisasimme yhdessä Pentin, Irman ja lasten kanssa, ja Arvi luki iltarukouksen. Niin sitten aloitimme taas elämän omassa perheessä (4.5.42).

Arvin omaisten täälläolo oli tullut minulle taakaksi, sillä olin fyysisesti huonossa kunnossa, jopa aivan vuodesairaanakin viikon päivät. Olin myös kokenut suuren järkyttävän surun, mikä oli luhistaa minut henkisestikin. Huomasin, että mieheni suhteen olin elänyt aivan pimeässä ja valheiden verkossa. Elias oli nyt alle vuoden ikäinen, ja odotin taas uutta vauvaa, mutta sen tuottamaa iloa sumensi mainitsemani surusanoma.

 

Sylvi Pärssisen muistelmia 1942 – 43

Siitä tultiin talveen, ja marraskuun 17 p:nä syntyi minulle tyttönen, joka painoi 3,5 kg ja joka kastettiin joulupäivänä 1942 Sylvi Salme Sanervaksi. Hän täyttää juuri tänään 4 kk ja on kehittynyt hyvin. Hänelle on tuotu lähes kolmetkymmenet rotinat, joten vieraita on käynyt aika paljon. Tänään iltapäivällä kävivät vielä rotinoilla Sanervan kummit op. Tuulikki Lehikoinen ja kapt. Aimo Määttänen, jotka samalla pantiin kuulutukseen, kihlapari.

Tämä talvi on kulunut kotona rauhallisissa töissä. Arvi on hoidellut virkaansa. Lapsista kolme, Aarno, Kari ja Rauno käyvät kansakoulua. Helenan vei Mari helmikuun 11 päivänä Inkilään, missä hänen on lupa olla kesään asti. Elias oppi 1 v 4 kk ikäisenä kävelemään, mutta ei osaa vielä puhua. Minä olen tietysti hoidellut vauvaa.

 

Helena Kuisma Inkilästä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 24.6.1943

Nyt on Helena kotona ja aillaisella höyryllä, ettet usko. Oli sillä emännällä ränttyä jos vähänkin viellä oli hänellä omia viemisiä. Minä laitoin täältä paketin, mutta en itse joutanut asemalle, vaan laitoin Airan ja sanoin, että kuin Mari tulee Helenan kansa, niin jättäköön Helenan vaatteita tänne ja sen pulla paketin vie mukana. Se menikin sillä lailla, että se Saara Watanen tulikin suoraan junassa Wiipurista ja Mari Helenan kanssa joutui asemalle viime tingassa, kuin juna oli ollut jo asemalla ja siinä ei ollut muuta kuin työntää kaikki sillään junan rapuille emännän käteen ja niin sitä läksivät. Miten liene emäntä Elisenvaarassa selvinnyt junan muutossa. Aira kyllä sanoi, että olkaa huoletta, kyllä se niin touhukas ihminen aina selviää ja kaikkineen ne varmaan tulivat perille.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään 28.12.1943

Itti oli siis kotona, ja se oli Teistä varmasti hauskaa. Minä odotan nyt suurella jännityksellä kahta asiaa, Marin tuloa tänne ja vastaustanne kerjuukirjeeseeni. Maria varten on jo suuri korillinen varustettu korjattavia rääsyjä, paljon muuksi ei voi sanoa meidän pitovaatteitamme. Ellen olisi silloin syksyllä saanut ommelluksi siellä Inkilässä, eivät Kari ja Aarno nyt kykenisi kouluun vaatteiden puolesta. Pitänee minun Toini lailla käydä valittelemaan tätä elämääni, kun olen niin kovasti väsynyt tähän huusholliin ja kaikkeen. Tämä joulun aika on taas ollut niin vaikeaa. – Minulla alkaa nyt hajota se muinoin keväällä 1936 Viipurista ostamanne talvitakki, ja muutoinkin olen aika rääsyinen. Aikomukseni on mennä Joensuuhun ja ompeluttaa Arvin vanhasta liian pieneksi käyneestä takista itselleni talvitakki ja korjauttaa hattuni. – Kun saisin Einolta rahaa. – Arvilta ei riitä minulle rahaa, hän sanoo että olemme tänä vuonna kuluttaneet rahaa yli palkan. Ihmettelen sitä, sillä onhan hän ajoittain nauttinut täyttä palkkaa, kun oli rintamallakin. En käsitä, miten olisin voinut niin paljon tuhlata rahaa.

 

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään 1.6.1944

 

Se tuottaisi minulle vain suuren ilon, jos Te tai Jenny tai Aira tulisitte tänne mukaan juhlimaan. Olisin siitä oikein iloissani, saatte uskoa.  Pärssisen ukkoa en nyt haluaisi, sillä hänet pitäsi vuoteen y.m. puolesta passata vielä erikoisemmin. Tulkoon hän sitten joskus myöhemmin. Maria odotan taas kuin päivännousua, sillä hän on luvannut tulla ja juhlavaatteita pitäisi kunnostaa. Olkaa hyvä ja lähettäkää Marille sana että tulkoon jos suinkin voi ja tuokoon sen silkkipeiton, mistä puhui, samoin jos hän voisi tuoda pienenpuoleisia ruokaliinoja, niin se olisi oikein hyvä. Täytyy tässä turvautua lainailemisiin, kun ei itsellä ole tavaraa. Vieraita pappeja sijoitamme tänne Vatasiin yöksi, niin ei tarvitse ahtaa meillä yksiin huoneisiin. He ovat luvanneet sen jo aikoja sitten.

 

Kari Pärssinen )9 v kohta 10) Inkilästä veljelleen Aarno Pärssiselle Tuupovaaraan

Inkilässä, Maanantaina 19.6.44

Rakas Aarno veli!

Nyt istun Maritädin luona pienemmässä tuvassa. Varmaankin olet huolissani minusta, mutta nyt on tyyntä. Tykkien jyskettä ei ole kuulunut, tänään eikä eilen. Sunnuntaina olimme Kortteella Toinin häissä. Eilen aamulla oli tässä päällä jännä ilma taistelu. Noin 15 ryssän pommikonetta tuli pohjoisesta. Ne lensivät pilvien alapuolella. Äkkiä näin neljä kiiltävää konetta niiden perässä. Ryssän koneet olivat näet mustia (näyttivät mustilta), menin rappusille katselemaan ja samassa näin myös etelässä yhden kiiltävärunkoisen Fokkerin. Silloin alkoivat Fokkerit sanoa ärriä (Brrr Brrr Brrrrrrrr), ja yksi pommari kääntyi aivan takaisin ja savusi ja sanoi (Bovvvouuuhouuuuuuuu), sen kohtalo oli sinetöity, vielä muutamia ärriä ja kaksi muuta pommaria savusi (en nähnyt muuta kuin yhden kohtalon mutta kun toiset koneet alkoivat ulista tiesin, että ne ovat tulessa). Tänään kävi täällä Kosken emäntä ja sanoi, että ne kaikki koneet oli pudotettu. ei sinun tarvitse lähettää lyijypistoolia, enkä minä voi lähettää sinulle lyijyä kun posti ei kulje enkä minä saa sitä lyijyä. Kannakselta tulee loppumattomana jonona karjaa. Hevosilla tuodaan sieltä tavaroita. Eilisiltana tuli tänne Pyhäjärveltä Matti Pärssinen perheineen. jotka ovat minun pikkuserkkujani. Maritäti lähti tänä iltana viemään tavaroita Rautjärvelle, ja tämän kirjeen vie Maritäti sinne postiin, josta se menee paremmin. Terveisiä Karilta, Maritätiltä, ja ukilta,

Kari Pärssinen Inkilä as.

JK. Jos posti kulkee niin laittakaa kirje. sama.